Asteikko loppuu kesken

Vaikka Suomessa ei vielä ollut albumilistaa, The Rolling Stones tilastoitui 1960-luvulla jo ensimmäisillä älppäreillään – singlelistalle, samoin kuin The Beatles. Uuden Hackney Diamonds -albumin kolmossijadebyytin jälkeen yhtyeen listaura on kirjaimellisesti kestänyt kauemmin kuin itse lista. Rollarit kasvattivat etumatkaansa eniten Top 10 -sijoja maassamme netonneena esittäjänä: nyt niitä on 27.

Uutuuden kunniaksi Ron Wood, Keith Richards ja Mick Jagger vierailivat vuorotellen parin päivän välein The Tonight Show with Jimmy Fallonissa, ja kun mainittiin Paul McCartneyn vierailu albumilla, Richards muisteli bändien yli 60 vuotta sitten alkanutta yhteistyötä. He muun muassa suunnittelivat julkaisuaikataulujaan niin, ettei tulisi päällekkäisyyksiä.

Kun tutkii vuosien 1963–1970 brittipäivämääriä, vuorottelupolitiikka toimi albumeissa hyvin. Vasta loppuvuonna 1968 Beatlesin The Beatles ja Stonesin Beggars Banquet tulivat kahden viikon välein. Vuoden päästä ilmestyi rollarikokoelma vain viikko ennen Abbey Roadia. Vuonna 1964 saatiin kahdesti kummaltakin bändiltä ykkössingle kahden viikon erolla: It’s All Over Now – A Hard Day’s Night ja Little Red Rooster – I Feel Fine.

Grandmaster Teemu

Teemu Keskisarjan eduskuntapuheesta editoitu Omppo_shaaki_n minuutin mittainen Irtokynnet (Keskisarja) lähti koreografioineen leviämään Tiktokissa ja koki lyhyen nosteen myös Spotifyssa. Se keräsi päivälistoilla sijoitussarjan 49–35–8–11–22–51, mutta noiden neljän ensimmäisen summa ei riittänyt Top 40 -sijaan viikkosingletilastossa. Ei näytä todennäköiseltä ensi kerrallakaan.

Koska striimien kokonaisvolyymi on kasvanut viime vuosikymmenestä, Irtokynnet tuskin tekee ennätystä siinä, kuinka vähiin kuunteluihin Top 10:ssä käväissyt biisi voi jäädä. Jopa nopeampia pikavisiittejä ovat tehneet jotkut albumiryöpsähtäjät. Top 200 -listasaldoja arkistoivan kworb.netin mukaan 2020-luvulla vähiten striimannut Top 10 -hitti on Cledosin Ceissi-albumin raita Peili. Se putosi jo toisena päivänään 9. sijalta 38:nneksi.

Aika montakin Irtokynsien kaltaista puhekikkailua on nähty listoilla sen jälkeen, kun Tommi Lindell kokosi Klaus Järvisen Levyraati-kommenteista 15:nneksi nousseen singlen Grandmaster Klaus (1988). Ykkösiksi asti on ostettu KCD:n Simo Goes Poing (1992, tosin Simoa Vaatehuoneelta kuullaan kovin niukasti), A-tyypin ja Antero Mertarannan Ihanaa, Leijonat, ihanaa (1999, 2000, 2009) ja DJ Urhon Nälkämaan laulu (2009, Keskustan vaalimainos, jossa pätkiä Urho Kekkosen puheista).

Taistelevat tekstit

Kirjoitin hiljattain hakevani biisejä 1960-luvulta eteenpäin, jotka ovat nousseet listoille kahtena eri suomenkielisenä tekstityksenä. Sellaisia pareja, jotka julkaistiin nopeasti kilpailemaan keskenään ja ulkomaisen hitin kanssa, ei ole löytynyt kuin neljä. Ne kaikki edustavat käännöshittien kultakautta eli ovat yli 40 vuotta vanhoja.

Näyttävin ilmiö iski lokakuussa 1968, jolloin saman venäläisbiisin kolme versiota debytoivat yhtä aikaa kärkikympissä: Mary Hopkinin Those Were the Days kakkosena, Päivi Paunun Oi niitä aikoja neljäntenä ja Anita Hirvosen On nuoruus haihtuva yhdeksäntenä. Paunu eteni marraskuussa ykköseksi, toiset kääntyivät laskuun. Paunu-version sanoitti Reino Bäckman, Hirvos-version Juha Vainio.

Vuoden kuluttua Vainion kukisti yllättäen Fredi. Irlantilaisen Joe Dolanin Make Me an Island ylsi neljänneksi lokakuussa 1969, ja marraskuussa sijalla 15 nähtiin Markku Aron versio Anna mun ajoissa tietää. Joulukuussa kymmenentenä debytoi Fredin itselleen sanoittama Ota ja omista, joka jatkoi tammikuussa ykköseksi. Aro katosi listalta tuolloin kokonaan.

Venäläisiä biisejä paljon suomentaneen Pauli Salosen teksti Mä mistä löytäisin sen laulun esittäytyi singlelistalla tammikuussa 1976 Merja Rantamäen esittämänä ja kiipesi hitaasti kolmoseksi. Huhtikuussa 27:ntenä käväisi Neilikka-yhtyeen Haluan löytää uuden laulun lyyrikkonaan Jukka Jarvola. Kumpikin versio ilmeisesti myötäili paljon alkuperäistä.

Instrumentaalistakin voi tehdä kaksi sanoitusta, ainakin jos kyseessä on Dance Little Bird. Joulukuussa 1981 hollantilaisen Electronicasin levytys oli singlelistan ja Jaana Wileniuksen Tiina Titityy jukebox-listan ykkösenä. Tuo Raul Reimanin tekstitys nousi tammikuussa sinkkujenkin kolmossijalle. Vexi Salmen Tiputanssi kävi huhtikuussa 28:ntena Kai Hyttisen tulkintana.

Viisumaa #6: Saksa

Tätä sarjaa varten euroviisujen eri pistejärjestelmät on laitettu samalle asteikolle ja laskettu historian menestyneimmät viisumaat yhteissaldojen perusteella.

Vuorossa kaikkein ahkerin, 66-kertainen viisuilija, vaikka lähimenneisyyden saldo onkin masentava. Länsi-Saksa ja Saksa voidaan huoleti ynnätä samaksi, koska DDR-vainaan edustajia ei milloinkaan näkynyt lavalla. Suomalaisten listasuosikeista kookkaimmat olivat Dschinghis Khan •••, Johnny Blue ••• ja Ein bisschen Frieden •••. Vuoden 1969 Primaballerina muuntui Robin seniorin hitiksi Prinsessa. Tässä 20 parhaiten pisteytettyä edustuskappaletta kisasijoituksineen.

1982 – Nicole: Ein bißchen Frieden (1)
2010 – Lena: Satellite (1)
1980 – Katja Ebstein: Theater (2)
1981 – Lena Valaitis: Johnny Blue (2)
1987 – Wind: Laß die Sonne in dein Herz (2)
1999 – Sürpriz: Reise nach Jerusalem – Kudüs’e Seyahat (3)
1994 – Mekado: Wir geben ’ne Party (3)
1985 – Wind: Für alle (2)
1972 – Mary Roos: Nur die Liebe läßt uns leben (3)
1983 – Hoffmann & Hoffmann: Rücksicht (5)
1971 – Katja Ebstein: Diese Welt (3)
1979 – Dschinghis Khan: Dschinghis Khan (4)
2018 – Michael Schulte: You Let Me Walk Alone (4)
1962 – Conny Froboess: Zwei kleine Italiener (6)
2000 – Stefan Raab: Wadde hadde dudde da? (5)
1978 – Ireen Sheer: Feuer (6)
1998 – Guildo Horn: Guildo hat euch lieb! (7)
1960 – Wyn Hoop: Bonne nuit ma chérie (4=)
1970 – Katja Ebstein: Wunder gibt es immer wieder (3)
1968 – Wencke Myhre: Ein Hoch der Liebe (6)

Varjojen varjossa

Listahistoriastamme löytyy muutama tapaus, joissa tilastollisesti menestyneempi versio on vuosien saatossa ties miksi jäänyt pienemmän hitin varjoon, kuten Bollandin ykkössingle You’re in The Army Now (1982). Joskus selityksenä lienee alttius ulkomaisen historiankirjoituksen vaikutukselle.

Eilen uusintana tulleessa Pekka Laineen ihmemaassa hehkutettiin The Shadowsin Apachea, kuinka se rautalankasoundeineen muutti Eurooppaa, ”Suomi tiukasti mukana huumassa”, mutta ”Atlantin takana eivät olleet kovasti tätä vailla”. Taas unohtui se, että tuo levytys ei ollut koskaan hitti Suomessa, mutta kitarainstrumentaalin toinen versio oli. Tämä toinen levytys eteni myös USA:n listakakkoseksi ja Kanadassa kärkeen.

