Tuo 36-tuntinen lähetys on muodostunut jonkinlaiseksi legendaksi, sillä on laaja Wikipedia-sivukin. En setvisi sitä enempää, jollen omistaisi bonusmateriaalia: kahdeksan viimeistä tuntia vhs-kasetilla puolinopeustallenteena. Niinpä tiedän esimerkiksi biisien saamat pisteet. Tulokset koostettiin noin 10.000 postikorttiin kirjoitetuista Top 5 -listoista. Nykyäänhän kaikkia äänestyksiä on niin helppo mobilisoida ja manipuloida, ettei niihin voi suhtautua likikään yhtä vakavasti.
Kuuntelin nauhan pari viimeistä tuntia. Hifi-vhs:n ääni on niin miellyttävän lämmin, etten viitsinyt kelata muutaman vääjäämättömän kammotusbiisinkään yli. Metallica antoi muistutuksen: ai niin, omistan subwooferin. Tulospalvelua: Top 20 -sijaan vaadittiin noin 300 ja Top 10 -sijaan 400 pistettä. Kärkikolmikosta Hotel Californian potti oli 885, Smells Like Teen Spiritin 910 ja Stairway to Heavenin ylivoimaiset 1689 pistettä.

Kiitämme: Yllättävän tyylikkäältä kuulosti se, että kappaleet soitettiin kokonaan ilman päällepuhumista. Juhlakaluun viitaten Radio Suomessahan tuntuu monilla olevan ihanteena hölistä intro täyteen, vaikka ei olisi asiaakaan – laulun alkamiskohta näkyy koneelta.
Moitimme: Juontajien faktaripottelu koostui lähinnä britti- ja jenkkilistojen sijoituksista. The Beatlesin Yesterday oli ”vain albumiraita”, vaikka johti Suomen singlelistaa marras–joulukuussa 1965. Jussi Hakulinen muisteli haastattelussa Joutsenlaulua: ”Ei se noussut millekään singlelistalle eikä muullekaan.” Singlesijoitus oli nelonen, jukebox-listan Top 10:ssä roikuttiin kahdeksan kuukautta. Muusikko voi siis muokata menneisyyttä tähänkin suuntaan!
Tilanne oli tosiaankin tämä vuonna 1995: Suomen listahistoriasta ei tiedetty eikä piitattu pätkääkään. Toivon että olen saanut korjatuksi asetelmaa edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti