Bastulla on edeltäjä

Kun meillä nyt kiistattomasti on suomalainen ruotsinkielinen hitti, kävin aiemmat tapaukset läpi vielä tarkemmin, ja luutaan jäi tällaisia murusia. Finntrollin viisibiisinen ep Trollhammaren kävi singlelistan 10:ntenä vuonna 2004. Beatin euroviisu Fri nousi 16:nneksi vuonna 1990, mutta sen a-puolena oli englanninkielinen versio Free. Ja sitten tietysti on ruotsalaisilta napattu Den glider in.

Niukkuus 65 vuoden aikana hämmentää, koska niin monen suosikkiartistimme äidinkieli on ollut svenska, ja tuo nuotti on kuultavissa esimerkiksi Johnnyn ja Riki Sorsan levyillä. Mysteriet-duetollaan kummallakin virallisella kielellä laulanut Aki Sirkesalo ei kuulunut heihin, mutta opiskeli ruotsinkielisessä opistossa. Raphiteillä Samma gamla vanliga, Stockholm–Helsinki ja Aktiverad ruotsinkielisistä osuuksista vastaavat ruotsalaiset.

Ylen keskiviikkoisessa haastattelussa KAJin Jakob Norrgård sanoi: ”On historiallista, että suomenruotsalainen kappale on listaykkösenä Suomessa.” Historiallinen on yksi monista klikkimedian vesittämistä sanoista, mutta jos puhutaan vain Spotifyn historiasta, tuo on aivan totta. Yksi ykkössingle löytyy kuitenkin ajalta, jolloin digikulutus ei vielä vaikuttanut listoihin eli kesäkuulta 2005.

Kyseessä oli vaasalaisen Kometfabriken-yhtyeen Gott nytt år. Se sai radiosoittoa vain X3Miltä ja jäi hittivuosilistan sijalle 203 sekä bändin ainoaksi listamerkinnäksi, vaikka takana oli iso EMI-yhtiö. Jotain mediayhteistyötä ilmeisesti tehtiin, koska musiikkivideolla näkyy pätkiä Vaasassa kuvatusta tv-minisarjasta NDA – Salassapitosopimus. Gott nytt årilla on alle 20.000 Spotify-kuuntelua, mutta ihan hyvä biisi.

Neljännen Shanghain aika

Aiemmin jo mainitsin, että UMK:ssa esitetty uusi Shanghain valot -versio aiheutti Linda Lampeniukselle ensimmäisen hittilistamerkinnän. Kun kappale eteni toisella viikollaan singlelistan yhdeksänneksi, on syytä tarkastella sen vaikutusta muidenkin mukanaolijoiden ansioluetteloihin. Esimerkiksi Eini on nyt ensi kertaa kärkikympissä – hänen neljä aiempaa Top 10 -sijoitustaan tulivat jukebox-tilastosta vuosina 1978–1982.

Annika Eklundin alkuperäinen versio (2006) ylsi myös yhdeksänneksi ja radiolistan viidenneksi. Bessillä on eri kombinaatioissa parempia sijoja, mutta ainoa täysin soolosellainen on Ram pam pam (#1, 2022). Laura Voutilaisen Mä en kestä oli kuudentena kahdeksan vuotta sitten ja Keiran No Business on the Dancefloor toissavuonna seitsemäntenä.
 
Moniko mahtaa muistaa, että Shanghain valot kävi 32:ntena vain runsas vuosi sitten? Eklundin seurana olivat silloin Oku Luukkainen ja Spekti. Samainen kaupunki oli esillä jo 1974 Nazarethin listabiisillä Shanghai’d in Shanghai. Kokosin 1000 listan kirjaani aasialaisten kaupunkien mukaan nimettyjä hittejä, ja siellä oli muitakin toistuvia: Jerusalem ja Hiroshima kahdesti, Tokio kolme kertaa.

Huppu päähän ja saunaan

Mouhous teki ensimmäisen listahittinsä yli kuusi vuotta sitten ja sillä on kaksi Top 3 -albumia, mutta parhaat single/striimisijoitukset ovat tähän asti olleet 13 (Pahemmaks) ja 14 (Äänii). Perjantaina tuli siis eka Top 10 -merkintä, kun Huppu pääs debytoi kahdeksantena. Vaikka nykyinen Levyraati (tai logonsa mukaan leuyraati) ei kovin hittiorientoitunutta musiikkia yleensä esittele, niin Huppu pääs pääsi siinä ääneen.

