Selitän päähänpistoani, osa n+1

Olen jo kotvan miettinyt, kuinka käsitellä artisteja, jotka nousivat pinnalle yhtyeen tai duon jäsenenä ja sen jälkeen menestyivät soolona. Päädyin siihen, että jos noita soolobiisejä rupeaa laittamaan järjestykseen, on otettava tiukka linja: emobändillä piti myös olla listahittejä ja sooloilla ei saanut olla muita kreditoituja esittäjiä.

Rajaus aiheutti muun muassa sen, että kaikki viisi One Directionin jäsentä eivät päässeetkään mukaan, koska jokaisessa Liam Payne -vainaan listalaulussa oli ylimääräistä väkeä. Toisaalta bänditaustastaan tunnetut Phil Collins ja Michael Jackson jäivät ulos, koska ekat tilastoidut hitit tulivat vasta soolouralle lähdön jälkeen.

Dave Lindholm sen sijaan on mukana, koska Isokynä-aikana pärjättiin vain albumilistalla ja singledebyytin sai aikaan Rock ’n’ Roll Band. Kirka taas siksi, että pari ekaa hittiä julkaistiin Islandersin nimissä. Tiukallakaan linjauksella ei välty rajatapauksilta: en erotellut esimerkiksi J. Karjalaisen tai Lauri Tähkän bändi- ja soololevyjä, mutta päätin huolia Veltto Virtasen, koska hän ei toiminut Virtanen-yhtyeen laulajana.

Näiden dogmien kautta seuloin esiin 97 kotimaista ja 78 ulkomaista artistia ja järjestin heidät isoimman soolohittinsä perusteella. Esittelen tulokset täällä kolmessa osassa, ensin ulkomaisten sijat 21–78, sitten kotimaisten sijat 21–97 ja sitten kummankin kategorian Top 20. Nimi olkoon vaikka Soolojen soolot.

Valo ja lämpö hiipuvat

Olen muutamassakin mediassa kuullut määritelmän ”tämän hetken suosituin kotimainen yhtye” (tai sinnepäin) kokoonpanosta nimeltä Kuumaa. Eikä ihme näinä tottelevaisina aikoina, sillä sitä on käytetty ainakin kolmen uusimman singlen levy-yhtiötiedotteessa. Niinpä onkin harmi, että nuo kolme eli Haloo, Pieni ystävä ja Valoa varten ovat menestyneet vaisusti. Viimeksimainittu putosi eilen toisella singlelistaviikollaan 12. sijalta 42:nneksi – vieläpä erittäin hiljaisena sesonkina.

Tittelin salaisuus lienee siinä, että eivät muutkaan yhtyeet pääse juuri juhlimaan listoilla soolotähtien seassa. Muutamia niistä kuitenkin Valoa varten saa katsella yläpuolellaan: KAJ, Komiat, Haloo Helsinki! ja varsin sitkeän hitin Räppii, seksii & huumeita julkaissut Mouhous. Ei ehkä karsinoidu yhtyeeksi, mutta JVG:lle 2025 on ollut paras vuosi pitkään aikaan.

Albumitilastossahan roikutaan nykyisin vuosikausia, eli siellä näkee pitkäjänteisemmät suhdanteet. Kuumaan tuorein Top 10 -sijoitus on niinkin kaukaa kuin viime tammikuulta, minkä jälkeen noissa korkeuksissa on nähty vain KAJ, Komiat ja Klamydia, joka romahti kolmossijalta saman tien 36:nneksi. On muuten ärsyttävä bugi IFPI-saitilla, kun selatessa etenemisnuoli siirtää aina albumit-sivulta singlet-sivulle.

Merirosvon yllätys

Ray Robinson on vuosikymmeniä kerännyt tallenteita piraattiradioiden eli aluevesirajan ulkopuolella seilanneisiin laivoihin perustettujen radioiden lähetyksistä. Hänen Caroline Archive Hour -podcastissaan ovat pääosassa brittiläiset piraatit ja etenkin tunnetuin niistä, Radio Caroline. Viime kuussa hän laittoi tarjolle näytteen Radio Nordista, joka toimi Tukholman saaristossa vuosina 1961–1962 ja kuului keskiaalloilta myös eteläisessä Suomessa.

