Kaikki alkaa kyynelistä

Haloo Helsingin paluusinkku Kaikki päättyy kyyneliin debytoi single/striimilistan 11:ntenä ja radiolistan 38:ntena. Ei kovin hyvin siihen nähden, että yhtyeellä on ennestään kummassakin yli 20 Top 10 -sijoitusta. Mutta enpä usko asianosaisten odottaneenkaan jättisukseeta: biisi on nykyihanteisiin nähden raskassoutuinen ja jäisi joka tapauksessa lähiviikkoina joulumusan jalkoihin.

Kun viimeksi 2021 saimme kuullaksemme uutta Haloota, silloinkin herätettiin huomiota vetistelemällä. Piilotan mun kyyneleet oli tuplaykkönen ja vuoden kuudenneksi suurin hitti. Listanäkökulmasta yhtye ei ollut kadoksissa kovinkaan pitkään: Joulun kanssas jaan (2017) hipoi tapansa mukaan huippusijoja alle vuosi sitten, ja Reiviluola roikkui striimien Top 50:ssä vielä keväällä 2023.

Joulun kanssas jaan on varmasti loppuvuoden soitetuin Haloo-biisi, mutta Kaikki päättyy kyyneliin voi tehdä tammikuusta eteenpäin mitä tahansa. Kaikki isoimmat radioasemat paitsi Nova ja Loop/NRJ-osasto soittivat paluusingleä ilmestymisviikolla edes jonkin verran, ja ehkä historialla on vielä jotain painoarvoa: bändille on kertynyt radiolistalta 14 ykkös- ja viisi kakkossijaa.

Sydän edellä jouluun

Joululaulut tulevat taas samassa järjestyksessä kuin aina ennenkin, mutta sesongin käynnistysajankohdassa on nähtävissä pieniä siirtymiä – tänä vuonna ilahduttavasti myöhäisemmäksi. Vertailua hankaloittaa se, että tässä vaiheessa kuuntelu painottuu viikonloppuun ja karkausvuoden takia heitto edellisvuoteen on kaksi päivää. Nytkin maanantain Spotify-listalla **** Christmas putosi 16–34 ja *** * **** *** Christmas ** *** 21–43.

Käännöshittien osuus alltime-jouluhittilistalla on yllättävän vähäinen: korkeimmalla ovat Samuli Edelmannin Avaruus 33:ntena ja Sing Song Sistersin Nisse-polkka sijalla 43. Olisiko aika nostaa framille pelkistä suomennoksista koostettu Timo T.A. Mikkosen Joulusydän-albumi (1989)? Moni sen biisivalinnoista näet pärjää nykystriimeissä hienosti. Nimiraita on **** Christmas, ja seuraa sille tekevät mm. Rockin’ Around the Christmas Tree, It’s the Most Wonderful Time of the Year, Walking in the Air ja Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow.

Kesällä kerroin täällä, että olen rukannut joulubiisien pisteytysjärjestelmän yhtenäiseksi muiden kanssa. Niiden kokonaispotti päivittyy heti joulun jälkeen, ja mahdolliset uudet 1000 pisteen rajaylitykset näkyvät joulukuun napituspostauksessa.

Epälahjamarkkinoilla

Albumien julkaisusesonki on vilkkaimmillaan, vaikka perinteinen motiivi eli isänpäivä- ja joululahjamarkkina ei enää oikein pure. Cd:n ja vinyylin vetovoimattomuudesta kertoo se, että viime perjantaina fyysisen albumilistan kolmosena debytoinut uutuus ei yltänyt päälistalla 50 parhaan joukkoon. Kyseessä on tupla-cd Vain elämää kausi 15.

Enää ei ole kahden ”kattauksen” strategiaa, vaan 72 esityksestä on valikoitu vain yksi paketti. Biisilistaa ei löydy mistään, koska se julkistettiin vasta ilmestymispäivänä eikä kukaan ole vaivautunut päivittämään sitä nettisivuilleen – en siis tiedä, onko mukana Katri Helenan ja Hectorin päivien versioita. Suoratoistopalveluissa annosta ei ole sellaisenaan tarjolla.

