Ari pitää pintansa

Tietokilpailukysymys: mikä albumi on ollut pisimpään yhtäjaksoisesti Suomen virallisen listan ykkösenä?

Se ei ole Behmin Draaman kaari viehättää. Sillä on ennätykselliset 20 ykkösviikkoa, mutta niistä vain seitsemän on tullut yhtäjaksoisesti. Se ei ole Anssi Kelan Nummela. Sen 16 ykkösviikosta vain 11 on tullut yhtäjaksoisesti. Se ei liioin ole Haloo Helsingin Hulluuden highway, jonka 14 ykkösviikosta vain yhdeksän on tullut yhtäjaksoisesti.

Yhtäjaksoisten ykkösviikkojen ennätys on 12, johon ensimmäisenä ylsi kesällä 2007 Ari Koivusen Fuel for the Fire. Juhlikaamme Aria! Arille patsas! (Myöhemmin saman tuloksen saavuttivat The Baseballsin Strike! ja Jenni Vartiaisen Seili.)

Lukija: – Mutta mikä ennätys tuo tuommoinen on, ykkösviikko mikä ykkösviikko? Eihän Suomen lätkäkultienkaan määrää tai arvoa syö se, että välillä hävittiin, pikemminkin päinvastoin.

– NIIN-PÄ, hyvä lukija.

Vaikka iso osa mediasta uskollisesti toisinsi eilen uutisiinsa Radiomedian tiedotteesta myös sanan yhtäjaksoisesti, niin eiköhän kansan käsitys ole nyt se, että Bessin Ram pam pam on 19 viikollaan historian pitkäikäisin radiolistan ykkönen. Ei se ole (vielä). Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään oli listan kärjessä 21 viikkoa, joista 18 (krooh pyyh) yhtäjaksoisesti.

Tequilakahvin salainen piriste

Ns. virallisen singlelistan ja Spotifyn viikkostriimilistan väliset erot selittyvät yleensä yhden päivän laadintaerolla. Perjantaina julkaistavat uutuudet ehtivät kerätä striimejä vain kuudelta päivältä ja debytoivat alempana singlelistalla kuin täyden viikon huomioivassa Spotify-raportissa. Muutamat tästä logiikasta poikkeamiset lienevät selitettävissä sillä, että listalla huomioidaan epäselvällä tavalla myös epäselvän minimaaliseksi surkastunut latausmyynti.

Uusin ykkössingle, Been esikoishitti Tequilakahvi, sekoittaa pakkaa. Se ei ole kertaakaan komeillut Spotifyn päivälistan ykkösenä ja päätyi viikkolaskelmassa kolmanneksi. Onko sitä ladattu? Ei ainakaan Itunesissa, jonka suosituimmista Bee (kas kun ei Beem tai Bees) puuttuu täysin. Sen sijaan Spotify-ykkönen, David Guettan ja Bebe Rexhan I’m Good (Blue) löytyy sekä sijalta yksi että kolme.

Olen todennut usein, että tuo vajaaseen viikkoon johtava singlelistan laadinta-aikaväli (to–ke) tuntuu älyttömältä. Älytön on myös julkaisuviive sunnuntaihin asti, ja älyttömyydessä on otettu lisäaskel. Suomen virallisen listan aktivoituneella Facebook-sivulla singlelista julkaistaan seuraavana keskiviikkona. Uutuusbiisin suosion näkee sieltä siis vasta 12 päivää julkaisun jälkeen ja senkin vajavaisena.

Muistamisen urakka

Yksi kesätauolta palaajista on Ylen podcast Susanna ja Pekka puhuvat popmusiikista, joka kysyi: ”Mutta mitä oikeastaan suremme kun suremme Vesa-Matti Loiria, Amy Winehousea tai Pave Maijasta?” Eli asiaa jota puidaan aina kun julkkis kuolee. Tuntuu että pelkästään Susanna Vainiola ja Pekka Laine ovat käyneet tämän saman keskustelun noin 14 kertaa aiemminkin. Tietysti liioittelen, mutta näin nämä asiat koetaan.

Välissä vilahti esille harvinaisempi aihe, kun mainittiin että kuulijat haluaisivat muitakin edesmenneitä muistettavan kuin niitä suurimpia suosikkeja. Tähän on vaikea vastata hienovaraisesti. Tosiasia kuitenkin on, että jos vaikka printtisanomalehti julkaisisi nekrologin kaikista, jotka jonkun mielestä sen ansaitsisivat, lehteen ei juuri muuta mahtuisi. Jonkun on otettava vastuulleen vainajien arvottaminen.

