Havaintokyky lipsuu

Kun vuonna 1997 Michael Jackson tuli yksityiskoneellaan Suomeen konsertoimaan, Jyrki-ohjelman kameraryhmä oli kentällä odottamassa ja saikin mainion kuvakulman takaviistosta: auringonvalo paistoi tuulilasin ja poistumisoven kautta koneen läpi. Muiden matkustajien poistuttua Jacksonin siluetti asteli ohjaamoon, sanoi jotain ja puristi lentäjän kättä.

Saipa pikkuyrittäjä hienon skuupin, ajattelin: näimme livenä pienen detaljin, jonka supertähti ei tiennyt välittyvän julkisuuteen. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä, Jyrki ilmoitti näyttävänsä kaiken saamansa Jackson-aineiston uusintana. Mutta ei, ”kaiken” alkoi vasta siitä, kun mies astui ulos koneesta. Ettekö te huomanneet, mitä nauhallenne tarttui ennen sitä? No, ei ollut eka eikä vika kerta, kun median havaintokyky lipsuu Jacksonin kohdalla.

Vaikeaa tai vastenmielistä oli havaita esimerkiksi se, kun vuoden 2010 postuumilevyllä Michael (#9) julkaistiin kolme raitaa, joilla todennäköisesti ei ollut mitään tekemistä Jacksonin kanssa. MJ-imitaattori Jason Malachi myönsi myöhemmin laulaneensa ne, ja Sony poisti ne albumin suoratoistoversioista. Damien Shieldsin (kuvassa) 14 vuotta työstämä erittäin kiehtova Faking Michael -podcastsarja kertoo aiheesta eniten. Hyvä tiivistelmäkin siitä on tarjolla.

Kuvitelkaapa, että vaikka David Bowien postuumialbumi olisi sisältänyt äänimatkittuja petkutusbiisejä. Ainakin musiikkimedia olisi kiehunut narkästyksestä ja vaatinut huijarien ja levy-yhtiön päitä vadille. Jacksonin kohdalla ei eväkään heilahtanut. Yhden asian voisi kuitenkin juuri nyt havainnoida: feikkibiisit tehneet ja myyneet lankomiehet Eddie Cascio ja James Porte kuuluvat siihen perheeseen, joka paraikaa esiintyy otsikoissa hyväksikäytettyinä. Yllättäen kukaan ei pitkissä jutuissaan kerro meille tästä yhteydestä.

Erityisesti kannattaa havainnoida heidän juonensa oveluus ja Jacksonin perikuntaa pyörittävän John Brancan lyhytnäköisyys. Hän ei Sonyn sätkynukkena voinut myöntää tulleensa huijatuksi biisikiistassa, vaan julisti niiden aitoutta, ja nyt hänen pitäisi uskottavasti kääntyä Cascioita vastaan. Sehän on median mielestä ihan luonnollista, että vuosia Jacksonia ylistäneet ja puolustaneet heittäytyvät rahaa vaativiksi ”uhreiksi”, mutta vastapuolen kelkankääntö tuskin saa yhtä innostunutta ymmärrystä.

Kuten arvata saattoi, John Brancan rooli Michael-elokuvassa on naurettavan ylikorostunut. Yksi mystisesti puuttuvista avainhahmoista on näet legendaarinen manageri Frank Dileo, jota Branca tässä tuuraa lakimieshommien ohessa.