Alla kunkin osallistujan paras sijoitus Spotifyn päivälistalla. Radiotilastossa (tai ainakin erään konsernin kanavilla) saattaa jatkossakin tapahtua kaikennäköistä.
Ilta #13 (Tässä talossa)
Eini #29 (Taivaisiin, mukana Portion Boys)
Roope Salminen #63 (Vielä jossakin kohdataan)
Jussi Rainio #82 (Taivas maan päällä)
Marko Hietala #96 (1000 Ways)
Hanna Pakarinen #97 (Hulluihin öihin)
Waldo #104 (Kelle mä soitan)
Costello #105 (Madafakin darra, mukana Popeda)

Tehokas hiljaiselo

Kun Mirellan ja Käärijän albumit julkaistiin samana päivänä, oli heti selvää, että People’s Championilla ei ole ykkössijan suhteen mitään jakoa. Ja Mirella-biisien striimihyöky merkitsi sitäkin, ettei Autiomaa-lohkaisu taida mahtua juhlimaan singlelistalla. Se debytoi 23:ntena, mutta lähti paljon loivempaan laskuun kuin useimmat Cha cha chan jälkeiset sinkut.

Tänään Autiomaa harppasi radiolistalla 105. sijalta 28:nneksi päästyään kosolti ääneen muun muassa Radio Suomessa. Kuulin sikäläisen juontajan sanovan biisin pohjustukseksi, että Käärijä on viettänyt ”hiljaiseloa”. Juu, tänä vuonna on ilmestynyt sitä ennen vain neljä singleä (Ruoska, Kot kot, Trafik! ja Sex = Money), mutta ilmeisesti kaikki mikä tapahtuu oman kanavan soittolistan ulkopuolella on hiljaiseloa. Ruoska kyllä viuhui heilläkin keväällä tiiviisti.

Shrtyn Sirkus eteni tänään radioykköseksi yllettyään myös Novan rotaatioon. Miehen ensimmäisestä hitistä 16v on kohta viisi vuotta, ja luulin pitkään taiteilijanimen typistyneen sanasta Shirty (kiukkuinen), mutta oikea ääntämys lieneekin Shorty ja oikea nimi Rashid Mohamed. Uusi Niin kuin sä -sinkku joka tapauksessa kiipeää päivälistalla huomenna näyttävästi.

Ikivanhasta ikinuoreksi

Vuodesta 2006 lähtien David Guetta on noussut kreditoidusti Suomen hittilistoille 48 eri biisillä, ja eri yhteistyökumppaneita tässä projektissa on kertynyt yli 50. Heistä tähän mennessä vain yksi on ollut 57-vuotiasta Guettaa vanhempi – tietenkin Madonna, jonka Revolver ylsi single- ja radiolistojen 20 parhaan joukkoon vuonna 2009.

Nyt kuppikunnassa on uusi ikäpresidentti, kun radiosoiton 17:nneksi eteni yhdistelmä Guetta, Ava Max ja Alphaville, jonka vokalisti Marian Gold täytti keväällä 70 vuotta. Biisi on tietysti 40 vuoden takainen Forever Young, ja Goldilla on kyllä videossa nimen suhteen yritys päällä: mustasta parrasta on harmaat läiskät värjätty piiloon ja muutenkin kaikki ehostusfiltterit päällä. Kai siinä näytetään Guettalle mallia vuoteen 2037.

Vaikka Alphavillen menestysalbumikin nimettiin Forever Youngin mukaan, sen selvästi suurin listahitti (etenkin Suomessa) oli Big in Japan. Spotify-aikana suhdanteet ovat kääntyneet ja Forever Young haalinut yli tuplasti striimejä, lähes 800 miljoonaa. Monissa maissa levyltä lohkesi kolmaskin listakiipijä Sounds Like a Melody, Ruotsin ykkönen ja Länsi-Saksan kolmonen.