Cliff Richardin taustabändinä tunnetun Shadowsin single julkaistiin heinäkuussa 1960 ja ostettiin brittiykköseksi. Marraskuussa ilmestyi tuo kilpaileva versio esittäjänään tanskalainen Jørgen Ingmann. Suomessa se tuli myyntiin kumppaninaan toinen hitti, Pepe-elokuvan nimikappale, joka pärjäili maailmalla Duane Eddyn kitaroimana. Sekä single- että ep-listaltamme irtosi kakkossija toukokuussa 1961. Brita Koivusen laulama Pepe menestyi hyvin, Laila Kinnusen Apassi ei.

Noin kaukaa ei ole olemassa kovin laajaa lista-arkistointia, mutta tiedetyistä maista Länsi-Saksa oli ainoa, jossa Shadows ja Ingmann nousivat kumpikin Top 10 -hiteiksi. Suomen singlelistalle Shadows ehti vasta vuonna 1975 euroviisulla Let Me Be the One.

Viisumaa #7: Sveitsi

Tätä sarjaa varten euroviisujen eri pistejärjestelmät on laitettu samalle asteikolle ja laskettu historian menestyneimmät viisumaat yhteissaldojen perusteella.

Ensimmäisten euroviisujen järjestäjältä ja voittajalta Sveitsiltä on tässä mukana vain se toinen voitto (1988), joka muuttui historiallisesti merkittäväksi esittäjänsä Celine Dionin myöhempien mainetekojen kautta. Suomalainen listamenestys on jäänyt vaisuksi, kohtalaisina käväisyinä voidaan mainita Swiss Lady (1977) ja Tout l’univers (2021). Tässä 20 parhaiten pisteytettyä edustuskappaletta kisasijoituksineen.

1958 – Lys Assia: Giorgio (2)
1963 – Esther Ofarim: T’en va pas (2)
1986 – Daniela Simons: Pas pour moi (2)
1988 – Céline Dion: Ne partez pas sans moi (1)
1993 – Annie Cotton: Moi, tout simplement (3)
1981 – Peter, Sue & Marc: Io senza te (4)
2021 – Gjon’s Tears: Tout l’univers (3)
1991 – Sandra Simó: Canzone per te (5)
1980 – Paola: Cinéma (4)
1959 – Christa Williams: Irgendwoher (4)
1982 – Arlette Zola: Amour on t’aime (3)
1976 – Peter, Sue & Marc: Djambo, Djambo (4)
2019 – Luca Hänni: She Got Me (4)
1961 – Franca di Rienzo: Nous aurons demain (3)
1969 – Paola del Medico: Bonjour, Bonjour (5)
1975 – Simone Drexel: Mikado (6)
1977 – Pepe Lienhard Band: Swiss Lady (6)
1966 – Madeleine Pascal: Ne vois-tu pas? (6)
2005 – Vanilla Ninja: Cool Vibes (8)
1978 – Carole Vinci: Vivre (9=)

Viidentoista eliitti

Mitä Missä Milloin 2024 -kirja on ilmestynyt, ja tuskin kukaan yllättyy nähdessään sen kannessa Käärijän. Mutta millaiseen popparien eliittiin hän tällä saavutuksellaan liittyy? Ensimmäiset 37 vuotta kirjasarjan etu- ja takakansissa ei ollut lainkaan kuvia. 1988-etukannen ylänurkkaan mahdutettiin kolmionmuotoinen Seppo Räty ja takakanteen viisi kuvaa eri aihealueilta.

2000-kirjassa sivukokoa kasvatettiin leventämällä, ja etukanteen saatiin lisää kuvapaikkoja. Ensimmäistä muusikkoa, Shakiraa, piti odottaa sinne vuoteen 2003. Luettelen alla kaikki kansikuvapopparit. Huomaa että esimerkiksi 1988-kirja on julkaistu syksyllä 1987 ja sen katsausaika alkoi syksystä 1986.

1988: ZZ Top, 1989: Michael Jackson, 1990: Sting, 1991: Madonna, 2001: Bomfunk MC’s, 2003: Shakira (e), 2004: Ozzy Osbourne, 2005: Pikku G, 2007: Lordi (e), 2009: Gene Simmons, 2010: Madonna (e), 2011: Bono (e), 2018: Saara Aalto, 2019: Cheek, 2022: Blind Channel.