Silti tuntuu, että Radio Suomi on linjantiukennuksen edessä. Sehän ei muista teemaohjelmissaan pelkästään kuolleita, vaan myös tasavuosien täyttäjiä ja ties mitä iskelmäfinlandiapalkittuja. Samaa ihmistä saatetaan juhlia tilavasti 70-vuotiaana, 75-vuotiaana ja kuoltuaan 78-vuotiaana. Ja koska popkenttä ja -historia koko ajan laajenevat, popparikuolemat sen kuin yleistyvät.

En tiedä, onko Ylessä tällaista arvotusvastaavaa, mutta kernaasti kerron esimerkin kyseenalaisesta arvotuksesta. Tom Jonesin 80-vuotissyntymäpäivää juhlistettiin kaksituntisella ohjelmalla. Kieltämättä legendaarinen hahmo, mutta onhan hänen taiteilijaskaalansa kovin suppea. Ei tee itse lauluja, harvoin edes levyttää alkuperäisversioita. Jopa If I Only Knew oli cover.

Vielä tuohon, miksi taiteilijan kuolema aiheuttaa niin vahvan reaktion. Itse ainakin miellän, että kuolema paketoi elämäntyön ja paketti on valmis kokonaisarvioon. Se on totta (kuten podcastissa todettiin), että tarina jatkaa kehitystään, joskus selkiytyen, täydentyen, joskus vastuuttomasti vääristyen, mutta se on hiukan eri asia. Paketti pysyy.

Suomen kesä ilman Suomen kesää

Gramexin tiedote kesän soitetuimmista radiobiiseistä sai taas kohtuuttomasti tilaa mediassa verrattuna siihen, kuinka vähään näkyvyyteen paremmat tiedot samasta aiheesta jäävät. Gramex-laskelmissahan jokin peräpinsiön paikallisradion yösoitto on samanarvoinen kuin primetime-pyöräytys isolla kanavalla. Kansainvälinen radiolistakäytäntö painottaa soitot kuuntelijamäärän mukaan.

Paitsi että Radiomonitor mittaa kaupallisen radion lisäksi Yle-kanavien soitot, sen viikkotulospalvelu on nopea. Gramex-laskelma katkaistiin elokuun puolivälistä, ja tiedotteella kesti kaksi viikkoa valmistua. Vaikka Radiomonitor listaa hitit impactien mukaan, raportista löytyvät myös raa’at soittomäärät. Ja niitäpä onkin kiintoisaa verrata Gramexin ilmoittamiin lukuihin.

Laskin muutaman huippubiisin Radiomonitor-soitot ajalta 3.6.–11.8.2022, kymmeneltä viikolta. Yle-kanavien soittomäärät ovat tunnetusti vähäisiä, joten niiden mukanaolo ei alkuunkaan selitä oheisia huimia eroja. Biisin perässä ensin Gramex-ynnäys, sitten Radiomonitor-summa.
Camila Cabello ft Ed Sheeran: Bam Bam – 1047 – 2793
Bess: Ram pam pam – 968 – 3055
Harry Styles: As It Was – 847 – 3131

Neljänneksi ilmoitettu Ed Sheeranin Shivers oli Radiomonitorissa ihan ynnämuuta-osastoa, mutta saman artistin 2stepille mitattiin 2251 soittoa. Gramex-tiedotteessa huomataan suomalaisten biisien vähäisyys. Ei ihme, jos listasta puuttuu muun muassa Olli Halosen Suomen kesä, 2754 soittoa. Ram pam pam viettää muuten 18. viikkoaan Radiomonitorin ykkösenä.

Viikkojen teemaviikko

Viime albumilistalla Teflon Brothersin Circus (230) ohitti Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosanan (229) historian eniten listaviikkoja haalineena albumina. Samalla Metallican Metallica saavutti ensimmäisenä ulkomaisena levynä 200 viikon rajan. Ennätyksen tulevatkin vaiheet hahmottuvat selkeinä: Gettomasan Diplomaatti viettää 169. viikkoaan kahdeksantena, ja sen voi kuvitella roikkuvan mukana niin kauan kuin listaa edes laaditaan.

