Big in Kotka

Kuten kesällä kerroin, Spotifyn artistisivujen Tietoja-osastosta löytyy lista viidestä kaupungista ympäri maailman, joissa tuota artistia kuunnellaan eniten. Ajattelin käyttää sitä kotimaiseen vertailuun: löytyykö artisteille kotiseuturakkautta tai muita suosiopainopisteitä? No ei: kärkiviisikon muodostivat joka kerta maan viisi väkirikkainta kaupunkia, Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa ja Oulu. Kolme viimeksimainittua vaihtelivat hieman paikkojaan.

Koska Turku on aivan top viiden tuntumassa, keskitin syynäykseni kuuluisiin turkulaisiin. Matti ja Teppo? Ei. Tommi Läntinen? Ei. Suurlähettiläät? Ei. Vilperin perikunta? Ei sekään. Vasta jostain unohduksen rajamailta löytyi vaihtelua: Liikkuvat lapset -yhtyeelle ilmoitettiin turkulaisia kuuntelijoita – ilmeisesti siksi, että Espoossa ei ollut yhtään, ja oli pakko saada jotain tilalle.

Heikki Silvennoisen poismenoon reagoitiin Ylen kanavilla voimakkaasti, mutta uutisissa toistettiin luvattoman hutaistua yhteenvetoa hänen musiikillisesta urastaan. Silvennoinen esimerkiksi ei todellakaan soittanut Coitus Intissä, vaan kokoonpano oli yhden floppilevyn tehnyt Mikko Alatalo Coitus Inc. Sille löytyi kuin löytyikin viisi Spotify-kuuntelijataajamaa, vaikka Espoo, Vantaa ja Oulu lienevät nollilla: Helsinki 35, Tampere 6, Kotka 2, Turku 2, Rovaniemi 1.

Rapsodian runtelemat

Työhuoneessani aika usein soiva Radio Suomi siirtyi maanantaina pelkkään joulumusiikkiin, kuten on tehnyt ennenkin. Ja pian osui korviini biisi, jota en muista koskaan kuulleeni Suomen radiossa: Greg Laken I Believe in Father Christmas (1975). Biisit.infokaan ei ole viime vuosilta rekisteröinyt sille yhtään soittokertaa miltään kanavalta.

Laulu on osa sitä aika legendaarista joukkoa, joka jäi vaille brittilistan ykkössijaa Queenin Bohemian Rhapsodyn yhteensä 14-viikkoisen hegemonian takia – vaikka olisi sen ansainnut. Muut olivat vuosina 1975–76 Hot Chocolaten You Sexy Thing, Stan Laurelin ja Oliver Hardyn The Trail of the Lonesome Pine ja Sailorin A Glass of Champagne, vuosina 1991–92 Diana Rossin When You Tell Me That You Love Me, The KLF:n Justified and Ancient ja The Prodigyn Everybody in the Place.

Erikoisin noista on vuonna 1937 Kaksi kulkuria (Way Out West) -elokuvassa esitetty The Trail of the Lonesome Pine, joka julkaistiin kokoelman alla singlenä ja jota BBC:n radiolegenda John Peel soitti innokkaasti. Samasta leffasta on peräisin se Laurelin ja Hardyn verraton tanssikohtaus, jota on somessa yhdistetty vaikka mihin musiikkipätkiin.

Bohemian Rhapsody sai maistaa omaa lääkettään noustuaan USA:n listalla korkeimmilleen Wayne’s Worldin ansiosta keväällä 1992. Se näet jäi kakkoseksi Kris Krossin kahdeksanviikkoisen Jump-ykkössinglen taakse – samoin kuin jäivät En Voguen My Lovin’ (You’re Never Gonna Get It) ja Red Hot Chili Peppersin Under the Bridge.

Ajoitusta testataan

Tilastollisesti varteenotettavaa uutta kotimaista joululaulua ei ole nähty seitsemään vuoteen eli sitten Haloo Helsingin, mutta nyt PME:ssä pistettiin firman kovimmat kyvyt asialle – Olga ja JVG esittäjiksi ynnä Alma säveltäjäksi. Lopputulos Jouluks kotiin debytoi Spotifyssa yhdeksäntenä, mitä voi mutta ei tarvitse pitää matalahkona sijana. Toisen päivän vajoama 22:nneksi jo hieman huolestuttaa.

Jos biisi ilmestyy vasta puolitoista viikkoa ennen joulua, se ei edes pyri radiosoittomenestykseen (tänä vuonna). Haloon Joulun kanssas jaan julkaistiin 1.12.2017, debytoi Spotifyssa 18:ntena, piti samoja asemia myös 13. päivä ja eteni aatonaattona kakkoseksi. Radiolistalla se ehätti 12:nneksi ja saavutti parhaan kakkossijansa vuosina 2019 ja 2020.

Uusimmalla radiolistalla mikään sesonkiveisu ei vielä ylittänyt Top 40 -kynnystä, ja etenkin kaupalliset kanavat havahtuvat tilaisuuteen kunnolla vasta viimeisellä viikolla. Tänä vuonna kalenteri on aika suosiollinen korkeille sijoituksille, koska päivät 20.12.–24.12. rekisteröityvät samaan viikkolistaan. Jos joku uskalikko kehtaa soittaa joulumusaa vielä 25. ja 26. päivänä, nekin kerryttävät pottia.

Versiosta versioon

Hittivuosipisteytykseen huomioidaan kultakin biisiltä 40 parasta sijoitusta single- ja radioviikkolistoilta. Ani harva kykenee tilastoitumaan 40 kertaa, vielä harvempi kummassakin sarjassa. Tällä viikolla ensimmäinen tämänvuotinen hitti sai kaikki sarakkeet täyteen. Se yllättäen ei ole Mirellan Timanttei, joka haali radiopisteitä vain 37 kertaa, vaan Ege Zulun ja Behmin Tunnista tuntiin.

Saavutus ei vie biisiä hittivuosilistan kärkeen, vaan se joutunee päästämään yläpuolelleen parikin Mirellaa. Tunnista tuntiin ylsi radiosoitossa korkeimmillaan vain seitsemänneksi, mutta kuplii yhä Top 10:n tuntumassa. Sitä ei näy biisit.infon vuoden soitetuimpien joukossa tutusta syystä: feat-hitit kirjoitetaan eri tavoin eri asemilla, tässä tapauksessa variaatioita on seitsemän.
Ege Zulu - Tunnista tuntiin (feat. behm) (Radio Suomi)
Ege Zulu - Tunnista tuntiin (ft. behm) (Radio Sun)
Ege Zulu - Tunnista tuntiin feat. behm (Loop, Suomipop)
Ege Zulu & Behm - Tunnista tuntiin (Voima, Keskisuomalainen)
Ege Zulu And Behm - Tunnista tuntiin (NRJ, Suomiräp, Top 51)
Ege Zulu Feat. Behm - Tunnista tuntiin (Iskelmä, Nova)
Ege Zulu, Behm - Tunnista tuntiin (Yle X)

Spotifyn päivälistalla duetto on myös elpynyt alimmalta 72. sijaltaan 20 kuunnelluimman joukkoon. Se sai buustia hyvästä sijoituksestaan hiljattain julkaistussa vuosiraportissa ja itsenäisyyspäivän live-esityksestään Linnan juhlien tv-jatkoilla.

Paremminkin JiiveegEE

Kun kaksi vuotta sitten lakkasin arkistoimasta albumilistaa, halkaisin yleisarkiston kahtia ja jatkoin enää hittipuoliskon päivittämistä. Tuossa puolitetussa tiedostossakin on tekstiä yli 900.000 merkkiä, ja saatan etsiä siitä sanahaulla musiikkiin liittymättömiäkin juttuja, vaikkapa palindromien teon tueksi. Tämä pohjustuksena seuraavalle kenties kummalliselle löydölle.

JVG on 14 vuoden aikana kerännyt mittavan hitti-cv:n muun muassa siksi, että monet duon albumiraidatkin ovat käyneet striimatuimpien listalla. Niiden nimistä löytyy varmaan muutakin toistuvuutta, mutta pidän erikoisena sitä, että peräti kahdeksan nimeä päättyy kahteen E-kirjaimeen. Alla ne ovat menestysjärjestyksessä.

1. Tarkenee 2015
singleykkönen, radiolistan kymmenes
2. Frisbee 2019
singleykkönen, radiolistan seitsemäs
3. Etenee 2014, mukana Pete Parkkonen
singlekuutonen, radiolistan seitsemäs
4. Takajeejee 2015, mukana Evelina
singlekakkonen
5. Lähen menee 2017, mukana Reino Nordin
singlekuutonen
6. Pojatki itkee 2022, mukana Lauri Haav
singlenelonen
7. Häikäsee 2019, mukana Reino Nordin
singlelistan 16:s
8. Nihee 2017, mukana Ibe & Deezydavid
singlelistan 29:s

50 vuotta juoksukäkenä

Yllätyin eilen väitteestä, että olisi Hurriganesin Roadrunner-albumin 50-vuotissyntymäpäivä. 1970-luvun levyjulkaisuista ei yleensä löydy päivätarkkoja tietoja – Miska Rantasen säntillisessä Love-kirjassa mainitaan ajankohdaksi vain marraskuu 1974, mutta yhtä säntilliseltä vaikuttavalla Hurriganes-keräilysivustolla näytetään päiväystä 7.12.1974. Epäilystä aiheuttavana lisätietona mainittakoon, että tuo päivä oli lauantai.

Ilmestyminen ehkä ajoittui joulukuun puolelle päätellen siitä, että tuon kuukauden albumilistalla Roadrunner debytoi neljäntenä Fredin rynniessä ykköseksi Avaa sydämesi mulle -lp:llään. Tammikuussa Hurriganes syrjäytti Fredin oltuaan myynnissä täyden ajan. Kun Get On soitettiin voittoisasti European Pop Juryssa 20.12. näytteenä suositusta suomalaislevystä, ei vielä ollut tietoa listamenestyksestä. Get On -singlekin tuli ulos vasta voiton jälkeen.

Olen ennenkin huomauttanut Wikipedian ja monen muun väitteestä ”Roadrunner oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuoteen 1985 asti”. Se on toki Ifpin tietokannassa myydyin ennen Dingon Kerjäläisten valtakuntaa ilmestynyt albumi, mutta sen potti kasvoi vähitellen muiden juhliessa ennätyksiä. Uskon, että Dingo pudotti kärjestä 150.000 kpl myyneen Tapio Rautavaara -kokoelman – tai Finnhits 2:n, jos variöösit lasketaan mukaan.

Roadrunnerin kappaleet puuttuvat tällä haavaa suoratoistopalveluista. Spotifyssa ne näkyvät harmaina erinäisillä kokoelmilla, mutta jossain vaiheissa niitä on striimattu ahkerasti – I Will Staytä jopa enemmän kuin Get Onia, yli 7,4 miljoonaa.

Pitkä häntä voitti ruoskan

Hyvää uutta vuotta. Spotify julisti eilen vanhan päättyneeksi kertomalla Suomen 10 kuunnelluinta kappaletta, artistia ja albumia 2024. Tätä kirjoittaessani radioääni spekuloi, että deadline on varmaan näin aikaisin, jottei joulumusa valtaisi listakärkeä. Aikamoinen striimimania saisi tulla, että parissa–kolmessa viikossa ehtisi mullistaa 12 kuukaudelta kerätyt laskelmat.

Media levitti nopeasti Spotifylta saadut niukat tiedot, eikä sillä ollut eväitä kyseenalaistaa tuloksia. Lähinnä sitä, että vaikka biisikärjessä oli neljä Mirellaa (sijat 1, 3, 4 ja 10) eikä yhtään Turistia, niin silti Turisti julistettiin artistien ykköseksi. Luulisi ihmetyttävän muitakin kuin minua. Arvelin hänen vanhojen levyjensä kuuntelun virkistyneen suosion kasvaessa, mutta eivät ne mitään huippulukemia näköjään tarjoa. Ehkä fiittaukset kuten Rich Man on laskettu mukaan.

Lienee mahdollista, että laskenta on pistetty työlään post productionin takia poikki jo aikaisemmin, jolloin Mirellan albumi ei ehtinyt juuri siihen vaikuttaa. Tähän viittaa sekin, että minun striimipistelaskennassani viitossijaa pitävä syyssuosikki, Shrtyn Sirkus, ei yltänyt kärkikymppiin.

Pitkän hännän voima näkyy vuositason tuloksissa paremmin kuin viikkotason. Tuon 10. sijan Mirellalle toi vuoden takainen esikoissingle Sua sattuu, jonka paras viikkolistamerkintä oli vain seiska. Sen taakse jäi useita ykkösiä kuten JVG:n Rallikansa (3 viikkoa kärjessä) ja Käärijän & Erika Vikmanin Ruoska (kaksi viikkoa kärjessä).

Napitukset 11/2024

Iso joukko asemienparantajia kertyi tässäkin kuussa, mutta ulkomaisille ei edelleenkään ole tilaa kuin alimmassa kategoriassa. Heijastuukohan ilmiö jotenkin myös joulustriimeihin? Seuraavasta raportista saattaa tulla kiinnostava, kun käytännössä koko hittikattaus vaihtuu kuukauden aikana.

•••••• (6000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

••••• (5000)
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

•••• (4000)
Shrty: Sirkus

••• (3000)
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)

•• (2000)
Mirella: Löytää mut
Jaakko Kulta: Norjalaista puuta
Averagekidluke: On/Off
Turisti: Taikuri

• (1000)
Coldplay: Feels Like Im Falling in Love
Averagekidluke: Trap Queen
Isac Elliot ft Miriam Bryant: Otan kii
Myles Smith: Stargazing
Etta: Sata shottii

Kaikki alkaa kyynelistä

Haloo Helsingin paluusinkku Kaikki päättyy kyyneliin debytoi single/striimilistan 11:ntenä ja radiolistan 38:ntena. Ei kovin hyvin siihen nähden, että yhtyeellä on ennestään kummassakin yli 20 Top 10 -sijoitusta. Mutta enpä usko asianosaisten odottaneenkaan jättisukseeta: biisi on nykyihanteisiin nähden raskassoutuinen ja jäisi joka tapauksessa lähiviikkoina joulumusan jalkoihin.

Kun viimeksi 2021 saimme kuullaksemme uutta Haloota, silloinkin herätettiin huomiota vetistelemällä. Piilotan mun kyyneleet oli tuplaykkönen ja vuoden kuudenneksi suurin hitti. Listanäkökulmasta yhtye ei ollut kadoksissa kovinkaan pitkään: Joulun kanssas jaan (2017) hipoi tapansa mukaan huippusijoja alle vuosi sitten, ja Reiviluola roikkui striimien Top 50:ssä vielä keväällä 2023.

Joulun kanssas jaan on varmasti loppuvuoden soitetuin Haloo-biisi, mutta Kaikki päättyy kyyneliin voi tehdä tammikuusta eteenpäin mitä tahansa. Kaikki isoimmat radioasemat paitsi Nova ja Loop/NRJ-osasto soittivat paluusingleä ilmestymisviikolla edes jonkin verran, ja ehkä historialla on vielä jotain painoarvoa: bändille on kertynyt radiolistalta 14 ykkös- ja viisi kakkossijaa.

Sydän edellä jouluun

Joululaulut tulevat taas samassa järjestyksessä kuin aina ennenkin, mutta sesongin käynnistysajankohdassa on nähtävissä pieniä siirtymiä – tänä vuonna ilahduttavasti myöhäisemmäksi. Vertailua hankaloittaa se, että tässä vaiheessa kuuntelu painottuu viikonloppuun ja karkausvuoden takia heitto edellisvuoteen on kaksi päivää. Nytkin maanantain Spotify-listalla **** Christmas putosi 16–34 ja *** * **** *** Christmas ** *** 21–43.

Käännöshittien osuus alltime-jouluhittilistalla on yllättävän vähäinen: korkeimmalla ovat Samuli Edelmannin Avaruus 33:ntena ja Sing Song Sistersin Nisse-polkka sijalla 43. Olisiko aika nostaa framille pelkistä suomennoksista koostettu Timo T.A. Mikkosen Joulusydän-albumi (1989)? Moni sen biisivalinnoista näet pärjää nykystriimeissä hienosti. Nimiraita on **** Christmas, ja seuraa sille tekevät mm. Rockin’ Around the Christmas Tree, It’s the Most Wonderful Time of the Year, Walking in the Air ja Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow.

Kesällä kerroin täällä, että olen rukannut joulubiisien pisteytysjärjestelmän yhtenäiseksi muiden kanssa. Niiden kokonaispotti päivittyy heti joulun jälkeen, ja mahdolliset uudet 1000 pisteen rajaylitykset näkyvät joulukuun napituspostauksessa.

Epälahjamarkkinoilla

Albumien julkaisusesonki on vilkkaimmillaan, vaikka perinteinen motiivi eli isänpäivä- ja joululahjamarkkina ei enää oikein pure. Cd:n ja vinyylin vetovoimattomuudesta kertoo se, että viime perjantaina fyysisen albumilistan kolmosena debytoinut uutuus ei yltänyt päälistalla 50 parhaan joukkoon. Kyseessä on tupla-cd Vain elämää kausi 15.

Enää ei ole kahden ”kattauksen” strategiaa, vaan 72 esityksestä on valikoitu vain yksi paketti. Biisilistaa ei löydy mistään, koska se julkistettiin vasta ilmestymispäivänä eikä kukaan ole vaivautunut päivittämään sitä nettisivuilleen – en siis tiedä, onko mukana Katri Helenan ja Hectorin päivien versioita. Suoratoistopalveluissa annosta ei ole sellaisenaan tarjolla.

Alla kunkin osallistujan paras sijoitus Spotifyn päivälistalla. Radiotilastossa (tai ainakin erään konsernin kanavilla) saattaa jatkossakin tapahtua kaikennäköistä.
Ilta #13 (Tässä talossa)
Eini #29 (Taivaisiin, mukana Portion Boys)
Roope Salminen #63 (Vielä jossakin kohdataan)
Jussi Rainio #82 (Taivas maan päällä)
Marko Hietala #96 (1000 Ways)
Hanna Pakarinen #97 (Hulluihin öihin)
Waldo #104 (Kelle mä soitan)
Costello #105 (Madafakin darra, mukana Popeda)

Tehokas hiljaiselo

Kun Mirellan ja Käärijän albumit julkaistiin samana päivänä, oli heti selvää, että People’s Championilla ei ole ykkössijan suhteen mitään jakoa. Ja Mirella-biisien striimihyöky merkitsi sitäkin, ettei Autiomaa-lohkaisu taida mahtua juhlimaan singlelistalla. Se debytoi 23:ntena, mutta lähti paljon loivempaan laskuun kuin useimmat Cha cha chan jälkeiset sinkut.

Tänään Autiomaa harppasi radiolistalla 105. sijalta 28:nneksi päästyään kosolti ääneen muun muassa Radio Suomessa. Kuulin sikäläisen juontajan sanovan biisin pohjustukseksi, että Käärijä on viettänyt ”hiljaiseloa”. Juu, tänä vuonna on ilmestynyt sitä ennen vain neljä singleä (Ruoska, Kot kot, Trafik! ja Sex = Money), mutta ilmeisesti kaikki mikä tapahtuu oman kanavan soittolistan ulkopuolella on hiljaiseloa. Ruoska kyllä viuhui heilläkin keväällä tiiviisti.

Shrtyn Sirkus eteni tänään radioykköseksi yllettyään myös Novan rotaatioon. Miehen ensimmäisestä hitistä 16v on kohta viisi vuotta, ja luulin pitkään taiteilijanimen typistyneen sanasta Shirty (kiukkuinen), mutta oikea ääntämys lieneekin Shorty ja oikea nimi Rashid Mohamed. Uusi Niin kuin sä -sinkku joka tapauksessa kiipeää päivälistalla huomenna näyttävästi.

Ikivanhasta ikinuoreksi

Vuodesta 2006 lähtien David Guetta on noussut kreditoidusti Suomen hittilistoille 48 eri biisillä, ja eri yhteistyökumppaneita tässä projektissa on kertynyt yli 50. Heistä tähän mennessä vain yksi on ollut 57-vuotiasta Guettaa vanhempi – tietenkin Madonna, jonka Revolver ylsi single- ja radiolistojen 20 parhaan joukkoon vuonna 2009.

Nyt kuppikunnassa on uusi ikäpresidentti, kun radiosoiton 17:nneksi eteni yhdistelmä Guetta, Ava Max ja Alphaville, jonka vokalisti Marian Gold täytti keväällä 70 vuotta. Biisi on tietysti 40 vuoden takainen Forever Young, ja Goldilla on kyllä videossa nimen suhteen yritys päällä: mustasta parrasta on harmaat läiskät värjätty piiloon ja muutenkin kaikki ehostusfiltterit päällä. Kai siinä näytetään Guettalle mallia vuoteen 2037.

Vaikka Alphavillen menestysalbumikin nimettiin Forever Youngin mukaan, sen selvästi suurin listahitti (etenkin Suomessa) oli Big in Japan. Spotify-aikana suhdanteet ovat kääntyneet ja Forever Young haalinut yli tuplasti striimejä, lähes 800 miljoonaa. Monissa maissa levyltä lohkesi kolmaskin listakiipijä Sounds Like a Melody, Ruotsin ykkönen ja Länsi-Saksan kolmonen.

45 × 45 = 2025

Tammikuussa käynnistyy vinyylisinglen teemavuosi. Perustelu ajankohdalle on silkkaa matematiikkaa: single on neljävitonen eli pyörii 45 kertaa minuutissa, ja 45 kertaa 45 on 2025. Tämän kunniaksi aloitan huomenna Listablogin Facebook-sivulla laajennetun joulukalenterin, 18.11.2024–1.1.2025. Siksi siellä, että voin ajastaa kaikki 45 osaa etukäteen ja jakaa ehtiessäni muualle. Blogiin tulee ehkä jotain koosteita.

Kalenterissa esitellään levyhyllyni 45 parasta vinyylisingleä aikaväliltä 1976–1994. Aikalaiseni tietävät, että sinkkukokoelma ei kovinkaan tarkasti kuvasta omistajansa musiikkimakua. Singlen hinta-laatusuhde oli huono, ja sen ostamiseen tarvittiin erityismotivaatio – useimmiten se, että kappaleen ilmestyminen lp:llä näytti epätodennäköiseltä. Suomen listoiltakin näkee, kuinka hyvin "irtosinglet" usein menestyivät suhteessa saman esittäjän muuhun tarjontaan.

1980–90-luvuilla makuvastaavuus jatkoi hämärtymistään, sillä hyllyni täyttyi joko alelaarisinkuilla (joita ei ollut paljon tarjolla) tai vuodesta 1988 eteenpäin Rumban arvostelulevyillä. Joka lehdessähän kirjoittaja vuorollaan tahkosi läpi muutaman kymmentä nelivitosta tai sittemmin cd-sinkkua. Alkuun yritin viedä niitä divareihin laittamalla päällimmäiseksi jonkin uskottavan täyn kuten Bruce Springsteenin maksin, mutta vastaanotto jäi aika viileäksi.

Valikoiman satunnaisuudesta huolimatta olen pyrkinyt rukkaamaan paremmuusjärjestyksen kiinnostavaksi. Mukana on linkki ääninäytteeseen. Tietoihin on lisätty mahdolliset Top 40 -sijat Suomesta, Britanniasta ja USA:sta. Vain kaksi sinkkua sai merkinnän kolmesta maasta.

Hyppy ja tosihyppy

Kun UKmixissä julkaistavat vanhat Radio Luxembourgin brittilistat ovat edenneet 1980-luvulle, olen huomannut muistavani niistä monia tapahtumia, vaikka en enää kirjannut niitä ylös löydettyäni luotettavammat lähteet.

Kerroin aiemmin Luxembourgin strategiasta: tiistaisin julkistetun virallisen listan pohjalta tehtiin samaksi illaksi oma ”ajankohtaisempi” ennustetilasto. Koska BBC soitti listan vasta sunnuntaisin ja lehtiversion sai nähdäkseen vielä myöhemmin, kuuntelin yhä Luxia tiistaisin saadakseni tuoreet sinnepäin-tiedot.

Ehkä ikimuistoisin näyte siitä, millaista sähläystä nuo ennusteet tuottivat, oli The Specialsin viides single Stereotype. Ska-edeltäjiään melankolisempana sitä kai pidettiin Luxissa selvänä floppina, ja lähtö olikin hidas, mutta kolmannella viikollaan se eteni virallisen listan 25:nneksi. Lux huoli tuolloin sen Top 30:nsä alimmaiselle sijalle.

Seuraavana tiistaina kuuntelija sai hämmästyä: Stereotype harppasi kakkoseksi! Mitähän virallisella listalla on tapahtunut? Siellä kiivettiin kuutossijalle, mikä oli toki myös yllättävää – samoin se, että viikon päästä pudottiin taas 22:nneksi. Luxembourg tyrkkäsi edellisen viikon jättinousijan sijalle 11 ja siitä kokonaan ulos.

Stereotypen Lux-käppyräksi siis muodostui ajalle epätyypillinen 30–2–11, kun virallisella listalla saatiin kokoon ketju 50–31–25–6–22–23–53–63. Tietysti tuossakin kuutonen pistää silmään, ja UKmixissä elpyi vanha epäilys, että kyseessä oli laadintavirhe. Biisi ei saanut tuona viikkona mitään niin poikkeuksellista mediahuomiota, joka olisi selittänyt hypähdyksen.

Vanhat ikätoverit

Listahittiarkistostani löytyy muiden seasta nimi Steve Blame, vuonna 1993 La Camillan kanssa levytetyn ja singletilastoon nousseen Give Me Your Loven ansiosta. Paremmin Blame tunnettiin tuolloin MTV Europen uutistoimittajana, mutta myöhemmin hän katosi tv-töihin Keski-Eurooppaan. Viime viikolla hänen Youtube-kanavaansa yllättäen suositeltiin minulle.

Videoita on paljon, pisimmillä mittaa toista tuntia, ja pääosa haastateltavista tulee vielä kauempaa blast from the past -osastosta kuin Blame itse. Ai niin, tällaisia poppareita oli joskus olemassa: Durga McBroom, Jimmy Helms, Man Parrish, Leee John, Belouis Some… ja bändien taustajäseniä kuten Living in a Boxin Marcus Vere, joka on sattumoisin päivälleen yhtä vanha kuin minä. Löytyy toki tutumpiakin suomalaisten suosikkeja takavuosilta kuten Sam Brown, Dr. Alban ja Per Gessle.

Selvästi koronaprojektina alkanut kanava ei kerää kummoisia yleisöjä. Katsastin tavallista enemmän katsojia (43.000) saaneen puhetuokion Niki Harisin ja Donna De Loryn kanssa. Hehän olivat laulu/tanssikaksikko Madonnan ”kulta-ajan” takana, ja etenkin Harisin rempseää sanailua kuuntelisi vaikka kuinka kauan. Harmi ettei esiin tullut hänen esittämänsä Snap!-hitti Exterminate (1992), joka on heittämällä aikansa paras trance-popkappale, Suomen ykkössinkku.

Striimi per suomalainen

Mirellan uuden albumin kaikki 14 raitaa päätyivät singlelistalla 27 parhaan joukkoon – myös toista vuotta sitten julkaistu debyyttisinkku Sua sattuu. Spotifyn viikkolaskennassa ne keräsivät yhteensä 5.758.720 striimiä. Hittivuositilannetta katsoessa käy mielessä, olisiko jo aika antaa samalle artistille kaksi ehdokkuutta vuoden biisi -Emman voittajaksi. Näin kävi viimeksi vuonna 1992 (sekä Neon 2 että J. Karjalainen).

Yksittäisten biisien kärjessä komeilee kuitenkin Iben Marraskuu. Tasan 37 vuotta sitten ykkössingle oli Miljoonasateen samanniminen – onko peräti ainoa nimi, jolla on netottu kaksi ykköstä? Työläs tutkittava, koska etenkin 00-luvulla ennen latausmyynnin huomioimista kärkeen pääsi aika hämäriäkin yrittäjiä. Eikä esimerkiksi Davin Silkkii (#1, 2023) kelpaa vertailuun, koska nimi oli vain yksi monista elementeistä, jotka se lainasi Jukka Pojalta (#1, 2011).

Mirella-invaasio tuuppasi monet hitit aikamoiseen listapudotukseen, mutta vireässä nousussa 31:ntenä on Turistin ja Iben viimevuotinen ykkönen Kiireinen nainen. Se ei ole koko aikana vajonnut Spotifyn viikkolistoilla kuin kerran ulos Top 100:sta. Päivitetään hittivuosilistan 18. sijaa, kunhan kappale taas laskeutuu pistesijojen ulkopuolelle.

Ei millään pysähdy

Niin hurja herra & hidalgo kuin Spotify onkin Suomen äänitemarkkinoilla, on meillä vielä matkaa Ruotsin tilanteeseen – enkä tarkoita nyt vain väkilukueroa, vaan kulutustapojen laajuutta. Kun hiljattain kerroin kehtolaulujen suosiosta, niin arvatkaapa montako striimiä on Babblarnas vaggvisa -nimisellä musiikkiesityksellä? Lähes 250 miljoonaa! Moni ilmeisesti soittaa sitä luuppina niin kauan että vekara vetää sikeitä.

Melkeinpä enemmän hämmästyttää se, että erästä vuonna 1990 julkaistua ruotsi-iskelmää on kuunneltu 56 miljoonaa kertaa. Kyseessä on Black Jackin Inget stoppar oss nu, joka ei aikoinaan edes käynyt singlelistalla, mutta soi suositussa elokuvassa. Pienoisen striimipiikin se koki vuosi sitten, kun Ellen Kraussin versiosta Så mycket bättre -ohjelmassa tuli hitti ja alkuperäinen kiipesi päivälistan sijalle 57. Biisin on säveltänyt euroviisukonkari Lasse Holm.

Suomalaisillekin kappale on tutuhko, sillä vuonna 1995 Hectorin sanoituksesta Kattojen primadonna tuli radiolistan kakkossijallaan yksi Arja Korisevan isoimmista hiteistä. Mutta pitkän hännän teoria ei ole toiminut yhtä hyvin Arjan kuin Black Jackin kohdalla, vaan Spotify-striimejä on kertynyt vain 117.000.

Ehjä sirkuskokemus

Muutama jo vuosia striimaajien suosima artisti on viime aikoina alkanut kelvata kaupalliseen radioonkin. Perjantaina Top 10 -kynnyksen ylitti Shrty. Viime vuoden suurhitti Pariisin kevät oli kai vielä liian ”rap” edetäkseen radiolistalla 58. sijaa ylemmäs, mutta Sirkus korjasi tuon epäkohdan. Suomipopistakin on herunut kolmattasataa soittokertaa.

Shrty täydensi myös harvinaisen kolmikon: nyt listahistoriastamme on koottavissa perusmuodossaan samannimiset hitti, albumi ja esittäjä. Tällaisiin setteihin ei huolita esittäjän nimikkolevyä eikä tässä tapauksessa liioin Circus-muotoa, jolla tunnetaan muun muassa Britney Spearsin hitti ja Teflon Brothersin albumi. Sen oikean Sirkus-älppärin julkaisi Dave Lindholm vuonna 1973.

Mutta entä Sirkus-esittäjä? Sellainen löytyy Ikävää-kappaleelle, joka 50 hittiä -listan alkuvaiheissa syksyllä 1992 ylsi 38:nneksi ja radiopisteissä kymmenenneksi. Biisiä tai samannimistä albumia ei ole nettijakelussa, mutta sysmäläisen bändin toiselle yhtiölle tekemää myöhempää musiikkia pääsee kyllä kuuntelemaan.

En ole systemaattisesti kartoittanut muiden nimikolmikoiden olemassaoloa, mutta yhdestä raportoin täällä jo vuonna 2012. Jos keksit muita, kerro.

Napitukset 10/2024

Lokakuuhun mahtui viisi listaviikkoa, mikä vahvisti ennakoitua nappihittihyökyä – syyskuun antihan oli niukka. Mukana on Turisti kolme kertaa ja paljon ulkomaisiakin pisterajan ylittäjiä, mutta vain alimmassa kategoriassa.

•••••• (6000)
Ege Zulu ft Behm: Tunnista tuntiin

••••• (5000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•••• (4000)
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

••• (3000)
Shrty: Sirkus
Benjamin & Bess: Paremmin ku kukaan muu

•• (2000)
Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
Jenni Vartiainen ft Etta: Viimeinen pisara
Turisti ft Averagekidluke: Vitun hyvin

• (1000)
Mirella: Löytää mut
Averagekidluke: On/Off
Dasha: Austin (Boots Stop Workin’)
Shaboozey: A Bar Song (Tipsy)
Hozier: Too Sweet
Turisti: Taikuri
Ahti ft Isac Elliot: Sun luokse
Billie Eilish: Birds of a Feather
Lady Gaga & Bruno Mars: Die with a Smile

Korvien lepopäivä

Striimauksen volyymivaihtelun näkee tarkkailemalla sitä lukemaa, joka päivittäin vaaditaan Spotifyn Top 200 -listalle. Aktiivisin viikonpäivä on perjantai, ja sunnuntai on jopa 30 prosenttia sitä hiljaisempi. Tämä osittain selittänee sitäkin, että kun kohta taas jouluklassikot palailevat tilastoihin, ne alkuun petraavat sijoitustaan sunnuntaisin ja peruuttavat arkipäivisin.

Sunnuntaita voimme syyttää myös poikkeuksellisen putken katkeamisesta. Turistin Taikuri näet ylitti 37 päivänä peräkkäin 100.000 kuuntelun rajan, kunnes 27.10. lukemaksi jäi 90.742. Seuraavana päivänä saatiin taas kuusinumeroinen potti. Miljoonaviikkoon Taikuri ei ole yltänyt, mutta kestävyydestä kertoo sekin, että paras potti 986.378 saavutettiin vasta kolmannella viikolla.

Perjantaiaktiivisuus johtuu tietenkin uutuusjulkaisuista, mutta kaikki eivät noudata tuota aikataulua. Maanantaina Tyler, the Creator saattoi kuulolle Chromakopia-albumin, jonka kaikki 14 raitaa ilmaantuivat Suomen Spotify-listalle – korkein 41:nneksi. USA:ssa ne valtasivat sijat 1–14, ja huonoinkin haali yli kaksi miljoonaa päivästriimiä.

Kuntohuippu katosi

Tämän vuoden kansainvälisiltä listoilta erottuu kolme keväistä ilmiötä, jotka yhä roikkuvat Spotifyn Global-kärkikymmenikössä: Sabrina Carpenterin Espresso, Chappell Roanin Good Luck, Babe ja Billie Eilishin Birds of a Feather. Ne viihtyvät edelleen mukavasti 40–50:n kieppeillä Suomenkin Spotifyssa.

Meillä ne ovat kuitenkin joutuneet alistumaan samalle ilmiölle kuin tuontihitit yleensä: viikkolistan parhaat paikat menevät aina suomalaisille, ja menestyskäyrän kulminaatio jää puuttumaan. Billie Eilish nousi kuudesti vuosina 2019–2021 top kolmoseen, mutta Birdsin paras singlelistasija on 23. Kworbin mukaan sitä on silti striimattu meillä 4,6 miljoonaa. Good Luck, Babekin on 3,3 miljoonassa, vaikka ei ole yltänyt 40. sijaa korkeammalle.

Radiosoitossa asiat sujuvat hienosti. Perjantaina Chappell eteni yhdeksänneksi ja Billie peräti kolmanneksi, mikä on uran selvästi paras airplay-sijoitus. Espresso on kääntynyt 11. sijalta alaspäin, mutta sekin on pykälän parempi kuin mitä singlelista näytti. Kworb-lukema on muhkeahko 6,6 miljoonaa, ja hittivuosilaskelmaan sille on luvassa kolmikon paras pistemäärä.

Kuntohuipun puute on siksi ongelmallinen, että hittilaskennassa painotetaan ajankohtaista suosiota kestosuosion sijasta – kestosuosion näkee Spotify-kertymistä. Kun ulkomaisten biisien on vaikeaa päästä singlelistan paraatipaikoille, niiden on vaikeaa pärjätä vuositilastossakaan, vaikka muut mittarit näyttäisivät hyviltä.

Tuutulauluja ja trillereitä

Melkein 12 vuotta sitten Psyn Gangnam Stylesta tuli ensimmäinen video, jota on katsottu Youtubessa miljardi kertaa. Nyt sellaisia on jo yli 400, lähes kaikki musiikkivideoita. Laskin että 1900-luvulla julkaistuja niistä on 33, vanhimpana Queenin Bohemian Rhapsody (1975). Toistetuin on Guns n’ Rosesin November Rain (1992), 2,2 miljardia. Jotkut kompastuvat päällekkäisiin versioihin: Oasisin Wonderwallin (1995) kaksi eri latausta tuottavat 561 + 475 = 1036 miljoonaa.

Gunnareilla on kymmenen numeron eliitissä toinenkin biisi, samoin on AC/DC:llä ja Bon Jovilla. Omassa sarjassaan on kuitenkin Michael Jackson, jolta ihan äsken nähtiin viides ylitys. Ne ovat aikajärjestyksessä Billie Jean, They Don’t Care About Us, Beat It, Thriller ja Smooth Criminal. TDCAU (1996) saattaa yllättää, koska Virallisen Mediatotuuden mukaanhan Jacksonin 1990-luku tuotti pelkkää epätoivoista roskaa.

Yli 13-minuuttinen Thriller olisi koko miljardisarjan pisin video, jollei nukutusbisnes näyttäisi täälläkin voimaansa. Seassa näet on useita kehtolaulu- ja unisatukoosteita. Meillä ilmiötä edustaa näkyvimmin Suvi Teräsniskan Iltalauluja, joka paraikaa viettää 163. viikkoaan albumilistalla. Sen kaikilla raidoilla on yli kaksi miljoonaa Spotify-striimiä.

Kaima ft Samanniminen

Viime perjantain uutuuksista Spotifyn 11:ntenä debytoi kappale Myötävirta. Koska se on Costille fiitit mukaanlukien jo kolmaskymmenes Top 40 -striimihitti, häntä tuskin enää sekoitetaan 1990-luvulla radiolistalle yltäneeseen samannimiseen naisartistiin. Mutta nyt Costi esittelee vieraanaan Kojon. Toivokaamme, ettei tulokas koskaan saa liikanimeä ”Nolla-Kojo”.

Kuten hiljattain oli aiheena, listahistoriasta löytyy kolme suomalaista Robinia, joista kahdelle se on oikea etunimi. (RIP Esa Simonen.) Kolmesta ajoittain Jonna-nimellä esiintyneestä kaikki ovat Jonnia. Kolmesta Aurorasta vain yksi on kotimainen, samoin Nicole- ja Dave-trioista. On kaksi Sani-laulajaa, ja albumilistoilla on tavattu kaksi Punainen lanka -yhtyettä.

Koska kommunikoimme myös puhumalla, nimien kirjoituserot eivät estä sekaannuksia – eikä sekään, että artistit kuuluvat eri sukupolviin. Esimerkiksi Radio Suomessa soitetaan silloin tällöin sekä Kisun että Chisun biisejä. Kun vuonna 2019 eräs podcastaaja intoili Toolin tulevasta albumista, ihmettelin alkuun, voiko joku oikeasti olla noin kiihkeä Tuulin ihailija.

Laulajatulokas Marko R

Aiemmilta Vain elämää -kausilta on tuttu kuvio, että muut osallistujat rohkaisevat (nuorta) rapparia laulamaan enemmän. Eilen esitetyssä jaksossa tilanne jälleen toistui, mutta nyt kohde oli 57-vuotias Waldo. Asettuessaan villegallejen ja elastisten paikalle hänet olikin yhtäkkiä mahdollista nähdä osana suomirapin jatkumoa – ainoana joka 1990-luvun jälkipuoliskolla piti sitä lista/valtavirtanäkyvyydessä.

Ei, hän ei tehnyt hiphopia eikä esiintynyt suomeksi, mutta toisin kuin muut meidän eurodancepopsuosikkimme hän ei liioin laulanut. Vuonna 1995 alkanut hittiputki oli vankempi kuin muistammekaan. Kun laitoin 1000 listan kirjaani artistit järjestykseen 12 suurimman hittinsä yhteispisteiden mukaan, Waldo sijoittui Leevi and the Leavingsin ja Princen edelle. (Sija ei ollut sen kummempi kuin 148, mutta silti.)

Waldon omana VE-päivänä kansainvälinen ura näyttäytyi turhan loisteliaana. Ruudussa komeili ote kanadalaisesta dance-listasta, jonka neljättä sijaa piti U Drive Me Crazy. Lähteenä oli RPM, paikallinen musabisneslehti, joka lakkautettiin vuonna 2000. Kuten USA:ssa myös Kanadassa dancetilastoihin nousi biisejä, joiden kaupallinen suosio jäi paljon matalammaksi. Varsinaista myyntilistamenestystä Waldolle ei löydy kuin Ruotsista, jossa euroviisu Lose Control eteni peräti 11:nneksi.

Vanhoja RPM-lehtiä voi selata täällä. En jaksanut etsiä tuota Waldo-listaa, koska tarkka ajankohta on epäselvä ja pdf-lehtien kahlaaminen hidasta.

Kuluta, superfani

Teoston ja Musiikkituottajien teettämä raportti Musiikinkuuntelu Suomessa 2024 nousi otsikoihin tiedollaan siitä, että entistä useammat suomalaiset pitävät konserttilippuja liian kalliina. Siinä myös määritellään ja testautetaan lukijoilla, millaisia ovat superfanit. He ”osoittavat poikkeuksellisen suurta omistautumista ja intohimoa artistia tai bändiä kohtaan”.

Suomeksi tuo tarkoittaa maksimaalista kuluttamista. ”Fanituksen portaissa” parhaat pisteet saa hankkimalla erityislippuja ja matkustamalla kauaskin artistin keikoille, ostamalla fanituotteita ja äänitteitä sekä kuulumalla maksullisiin digipalveluihin. Toinen hyve on yhteisöllisyys, keskustelu artistista verkossa muiden fanien kanssa.

Raportissa lanseerataan termi ”syvät raidat” (vrt. deep cuts, artistin huonommin tunnetut biisit), mutta niihin perehtymisestä tai muusta tietopääomasta ei saa fanipisteitä. Ei liioin omien soittolistojen tekemisestä tai jakamisesta. Eikä tietenkään oman nuoruuteni faniaktiviteeteista kuten muotokuvapiirroksista tai skottiruutuvaatteiden ompelemisesta.

Spotifyn kuuntelussa raportti kertoo tapahtuneen kiintoisia muutoksia neljän vuoden aikana. Biisien kerrallaan poimiminen on yleistynyt 78 prosentin käyttötavaksi (ennen 71), mutta kokonaisten albumien kuuntelu on pudonnut 51 prosentista 45 prosenttiin – tähän tietysti vaikuttaa se, että niitä julkaistaan vähemmän. Itse rakennettuja soittolistoja suositaan enemmän kuin palvelun kuulijalle personoimia.

Hitaammin hyvää

Striimihittien listaliikkeet noudattavat vähän turhan usein samaa kaavaa. Debyyttisijoitus kertoo artistin statuksesta ja yleissuosiosta ja putoamisen jyrkkyys/loivuus itse biisin tenhovoimasta. Joskus harvoin nähdään myös nousuja. Koiran omakustanne Jeesus vietti pari viikkoa Spotifyn Top 50:n ulkopuolella, kunnes eteni singletilaston 33:nneksi ja siitä viime perjantaina 18:nneksi.

Erikoisempiakin koreografioita on syksy tarjonnut. Ellimein ja Överin Miten ihmiset löytää toisiaan debytoi singlelistan 20:ntenä ja piti saman sijan kolme viikkoa, kunnes virkistyi sijalle 16. Korelonin ja Slikin ysäriraphenkinen Whiteboy on seikkaillut neljä kuukautta sijojen 21 ja 50+ välillä – nyt ollaan taas nousussa 24:ntenä.

Whiteboy saattaa siis ylittää Top 20 -kynnyksen hitaammin kuin Lady Gagan ja Bruno Marsin Die with a Smile, joka teki sen kahdeksannella yrittämällä. Hyvä että teki, koska edellisen tilaston ainoat ulkomaiset Linkin Park ja The Weeknd putosivat ulos. Samoissa kärkyntätunnelmissa Die with a Smile on radiolistalla, jossa paras tähänastinen merkintä on sija 16.

Isoja Suomessa

Youtubessa on paljon tilejä, jotka koostavat listatietoon pohjautuvia videopotpureita. Jotkut ovat aika viihdyttäviä, vaikka tuppaavat jäämään faktuaalisuuden suhteen köykäisiksi. Esimerkkinä Explorhits, joka hiljattain latasi esille kuusi sikermää teemalla A No. 1 Hit in Just One Country!

Numerot on noukittu englanninkielisen Wikipedian biisi- ja diskografiasivuilta, eli pienempien maiden paikalliset suosikit karsiutuvat automaattisesti, mutta muitakin kieliä sentään kuullaan näytteissä kuin englantia. Suomea pitävät esillä lähinnä eurodance-hitit: soimme ainoat tiedossa olevat ykkössijat muun muassa Cappellan, Jam & Spoonin, U96:n ja DJ Bobon sinkuille. Vanhimpana suomisuosikkina mainitaan Samantha Foxin Nothing’s Gonna Stop Me Now (1987).

Mutta Suomi-ykkösiä on myös sivuutettu, väitetty ainoan kärkisijan tulleen vaikkapa Ruotsista (Barbi Benton: Ain’t That Just the Way) tai Etelä-Afrikasta (Billy Ocean: Loverboy). Tietojen kattavuus vaihtelee sitä enemmän, mitä kauempaa niitä on yritetty hakea. Vaivaisen kolmen maan sijoitusten pohjalta väitetään, että The Brothers Fourin Greenfields (1960) oli ykkönen ainoastaan Norjassa. Meillähän se eteni paitsi kuukausi- myös vuosilistan huipulle.

Väritetty kulta-aika

Viime viikon Vain elämää -jaksossa tuottaja-säveltäjä Esa Nieminen toisti muistakin muisteluohjelmista ja -artikkeleista tutun väitteen, että 1970-luku oli käännöshittien kulta-aikaa. Tekijöiden mielestä varmaan tuntuu tuolta, koska albumimyynnin nopea kasvu lisäsi biisien, etenkin käännösbiisien tuotannon moninkertaiseksi. Niillä sai älppärin tai c-kasetin nopeasti tilkittyä.

Mutta jos puhutaan hiteistä ja verrataan käännösten osuutta kaikista listoille nousseista kotimaisista levytyksistä eri vuosina, numerot kertovat jotain muuta. Kun sivuutetaan vaillinaiset 50-lukulistat, niin suurimpaan käännösdominanssiin (yli 70 prosenttia) yllettiin vuosina 1962, 1970 ja 1969. Finnhits-ajan huippuvuosina 1974–1978 niiden osuus oli hiukan yli puolet.

Liukuhihna näet lykkäsi käännösten seuraksi entistä enemmän alkuperäissävellyksiä, kun suomirockin, humpan, Syksyn sävelen ja viisukarsintabiisien suosio kasvoi. Ehkä veteraanien käsityksiä värittää muisto siitä, kuinka dramaattisesti käännösten kysyntä pian lopahti. Sekä 1979 että 1980 niiden listaosuus putosi noin 15 prosenttiyksikköä.

Vuoden 1979 menestynein käännöskappale oli Pelle Miljoona 1980:n Lanka palaa eli vanha hippiveisu Let the Sunshine In. Menestynein uuden biisin versio oli Mona Caritan Rasputin, mutta se jäi hittivuosilistan sijalle 28. Päivän suosikkien suomentaminen, jopa 4–5 levytystä per biisi, jatkui vielä jokusen vuoden, mutta alati laihenevin tuloksin.

Ruoskinnan seuraukset

Käärijän lukuisat Cha cha chan jälkeiset julkaisut ovat hypänneet korkealle striimilistalla, mutta pudonneet niin nopeasti, ettei niiden pisteillä ole mitään asiaa hittivuosilistan top sataan. Ainoa poikkeus on viimekeväinen UMK-duetto Ruoska, joka soitettiin radiolistallakin neljänneksi ja joka on tähänastisessa laskennassa vuoden 13. suurin hitti.

Vielä isompi piristysruiske Ruoska oli toiselle duetoijalle eli Erika Vikmanille, jonka edellisestä kunnon hitistä oli jo vuosia. Oheisessa graafissa näytetään kaikkien Vikman-sinkkujen striimit Cicciolinasta (2020) eteenpäin, mukana syksyn 2022 Vain elämää -esitykset. Radiosuhdanteet eivät ole olleet sen suotuisampia. Klikkaa isommaksi.

Spotifyn ilmoittamissa kokonaisluvuissa ovat koko maailman soitot, mikä pidentää UMK-taustaisten Cicciolinan ja Ruoskan palkkeja. Esimerkiksi Suomen Top 200 -päivälistoista lukunsa nappaava Kworb näyttää Ruoskalle 8,4 miljoonaa kuuntelua, vaikka Spotifyssa ylletään yli 11 miljoonaan. Tääl on niin kuuma levytettiin Arttu Wiskarin, Huonoja ideoita Antti Tuiskun kanssa.

Ensimmäinen Ruoskan jälkeinen Vikman-single Myynnissä ilmestyi viikko sitten. Varsin tutun kuuloinen kappale debytoi radiolistan 23:ntena, mutta singletilastossa sijoitus hyytyi 34:nneksi. Arkistoitumista kuitenkin tiedossa.

Napitukset 9/2024

Erikoista: yleensä kuukauden aikana ehtii kertyä kosolti 1000 pisteen ylittäjähittejä, mutta tällä kertaa saatiin vain yksi. Tämä johtuu loppukesän vähäisistä julkaisumääristä. Eikä vauhti vieläkään päätä huimaa: viime viikolla uudeksi Top 40 -sinkuksi Turisti-lauman seuraksi ylsi ainoastaan Ellinooran Syystakkikausi, ja sekin sijalle 31.

Vaikka radiohiteillä nappirajan saavuttaminen sujuu hitaammin, nyt sen tuntumassa on niin monta (ulkomaista) biisiä, että lokakuussa nappeja jaetaan ahkerammin. Hozierin Too Sweet on aivan hilkulla, mutta se myös uhkaa pudota radiopisteiden ulkopuolelle ensi tilastossa. Miljardin Spotify-striimin raja kyllä ylittyy aivan tuota pikaa.

••••••••• (9000)
Mirella: Timanttei

•••• (4000)
Ani: Jos puhutaan totta
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•• (2000)
Shrty: Sirkus
Turisti ft Sexmane: Lightskinboy

• (1000)
Averagekidluke & Turisti: Vitun hyvin

Suomi nousee ja laskee

Alkuvuonna kauhistelin ulkomaisten hittien alennustilaa Suomen listoilla, ja vaikka niiden kurssi on hiukan kohentunut, paras tuontihitti vuoden striimipistelaskelmassa on vasta 19:ntenä (Artemasin I Like the Way You Kiss Me). Uusimmalta Top 20 -singlelistalta löytyy vain yksi ulkomainen, Linkin Parkin The Emptiness Machine kymmenentenä.

Radiolistan suhdanteet ovat kääntyneet niin, että tuorein Top 20 -jakauma näyttää ulkomaisten biisien etua 12–8. Vuosipistelaskelmassa niistä ylimpänä viitossijalla on Dua Lipan Training Season. Access All Areas -podcastissa Nelosen musiikkipomot Jussi Mäntysaari ja Mikko Koivusipilä puhuivat siitä, että (kilpailevan firman) Radio Nova on vähentänyt kotimaisen soittamista.

Biisit.infon Top 20 -vuosilistaus Novan soitetuimmista kertoo, että mukana on viisi suomalaishittiä, ja ne on kaikki julkaistu jo viime vuonna eli huippusesongista lienee aikaa. Tällä haavaa soitetuin kotimainen viitossijalla on Radio Monitorin listaa johtava Häitä pidelly. Radio Nova on selvästi kuunnelluin kaupallinen kanava ja tilastollinen painoarvo sen mukainen.

MMM × 75, osa 2

Ensimmäinen kevyen musiikin katsaus julkaistiin vuoden 1956 Mitä Missä Milloin -kirjassa ja on sen jälkeen ollut joka osassa 2–14 sivun kokoisena. Koska toimittaja Paavo Einiö laati listoja Rytmi-lehteen, suosikkiartistien ja -kappaleiden luettelu oli olennainen osa sitä. Samoin oli seuraaja Harry Aaltosen aikana 1960-luvulla – hän näet toimitti listoja Ilta-Sanomiin.

1965-kirjassa The Beatlesistä kertoillessa ei riittänyt tapahtuneen toteaminen, vaan piti mennä lupailemaan: ”Ennakkotietojen mukaan pitäisi yhtyeen saapua keväällä -65 Suomeen.” Seuraavassa osassa ei mainittu Beatlesiä lainkaan. 1970-kirjassa Pekka Gronow antoi hittitilastoille kyytiä pannen painoarvoa konserttivieraille ja ”vakavammalle” musiikille. 1971 ainoa kuva-aihe oli Konsta Jylhä.

Palattuaan 1976 Aaltonen iski pöytään kuukausittaiset albumien ja sinkkujen Top 5:t, jotka vuoden päästä kasvoivat Top 10:ksi. Seuraaja Ilpo Hakasalo sulloi 1978 mukaan jukebox-listatkin täyttäen ennätyksellisen 14 sivun paketin kultalevyhistoriikilla, euroviisuhistoriikilla ja Elvis Presley -nekrologilla. Alati vaihtuvista tekijöistä Tapani Ripatti korvasi listat Suosikin lukijapollituloksilla, Jake Nyman käynnisti jokavuotisen kultalevykatsauksen.

Jari Muikun pitkällä kaudella 1991–2008 rakenne vakioitui sillä lisukkeella, että aloin 1994 koostaa kirjalle räätälöityä Top 30 -laskelmaa 50 hittiä -listan pohjalta, aikaväli heinä–kesäkuu. Muistaakseni aloite oli minun. Vuotuinen kultalevykertymä kasvoi niin, että ei enää mahtunut yhteen sivuun. Sitten taas mahtui, kun 2000-kirjassa sivukoko leveni 38 prosenttia.

Matti Markkolan kaudella (2010–) kultalevyt jäivät pois korvautuen myydyimpien albumien Top 10:llä, joka arvatenkin hiipui myös jonnekin. Uuden kasvavan elementin muodostivat Emma-voittajat. Listablogin hittivuosilistan Top 10 on ollut mukana vuodesta 2011.

MMM × 75, osa 1

Tänä syksynä ilmestyy 75. Mitä Missä Milloin -kirja, mutta juhlatunnelmaa en ole vielä havainnut muualla kuin uuden teoksen kansilätkässä. Formaatti matkittiin muinoin muista Pohjoismaista, ja se on pysynyt niin samanlaisena, että eri aikakausien kirjojen vertailu on monella tavalla kiintoisaa. (Omistan osittain sattuman kautta kaikki osat.) Käyn täällä läpi, minkälainen listalähde MMM on ollut, mutta ensin perusasioita.

