Debyyttirääppiäiset

Multi-cd-boksit ovat siitä kieroja artefakteja, että ne säilyvät albumilistakelpoisina hurjankin hinnanpudotuksen jälkeen. Tapio Heinosen (#3) ja Pave Maijasen (#11) boksit julkaistiin aikoinaan (viime ja toissavuonna) juhlistamaan artistien pyöreitä synttäreitä, mutta listaäänitteitä ne ovat vasta nyt – hinta on tärkeämpi ostomotiivi kuin juhlatunnelma.

Vuonna 1985 kuollut Heinonen oli hilkulla päästä Yläkerta-kesäsarjaan, sillä hänen kokoelmiaan on nähty normilistalla vuosina 2002 ja 2006 ynnä vielä kolmas midpricessa vuonna 1999. Maijaselta ilmestyi Kaikki nämä vuodet -niminen katsaus jo vuonna 1992 (#19), mutta siinä oli vain yksi levy – lp:llä 12, cd:llä 18 biisiä. Nyt myytävässä neljän cd:n ja dvd:n paketissa ei ole lainkaan euroviisua Yamma yamma, jonka ”imuun” kaimalevy muinoin julkaistiin.

Menneisyyttä tarjotaan myös numeroilla 28 ja 30. Mustan paraatin Peilitalossa jäi neljä pykälää ensiyrittämällä vuonna 1983 tulleesta listasijasta. Kolmikärjen veljeskunta paketoi CMX:n varhaistuotantoa, josta ennestään pääsi tilastoihin vain ep Musiikin ystävälliset kasvot – sekin uudelleenjulkaisuna vuonna 1998.

Heidän infernaalinen kierrätyksensä

Urakatsaustyyppisistä kokoelmalevyistä tulee yleensä ensiksi mieleen Poko-yhtiö, joka on julkaissut niitä ahkerasti välillä kiusallisin, välillä hyvinkin voitokkain seurauksin. Muistaako Popeda, että pian pitäisi pukata ulos 35-vuotisjuhlakokoelma? Myös Matti ja Teppo harrastavat omassa firmassaan juhlalevyjä, mutta niiden välissä syntyy yhä uuttakin tavaraa yllättävän energisesti.

Omaksi ilmiökseen on muodostumassa HIM, jonka neljännestä kokoelmasta vastikään tiedotettiin. Nimessä luvataan Two Decades of Love Metal, vaikka ensimmäinen ep 666 Ways to Love ilmestyi vasta loppuvuonna 1996. Toisaalta yhtyeen perustamisesta on jo 21 vuotta, ja jos tongitaan noin vanhoja asioita, Ville Valo on sen ainoa alkuperäisjäsen.

Edellisistä koosteista mikään ei noussut Suomen ykköseksi, mutta And Love Said No – The Greatest Hits 1997–2004 keräsi maailmalta varsin kunnioitettavan sijoitusketjun. Englanninkieliseen wikipediaan on koottu kattavahko taulukko bändin kansainvälisistä listasaavutuksista, ja toki toivomme niitä tulevan vielä lisää.

Yläkerta #1: Elvis Presley

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Lokakuussa 1977 Suomessa 14:nneksi nousi Moody Blue -albumi, jolla ennenjulkaisematonta studioaineistoa on jatkettu liveäänityksillä – kaikki pikarahastuksen merkit siis. Mutta sepä julkaistiin alkujaan jo heinäkuussa ennen kuin 42-vuotias Elvis Presley kuoli 16. elokuuta. Syksyn muita listaheijastumia suru-uutiseen olivat kokoelma Elvis in Demand (#24) ja Danny Mirrorin imitaatiosingle I Remember Elvis Presley (#9).

Vuosina 1979–1982 tilastoitui kolme K-telin joulumarkkinalevyä (Love Songs #3, Gospels #11, Movie Songs #23). Uusi kiinnostus kokoelmiin lietsottiin juhlistamalla kuoleman ja syntymän vuosipäiviä: 30 suosituinta (#3, 1997), Love, Elvis (#13, 2005) ja The Essential Elvis Presley (#11, 2007). The 50 Greatest Love Songs (2001) kipusi 26:nneksi juhlasesonkien ulkopuolella. Tämä tekstikin ilmestyy päivälleen 35 vuotta Elviksen kuolemasta.

