Ikivanhasta ikinuoreksi

Vuodesta 2006 lähtien David Guetta on noussut kreditoidusti Suomen hittilistoille 48 eri biisillä, ja eri yhteistyökumppaneita tässä projektissa on kertynyt yli 50. Heistä tähän mennessä vain yksi on ollut 57-vuotiasta Guettaa vanhempi – tietenkin Madonna, jonka Revolver ylsi single- ja radiolistojen 20 parhaan joukkoon vuonna 2009.

Nyt kuppikunnassa on uusi ikäpresidentti, kun radiosoiton 17:nneksi eteni yhdistelmä Guetta, Ava Max ja Alphaville, jonka vokalisti Marian Gold täytti keväällä 70 vuotta. Biisi on tietysti 40 vuoden takainen Forever Young, ja Goldilla on kyllä videossa nimen suhteen yritys päällä: mustasta parrasta on harmaat läiskät värjätty piiloon ja muutenkin kaikki ehostusfiltterit päällä. Kai siinä näytetään Guettalle mallia vuoteen 2037.

Vaikka Alphavillen menestysalbumikin nimettiin Forever Youngin mukaan, sen selvästi suurin listahitti (etenkin Suomessa) oli Big in Japan. Spotify-aikana suhdanteet ovat kääntyneet ja Forever Young haalinut yli tuplasti striimejä, lähes 800 miljoonaa. Monissa maissa levyltä lohkesi kolmaskin listakiipijä Sounds Like a Melody, Ruotsin ykkönen ja Länsi-Saksan kolmonen.

45 × 45 = 2025

Tammikuussa käynnistyy vinyylisinglen teemavuosi. Perustelu ajankohdalle on silkkaa matematiikkaa: single on neljävitonen eli pyörii 45 kertaa minuutissa, ja 45 kertaa 45 on 2025. Tämän kunniaksi aloitan huomenna Listablogin Facebook-sivulla laajennetun joulukalenterin, 18.11.2024–1.1.2025. Siksi siellä, että voin ajastaa kaikki 45 osaa etukäteen ja jakaa ehtiessäni muualle. Blogiin tulee ehkä jotain koosteita.

Kalenterissa esitellään levyhyllyni 45 parasta vinyylisingleä aikaväliltä 1976–1994. Aikalaiseni tietävät, että sinkkukokoelma ei kovinkaan tarkasti kuvasta omistajansa musiikkimakua. Singlen hinta-laatusuhde oli huono, ja sen ostamiseen tarvittiin erityismotivaatio – useimmiten se, että kappaleen ilmestyminen lp:llä näytti epätodennäköiseltä. Suomen listoiltakin näkee, kuinka hyvin "irtosinglet" usein menestyivät suhteessa saman esittäjän muuhun tarjontaan.

1980–90-luvuilla makuvastaavuus jatkoi hämärtymistään, sillä hyllyni täyttyi joko alelaarisinkuilla (joita ei ollut paljon tarjolla) tai vuodesta 1988 eteenpäin Rumban arvostelulevyillä. Joka lehdessähän kirjoittaja vuorollaan tahkosi läpi muutaman kymmentä nelivitosta tai sittemmin cd-sinkkua. Alkuun yritin viedä niitä divareihin laittamalla päällimmäiseksi jonkin uskottavan täyn kuten Bruce Springsteenin maksin, mutta vastaanotto jäi aika viileäksi.

Valikoiman satunnaisuudesta huolimatta olen pyrkinyt rukkaamaan paremmuusjärjestyksen kiinnostavaksi. Mukana on linkki ääninäytteeseen. Tietoihin on lisätty mahdolliset Top 40 -sijat Suomesta, Britanniasta ja USA:sta. Vain kaksi sinkkua sai merkinnän kolmesta maasta.

Hyppy ja tosihyppy

Kun UKmixissä julkaistavat vanhat Radio Luxembourgin brittilistat ovat edenneet 1980-luvulle, olen huomannut muistavani niistä monia tapahtumia, vaikka en enää kirjannut niitä ylös löydettyäni luotettavammat lähteet.

Kerroin aiemmin Luxembourgin strategiasta: tiistaisin julkistetun virallisen listan pohjalta tehtiin samaksi illaksi oma ”ajankohtaisempi” ennustetilasto. Koska BBC soitti listan vasta sunnuntaisin ja lehtiversion sai nähdäkseen vielä myöhemmin, kuuntelin yhä Luxia tiistaisin saadakseni tuoreet sinnepäin-tiedot.

Ehkä ikimuistoisin näyte siitä, millaista sähläystä nuo ennusteet tuottivat, oli The Specialsin viides single Stereotype. Ska-edeltäjiään melankolisempana sitä kai pidettiin Luxissa selvänä floppina, ja lähtö olikin hidas, mutta kolmannella viikollaan se eteni virallisen listan 25:nneksi. Lux huoli tuolloin sen Top 30:nsä alimmaiselle sijalle.

Seuraavana tiistaina kuuntelija sai hämmästyä: Stereotype harppasi kakkoseksi! Mitähän virallisella listalla on tapahtunut? Siellä kiivettiin kuutossijalle, mikä oli toki myös yllättävää – samoin se, että viikon päästä pudottiin taas 22:nneksi. Luxembourg tyrkkäsi edellisen viikon jättinousijan sijalle 11 ja siitä kokonaan ulos.

Stereotypen Lux-käppyräksi siis muodostui ajalle epätyypillinen 30–2–11, kun virallisella listalla saatiin kokoon ketju 50–31–25–6–22–23–53–63. Tietysti tuossakin kuutonen pistää silmään, ja UKmixissä elpyi vanha epäilys, että kyseessä oli laadintavirhe. Biisi ei saanut tuona viikkona mitään niin poikkeuksellista mediahuomiota, joka olisi selittänyt hypähdyksen.

Vanhat ikätoverit

Listahittiarkistostani löytyy muiden seasta nimi Steve Blame, vuonna 1993 La Camillan kanssa levytetyn ja singletilastoon nousseen Give Me Your Loven ansiosta. Paremmin Blame tunnettiin tuolloin MTV Europen uutistoimittajana, mutta myöhemmin hän katosi tv-töihin Keski-Eurooppaan. Viime viikolla hänen Youtube-kanavaansa yllättäen suositeltiin minulle.

Videoita on paljon, pisimmillä mittaa toista tuntia, ja pääosa haastateltavista tulee vielä kauempaa blast from the past -osastosta kuin Blame itse. Ai niin, tällaisia poppareita oli joskus olemassa: Durga McBroom, Jimmy Helms, Man Parrish, Leee John, Belouis Some… ja bändien taustajäseniä kuten Living in a Boxin Marcus Vere, joka on sattumoisin päivälleen yhtä vanha kuin minä. Löytyy toki tutumpiakin suomalaisten suosikkeja takavuosilta kuten Sam Brown, Dr. Alban ja Per Gessle.

Selvästi koronaprojektina alkanut kanava ei kerää kummoisia yleisöjä. Katsastin tavallista enemmän katsojia (43.000) saaneen puhetuokion Niki Harisin ja Donna De Loryn kanssa. Hehän olivat laulu/tanssikaksikko Madonnan ”kulta-ajan” takana, ja etenkin Harisin rempseää sanailua kuuntelisi vaikka kuinka kauan. Harmi ettei esiin tullut hänen esittämänsä Snap!-hitti Exterminate (1992), joka on heittämällä aikansa paras trance-popkappale, Suomen ykkössinkku.

Striimi per suomalainen

Mirellan uuden albumin kaikki 14 raitaa päätyivät singlelistalla 27 parhaan joukkoon – myös toista vuotta sitten julkaistu debyyttisinkku Sua sattuu. Spotifyn viikkolaskennassa ne keräsivät yhteensä 5.758.720 striimiä. Hittivuositilannetta katsoessa käy mielessä, olisiko jo aika antaa samalle artistille kaksi ehdokkuutta vuoden biisi -Emman voittajaksi. Näin kävi viimeksi vuonna 1992 (sekä Neon 2 että J. Karjalainen).

Yksittäisten biisien kärjessä komeilee kuitenkin Iben Marraskuu. Tasan 37 vuotta sitten ykkössingle oli Miljoonasateen samanniminen – onko peräti ainoa nimi, jolla on netottu kaksi ykköstä? Työläs tutkittava, koska etenkin 00-luvulla ennen latausmyynnin huomioimista kärkeen pääsi aika hämäriäkin yrittäjiä. Eikä esimerkiksi Davin Silkkii (#1, 2023) kelpaa vertailuun, koska nimi oli vain yksi monista elementeistä, jotka se lainasi Jukka Pojalta (#1, 2011).

Mirella-invaasio tuuppasi monet hitit aikamoiseen listapudotukseen, mutta vireässä nousussa 31:ntenä on Turistin ja Iben viimevuotinen ykkönen Kiireinen nainen. Se ei ole koko aikana vajonnut Spotifyn viikkolistoilla kuin kerran ulos Top 100:sta. Päivitetään hittivuosilistan 18. sijaa, kunhan kappale taas laskeutuu pistesijojen ulkopuolelle.

Ei millään pysähdy

Niin hurja herra & hidalgo kuin Spotify onkin Suomen äänitemarkkinoilla, on meillä vielä matkaa Ruotsin tilanteeseen – enkä tarkoita nyt vain väkilukueroa, vaan kulutustapojen laajuutta. Kun hiljattain kerroin kehtolaulujen suosiosta, niin arvatkaapa montako striimiä on Babblarnas vaggvisa -nimisellä musiikkiesityksellä? Lähes 250 miljoonaa! Moni ilmeisesti soittaa sitä luuppina niin kauan että vekara vetää sikeitä.

Melkeinpä enemmän hämmästyttää se, että erästä vuonna 1990 julkaistua ruotsi-iskelmää on kuunneltu 56 miljoonaa kertaa. Kyseessä on Black Jackin Inget stoppar oss nu, joka ei aikoinaan edes käynyt singlelistalla, mutta soi suositussa elokuvassa. Pienoisen striimipiikin se koki vuosi sitten, kun Ellen Kraussin versiosta Så mycket bättre -ohjelmassa tuli hitti ja alkuperäinen kiipesi päivälistan sijalle 57. Biisin on säveltänyt euroviisukonkari Lasse Holm.

Suomalaisillekin kappale on tutuhko, sillä vuonna 1995 Hectorin sanoituksesta Kattojen primadonna tuli radiolistan kakkossijallaan yksi Arja Korisevan isoimmista hiteistä. Mutta pitkän hännän teoria ei ole toiminut yhtä hyvin Arjan kuin Black Jackin kohdalla, vaan Spotify-striimejä on kertynyt vain 117.000.

Ehjä sirkuskokemus

Muutama jo vuosia striimaajien suosima artisti on viime aikoina alkanut kelvata kaupalliseen radioonkin. Perjantaina Top 10 -kynnyksen ylitti Shrty. Viime vuoden suurhitti Pariisin kevät oli kai vielä liian ”rap” edetäkseen radiolistalla 58. sijaa ylemmäs, mutta Sirkus korjasi tuon epäkohdan. Suomipopistakin on herunut kolmattasataa soittokertaa.

Shrty täydensi myös harvinaisen kolmikon: nyt listahistoriastamme on koottavissa perusmuodossaan samannimiset hitti, albumi ja esittäjä. Tällaisiin setteihin ei huolita esittäjän nimikkolevyä eikä tässä tapauksessa liioin Circus-muotoa, jolla tunnetaan muun muassa Britney Spearsin hitti ja Teflon Brothersin albumi. Sen oikean Sirkus-älppärin julkaisi Dave Lindholm vuonna 1973.

Mutta entä Sirkus-esittäjä? Sellainen löytyy Ikävää-kappaleelle, joka 50 hittiä -listan alkuvaiheissa syksyllä 1992 ylsi 38:nneksi ja radiopisteissä kymmenenneksi. Biisiä tai samannimistä albumia ei ole nettijakelussa, mutta sysmäläisen bändin toiselle yhtiölle tekemää myöhempää musiikkia pääsee kyllä kuuntelemaan.

En ole systemaattisesti kartoittanut muiden nimikolmikoiden olemassaoloa, mutta yhdestä raportoin täällä jo vuonna 2012. Jos keksit muita, kerro.