Blogia viime aikoina seuranneille ei varmasti ole yllätys, että teen kirjaa käännöshittien historiasta. Sillä on jo kustannussopimus ja myös nimi: Mä elän vieläkin – Käännöshittien kulta-aika ja muutkin vaiheet. Se tulee laulusta, joka ainakin viimeksi katsoessani oli Spotifyn striimatuin suomalainen käännösversio. Myynnissä pitää oltaman keväällä 2026.
Monen muun asian ohella kirjassa vertaillaan artistien käännöshittien osuutta koko hittipistepotista. Kuten täällä mainitsin, Tapani Kansalla ja Dannyllä tuo prosentti on paljon isompi (kummallakin noin 79) kuin Katri Helenalla (45). On myös pitkähköjä hittiketjuja täyden sadan prosentin käännöspitoisuudella kuten Brita Koivunen ja yllättäen Kai Hyttinen, joka ei koskaan osallistunut Syksyn säveleen tai viisukarsintoihin.
Enemmän minua kiehtoo kuitenkin prosenttiluku 99 – sellainenkin voi olla, ja tarkemmin ottaen se oli vähän enemmänkin mutta pyöristyi noin. 1960-luvun suosikille Johnnylle kertyi yli 20 hittimerkintää, ja tuontisävelmien muuria nakertaa vain Kissankellojen aikaan, joka kävi listan 35:ntena kisattuaan vuoden 1968 euroviisukarsinnoissa. Kaikkiaan 63 eri esiintyjää on kerännyt käännöksillä yli 5000 listapistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti