keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

13 vuoden synttäriviive

The Baseballs valitsi ikävähkön ajoituksen paluulleen albumilistamme kärkeen. Viikon kolme korkeinta uutta yrittäjää kun olisivat kaikki ansainneet uransa ensimmäisen ykkössijan. Esimerkiksi Lapkolla on nyt koossa sijat 2, 3 ja 3. Tarotin edellinen albumi Crows Fly Black nousi viidenneksi, ja Marco Hietalan Kuorosota-julkisuuden vuoksi pidin paalupaikkaa jopa todennäköisenä, mutta Gravity of Light jäi kakkoseksi.

Oma lukunsa on Jimi Hendrix, jonka ennenjulkaisemattomia äänityksiä sisältävä Valleys of Neptune debytoi viidentenä. Se on jo yhdestoista artistin 40 vuoden takaisen kuoleman jälkeen listallamme nähty albumi. Yhteensä Hendrix on kerännyt yhdeksän Top 10 -merkintää, mutta ei yhtään ykköstä. Vainajuus ei sinänsä tee miehestä poikkeusta, sillä Top 50:ssä ovat mukana myös Johnny Cash, Michael Jackson, Leevi and the Leavings ja Rauli Badding Somerjoki.

Kahdeksantena on ihan kirjaimellista kirkonpolttometallia: Burzum-nimen takaa löytyvä norjalainen Varg Vikernes sai hiljattain kuitattua 16 vuoden vankeustuomiolla kolme palanutta kirkkoa, kuolemantuottamuksen ja murhan. Hendrixkö muka kuriositeetti! Sijalla 17 on ensikertalaisia Australiasta, Airbournen No Guts, No Glory. Kahden Top 10 -albumin jälkeen Gorillaz ylsi vain 41:nneksi.

Ilmeisesti Anttilan tyhjennysmyynti nostelee taas vanhoja äänitteitä – ennen joulua 20:nneksi jäänyt Eppu Normaalin boksi palasi nyt sijalle 14. Kuusi pykälää alempana on Deep Purplen aika koomisen niminen Machine Head – 25th Anniversary. Kyseinen klassikko nimittäin julkaistiin ja nousi Suomen ykköseksi jo 38 vuotta sitten.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Nyrkillä pokerinaamaan

Sehän ei ole mikään skuuppi, että pop- ja viihdealan uutisista yhä suurempi osa on huonosti suodatettuja tiedotteita. Listojen heikentynyt suora medianäkyvyys näyttää synnyttäneen uuden alalajin: uutiset (lue: tiedotteet), joissa listatulokkaat kommentoivat omia sijoituksiaan. Trendiin tarttui myös hallitseva albumiykkönen Apulanta:

- Uskomattoman hienoa hakata Lady GaGa, ja olla vielä hyvällä asialla, Apulannan rumpali Sipe Santapukki tiivistää.

Sipen tiivistysten todestaottaminen on tunnetusti oma taiteenlajinsa, mutta sanonpa silti. Joskus viime vuonna julkaistun levyn ”hakkaaminen” uutuudellaan on suunnilleen sama kuin 100 metrin juoksu, joka onkin toiselle kilpailijoista 5000 metrin loppusuora. No, kyllähän myös hänen kukistamiseensa jotain vaaditaan. Vaan entäpä jos kärkisijat olisivatkin kääntyilleet hieman toisin? Olisimmeko voineet kuvitella näkevämme tällaisen tiedotteen:

- Uskomattoman hienoa hakata Anna Eriksson, ja olla vielä hyvällä asialla, Apulannan rumpali Sipe Santapukki tiivistää.

Hyvä asia tarkoittaa Helsinki Mission Nuorten Kriisipisteen tukemista kymmenellä prosentilla Singlet 2004–2009:n tuotoista. Äänitteessähän ovat katteet kohdallaan, koska kyseessä on kokoelma eli jo ennestään vähintään kertaalleen kaupattu musiikki. Ehkä tähän ei siltikään ole viisasta liittää lausetta, johon sisältyvät sanat ”halvalla”, ”saatu” ja ”sädekehä”.

Tiedän, että Nuorten Kriisipisteessä toimii pätevää porukkaa, joka ansaitsee tukensa. Tietääköhän Apulanta, että muutama vuosi sitten Helsinki Mission toiminnanjohtaja, citypappi Olli Valtonen esti Kauko Röyhkän ja Mats Huldénin esiintymisen Nuorten Kriisipisteen synttärijuhlissa Kaukon ”saatananpalvonnan” takia?

