Aikakärpäset lentävät matalalla

Roikkuessaan kärjessä ilman kunnon vastusta Anna Puu alkaa tavoitella ennätyksiä – nimittäin kahden peräkkäisen albumin ykkösviikkojen yhteismäärässä. Virallisten viikkolistojen aikakaudella suurin saldo on Bon Jovilla. Cross Road – The Best of Bon Jovi oli vuodenvaihteessa 1994–95 Annan esikoisen tavoin 12 viikkoa ykkösenä, ja vain kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaistu These Days seitsemän viikkoa. Sitä seurannut Crush johti myös myyntilistaa neljä viikkoa, mutta tuo on taas oma haasteensa.

Ei-ihan-vertailukelpoisia vanhempia tilastoja (1972 eteenpäin) tutkiessa kunkuksi nousee Hector, jonka Herra Mirandos (1973) ja Hectorock 1 (1974) pitivät paalupaikkaa 18+13 viikkoa. Jos huomioidaan esittäjän kaikki peräkkäiset listaykköset, niin Eppu Normaalin seitsemän albumia (1984–1993) keräsivät 34 ykkösviikkoa ja ZZ Topin viisi albumia (1983–1994) 32 ykkösviikkoa. Yhteensä Eput ovat viihtyneet urallaan kärjessä 63 viikkoa.

Neljän sijoille 14–20 jääneen albumin jälkeen Jope Ruonansuu palasi täpärästi Top 10 -kantaan. Naamakirja on miehen 18. Top 40 -pitkäsoitto, ja pitäneepä tutkia, onko kukaan päässyt useammin listalle käymättä koskaan Top 3:ssa. Jopa Kauko Röyhkän ja Neil Youngin pitkässä tilastomenneisyydessä on pari mitalivisiittiä.

The Gaslight Anthem tutustuu suomalaiseen listakulttuuriin 35:ntenä ja viisu-Lena sijalla 43. Australialaista Pendulumia odoteltiin mukaan jo aiemmin kohtalaisen lataus- ja radiokannatuksen (sekä brittiykkössijan) takia, mutta vasta Provinssirock-vierailu tuuppasi bändin 50:nneksi. Oasis-kokoelma Time Fliesin 45. sija on lähinnä surkuhupaisa, vaikka yhtye ei ole koskaan ollutkaan meillä niin suosittu kuin mediassa usein annetaan ymmärtää.