Tarkkailemme jo seuraavan viikon tapahtumia, koska Spotifyn perjantaistriimien 24:ntenä ja Ruotsissa 25:ntenä debytoi KAJin Bara bada bastu. Sen voi veikata suuntaavan tuosta ylöspäin, äänestettiinhän biisi eilen Melodifestivalenin finaaliin. KAJ on siis Pohjanmaalta kotoisin oleva, seitsemän albumia tehnyt huumoritrio.

Kiinnostusta hanke herättää siksikin, että suomalaisen ruotsinkielisen musiikin hittihistoria on hämmentävän surkea. Edes viisuedustajamme på svenska (Fri ja När jag blundar) eivät ole sytyttäneet listoja tuleen, ei Arja Saijonmaa eikä Ruotsissa kuutoseksi noussut Cumuluksen Höstvisa (1977). Edellisen tuohon kategoriaan sopivan listavisiitin teki, kas vain, KAJ. Heinäkuussa 2014 latauslistalla näyttäytyi Jåo nåo e ja jåo YOLO ja nåo.

Ei sauna-aiheisten hittienkään karsinassa ole ahdasta. Sieltä löytyvät Poika (saunoo), Saunotaan (olé olé), Sauna caliente, Sauna lämpee, Onko saunan takana tilaa ja Synnytty saunomaan. Toki samaan ympäristöön lukeutuvat myös Löyly löi, Löylyä lissää ja Vihtaasi on kustu.

Sammunut syttymään?

Marraskuussa julkaistu Anin kappale Syttynyt sammumaan on biisit.infon mukaan vuoden neljänneksi soitetuin laulu Radio Suomen alueradioissa. Kuvittelin sitä korkeammalle, koska tunnun osuvan aina taajuudelle sen pyöriessä. Kuulen siitä juontajilta myös aika vahvoja luonnehdintoja, jotka eivät ole lähetysvirralle ominaisia. Linkatun ohjelman alkuvaiheissakin puhutaan haltioitumisesta ja polvet pehmeiksi vetämisestä.

Okei, kyseessä on maanantain Musiikki-ilta eli ”erikoisohjelma”, jossa voi reagoida toisin. Siksi toinen juontaja purkaakin taas turhautumistaan siitä, että Ani sai vain yhden Emma-ehdokkuuden (pop-albumisarjassa). Uskon kuuntelematta, että laadullisesti Sadekehä voisi ansaita enemmän, mutta kyllähän kaupallisilla ansioilla on karkeloissa suurin merkitys. Vaikka vuoden takainen Jos puhutaan totta oli huima hitti, niin sen jälkeistä menoa en kutsuisi Emma-magneetiksi.

Sadekehä-albumi debytoi kahdeksantena ja lähti heti putoamaan. Ylistetty Syttynyt sammumaan kävi singlelistan 26:ntena ja radiolistan 32:ntena. Spotifyn Top 200:sta se katosi kahdeksassa viikossa. Biisit.infon mukaan se ei ole soinut millään Bauerin tai Nelosen kanavalla kertaakaan.

Tuo viimeinen lause ei kerro oikeastaan mitään. Kappale saattaa vielä lähteä kaupalliseen rotaatioon huhtikuussa tai kesäkuussa tai lokakuussa, sellaista tapahtuu. Ja minun korvieni mukaan se sopii soimaan mainostenkin seassa. Ehkä Syttynyt sammumaan on sammunut syttyäkseen uudestaan.

Firma nimeltä Radio

Viime torstaina oli maailman radiopäivä, jollaista on vietetty vuodesta 2012 lähtien. Suomen(kin) virallista radiolistaa kokoava Radiomonitor lähetti ainakin minun nähdäkseni ensimmäistä kertaa aihetta koskevan raportin. Siinä todisteltiin radiomusiikin kattavuutta laittamalla samaan graafiin käyrät Radiomonitorin mittaamista impacteista ja Spotifyn striimeistä.