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Parempi myöhään

Keskiviikkona julkaistusta Top 50 -albumilistasta poistettiin seuraavana päivänä tuplatarjousjulkaisut, jotka listasääntöjen mukaan eivät sinne kuuluneet. Huomasin vasta samassa yhteydessä, että edelliseen tilastoon oli jälkikäteen lisätty yksi levy – kuopiolaisen Reckless Loven esikoisalbumi 13:nneksi. Uusimman Suosikin kannessa komeileva hörhöryhmä putosi toisella viikollaan sijalle 27.

Tuo ei tietenkään ole optimaalinen tapa koota listoja, mutta ilman muuta parempi rukata niitä totuudenmukaisemmiksi virheen ilmetessä kuin jättää rukkaamatta ja sanoa ”Ensi kerralla sitten”. Kunhan vain ollaan yksimielisiä siitä, mikä on ”virhe” – joidenkin mielestähän esimerkiksi Herra Ylpön ei olisi pitänyt päästä/joutua vuotaneilla myynneillä viikon 3/2010 listalle. Höpö höpö, vika ei ollut listassa vaan vuodossa.

Historiallisesta näkökulmasta listat ovat ainakin minulle samanlaista tietoa kuin mikä muu tahansa – niitä on voitava uudelleenarvioida uusien metodien ja lisäinformaation myötä. Harrastin paljon remasterointia Sisältää hitin -kirjaa varten, ja aion muokata osaa sen sisällöstä jatkossakin. Kunhan ehdin. Elän nyt niin vähävirikkeisessä miljöössä putkiremonttia paossa (nettiäkin käytän hitaalla mokkulalla), että saatan saada koneiston käyntiin.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Reikä sateenvarjossa

Tuskin on kummoinenkaan spoileri sanoa, että The Baseballsin Umbrella on tulevan hittivuosilistan kärkibiisejä. Että sen sijoitus on parempi kuin Rihannan alkuperäisellä, joka päätyi yhdeksänneksi vuonna 2007. Vain kaksi aikaisempaa kappaletta on yltänyt kahtena versiona eri vuosien kymmenen suurimman hitin joukkoon: Killing Me Softly (with His Song) (Roberta Flack 1973, Fugees 1996) ja Over the Hills and Far Away (Gary Moore 1987, Nightwish 2001).

Periaatteessa Baseballs voisi toistaakin temppunsa Hot n Coldilla – olihan Katy Perryn levytys toissavuosilistan kahdeksas. Uusi versio rekisteröityy vuodelle 2010, koska se alkoi soida kunnolla radioissa vasta tammikuun lopulla. Se kävi korkeimmillaan sinkkulistan seitsemäntenä ja radiolistan kuudentena, ja albumimyynnistähän kertyy aimo (tuskin kuitenkaan riittävä) panos.

Usein coverhitti saa olemassaolon oikeutuksensa uudesta koukusta tai sovitusideasta. Gloria Gaynorin discokierrätyksen The Jackson 5:n Never Can Say Goodbyesta kruunasi kertosäkeen päättävä ”no no no, no no no” (jota The Communards korosti vielä lisää omassa hitissään). Aretha Franklin fraseerasi Son of a Preacher Manissä säkeen ”The only one who could ever reach me” niin tarttuvasti, että alkuperäinen esittäjä Dusty Springfield alkoi laulaa sitä samalla tavoin keikoillaan.

Baseballs keksi Hot n Coldin alkuun omat ”you’re hot, you’re cold” -huudot – eivät kummoiset, mutta jotain kuitenkin. Umbrella on oudompi tapaus, sillä päivityksestä poistettiin juuri ne kohdat, joihin Rihanna ripotteli valtaosan taikapölystään: e-laa, e-laa, ee ee ee... ei sillä, että niitä kaipaisin, enhän ole koskaan ymmärtänyt kaivata koko bändiä.