Omat mielikuvani hommasta perustuvat brittielokuvaan Merirosvoradio (The Boat That Rocked, 2009), joka kuvasi hiukan myöhäisempää aikaa välillä fantasian puolelle lipsahdellen. Niinpä tuossa 12.7.1961 lähetetyn show’n tallenteessa yllättää kaikenlainen laatu ja professionaalisuus. Se perustuu alkuperäiseen ohjelmanauhaan, joka luultavasti äänitettiin kaikessa rauhassa jossain muualla ja vietiin lähetysalukseen. Kyseessä oli keskiviikkoillan listaohjelma, joka perustui kuuntelijatoiveisiin. Se alkaa podcastissa seitsemän minuutin kohdalla.

Radio Nord -legendaan liittyy olennaisesti se, että suosiollaan se pakotti Ruotsin ja Suomen yleisradiot lisäämään kevyen musiikin osuutta lähetyksissään. Toisena knoppina Nord nosti kummankin maan ykköseksi uusiseelantilaisen Jay Epaen sinkun Putti Putti. Tällä listalla se oli nousussa viidentenä, ja Suomessa mentiin kärkeen asti vasta lokakuussa. Show tarjoaa myös ruotsinkielisen version Piippolan vaarista, joten onhan sen kuuntelemista suositeltava.

Melkein tuttu tv:stä

Sitä Spotify-listan protokollaa, että isoimmat striimimäärät haalitaan julkaisupäivänä ja sitten toivotaan mahdollisimman hidasta putoamista, ovat viime aikoina uhmanneet monet kotimaisetkin yrittäjät. Tai ehkä eivät uhmaa, vaan ottaisivat hekin mieluummin äkillisen läpilyönnin, mutta kaikenlainen suosio kelpaa, koska he ovat omakustanne- tai pikkumerkkiartisteja.

Esimerkkimme on seuraava virallinen Suomen ykkössingle, Lagen Mun type, joka debytoi 27. kesäkuuta sijalla 110. Se ylitti Top 40 -kynnyksen vasta 26 päivää myöhemmin eli 22. heinäkuuta, mutta eteneminen siitä kärkikymmenikköön vaati vain viikon. Lopulta paikka huipulla avautui 47 markkinoillaolopäivän jälkeen viime keskiviikkona, ja kakkoseen on nyt 22 prosentin kaula.

Lage on julkaissut Spotifyssa jo vuodesta 2020 asti eri yhtiönimillä, tämänkertainen on Pommisuoja. Mun type veti lauantaina aiemman Eti joku muu -singlen sijalle 79, ja kymmenenneksi kuunnelluimmalle biisillekin on kertynyt kuusinumeroinen saldo. Lage eli Noa Lange on myös näytellyt muutamissa tuotannoissa, viimeksi keväällä Ylen Tupa 13 -sarjassa.

Katrittomuus yhtenäistää

Katri Helenan uusi kokoelma on viettänyt kaksi viikkoa albumilistan kakkosena, mikä hämmästyttäisi kovin, jollei KAJ olisi keväällä kiivennyt omallaan kärkeen. No, kumpikin julkaistiin aika poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Katri-koosteita on ennenkin laitettu jakoon joka sormelle ja varpaalle, mutta mitään niistä ei ole nähty viitossijaa korkeammalla.

En ole juuri kahlannut stadionkonsertin aikaansaamassa juttutulvassa, mutta kuulin pari paneelikeskustelua. Ylen Aamun Jälkinäytöksessä Oskari Onninen sanoi hyvin, että muistelusessio on aloitettu liian aikaisin, että kriittisen asenteen pitäisi jatkua vähintään yhtä kauan kuin ura jatkuu. Pyöreässä pöydässä muun sanottavan puutteessa kaivettiin esiin jo viime vuosituhannella keksitty ongelma, yhtenäiskulttuurin katoaminen.

Mitä meillä enää on Katri Helenan jälkeen, kysyttiin. No, yhtenäiskulttuuri jatkaa hehkuaan vaikkapa artistin menestyneimmässä sävellyksessä, joka on Joulumaa (1978). Siinä, kuinka vuosi vuodelta tiukemmin sitoudumme palauttamaan ne samat vanhat veisut listoillemme. Muutaman kuukauden päästä on suorastaan vaikea kuvitella tuon yhteisen perinteen katoavan koskaan, mutta sitten on taas 11 kuukautta aikaa unohtaa sen juuri olleen tässä ja haikailla sen perään.