Tuottoisinta muistelu oli 10 vuotta sitten. Ensin Niken mainoksissa soinut Junkie XL:n remiksaus A Little Less Conversationista palautti miehen Suomen singlelistalle 33 vuoden tauolta (#6), ja taas yksi kokoelma Elv1s – 30 #1 Hits rynni ykköseksi myyden 90.000 kpl. Seuraavana syksynä ElvIIs 2nd to None oli albumiyhdeksikkö ja Rubberneckin’ sinkkukuutonen.

Elvis Presley ei itse säveltänyt tai sanoittanut, mutta hänen tunnetuksi tekemistään biiseistä on levytetty kolme ykköshitticoveria: Pet Shop Boysin Always on My Mind (1987), ZZ Topin Viva Las Vegas (1992) ja UB40:n Can’t Help Falling in Love (1993). Lopullisesti hänet nosti tämän kesäsarjan kärkeen listalevyissä tämän tästä vilahtava nimi. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1991 hiteiksi merkittiin Dire Straitsin Calling Elvis ja Raptorin Karvanoppaelvis.

Tuhlaria säästellään

Uuden radiolistan kärki on ennätyksellisen tasainen – ykkösellä on vain noin 50 prosenttia enemmän pisteitä kuin Top 20:n pohjabiisillä. Tämä osittain selittää tilaston rajunnäköiset nousut ja laskut. Ainoana paikkansa piti taas se ylimmäinen, Pariisin kevään Kesäyö.

Melkoisen vitkastelun jälkeen kunnon ryhtiliikkeeseen ylsivät PMMP:n Rakkaalleni (29–5) ja Maroon 5:n Payphone (27–8). Jälkimmäisen myötätuuli oudoksuttaa, koska bändin seuraavakin sinkku One More Night on ehtinyt paistatella myyntilistoilla (mutta on radiossa vasta 41:ntenä). Kelly Clarkson nappasi Dark Sidella neljännen Top 10 -radiohittinsä (23–10). Top 100:n ulkopuolelta 13:nneksi rynni muun muassa Nuorgamin levyraadissa ansaitusti tyrmätty Green Dayn Oh Love.

Huomion herättävät silti putoajat. Trainin 50 Ways to Say Goodbye vajosi kolmosesta 25:nneksi ja Kylie Minoguen Timebomb kahdeksannesta 85:nneksi. Eniten kummastuttaa Laura Närhen Tuhlari, joka viikko sitten eteni 14–2, mutta sijaitsee nyt 16:ntena. Pääsyy on Nova-soittojen supistuminen 35:stä viiteen, mutta myös Iskelmä ja Suomipop pistivät suuta soukemmalle.

Yläkerta #2: Tapio Rautavaara

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Urheilu-, elokuva- ja levysankari Tapio Rautavaara menehtyi 64-vuotiaana aivoverenvuotoon 25. syyskuuta 1979. Markkinoilla ollut Unohtumattomat-kokoelma sai ostajia, mutta varsinaisesti väen pisti liikkeelle uusi tuplakooste Reissumiehen taival, joka määräsi joulumarkkinoita myyden 150.000 kpl. Vanhasta amerikkalaisviisusta suomennettu Korttipakka (1976) soi jukeboxeissa viitossijan edestä – myöhemmin sitä parodioiva Turo’s Hevi Geen Santapaperi (1989) oli myös pikkuhitti.

Vaikka suosikkitupla sai toki viidenneksi nousseen jatko-osan, Rautavaara katosi listoilta vuoden 1999 Kulkuri ja joutsen -elokuvaan asti, ja senkin soundtrack jäi sijalle 21. Vauhti kuitenkin parani: marraskuussa 2004 julkaistu En päivääkään vaihtaisi pois nousi kymmenenneksi (17 viikkoa) ja syksyn 2008 Kulkurin taival kolmanneksi. Tuo peräti 14 cd:n kaimaboksin saanut tupla keräsi 37 listaviikkoa.

