Virallisesta virattomaksi

Musiikkibisneksessä on asetuttu tekoälyä vastaan muun muassa siten, että usea taho on vaatinut toimia, joilla estettäisiin tekoälybiisien nousu virallisille listoille. Idean toteutuskelpoisuudessa on tietysti monta kysymysmerkkiä, muun muassa noiden virallisten listojen todellinen arvovalta. Vaatimushan ei ylettyisi esimerkiksi Spotifyyn, josta Jussi Mäntysaari totesi Substack-kommentissaan: ”Se on kuitenkin lista jota esimerkiksi Suomessa yksinomaan seurataan”.

Yksinomaan on aika tylppä ilmaus, mutta ihan hyvin perusteltavissa. Spotify-tilastot ovat nopeita, laajoja ja numerotiedoiltaan avoimia. Arvaamme kaikki syyn sille, miksi miljoonia tavoittelevien lukujen rinnalle ei tarjota yhtä avoimesti fyysisen albumilistan myyntidataa. Päivittäislistat ovat myös taivaan lahja levyfirmojen tiedottajille, jotka kaivavat aina numeromassasta esiin ne edustavimmat sijoitukset.

Kenelle Suomen virallisia listoja sitten enää laaditaan – paitsi minulle (enkä minäkään niistä kaikista piittaa)? Ainakin ulkomailta tavoittaa kohtalotovereita, joille uusi viikkotilasto on aina lenkki pitkään yhteismitalliseen ketjuun, osa historiaa. Päivittäislistat ovat ketjulle vain häiriöksi. Brittilistaguru James Mastertonin analyyseistä löytyy harvoin Spotify-viitteitä – osittain siksi, että sivuston search the site -palikka ei toimi. Sama tunnelma on Ukmixin keskustelupalstoilla.

Suomen virallisia listoja ei ole enää ikiaikoihin näkynyt missään printtimediassa (kertokaa jos on), ja jopa Billboard on karsinut omia tulostuksiaan karskilla kädellä painetusta versiosta. USA:ssa ja Britanniassa niiden kulttuurillinen status on kuitenkin yhä merkittävä, jos tilannetta vertaa pienempiin ja perinteettömämpiin markkina-alueisiin. Briteissä virallisuuden profiilia kohotti äskettäin se, kun Sam Fenderin ja Olivia Deanin single Rein Me In rikkoi 73 vuotta vanhan ykkösviikkoennätyksen.