Villiä vai syntiä?

Välillä pitää tarkkailla, mitä blogeja ja podcasteja on mennyt oikeanpuoleisella palstalla suosittelemaan. Lähinnä kolmea alimmaista, koska niiden taustalla toimivat niin vaikutusvaltaiset ihmiset ja mediat, että sammakoiden sietokynnys kuuluu asettaa aika matalalle – ja useinhan se onkin koetuksella.

Radio Helsingin Musaneuvostossa keskusteltiin torstaina varsin viihdyttävästi plagiaateista. Huomioitiin muun muassa yksi täälläkin aikoinaan mainittu samankaltaisuus ja arveltiin, kannattaisiko Stingin penätä oikeudessa osuuttaan Irinan tienesteistä. Vastaus: ei, jos on vain rahan perään, ja siitähän pääosin plagiaattikeisseissä on kyse – ideavarkauden katsotaan kohdistuneen taloudellisiin, ei taiteellisiin/ammatillisiin ansioihin.

Kuuntelijatasolla plagiarismi vaikuttaa lähinnä niin, että joitakin biisejä ei voi kuunnella häiritsevän samankaltaisuuden takia. Hittiosastolta mainittakoon 4 Non Blondesin What’s Up?, joka toisintaa Bobby Mcferrinin Don’t Worry Be Happy -melodiaa minun korviani raivostuttavalla tavalla. (On se muutenkin karsea.) Sinänsä mielenkiintoista, että laulaja Linda Perry on sittemmin suoltanut muille artisteille hittejä, jotka joskus kuulostavat ihan mukavastikin omalta itseltään.

Hankalampi tapaus on vuoden 1987 suosituin single Suomessa, Pet Shop Boysin It’s a Sin, joka heti ensikuulemalta tuntui härskiltä kopiolta Cat Stevensin biisistä Wild World. Kyllähän hyvänkin bändin repertuaarissa saa olla yksi sietämätön laulu, mutta tätä en sulata: kun Jonathan King ilkkui melodioiden yhteneväisyyttä omalla Wild World -coverillaan (kansitekstinä Actually, it’s a sin to steal), Pet Shop Boys haastoi hänet oikeuteen! Moinen tempaus on mielestäni jyrkässä ristiriidassa duon hartaasti vaaliman pop-estetiikan kanssa. Se on epäolennaista, että voitetut rahat päätyivät hyväntekeväisyyteen.

Musaneuvoston tämänkertainen sammakko tuli tutusta suunnasta: tietäväisten naurahdusten säestyksellä väitettiin, että Michael Jackson vastusti Weird Al Yankovicin väännöksiä hänen hiteistään, mutta ei voinut estää niitä jonkin parodiapykälän takia. Shaibaa, taas kerran. Jacksonhan suhtautui Yankoviciin erittäin kannustavasti ja antoi hänen käyttää omia videolavasteitaan – kuten musaneuvostolaisetkin ovat varmasti voineet nähdä.