Mitä Katri Helenan uran paljon puhuttuun poikkeukselliseen ja jopa ”mahdottomaan” pituuteen tulee, niin esimerkiksi Marion Rung sai ensimmäisen hittinsä (Brigitte Bardot) jo 28 kuukautta aikaisemmin loppuvuonna 1961 ja on tänäkin vuonna tehnyt paljon keikkoja – niitä on merkitty ainakin marraskuulle asti.

Helsinkiläistä hopeaa

Tänään tulee kuluneeksi 17 vuotta siitä, kun Haloo Helsinki! julkaisi esikoisalbuminsa, ja bändi on tavallaan ajankohtainen nytkin. Sillä tavalla, että Gardenia viettää yhdeksättä viikkoaan radiolistan kakkossijalla. Se on hengittänyt kolmen eri ykkösen niskaan (Nelli Matulan Hitaammin hautaan, Ed Sheeranin Azizam ja Behmin Kaiken arvoinen) pääsemättä itse paalulle – ainakaan vielä.

Haloolla on ennestään 14 radioykköstä ja viisi kakkosta, mutta edeltävä ”paluusingle” Kaikki päättyy kyyneliin hyytyi sijalle 28. Radio Suomen Klassikkokäräjät-kesäsarjassa keksittiin, että raadilla voisi mittauttaa myös jonkin uuden biisin klassikkostatuksen, ja asialle laitettiin Kaikki päättyy kyyneliin. Valinta oli outo paitsi floppauksen myös sen takia, että kokeeseen sopisi kai paremmin tuoreen yrittäjän hitti kuin kaikille puhkituttu kokoonpano. Ani harva niistä klassikoistakaan on syntynyt 17 vuoden levytysuran jälkeen.

Radiolistan 19:ntenä nähdään oikeaoppinen paluu pitkältä listatauolta, asialla 10-luvulla jokusen hitin lykännyt amerikkalaisduo Cheat Codes ja 15 vuoden takaisen Stereo Love -jättisukseen tekijä Edward Maya. Oikeaoppista on tietenkin se, että Be Your Friend kierrättää Stereo Loven harmonikkamelodiaa. Vokalisti Enisa on sentään freesi tuttavuus.

Äideistä ehkä parhain

Radiomonitor lisäsi viikkotulosteeseensa sarakkeen, josta näkee hitin edellispäiväisen Spotify-sijoituksen. Hajontaa katsellessa kävi taas mielessä, että täällä kahden vuoden ajan (2020–2022) laatimani Suomi Hot 50 ei toimisi enää lainkaan. Siinä siis yhdistettiin numerotarkat Spotify-, Radiomonitor- ja Youtube-saldot viikon ajalta. Eihän yksikään Spotifyn Top 20 -biiseistä ole nyt edes mukana Top 100 -radiolistalla.

Tuossa oli kylläkin virhe, koska 11. eniten striimatulta Abreun Äiti Teresalta puuttui sijoitusmerkintä. Sillä ja radion 14. sijalla olisi kevyesti menty kuvitteellisen Hot 50:n ykköseksi. Hajonta ei välttämättä johdu siitä, että radiosoitto kohdistuu ihan eri biiseihin, vaan eriaikaisuudesta. Äiti Teresa otettiin rotaatioon tavallista nopeammin.

Jos katsoo, millä biisillä näyttää nykytilanteessa olevan parhaat saumat 2025-vuosilistan kärkeen, niin sillä ei ole ainoatakaan radiopistettä: Areksen Menestys on paras tapa kostaa. Radiomittausten aikakaudella kaikki vuositilaston ykköset ovat keränneet radiopisteitä – jopa Daruden Sandstorm sai jotakin. Mutta tilanne ehtii muuttua moneen kertaan, ehkä niinkin yllätyksellisesti että Ares vielä ylittäisi Top 40 -kynnyksen.

Hot 50:n kolmas elementti Youtube-lista on vaisuuntunut viime aikoina, ja KAJ:n Bara bada bastu onnistui roikkumaan ykkösenä 21 viikkoa (singlelistalla vain seitsemän). Siellä myös on surtu Ozzy Osbournea selvästi näkyvämmin kuin striimeissä, radiosta puhumattakaan.