Sikäli kun impacteja ja striimejä on mielekästä vertailla, niiden ero radion hyväksi on aina ollut ilmiselvä. Kuulemista tapahtuu paljon enemmän kuin kuuntelemista. Raportin sävy tuntui jopa hyökkäävältä, kun esimerkkimaaksi poimittiin muun muassa Nigeria, jossa Spotifyn levinneisyys on alhainen. Suomeen verrattuna Nigeriassa mitataan noin 20-kertainen määrä radioimpacteja, mutta vain kolminkertainen määrä striimejä. Asukasluku on yli 220 miljoonaa.

”Radio outperforms Spotify by some margin in every country in delivering hit music.” Ikään kuin radio ja Spotify voisivat mitenkään olla samalle viivalle asetettavia konkreettisia yritysmöhkäleitä. Spotifyn toimitusjohtaja on Daniel Ek, mutta kuka on Radion toimitusjohtaja?

Myös viime viikon Access All Areas -podcastissa kerrattiin kuulijalukujen eroja ties monettako kertaa. Kun Radiomonitor alkoi koota listojamme runsas vuosikymmen sitten, muistan (ja voin yhä todentaa), että sadan parhaan joukkoon vaadittiin noin miljoona viikkoimpactia. Kun muutama vuosi sitten kokosin Suomi Hot 50 -listaa, miljoonan raja liikkui sijan 70 kieppeillä. Viime viikolla miljoonan impactin biisejä oli vain 41.

Rehellinen ykkösputki

Spotifyn viikkolistalla Erika Vikman eteni täpärästi kärkeen, mutta virallisen singlelistan ykkössijan otti edellisen viikon kakkonen, JVG:n Rehellisesti. Se on duon 17. paalupaikka kyseisessä tilastossa, jollei vierailuja lasketa. Edellinen single Tili tuli, tili meni, jota Rumba hehkutti julkaisun alla ”valtavaksi jättihitiksi”, on vajonnut viidennellä viikollaan jo sijalle 28.

Lady Gagan Abracadabra debytoi seitsemäntenä, joka on paras minkään ulkomaisen biisin sijoitus sitten syyskuun. Tuolloin Linkin Park kävi viidentenä. Yhä Top 20:ssä roikkuva Die with a Smile ylitti tällä viikolla 3000 kokonaispisteen rajan, mihin edellisenä maailmantähtenä ylsi Miley Cyrus (Flowers) lähes kaksi vuotta sitten.

Kendrick Lamarin Not Like Us palasi 23:nneksi eli neljä porrasta ylemmäs kuin ilmestyttyään viime toukokuussa. Biisi ja sen videohan voittivat pari viikkoa sitten yhteensä viisi Grammya, ja lisää huomiota haalittiin kuusi päivää myöhemmin Super Bowlin puoliaikashow’ssa. Brittilistalla singlen vanha kuutossija koheni kakkoseksi, ja USA:n Hot 100:n kärkipaikkaa se piti jo tuoreeltaan.

Prosentti kotimaista

Blogia viime aikoina seuranneille ei varmasti ole yllätys, että teen kirjaa käännöshittien historiasta. Sillä on jo kustannussopimus ja myös nimi: Mä elän vieläkin – Käännöshittien kulta-aika ja muutkin vaiheet. Se tulee laulusta, joka ainakin viimeksi katsoessani oli Spotifyn striimatuin suomalainen käännösversio. Myynnissä pitää oltaman keväällä 2026.

Monen muun asian ohella kirjassa vertaillaan artistien käännöshittien osuutta koko hittipistepotista. Kuten täällä mainitsin, Tapani Kansalla ja Dannyllä tuo prosentti on paljon isompi (kummallakin noin 79) kuin Katri Helenalla (45). On myös pitkähköjä hittiketjuja täyden sadan prosentin käännöspitoisuudella kuten Brita Koivunen ja yllättäen Kai Hyttinen, joka ei koskaan osallistunut Syksyn säveleen tai viisukarsintoihin.

Enemmän minua kiehtoo kuitenkin prosenttiluku 99 – sellainenkin voi olla, ja tarkemmin ottaen se oli vähän enemmänkin mutta pyöristyi noin. 1960-luvun suosikille Johnnylle kertyi yli 20 hittimerkintää, ja tuontisävelmien muuria nakertaa vain Kissankellojen aikaan, joka kävi listan 35:ntena kisattuaan vuoden 1968 euroviisukarsinnoissa. Kaikkiaan 63 eri esiintyjää on kerännyt käännöksillä yli 5000 listapistettä.