torstai 17. joulukuuta 2015

Sininen muistohetki

On hiljaisen hetken aika. Tämän joulun markkinoille ei julkaistu Smurffien albumia.

Niitä tuli vuosina 1996–2014 yhteensä 23, joista 19 julkaistiin loppuvuonna ja neljä keväällä. Suhdanteet eivät olleet tasaisen laskevia, vaan eniten listaviikkoja (28) keräsi niinkin myöhään kuin vuonna 2011 ilmestynyt Leffa boogie vol. 19. Viimevuotinen menekki jäi kuitenkin pahaenteisen vaisuksi: #smurfie vol. 23 ei jaksanut 33. sijaa ylemmäs.

Muu tarpeellinen näkynee oheisessa graafissa (klikkaa isommaksi). Sellaista vain välillä pohtii, että ekojen smurffilevyjen kohderyhmä on jo vankasti täysikasvuista porukkaa. Vieläkö he muistelevat lapsuuden sinisiä suosikkibiisejä, oliko edes sellaisia? Henkilökohtaista mielipidettä en ole muodostanut enkä aiokaan.

2 kommenttia:

  1. Smurffijengi on klassikko. Moni ei ehkä myöntäisi tätä, mutta mielestäni se on nostalgisuudessaan parempi kuin Coco Jamboo.

    Omat smurffikokemukseni rajoittuvat ensimmäisiin levyihin. Kuuntelin jo tuolloin kuitenkin smurffien ohella tavallistakin popmusiikkia, eikä mieleen ole jäänyt kuin yksittäisiä kappaleita (Smurffijengin lisäksi tulee mieleen Tähdet yllä Smurffimaan, jota en ole kuullut vuosikausiin).

    VastaaPoista
  2. Ensimmäisten smurffilevyjen kohderyhmään kuuluvana täytyy sanoa, että osa ysärihiteistä, esim. No Limit ja Lemon Tree, toistuvat edelleen päässä nimenomaan smurffisanoilla. Smurffeja ei kuitenkaan tule muuten kuunneltua nostalgiamielessä kuten niiden originaaleja. Sanat toki osaa edelleen ulkoa, joten jokin muistijälki on jäänyt.

    VastaaPoista