Ilmeisesti länsinaapureilta matkitusti joulumarkkinat sanelivat sen, että kirja käsitteli rikkonaista ajanjaksoa syyskuu–elokuu ja nimettiin tulevan vuoden mukaan. Ehkä tällä saatiin jokin kaupallinen hyöty, mutta historiantutkijaa taatusti ärsyttää se, että vaikkapa marraskuun 1954 tapahtumista kerrotaan vuoden 1956 osassa. Eli nykyisellä Spotify-pelleilyllä ”vuosi loppui marraskuussa” on pitkät perinteet.

Uutiskatsauksen ja pääartikkeleiden jälkeen on aina tullut paljon aihealuepalstoja, joiden valikoima vaihteli etenkin alkuaikoina. Esimerkiksi rakennustaide ja missikisakavalkadi jättivät kevyen musiikin jalkoihinsa. Vuoden 1955 jazz-esittely raivasi tilaa seuraavana vuonna alkaneelle ja vakioelementtinä pysyneelle iskelmä/pop/rock-osuudelle.

Kakkososassa kerron tarkemmin, kuinka listahitit, kultalevyt ja muu tilastollisuus on aaltoillut MMM:n sivuilla tekijöiden vaihtuessa ja tilan muuttuillessa.

Striimaajien turistirysä

Viime vuosina ei ole nähty striimilistalla sellaisia albumin aiheuttamia dominansseja kuin JVG:llä tai Cheekillä kukkeimmillaan, mutta Turistin neljäs levy Roadman teki Spotifyn päivätilastossa poikkeuksellisen  jämerää jälkeä. Sen 12 raitaa nappasivat sijat 1, 4, 7, 8, 9, 22, 27, 29, 32, 35, 44 ja 62. Huonoinkin päätyi ylemmäs kuin uuden Nightwish-albumin korkein debytantti.

Osa ryöpsähtäjistä on vanhoja tuttuja. Sexmane-yhteistyö Lightskinboy pärjäili singlelistalla läpi kesän, ja mukana Roadmanilla on myös lähes vuoden takainen ykkönen, Ibe-kimppa Kiireinen nainen, joka palasi 35:nneksi. Moni nimekäs nimi jäi uutuuksillaan Turisti-ruuhkassa jopa kolminumeroisiin sijoituksiin kuten Yona, Mariska ja Maija Vilkkumaa.

Vaikka suomalaiset ovat nauttineet monenlaista vientimenestystä, niin yksi ilmiö on jäänyt kokematta – tähän asti. Lost Frequencies teki aika nasevan klassikkoremixin Bomfunk MC’s -bängeristä Freestyler (1999), joka debytoi 80:ntenä. Tilastot ennustavat sille airplay-potentiaalia, koska Lost Frequencies on aiemmin yltänyt neljästi radiolistan kärkikymmenikköön, viimeksi vuosi sitten (Back to You).

Turbotäydennys

Suosikki-lehden tarinan kertova uusi Kultaturbo-kirja (Laura Friman & Mikko Mattlar, Johnny Kniga) melko odotetusti sivuuttaa lehden lähes 30-vuotisen uranuurtamisen Suomen myyntilistojen laatijana. Horoskoopit ja ristikotkin mainitaan, mutta ei listapalstaa ennen kuin lyhyesti 1990-luvulla, jolloin omien tilastojen kokoaminen oli jo lopetettu.

Loppuvaiheen pahimmat klaffivirheet liittyvät muutenkin aika ylimalkaisesti kuitattuun Demi-lehteen. Se nimittäin ohitti Suosikin lukijamäärissä jo alkuvuonna 2004 eikä 2010 ja toimi tätä aiemminkin niin vahvana inspiraationa tuoreen päätoimittajan Katja Ståhlin uudistuksille, että hän sai Demin toimituksessa uuden tittelin ”kopiovastaava”. Tiedän, koska toimin kevääseen 2004 asti Demin AD:nä.

Kun Jyrki Hämäläisen lähtö Suosikista uutisoitiin, lehtien väliseen kilpailutilanteeseen aika yliherkästi suhtautunut Demin päätoimittaja oli kuin tulisilla hiilillä: kuka tulee tilalle? Ståhl oli tuolloin Demin erikoistoimittaja, joka osallistui ideointipalavereihin vaikka ei ollutkaan henkilökuntaa. Seuraava tapaus olisi sopinut mainiosti osaksi Kultaturbo-tarinaa.

Oli kesäinen tunnelma ainakin minulla, jonka loma alkaisi heti palaverin jälkeen. Ståhlin saavuttua päätoimittaja alkoi heti udella, onko hän kuullut mitään Suosikin tilanteesta. Ståhlin pokka piti kohtalaisesti, mutta ainakin minulle tuli olo, että hänhän olisi semijulkkiksena oiva valinta Hämäläisen seuraajaksi, enkä halunnut että pt kokisi siinä hetkessä saman oivalluksen. Sain vaihdettua ajoissa puheenaihetta.

Loman kunniaksi suuntasin Corona-baariin, ja siellä istui STT:n viihdetoimittaja, joka yleensä ensimmäisten joukossa kuulee näistä. Kyllä, hän varmisti epäilyni, että uusi Suosikki-pomo on Katja Ståhl. Meilasin tästä eräälle toimituksen jäsenelle, mutta annoin päätoimittajan päästä siitä selville ihan itsekseen – ja saada ”paskahalvauksen”, kuten Ståhl kirjassa kuvailee. Olin lomalla.

Arvelen että kyseessä oli vain yhden hengen paskahalvaus – mutta en siksi että muut halusivat Ståhlista eroon. Onhan se aika ryhdikäs operaatio, että vastavalittu päätoimittaja lampsii pahimman kilpailijansa ideointipalaveriin, vaikka pystyy arvaamaan mikä on eka kysymys. Aplodit ainakin minulta.

Mainoskatko

Kun uusi kirja ilmestyy, sitä tekee mieli markkinoida vähän väkinäisissäkin yhteyksissä. Eilen julkaistu Oikein silmin – Kuinka autismin salaisuudet avautuivat minulle ja medialle (Avain) on nimestä päätellen jossain määrin omaelämäkerrallinen, joten yksi sen 50 episodista käsittelee myös listoja.

Onko listakiinnostukseni ollut koko ajan vai vain alkuaikoinaan niin sanottu ekko, autismille ominainen erityismielenkinnon kohde? Vaikea sanoa jo siksikin, että sitä on ylläpidetty niin toisistaan poikkeavissa olosuhteissa. Friikkiharrastuksen hidasta muuttumista aineistolliseksi runsaudensarveksi ei voinut ennakoida, onneksi satuin pysymään mukana.

Muitakin musiikkiteemoja on kuten elämäni biisin julistaminen – sille annetaan kaksikin perustetta. Erikseen mainitaan minulle parhaiten autismia kuvaava levytys. Lisäksi käsitellään suosikkikappaleita, joiden sanoitukset kuulostavat autistin korvissa kohtuuttomilta elleivät peräti fasistisilta. Eli tältä pohjalta voi vaikka laittaa varauksen kirjastoihin, jotka tilasivat sitä sangen innokkaasti. Äänikirjakin on tulossa.

Kimppadebyytistä eri suuntiin

Viikko sitten Spotifyn päivälistan sijoilla 14 ja 16 näyttäytyi kaksi yhtyettä, joiden hitti-cv Suomessa on suunnilleen yhtä ansiokas ja lähimenneisyys yhtä hiljainen. The Emptiness Machine on ensimmäinen Linkin Park -sinkku, jossa vuonna 2017 kuollut laulaja Chester Bennington ei ole äänessä, ja Aarre on ensimmäinen uusi Ultra Bra -kappale yli 20 vuoteen.

Linkin Park eteni päivästriimeissä viikon mittaan 14:nnestä viidenneksi ja debytoi singlelistan sijalla 11. Valtavasti enemmän julkisuutta saanut Ultra Bra sen sijaan vajosi samassa ajassa 16:nnesta 157:nneksi ja sai tyytyä singlesijaan 44. Radiolistalla Aarre soi lukeman 30 ja The Emptiness Machine lukeman 44 edestä.

En ole pitänyt kirjaa nopeimmista Spotify-pudotuksista, koska kärkipää luultavasti paakkuuntuisi kaikenkarvaisista albumiraidoista ja joulu on oma ilmiönsä, mutta singlebiisiksi Aarre koki kyllä poikkeuksellisen romahduksen. Paluu-uutinen nosti hetkeksi pari vanhaakin ultraraitaa Top 200 -listalle, mitä ainakaan Kworbin arkistojen mukaan ei ole ennen tapahtunut.

He säästivät käännöspalkkion

50 vuoden ajan eräällä ilmiöllä oli tasainen asema hittimarkkinoillamme: kotimainen alkukielinen cover ulkomaisesta biisistä. Sitten tarina katkesi äkisti ja tarkasti – viimeinen laatuaan oli radiolistan Top 20:ssä jouluna 2009: Ipanapa-levylle tehty Tuomon versio Slade-klassikosta Merry Christmas Everybody (1973). 2010- ja 2020-lukujen saldo on nolla.

