Yaffaa paperilla

Moni on kiinnittänyt huomiota siihen, että syysmarkkinoille julkaistiin paljon suomalaisten miesmuusikoiden elämäkerta- tai vastaavia kirjoja. Viitisentoista tuon alan opusta vuodessa on kyllä aikamoinen tahti. Jos ensi syksynä yritettäisiin samaa, voisivat varteenotettavat ennenkäsittelemättömät aiheet käydä vähiin. Kyse lienee osin sattumasta – valtaosa musakirjoistahan tulee nykyisin pieniltä ja keskisuurilta kustantamoilta.

Kirjamyynnistäkin laaditaan listoja, kerran kuukaudessa, ja tämänsorttiset luokitellaan tietokirjakategoriaan. Top 20:ssä on jälleen tilaa myös lukuelämyksille, kun värityskirjojen ja muun alkeisterapian buumi meni ohi. On jopa kärjessä asti – elokuun tilastoa johti Jari Sillanpää (kirj. Mari Koppinen) ja lokakuuta Cheek (kirj. Mikko Aaltonen).

Listalla on havaittu myös JVG (#7), Pate Mustajärvi (#12) ja Topi Sorsakoski (#17), joka taisi saada eväät uuteen nousuun viime viikon Hesari-ylistyksestä. Mutta kokonaisuutena merkittävimmin on pärjäillyt Sami Yaffa (kirj. Tommi Liimatta), joka keräsi elo–lokakuussa sijat 5, 5 ja 8. Televisio on varmaan tässäkin näyttänyt voimansa, mutta toisaalta Sound Tracker -sarjasta julkaistiin oma painotuotteensa jo toissavuonna – ja Hanoi Rocksista on myös tarjolla tuoreehko kirja.