Kyyti kylmenee

Suoratoiston tultua hallitsevaksi osaksi albumilistaa koko tilaston rakenne on muuttunut. Kun laskettavaa dataa on enemmän, piste-erot ovat pienempiä ja yksittäisten levyjen muutokset näkyvät suurempina. Kuten perinteinen toisen viikon myyntipudotus. Myyntivetoisella listalla esimerkiksi 50 prosentin pudotus (mikä on aivan normaalia) näkyi loivempana kuin striimivetoisella.

Sekä viime että tällä viikolla tilaston yläpäähän ilmaantui monta albumia artisteilta, joilla on uskollinen ostajakunta mutta verrattain niukasti striimaajia. Viikko sitten Ismo Alanko (#2), Wöyh! (#3) ja Paradise Lost (#7), tänään Arch Enemy (#2), The National (#3), Viikate (#4) ja Neil Young (#6).

Ennen striimiaikaa Alanko tai kukaan muukaan ei olisi ikimaailmassa pudonnut kakkossijalta 41:nneksi eivätkä Wöyh! tai Paradise Lost suoraan ulos Top 50:stä. Niiden myynti olisi kaiketi pudonnut prosentuaalisesti yhtä paljon, mutta lopputulos olisi ollut hellempi. Tämän viikon tulokkaat saavat varautua samanlaiseen kyytiin. Mutta riemuitkoot aikansa siitä, että Arch Enemy nappasi uransa korkeimman sijoituksen ja Neil Young palasi kärkikymppiin 15 vuoden tauolta.

Kaksi elämää: Markku Aro

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Markku Aro ei ole niin julkisuudennälkäinen kuin muutama hänen ikätoverikollegansa, mutta aika mukavasti striimaajat muistavat hänen olemassaolonsa. Hyvännäköisen 436 000 kuuntelukertaa on kova tulos 1970-luvun, vieläpä sen alkupään hitille.

Miehen suosituimpien kappaleiden järjestys on muuttunut varsin vähän: kahdeksan parasta striimaajaa mahtuvat myös listapisteissä kahdentoista kärkeen. Uran iltatähti Kestän mitä vaan sijoittuu kummassakin kuutoseksi. Mutta euroviisu Tie uuteen päivään on päässyt unohtumaan, samoin euroviisukäännös Judy Judy – johtopäätöksiä?

Markku Aro – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	1		HYVÄNNÄKÖINEN	1970	••••	436 000
2	8		KÄYN UUDELLEEN EILISEEN	1969	••••	116 000
3	2		KESKIYÖN AIKAAN	1977	•••	311 000
4	4		OMA KULTASEIN	1974	•••	222 000
5	—		TIE UUTEEN PÄIVÄÄN	1971	••	26 000
6	6		KESTÄN MITÄ VAAN	2006	••	152 000
7	5		OLLAAN LÄHEKKÄIN	1977	••	177 000
8	7		JESTAS SENTÄÄN	1974	•	129 000
9	—		MOSKIITTO	1973	•	16 000
10	—		JUDY JUDY	1976	•	13 000
11	—		KAKSI RAKKAINTA	1990	•	14 000
12	3		ETSIN KUNNES LÖYDÄN SUN	1976	•	260 000
—	9		ANNA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA	1974		100 000
—	10		POIS SUN VIEN	1975	•	51 000
—	11		JOS LUOJA SUO	1982		46 000
—	12		KATSO LUONTOA JA HUOMAA	1975		40 000

Ptruu!

Striimimarkkinat ovat suorastaan ylikuumentuneet lyhyessä ajassa. Ensin 11 uutta JVG-biisiä kerralla, sitten eka seitsemännen Vain elämää -kauden jakso näyttäytyi yllättävän vahvana, eikä Antti Tuiskun albumiannoskaan taatusti jää vaille huomiota. Vaikka VE-lumo perinteisehkösti heikkenee kauden loppua kohden, listoille on luvassa trafiikkia – moni ulkomaantähtikin kun on katsonut parhaaksi aktivoitua.

Mielenkiintoista on seurata radioiden reaktioita hittitulvaan. No, Nelosen radioiden strategiat voi aavistella, mutta onhan niitä muitakin. Koska kaikille biiseille ei voi riittää hyviä striimisijoituksia ainakaan pitkäksi ajaksi, vahva radiostatus nousee arvoonsa – etenkin vuosilista-aseman kannalta.

Vanhemmat hitit ovat saaneet tuntea nahoissaan vuodenajan muutoksen: jopa Despacito on kovassa laskussa, myös radiossa, eikä täten kyenne päihittämään Shape of Youta yhteispisteissä. Pari kuukautta sitten olisin ennustellut siitä paitsi vuoden myös vuosikymmenen isointa pisterohmua (jota titteliä toistaiseksi pitää Missä muruseni on). En vielä tiedä, onko Shape of Youlla saumaa ohitukseen. Muutin pisteytystä tälle vuodelle, ja sen lopulliset kertoimet suhteessa muihin vuosiin näkee vasta kun kaikki pisteet ovat koossa.

