Sunnuntaina julkaistu Oskari Onnisen artikkeli espanjan noususta popin globaaliksi suurkieleksi oli stimuloiva, ja ajattelin ehtiessäni hioa sen herättämiä ajatuksia tilastollisin apuvälinein. Ensireaktioni kun oli, että pophistoriahan on täynnä eksoottisesti sanoitettuja hittejä, ja toisaalta Spotifyn maailmanlistan kirjavuus suodattuu Suomen markkinoille edelleen aika nihkeästi, Despacitoista huolimatta.
Tartuin siihen ilmeisimpään aineistooni, 60 vuoden ajalta koottuun Top 1000 -laskelmaan – ehkä oivallan jotain mitä voi hyödyntää kirjassani. Yllätyin muiden kuin suomen- ja englanninkielisten hittien vähäisyydestä. Vaikka niitä on esiintynyt kaikkina aikakausina, valtaosa niistä on tyytynyt kuriositeetin rooliin.
Saksan laskusuhdanne toki oli tiedossa, mutta sitä en tajunnut, että ainoa kokonaan saksaksi esitetty Top 1000 -hitti julkaistiin jo 1959. (Sen seurana on kaksi laulua, joita myytiin saman esittäjän toiskielisenäkin levytyksenä.) Ainoa ranskankielinen on 1970-luvulta, eikä edes ruotsinkielisiä löytynyt kuin kuusi! Viimeinen italiankielinen on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1983.
Entä espanja? Top 1000 -kynnys ylittyi vasta 1987 täyden Hollywood-koneiston tuella, La Bamba -elokuvan nimilaululla. Sitten tulivat eurodance (Bailando, Ecuador), muutama spanglish-hitti, Las Ketchup, Shakira ja Juanes. Näin korkealla tasolla käyrä näyttää jopa alaspäin, sillä Despacito jäi 2010-luvun ainoaksi espanjankieliseksi Top 1000 -kappaleeksi. Enempää spoilereita ei tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti