Midprice-albumilista on uudistuksen jälkeen ollut haahuilevan ja irrationaalisen tuntuinen. Tälläkin viikolla suurin osa Top 10:n äänitteistä vaihtui, ja ykkössijan otti Kauko Röyhkän Pohjoinen taivas 1991–1993. Röyhkä teki EMIlle 90-luvun alussa neljä albumia, mutta kokoelma ei kata koko jaksoa – siitä puuttuu muun muassa miehen ainoa listasingle tuolta ajalta, Pyhä kaupunki (#13, 1994).Pohjoinen taivas julkaistiin alkujaan 1997 eikä käynyt albumilistalla. Se täydentää ja myötäilee Röyhkän uran toinen toistaan oudompia ja turhauttavampia paketointiyrityksiä. EMIlle tehtyjä äänityksiä kun ei ole päästetty myöhemmin julkaistuille kokoelmille kuten Talo meren rannalla ja Räyhähenki muistelee, jotka nousivat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin sijoille 17 ja 7.
Olen yhä sitä mieltä, että Kaukon pitkästä tuotannosta saisi upean ja kaupaksikin käyvän lajitelman (jopa uran ensimmäisen kultalevyn), kun vain ajankohta natsaisi ja kaikki suostuisivat yrittämään. EMIn katalogista pitäisi saada siihen mukaan ainakin Kevät, Kultainen aasi, Vaeltava vitsaus ja Ainoa. Ehkä hyväksi havaittu vaihtoehtopari, kaksi ja neljä cd:tä?
Vai että midprice-ykkönen. Mihinkähän hintaan sitä kaupataan? Mun mielestä tuo oli alle täysihintainen jo ilmestyessään - silloin sen ostinkin, kun kokoelman kattamia albumeita ei tahtonut mistään saada.
VastaaPoistaHyvän Röyhkä-kokoelman puuttuminenhan on ikuisuusongelma. Ei enää allekirjoittaneelle, mutta voisihan sellaista ostaa vaikka tuttaville lahjaksi... Taannoisella Lauluntekijä-tuplalla taisi olla 90-luvun alun biisejäkin, mutta sehän painottui vahvasti Spinelle tehtyyn tuotantoon.
Kenties nykyinen boksibuumi avittaisi asiaa.
Lauluntekijä-tuplalla on tosiaan peräti kaksi biisiä 37:stä EMI-levyiltä (jos huomasin oikein). Ehkä päällimmäinen ongelma on se, että Röyhkä päästetään aina itse valitsemaan kokoelmakappaleet.
VastaaPoistaSe on varmasti myös ongelma. Röyhkällä on ilmeinen näköharha suhteessa 80-luvunkin tuotantoonsa, muistan sen useammassakin haastattelussa vähätelleen tuonaikaisia levyjään liian nopeasti ja vähillä resursseilla tehtyinä. Minusta ne ovat klassikkoja likimain jokainen.
VastaaPoistaMinusta Röyhkän mahdollisuudet saada kultalevy ovat kertakaikkisesti ohi, vaikka kunnollinen kokoelma saataisiinkin aikaan. Edellisestä varsinaisesta hitistä on jo hyvin kauan aikaa, eivätkä ne harvat hititkään ole päätyneet juuri kukoistamaan.
VastaaPoistaUskon, että Röyhkä-albumit ja -kokoelmat ovat varsin rajatun joukon kiinnostuksen kohteita, ellei tuo midprice-listalla menestyminen osoittaudu pitempiaikaiseksi ilmiöksi. Röyhkä pysynee kuitenkin kulttisuosikkina ainakin niin kauan kuin hänellä riittää puhtia kiertää ja levyttää. Odotan paljon albumilistan top 10 -sijoituksia, mutta en yhtään ykkössijaa.
Aiempien hittikoosteiden huiman määrän perusteella on vaikea uskoa kultamyynteihin definitiivisen Röyhkä-kokoelman kohdalla, jos sellainen lähivuosina ilmestyisi. Tietty jos nyt kaikki tahot malttavat vaikka Röyhkän 60-vuotispäiviin asti olla tehtailematta enempää puolivillaisia paketointeja, niin mikä ettei. Dumari-tyyliseen tyhjentävään megaboksiinkin herran tuotannon taso ja laajuus ehdottomasti oikeuttaisi.
VastaaPoistaEn tiedä onko tässä järin realistista pohjaa, mutta siirtäisin jalometallitoiveet tulevalle toiselle Röyhkä & Mattila -albumille. Ensimmäinen otettiin vastaan niin hyvin myös levynostajien toimesta, että laatutason pysyessä yllä kultalevy ei ole täysin mahdoton ajatus. Radiohittiä se kaiketi edellyttäisi.
Röyhkä on sikälikin mielenkiintoinen tapaus, että toisin kuin kokoelmiensa myötä n. vuosikymmen sitten suursuosioon palanneet ikätoverit Yö ja Mamba, on Kaukon nykyinen kaupallinenkin nousukausi (kaksi top10-albumia alla) syntynyt täysin uusien biisien voimalla. Edellä mainittujen veroinen kansan syvien rivien puhuttelija Röyhkä ei toki ole ollutkaan, passelimpaa porilaisseuraa hänelle lienevät jatkossakin Rättö ja Lehtisalo. Tietysti Röyhkä & Lindholm & Vaara -yhteistyökin saattaisi omalla tavallaan räjäyttää tajuntoja...