Kääntyneitä ja käännytettyjä

Yle Puheen Kevyet mullat -sarjassa muisteltiin viime perjantaina käännösiskelmien kulta-aikaa. Vieraiksi kutsuttujen toimittaja Pekka Laineen ja levy-yhtiökonkari Gugi Kokljuschkinin avulla tuon aikajanan päiksi määriteltiin anteliaasti 1950-luvun puoliväli ja 1980-luvun puoliväli.

Laine kertoi ansiokkaasti levytuottajien kuten Chrisse Johanssonin kyvyistä löytää tuntemattomiakin kappaleita finnhiteiksi. Muutama päivä aiemmin Markku Aro muisteli Radio Suomessa, kuinka kuunteli öisin Radio Luxembourgin keskiaaltolähetystä keksiäkseen itselleen sopivia kappaleita. Kevyet mullat -ohjelmassa ei ehditty linjata noiden kahden hakumetodin tuottamien lopputulosten välisiä eroja.

Ehkä oman aktiivisuuden takia Aron ansioluettelossa on poikkeuksellisen monta brittihittiä: Hyvännäköinen, Oma kultasein, Jestas sentään, Keskiyön aikaan. Vertailun vuoksi Marionin repertuaaria lypsettiin manner-Euroopasta: El Bimbo, Kylähäät, Senorita por favor, Eviva Espanja. Myös Katri-Helena menestyi keskieurooppalaisilla biiseillä, mutta ne olivat useammin jo valmiiksi suomalaisten tuntemia kuten Paloma blanca ja monet euroviisut.

Olen kypsytellyt teoriaa, jonka mukaan disco tappoi käännösiskelmän. Bee Geesin ja Boney M:n sinkut olivat jättisuosittuja, mutta niistä tehdyt suomennokset eivät – ei edes Dannyn versio Daddy Coolista, Teräsmies. Eikä Abbakaan järin vakuuttavasti kääntynyt keltään. Mona Carita ja Eini näkyivät listoilla, mutta eivät alkuunkaan alkuperäisten hittien (Rasputin, Hands Up, Yes Sir I Can Boogie) veroisesti. 1960-luvulla ja vielä 1970-luvun alkupuoliskolla sekä ulkomainen että kotimainen versio saattoivat kilpailla keskenään jopa vuoden isoimman listamenestyksen tittelistä.

Ajankohtaisten angloamerikkalaisten hittien jäljentäminen alkoi ansaitusti menettää uskottavuuttaan, mutta uudet rockbändit näyttivät, kuinka ”kulta-aikaa” voi jatkaa: Kontran Jerry Cotton (1978) ja Pelle Miljoonan Lanka palaa (1979) perustuivat vuosien takaisiin biiseihin – myöhemminhän tätä metodia suosi Ressu Redford. Myös keskieurooppalaisilla ihmelöydöillä kuten Tummat silmät ruskea tukka pärjäiltiin vielä kasariaikojen alussa.

Kokljuschkinin muistelosta tulivat mieleen monet musadokumentit: kun niissä kokemusasiantuntija ryhtyy fakta-asiantuntijaksi, saadaan kuulla esim. listamenestyksestä asioita, jotka kuka tahansa voi tarkistaa vääriksi. Nyt häiritsivät lähinnä ajallinen epätarkkuus ja huolimattomat väitteet: missä vaiheessa muka kilpailevien käännösversioiden välille sovittiin karenssiaika, ja miten se käytännössä toimi?

Albumilista 36/2017

Levymyynnillä on yhä merkittävä rooli albumilistalaskennassa – näin voi päätellä ainakin tänään korkealla debytoineiden kotimaisten levyjen kehnoista suoratoistomääristä. Esimerkiksi Ismo Alangon livetallenteen kuunnelluimmalla kappaleella on vain nelisen tuhatta Spotify-striimiä.

Albumit
 1.  (1)  JVG: Popkorni
 2.  (–)  Ismo Alanko: Yksin Vanhalla
 3.  (–)  Wöyh!: KRTKRTK
 4.  (3)  Haloo Helsinki!: Hulluuden highway
 5.  (4)  Xxxtentacion: 17
Alanko on eri kokoonpanoineen julkaissut kosolti konserttilevyjä, mutta ei ole aiemmin kiivennyt noin ylös. Eivät tosin ole juuri muutkaan, etenkään lähimenneisyydessä. Myös Wöyh! kuittasi parhaan tilastomerkintänsä seiskan ja nelosen jatkoksi.