Vielä muinaishistoriaan: juuri ennen Abban läpimurtoa ruotsalaisyhtye Blue Swede pääsi USA:n ykköseksi yhdistämällä B.J. Thomasin Hooked on a Feeling -biisiin vielä vanhemmasta hitistä, Johnny Prestonin Running Bearista matkitut uga-tsaga-hokemat. Ansaittu covermenestys, siis? Ei ihan, sillä saman kombinaation keksi jo vuonna 1971 omaan versioonsa brittiläinen Jonathan King. 1990-luvullahan Hooked on a Feeling koki ylösnousemuksen Reservoir Dogsin ja Ally McBealin ansiosta.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Sääntöjä ja tulkintoja

ÄKT:n listasivulle on laitettu pdf-muodossa kaikkien ladattaviksi Suomen Virallisen Listan säännöt, joissa sanotaan mm. näin: ”Mid price -äänitelistalle sijoitetaan myös kaikki kahdesta tai useammasta erillisestä albumista kootut tuotteet, joita myydään yhtenä pakkauksena, vaikka näiden PPD olisikin korkeampi kuin kahdeksan (8) euroa.”

Tuoreessa Top 50:ssä on kuitenkin neljä tällaista kahden erillisen albumin uudelleenpaketointia sijoilla 29, 36, 38 ja 44. Jonkun voisi tehdä mieli ihmetellä tätä, kenties kysyä selityksiä. Mutta kannattaako? Katsokaa Sääntöjen kohta 8, Riidanratkaisu: ”Näitä Sääntöjä tulkitsee SVL [Suomen Virallinen Listaryhmä], jonka tekemät ratkaisut ovat lopullisia.”

Lopullisiin ratkaisuihin alkavat olla kypsiä myös listatapahtumien tähänastiset seuraajat. Toistaiseksi jaksan vielä todeta, että Singlet 2004–2009 on Apulannan kymmenes ykkösalbumi, joista kaksi aikaisempaakin oli kokoelmia (Singlet 1993–1997 ja Syitä ja seurauksia – 30 parasta). Sarjan täydentäjä Singlet 1998–2003 jäi yhdeksänneksi.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ambitiot ne on aasillakin

Music Control -radiolistan näyttävimmän loikan ylöspäin teki norjalainen Donkeyboy (63–10). Ambitions-biisi panee epäilemään, suksiiko talviurheilumaa 25 vuoden sykliä (tai sakkokierrosta) – Cato Sundbergin äänestä kun tulee mieleen vuonna 1985 breikanneen A-han Morten Harket. Toinen tehoetenijä (64–13) on Musen The Resistance, josta tuli samannimisen albumin jo kolmas kookas radiohitti.

Perjantaina ennakoimani hittivuosilistan valmistumiselle pilkahti taas vihreää valoa, kun yksi vitkastelijoista, Irinan Näe minut tässä romahti 14. sijalta 38:nneksi. Kantoina kaskessa ovat vielä Yön Kiitos ja kunnia, joka Vuoden iskelmä -tittelinsä kunniaksi raikaa yhä arvaa-millä kanavalla 32 kertaa viikossa sekä PMMP:n tervaskanto Lautturi, joka jälleen elpyi sijalle 26. October & Aprilin vaaka kallistui tälle vuodelle, joten sitä saa edelleen soittaa.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Musiikki + dvd = musiikki-dvd?

Suomen virallista Musiikki DVD:t (sic) -listaa johtaa Iron Maidenin viime toukokuussa julkaistu Flight 666. Vastus ei liene juuri nyt erityisen kova, koska kakkos- ja kolmossijoille selvisivät Brother Firetribe ja At the Gates. Mutta puuttuuko sekoituksesta jotakin? Katsotaanpa vaikka Anttilan kaikenlaiset dvd:t kattavaa Top 20 -tilastoa: sen ykköseksi säntäsi Michael Jacksonin This Is It.

Musiikki-dvd-kriteerit näyttävät vaihtelevan maittain. Arvelen This Is Itin raakkaantuneen Suomen listalta siksi, että sitä ei julkaissut levy-yhtiö vaan leffayhtiö. Se komeilee kuitenkin ykkösenä muun muassa Britanniassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa, jossa se pitää kaksoisjohtoa – Special Edition -tupla laskettiin erikseen.

Yhden julkaisun eliminoinnin ei tarvitse olla artistin listasijojen esteenä, sillä esimerkiksi Ranskan ykkösenä ja Ruotsin kakkosena on Jacksonin Live in Bucharest – The Dangerous Tour. Dvd-julkaisu käänsi myös syksyisen ”soundtrack”-cd:n siellä täällä selvään nousuun – mutta ei Suomessa. Olemme siis yhä ainoa levymyyntilistoja julkistava maa, jossa This Is It jäi Top 10:n ulkopuolelle.