Rikollinen palaa aina rikospaikalle

Eilen puhuin albumilistan re-entryistä turtuneen arkipäiväiseen sävyyn, enkä täysin syyttä. Tänä vuonna vain yhdessä Top 40:ssä ei ollut re-entryjä, ja silloinkin syynä oli yhdeksän uutuuslevyn ryöpsähdys. Keskimääräisessä vuoden 2009 albumitilastossa on yli neljä ja puoli palaajaa. Ennätys (17) on viimevuotisen levyalen jälkeisellä listalla.

Alennusmyyntien vauhdittamat listapaluut ovat yleistyneet ja saaneet lisämaustetta hintarajojen aiheuttamasta kuuluu-listalle-eipäs-kuulu-jahkailusta. Etenkin kesällä trafiikkia lisäävät konserttivierailut. Ankkarockissa soittaneen Testamentin The Formation of Damnation palasi eilen 39:nneksi vietettyään edelliset listaviikkonsa keväällä 2008.

Sitten ovat tietysti ikiliikkujilta vaikuttavat kestomyyjät, jollaisiksi yleisimmin muodostuvat kokoelmat. Leevi and the Leavingsin Keskiviikko teki 14 re-entryä, Eppu Normaalin Repullinen hittejä peräti 17. Mutta tavallisetkin albumit pääsevät osoittamaan sitkeytensä. Lily Allenin It’s Not Me, It’s You on tehnyt kolme re-entryä ja pasteeraa nyt listauransa toiseksi korkeimmalla sijalla 20, vaikka Flow-keikkaan on vielä yli viikko. Kiitos, Fuck You.