45 × 45 = 2025

Tammikuussa käynnistyy vinyylisinglen teemavuosi. Perustelu ajankohdalle on silkkaa matematiikkaa: single on neljävitonen eli pyörii 45 kertaa minuutissa, ja 45 kertaa 45 on 2025. Tämän kunniaksi aloitan huomenna Listablogin Facebook-sivulla laajennetun joulukalenterin, 18.11.2024–1.1.2025. Siksi siellä, että voin ajastaa kaikki 45 osaa etukäteen ja jakaa ehtiessäni muualle. Blogiin tulee ehkä jotain koosteita.

Kalenterissa esitellään levyhyllyni 45 parasta vinyylisingleä aikaväliltä 1976–1994. Aikalaiseni tietävät, että sinkkukokoelma ei kovinkaan tarkasti kuvasta omistajansa musiikkimakua. Singlen hinta-laatusuhde oli huono, ja sen ostamiseen tarvittiin erityismotivaatio – useimmiten se, että kappaleen ilmestyminen lp:llä näytti epätodennäköiseltä. Suomen listoiltakin näkee, kuinka hyvin "irtosinglet" usein menestyivät suhteessa saman esittäjän muuhun tarjontaan.

1980–90-luvuilla makuvastaavuus jatkoi hämärtymistään, sillä hyllyni täyttyi joko alelaarisinkuilla (joita ei ollut paljon tarjolla) tai vuodesta 1988 eteenpäin Rumban arvostelulevyillä. Joka lehdessähän kirjoittaja vuorollaan tahkosi läpi muutaman kymmentä nelivitosta tai sittemmin cd-sinkkua. Alkuun yritin viedä niitä divareihin laittamalla päällimmäiseksi jonkin uskottavan täyn kuten Bruce Springsteenin maksin, mutta vastaanotto jäi aika viileäksi.

Valikoiman satunnaisuudesta huolimatta olen pyrkinyt rukkaamaan paremmuusjärjestyksen kiinnostavaksi. Mukana on linkki ääninäytteeseen. Tietoihin on lisätty mahdolliset Top 40 -sijat Suomesta, Britanniasta ja USA:sta. Vain kaksi sinkkua sai merkinnän kolmesta maasta.

Hyppy ja tosihyppy

Kun UKmixissä julkaistavat vanhat Radio Luxembourgin brittilistat ovat edenneet 1980-luvulle, olen huomannut muistavani niistä monia tapahtumia, vaikka en enää kirjannut niitä ylös löydettyäni luotettavammat lähteet.

Kerroin aiemmin Luxembourgin strategiasta: tiistaisin julkistetun virallisen listan pohjalta tehtiin samaksi illaksi oma ”ajankohtaisempi” ennustetilasto. Koska BBC soitti listan vasta sunnuntaisin ja lehtiversion sai nähdäkseen vielä myöhemmin, kuuntelin yhä Luxia tiistaisin saadakseni tuoreet sinnepäin-tiedot.

Ehkä ikimuistoisin näyte siitä, millaista sähläystä nuo ennusteet tuottivat, oli The Specialsin viides single Stereotype. Ska-edeltäjiään melankolisempana sitä kai pidettiin Luxissa selvänä floppina, ja lähtö olikin hidas, mutta kolmannella viikollaan se eteni virallisen listan 25:nneksi. Lux huoli tuolloin sen Top 30:nsä alimmaiselle sijalle.

Seuraavana tiistaina kuuntelija sai hämmästyä: Stereotype harppasi kakkoseksi! Mitähän virallisella listalla on tapahtunut? Siellä kiivettiin kuutossijalle, mikä oli toki myös yllättävää – samoin se, että viikon päästä pudottiin taas 22:nneksi. Luxembourg tyrkkäsi edellisen viikon jättinousijan sijalle 11 ja siitä kokonaan ulos.

Stereotypen Lux-käppyräksi siis muodostui ajalle epätyypillinen 30–2–11, kun virallisella listalla saatiin kokoon ketju 50–31–25–6–22–23–53–63. Tietysti tuossakin kuutonen pistää silmään, ja UKmixissä elpyi vanha epäilys, että kyseessä oli laadintavirhe. Biisi ei saanut tuona viikkona mitään niin poikkeuksellista mediahuomiota, joka olisi selittänyt hypähdyksen.