Pukeutumissupliikkia

Viitisen vuotta sitten muistelin täällä, kuinka teininä kuuntelin Radio Luxembourgin Top 30 -listaa ja kirjasin sitä ylös ruutupaperivihkoon. Nyt löysin eri paikasta vielä yhden, viimeisen vihkon 1980-luvun alusta, ja harvoin olen nauranut niin kuin sitä lukiessani. Mitä tulee, kun kuuntelee suhnuista, nopeasti puhuttua ulkomaankieltä eikä ole mitään, mistä tarkistaa kuulemansa?

Paitsi internet tuolloin puuttui muukin ajankohtainen musiikkimedia. Luin kyllä New Musical Expressiä, joka kulki pitkospuita Toijalan R-kioskille, eli kun kuulin Luxembourgista uuden listabiisin ja merkkasin sen ylös, sain korjattua oikean kirjoitusasun toisen tai kolmannen viikon listaan. Keskiaaltolähetykset kuuluivat huonommin, jos listan alkaessa klo 21 oli vielä valoisaa, ja virhefrekvenssi näyttää pahentuneen kesäisin.

Kuulin esimerkiksi Kate Bushin Babooshkan ensi kertaa 1.7.1980 – tai ”kuulin”, vihkossa lukee sen nimenä La Bush Girl. Xanadu ikuistui muodossa Sanatou, ja Enola Gay oli Enormal Game. Nyt tajuaa, kuinka puutteellista kouluenglantini oli: en tuntenut termiä ”pint of lager”, joten en edes kehtaa kertoa, kuinka kirjoitin Splodgenessaboundsin hitin Two Pints of Lager and a Packet of Crisps Please. Täysin outo oli myös Elton Johnin singlen nimi Sartorial Eloquence.

Eniten naurattavat pitkät ymmärrettävät nimet, jotka hahmotin miten sattuu. Pete Townshendin Let My Love Open the Door alkoi vihkossani sanalla left: arvelin kai laulajan jättäneen rakkaansa ja pyytävän joltakulta yösijaa. Hot Chocolaten Are You Getting Enough of What Makes You Happy on silti paras: Are you getting an outfit what makes you happy? Hyvä kysymys, juuri Hot Chocolatelle sopiva.

Ylösmerkinnät näyttävät loppuneen muutettuani Helsinkiin opiskelemaan.