 7.  (–)  Paradise Lost: Medusa
13.  (–)  Motörhead: Under Cöver
15.  (–)  Jonna Tervomaa: Ääni
29.  (–)  Hevisaurus: Mikä minusta tulee isona?
31.  (–)  The Script: Freedom Child
Motörhead ei ole päässyt juhlimaan listoilla varsinaisilla kokoelmillaan, mutta lajitellut coverversiot näemmä kelpaavat. Jonna Tervomaa on samalla sijalla kuin millä aikuisuransa aloitti vuonna 1998. Brittiykkönen The Script on sekin yllättäen korkeammalla kuin koskaan, vaikka takavuosina nettosi kovia radiohittejä ja nykyisin ei.

Hittilistat 36/2017

Tasaisen pistetilanteen (eli isojen hittien puutteen) takia radiolistan huipulla liikehditään yhä vilkkaasti, mutta päähuomioni kiinnittyy alemmas One Directionin jäsenten yleisyyteen. Liam Payne laulaa sijoilla 19 ja 28 (Strip That Down ja Get Low), Louis Tomlinson 31:ntenä (Back to You), Niall Horan 37:ntenä (Slow Hands) ja Harry Stylesin vanha Sign of the Times sekin yhä 41:ntenä.

Striimatuimmat
 1.  (6)  JVG: Älä jätä roikkuu
 2.  (1)  Robin: Me tehtiin tää
 3. (15)  JVG ft Vesala: Hombre
 4. (18)  JVG: Matti & Teppo
 5.  (–)  Evelina: Tornado
Paljolti JVG-hyöyn ansiosta Top 12:ssa ei ole yhtään kolmeviikkoista vanhempaa hittiä, ja Top 50:ssä on poikkeuksellisen jyrkkiä putouksia.

 6. (23)  JVG ft Reino Nordin: Lähen menee
 9.  (–)  Slim Mill ft Fatboy L & ASAP Vergi: Kebab
11. (44)  JVG ft Tippa-T: Kruunu tikittää
12. (36)  JVG ft Märkä-Simo: Tappiolla tappiin
15. (47)  JVG ft Bizi: En sun kaa
Slim Millin biisinnimet ovat niin universaaleja (Kebab, Gorilla, XDLSD), että Spotify-listaa lukiessani ilman ääninäytteitä en tiennyt, kuinka kaukaa musiikki tulee. Ei kaukaa, iranilaistaustainen mutta Suomessa syntynyt mies on muun muassa Talent-kisannut tanssijana.

Radiosoitto
 1.  (2)  Calvin Harris ft Pharrell Williams, Katy Perry & Big Sean: Feels
 2.  (9)  Antti Tuisku ft Erin: Aamukuuteen
 3.  (7)  Samu: Hiljaisuus
 4.  (1)  Olli Lindholm: Tuhoutuva tarina
 5.  (8)  Juha Tapio: Älä lähde vielä pois
Kahdesti kakkoseksi ja kahdesti kolmoseksi aiemmin yltänyt Calvin Harris nettosi ekan radioykkösensä nimekkäiden avustajien turvin.

 6. (24)  Justin Bieber & Bloodpop: Friends
 8. (16)  Robin: Me tehtiin tää
12. (25)  Dua Lipa: New Rules
15. (30)  One Republic with Seeb: Rich Love
35.  (–)  Evelina: Tornado
Evelinan iso striimihitti Kylmii väreitä ei koskaan ylittänyt radion Top 20 -kynnystä, mutta Tornado lähti soimaan lupaavasti. JVG-päästöstä ei ole sadan joukkoon päätynyt kuin Älä jätä roikkuu sijalle 47.

Uusi sarja alkaa

Eilisen postauksen innoittamana päätin aloittaa uuden sarjan Kaksi elämää, jonka kussakin jaksossa vertaillaan yhden esittäjän biisimenestyksiä omana aikanaan (listapisteet) ja suoratoistoaikana (Spotify-kuuntelut).

Esittäjät ovat kotimaisia pitkän linjan hitintekijöitä – heillä pitää olla vähintään 12 listamerkintää, joiden rinnalle nostetaan 12 striimatuinta biisiä ja sitten haetaan yhteneväisyydet tai eroavaisuudet. Kotimaisia ja mieluummin suomenkielisiä siksi, että Spotifyn ilmoittamat kokonaissoittomäärät ovat yleismaailmallisia, eivätkä maailmantähtien luvut täten kerro paljoakaan Suomen-menestyksestä.

12 hitin kerääjiä on yhteensä yli 200 ja heistä noin puolet kotimaisia, joten aiheita riittää. Siltikin, että aion pitäytyä artisteissa, joiden kaikki isoimmat hitit ovat ajalta ennen suoratoistopalveluita. Esimerkiksi Laura Voutilaisen striimiprofiili on liian epätasainen. Jos julkaisisi jakson viikossa, alkaen ensi viikolla? Tein jo kahden ekan jakson vertailut, kiinnostavia molemmat.