Mikä oli ensimmäinen? Rock-Jerryn näkemys Jimmie Rodgersin laulusta Soldier, Won’t You Marry Me kesäkuussa 1960. Tuon vuosikymmenen päämenestyjät olivat Dannyn East Virginia ja Antti Einiön Farmer John. 1970-luvulla perinnettä ylläpitivät lähinnä Hurriganes ja Teddy & The Tigers. Yllätyssuosikki oli kultaa myyneen Country Expressin Daddy Frank (alkuperäinen esittäjä Merle Haggard).

1980-luvulla esiin nousivat Harri Marstion Tennessee Waltz ja Romany Violin, Kisun Stop the Music sekä ulkomaille tosissaan yrittäneet Hanoi Rocks (Up Around the Bend) ja Smack (Paint It Black). Ysärillä soivat Sound of RELSin Raising My Family, Rasmuksen Ghostbusters ja Leningrad Cowboysin Those Were the Days.

Uudella vuosituhannella oltiin oikeasti kansainvälisiä, mallia näyttivät Himin Solitary Man, Nightwishin Over the Hills and Far Away, Negativen My My, Hey Hey (Out of the Blue) ja ehkä myös Bomfunk MC’sin Something Going On. Idols-sirkuksen anti latauslistan ykköseksi oli Ari Koivusen Piano Man. Mutta pian idolilöydöt kuten Hanna Pakarinen ja Anna Abreu vaihtoivat esityskieltä, ja se sitten siitä.

Arkistosta löytämistäni 57 kääntämättömästä coverista 56 on englanninkielisiä. Mikä on se ainoa, omalla tavallaan ikimuistoinen poikkeus linjasta? Vastaa joko tänne tai Facebook-sivulle.

Kolmannen Robinin vuoro

Tämän vuoden aikana on kahdeksan biisiä saanut Spotifyn viikkolaskennassa kokoon miljoona striimiä. Niistä puolet eli neljä on Mirellan esityksiä: Timanttei, Uuteen eiliseen, Luotathan ja tuoreimpana viime viikolla Löytää mut. Biisit julkaistiin siististi 2–3 kuukauden välein, mutta tuo tahti on radiolle liian tiivis. Timanttein ykkössijan jälkeen Uuteen eiliseen jäi käytännössä väliin (sija 74), ja Luotathan sai seuraavan tehorotaatiopaikan.

Mirellan dominanssi on kasvamassa hittivuosilistalla poikkeuksellisen kookkaaksi – tällä haavaa hallussa ovat sijat 1, 7, 10 ja 19. Viimeksimainitun toi hitaasti kehittynyt esikoissinkku Sua sattuu, jonka paras viikkolistasija 7 tuli tammi–helmikuun vaihteessa.

Ainoa ei-mirellabiisi, joka nettosi useamman kuin yhden miljoonaviikon, on Robin Packalenin ja Tupen Häitä pidelly. Se sai single/spotifytilastoissa vain kakkossijan (arvaa-kenen takana), mutta tuorein radiolista näyttää paalupaikkaa. Packalen on matkalla uransa isoimpaan hittiin, mikä on ihan hyvin ajoitettu profiilinnosto. Nythän Top 20:ssä komeilee Sexmanen ja Isaac Senen pikkuveli, joka levyttää etunimellään Robin.

Kulti, kutistin median

Musiikki & Median vuotuiset Industry Awards -ehdokkaat on taas julkistettu. Median painoarvo on hiljalleen kutistunut niin, että noin 30 palkinnosta vain kolme on siihen suoraan liittyviä. Viime vuonna keksittiin uusi Mediailmiö-kategoria, mutta sen voitti yleisilmiö nimeltä Käärijä. Tänä vuonna ehdolla on sentään mm. Levyraadin paluu.

”Legendaarinen Levyraati teki MTV:llä ylistetyn tv-paluun keräten jo avausjaksollaan ennätysyleisön – lähetystä seurasi noin 812.000 katsojaa.” Jaa siis koko Levyraadin historian ennätysyleisön? Rohkenen epäillä, ehkä jopa nauraa räkäisesti. Jos historia on nollattu, eikö ole vääjäämätöntä että ensimmäinen ohjelma tekee ennätyksen? Vai vertaillaanko tässä Maikkarin koko nykyohjelmistoa?

Esittelytekstit eivät siis juuri kestä journalistista päivänvaloa, ne ovat kankeaa kliseiden ja muotifraasien sekoitusta. Esimerkiksi seuraavalla kuvauksella ei vuorenvarmasti erotu mitenkään muista ehdokkaista, mutta se taitaa juuri olla pyrkimyksenäkin: ”Työskentelykulttuurinaan hän korostaa tasavertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelua, mutta painottaa myös ratkaisukeskeisyyden merkitystä.”

Korulauseputkea piristää pari varovaisempaa ilmausta kuten ”Vuoden 2024 UMK karsintakilpailun liput myytiin loppuun hetkessä.” Eikö yleensä puhuttu karsintakilpailun sijaan UMK-finaalista? Tai tämä: ”Pehmoainon debyyttialbumi Soittorasia on ollut virallisen albumilistan top 5:ssä.” On ollut joo, siinä sivussa kuusi viikkoa ykkösenä.

Napitukset 8/2024

Elokuun rajanrikkojien erikoisuus on Sabrina Carpenterin Espresso, joka saavutti 2000 listapistettä käymättä kummankaan viikkotilaston Top 10:ssä (single ja radio). Hiljaa hyvä tulee, ja samanhenkisesti pottiaan on kartuttanut Tunnista tuntiin, joka roikkuu jo 30. viikkoa singlelistan Top 20:ssä.

••••• (5000)
Ege Zulu ft Behm: Tunnista tuntiin

••• (3000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

•• (2000)
Eminem: Houdini
Portion Boys ft Kake Randelin: Juhannusyö
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)
Sabrina Carpenter: Espresso

• (1000)
Bee: Maljapuhe
Shrty: Sirkus
Jenni Vartiainen ft Etta: Viimeinen pisara
Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
Isac Elliot ft Averagekidluke & MDS: Italia

Maltin ABC

Radiolistatilanteiden viivästyneisyydestä singletilastoon verrattuna on ollut usein puhetta. Lisäviivettä voi tulla esimerkiksi siitä, että esittäjä lyö vihdoin läpi radiossa (Portion Boysin Vauhti kiihtyy), jolloin aiempikin tuotanto alkaa kelvata. Edeltäjästä Elämän ABC tehtiin follow-up niin, että se saavutti radiohuippunsa (#5) tasan vuosi singlehuipun (#3) jälkeen.

Hämmennystä ainakin arkistopapan papereissa aiheutti myös seuraava. Bessin Kyyneleet sateessa jäi alkukesällä Top 40 -singlelistan ulkopuolelle eikä saanut aikakirjamerkintää, mutta sen seuraaja Saanko mä luvan ylsi sentään sijalle 27. Viime radiolistalla ensinmainittu ylitti lopulta radiokriteerirajan edettyään 17:nneksi ja kelpuutettiin arkistoon – mutta aikajärjestyksessä väärään kohtaan. Tiedän, ärsyttää ainoastaan minua.

Bongasin MTV Liveltä videokoosteen ”Vuoden tähän asti isoimmat hitit”. Se koostui juuri niistä kappaleista, joiden olen huomannut etenevän nuorisorotaatiolla radiolistan kärkipäähän ilman striimimenestystä. Kuten tämänviikkoinen yhdeksikkö, Dashan Austin (Boots Stop Workin’), joka minun korvissani on kovin geneeristä mukakantria. Sen suurin kannattaja 662 soitolla on Radio Top 51. Paras Spotify-sijoitus meillä oli vaatimaton 94.

Sijan 264 listajyrä

Listablogissa on julkaistu yli 3300 tekstiä, ja vasta nyt sellaisen pääosassa on ensimmäistä kertaa Oasis. Bändi oli toiminnassa blogin aloittaessa, mutta tilastomielessä täysin epärelevantti. Samoin ovat olleet Gallagherien jatkourat: mikään heidän albumeistaan ei ole pysynyt Suomen listalla viikkoa pitempään.

Paluukonserttiuutisissamme ei ole sanoja säästelty. Britannian suurin ja kaunein! Maailman paras bändi! Fanit ympäri maailmaa ovat odottaneet tätä hetkeä yli 15 vuotta! Muistuu mieleen 30 vuoden takainen tilanne – en usko lehdistömme koskaan olleen niin brittimedian vietävissä kuin tuolloin britpopin ilmiömäisyyttä hekumoidessaan ja veljesten rähinöihin ylireagoidessaan.

No olihan Oasis pari vuotta Suomessa ihan suosittu, käväisi ykkösenäkin. Mutta perspektiiviä saa viimevuotisesta albumilistahistoriaa käsitelleestä kirjastani, jossa pisteytin esittäjien menestyksen kuudella eri kriteerillä. Oasis saavutti sijan 264. Muista britpop-hirmuista Suede ylsi 387:nneksi, Blur 647:nneksi, The Verve 948:nneksi ja Pulp jonnekin tuhannen ulkopuolelle.

Wonderwall (1995) on pitänyt hienosti pintansa yli kahden miljardin maailmanlaajuisine Spotify-potteineen. Suomalaisessa radiosoitossa se on jäänyt vähän liiankin yksin. Esimerkiksi Don’t Look Back in Angerille on oikeinkirjoitusongelmien takia kertynyt biisit.infossa kuusi eri hakusanaa, mutta rotaatiota 2020-luvun aikana vain kourallinen.