Sijalukupisteisiin perustuvassa finnishcharts.comin Best of All Time -laskelmassa Diplomaatti on jo nyt ylivoimainen ykkönen, ja keskimäärin varsin matalilla sijoilla maleksinut Circus vasta kymmenentenä. Sivuston ylläpitäjä Hung Medien soveltaa samaa konseptia muutamiin muihinkin maihin, ja Ruotsin listaviikkoennätykset kiinnostavat – siirryttiinhän heillä striimitilastointiin aiemmin ja onpa heidän listansakin pitempi.

Oletteko valmiita: Ruotsin ennätystä, 413 viikkoa, pitää Håkan Hellströmin Det kommer aldrig va över för mig (2013). Tiedon olisi voinut poimia tuoreelta viikkolistaltakin, sillä levy loikkasi ties mistä syystä äskettäin kakkossijalle. Koko ajan ei ole mennyt noin lujaa, vaan se on palannut Top 60 -listalle 11 kertaa.

Yhä viikkojaan (393) kartuttaa myös kakkonen, samana vuonna julkaistu Veronica Maggion Handen i fickan fast jag bryr mig, joka – kuka muistaa – kävi muinoin Suomessakin 32:ntena. Meillä alle 200 viikkoon jäänyt Adelen 21 pitää kolmossijaa 322 listaviikollaan.

Kolminkertainen poikkeusluola

On perustellusti kiinnitetty huomiota siihen, että striimilistaa on pidetty koko kesän vahvasti kotimaisissa käsissä. Harvat tuontihaastajatkin ovat olleet Tiktokin elvyttämiä kuten Ghostin Mary on a Cross ja Rosa Linnin euroviisu Snap. On myös noteerattu listan miesvoittoisuus, ja Yle jopa teki jutun näiden suomiäijähittien lyyrisestä maailmasta.

”Vanhaan” aikaan oli selvä jako siinä, että kaikki hitaammat nousijat tulivat ulkomailta ja kotimaiset hitit debytoivat heti huippusijallaan. Nyt esimerkiksi Lavaredon Blondi parantelee yhä asemiaan kuudennella viikollaan, eikä tämä ilmiö koske vain tulokkaita: Gettomasan Shamppanjadieetillä saavutti singlelistan ykkössijan vasta 12. listaviikolla. Toki tutut sannit ja anttituiskut tekevät yhä pikavisiittejä.

Mitään näistä suomisuosikeista ei ole julkaistu albumilla, mikä entisestään hapertaa albumilistan substanssia. Löytyy kuitenkin yksi poikkeus, jopa kolminkertainen sellainen: Uudessa nosteessa oleva Haloo Helsingin Reiviluola, tuorein Spotify-päivälistasija 17. Se on (melko) ajankohtaisen albumin raita, se on naisen laulama ja se on ainakin jossain määrin rockbiisi.

Vuotava ykkönen, ikuinen kakkonen

Tähän asti ainoa tietämäni albumi, joka nousi fyysiselle listalle aiemmin kuin päälistalle, on Hectorin joululevy (2018). Tänään päälistan ykkösenä debytoinut Arch Enemyn Deceivers kuitenkin oli jo viime viikon fyysisten kahdeksas. Häiriö taitaa liittyä siihen, että levyn julkaisua myöhennettiin miltei viime tipassa. Voinemme arvioida, että fyysisten kahdeksannen sijan tuottanut ”vuoto” ei ole ollut suuren suuri.

Joka tapauksessa ruotsalaisbändin ansiosta Evelina jäi taas vaille kärkipaikkaa. Hänen edelliset albuminsa olivat korkeimmillaan kakkosena, kakkosena ja kolmosena, ja nyt 3½ debytoi jälleen sijalla kaksi. Aiemmin hän on saanut seistä hopeakorokkeella The Weekndin ja Ville Valo & Agentsin vieressä.

Vesa-Matti Loirilla on Top 50:ssä vain kaksi levyä, Eino Leino viidentenä ja Hyvää puuta 27:ntenä. ”Vain” verrattuna esimerkiksi siihen, että heinäkuussa 2009 seitsemän parhaan joukossa oli yhtä aikaa kolme Michael Jacksonin albumia. Listalla lukee virheellisesti ”Eino Leino 1” – tuskin vuonna 1978 oli mitään suunnitelmia jatko-osille, koska takana oli huonoa levymyyntiä ja markkinoille tuli myös toinen, Heikki Sarmannon Leino-albumi Moment Musical, joka alkuun menestyikin listalla paremmin.