Tasapainottajasta horjuttajaksi

Sen jälkeen kun 50 hittiä -lista ja sen oheistuote Suomen Radiolista lakkautettiin vuoden 2007 lopussa, hittivuosilistojen radiopisteet ovat tulleet yhdestä lähteestä, joka ensin oli Nielsen ja sitten Radio Monitor. Vaikka radiosoiton osuus on ollut merkittävä, noin 30 prosenttia, pisteet ovat jakautuneet eri hiteille melko tasaisesti. Sen rooli on enemmänkin ollut tuoda substanssia kuin nostaa esiin megamenestyksiä.

Viime aikoina asetelma on muuttunut. Radiot ovat alkaneet satsata muutamiin kappaleisiin, joita soitetaan tiuhaan ja pitkään – esimerkkeinä Juha Tapion Jotain niin oikeaa ja Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Samalla kaupallisen radion omistus on keskittynyt ja harvainvalta lisääntyy – tuloksia ohjailevat paljolti Nelonen Median ja Bauer Median musiikkipäälliköt. Nelosen Mikko Koivusipilä kontrolloi nykyisin myös yhtiön tv-musiikkiohjelmistoa.

Kyllä, radion osuutta lopputuloksista tekisi mieli vähentää. Mutta asia ei ole yksinkertainen. Jos osuutta säätäisi noiden muutamien rotaatioihmeiden mukaan, muiden kappaleiden radiosaldo putoaisi todella alas. Ohessa vertaileva graafi, jossa vuoden tähän asti 10. striimatuimman ja 10. soitetuimman biisin pisteet on asetettu samalle tasolle. Noin sijasta 15 eteenpäin radiohittien pisteet alenevat selvästi striimejä jyrkemmin. Päinvastoin kuin silloin, kun suoratoiston tilalla oli myynti.

Striimikäyrässä toki erottuu pari huippua (jotka voinee arvata), mutta ne kuten muutkin kärkibiisit ovat vuoden alkupuoliskolta. Johtuuko loppuvuoden latteus kulutustavasta vai tarjonnasta? Kun kaikki on kaikille tarjolla, on vaikeampi nousta esille. Mutta milloin viimeksi joku kotimaisista ykkössuosikeista on julkaissut oikeasti iskevän ja tarttuvan hitin? Olisiko JVG:n Hehkuu toukokuussa?