Tapani Kansan coveralbumi Tapsa ja Rautavaara ylitti kultarajan ja eteni viitoseksi syksyllä 2004. Perään Jukka Poika sai Top 10 -singlen versiollaan Juokse sinä humma -klassikosta. Rautavaaran ensiksi levyttämistä käännösbiiseistä Toiset on luotuja kulkemaan kasvoi kahdesti kookkaahkoksi hitiksi: Sielun veljet 1985 ja Kari Tapio 2004. Various-levy Mestaria kunnioittaen – tribuutti Tapio Rautavaaralle nousi kuutoseksi elokuussa 2008.

On pissalla hintaa

Kun Spotify-soitot alettiin keväällä huomioida singlelistalla ja Itunes tästä suivaantuneena rajasi mukanaolonsa pelkkään latauslistaan, noille tilastoille muotoutui jonkinlainen, tosin ei vieläkään kovin luonteva työnjako. Mutta muotoutui myös pieni väliinputoajien joukko, joka ensi kertaa konkretisoitui vasta tänään. Muistaako joku fyysiset single- tai ep-levyt?

Singlelistan 19:ntenä, Spotify-virtausten kanssa mielivaltaisin kertoimin mittelemässä debytoi uusintajulkaisu kahdeksan biisin vinyyli-ep:stä Ääretön joulu, jonka teki yhä toimiva Terveet kädet -yhtye vuonna 1982. Se on bändin ensimmäinen listamerkintä, mahtavaa. Mutta onko se oikeassa seurassa?

Single- ja latauslista ovat käytännössä vakioituneet yksittäisten biisien temmellyskentiksi, ja Ääretön joulu sisältää niitä kahdeksan, joista tunnetuin lienee Pissaa ja paskaa. Joo, yhteiskestoa vain kuusi minuuttia, mutta hintaa 8,90 euroa. Vähiten epäluonteva koti sille olisi midprice-tilasto, jonka historiasta löytyy useita ep:ksi luokiteltuja julkaisuja.

Madonnan ja Björkin mediarinnastuksista olen marissut jo aiemmin, mutta kyllähän esimerkiksi Yle-uutisten otsikko ”Kahden naissupertähden päivä” jaksaa kaiken jälkeenkin nostattaa myötähäpeää. Tänään Madonna palasi albumilistalle (22), Björk ei. Eikä ihme, sillä ns. supertähden Biophilia jaksoi tuoreeltaankin Top 50:ssä vain yhden viikon.

Yläkerta #3: Olavi Virta

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Kun 57-vuotias Olavi Virta kuoli diabeteksen ja alkoholismin heikentämänä 14. heinäkuuta 1972, hänen tuoreimmasta listamerkinnästään oli yli yhdeksän vuotta. Aika kauan saatiin odottaa seuraavaakin, vaikka tuotantoa tämän tästä paketoitiin albumeiksi. Lopulta tv-kampanjoitu Unohtumattomat-kokoelma rynni ykköseksi maaliskuussa 1976 ja ylitti silloisen timanttilevyrajan 50.000 kpl. Seuraavana vuonna Unohtumattomat 2 ja 3 saavuttivat sijat 3 ja 18.

Virta levytti yli 600 eri kappaletta ja osan niistä toistamiseenkin, joten uusintajulkaistavaa on piisannut. Vuoden 1983 Sinitaivas-tupla nousi 12:nneksi ja vuoden 1997 Suomiviihteen legendat 31:nneksi. Arvometallikantaan palattiin vuoden 2005 tuplalla Mestari – Legendan ääni elää (#6, 21 viikkoa), ja uusin tilastoituminen tapahtui viimevuotisella Arkistojen aarteita vol. 1:llä (#38).

Moni viime vuosien hitti on Olavi Virran tunnetuksi tekemä käännösbiisi kuten Charliesin Keinu kanssani (2001) ja Tuomari Nurmion Hopeinen kuu (2003). Miehen alkuperäistuotannostakin on syntynyt Top 10 -radiocovereita kuten Samuli Edelmannin Sinun silmiesi tähden (1992) ja Tapani Kansan Täysikuu (1991). Topi Sorsakosken läpimurtoalbumi Hurmio (1985) sisälsi melkein pelkkiä Virta-levytyksiä, ja Jukka Perkon The Music of Olavi Virta (2000) myi sijan 30 edestä.