Maaliskuun Top 30

Maaliskuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin vuoden biisi -Emman voittaneita hittejä.

1. Darude: Sandstorm (2000)
2. Dingo: Autiotalo (1985)
3. The Rasmus: F-f-f-falling (2001)
4. Kaija Koo: Kuka keksi rakkauden (1993)
5. Lordi: Hard Rock Hallelujah (2006)
6. Juice Leskinen Grand Slam: Kaksoiselämää (1986)
7. Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä (2007)
8. Miljoonasade: Marraskuu (1987)
9. J. Karjalainen Electric Sauna: Missä se Väinö on (1996)
10. Samuli Edelmann & Sani: Tuhat yötä (1995)

11. Jenni Vartiainen: En haluu kuolla tänä yönä (2010)
12. Don Johnson Big Band: One MC, One Delay (2003)
13. Chisu: Mun koti ei oo täällä (2008)
14. Sanni: 2080-luvulla (2015)
15. Dingo: Levoton tuhkimo (1984)
16. Jukka Poika: Silkkii (2011)
17. Kasmir: Vadelmavene (2014)
18. HIM: Wings of a Butterfly (2005)
19. Bomfunk MC’s: Freestyler (1999)
20. J. Karjalainen: Mennyt mies (2013)

21. Egotrippi: Matkustaja (2004)
22. J. Karjalainen yhtyeineen: Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään (1992)
23. Robin: Frontside Ollie (2012)
24. Kake Randelin: Avaa hakas (1983)
25. Chisu: Baden-Baden (2009)
26. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku (2002)
27. Samuli Edelmann: Ihana ilta (1994)
28. Mikko Kuustonen: Taivas varjele (1991)
29. Don huonot: Riidankylväjä (1997)
30. Jonna Tervomaa: Suljettu sydän (1998)

Nyt on tehty kaksi peräkkäistä kotimaista listaa, joten mistä saataisiin vaihtelua? Vastaus on Kanada. Huhtikuun Top 30 koostuu suurimmista kanadalaisten artistien hiteistä, yksi per esittäjä. Listan aloittava video on poikkeuksellisen mahtava.

Tutut hitit, eksoottiset albumit

Viime aikojen listapuheenaihe on ollut amerikkalaisten kyvyttömyys nousta oman Hot 100 -listansa ykköseksi. Nytkin tilastoa hallitsevat barbadoslainen Rihanna ja kanadalainen Drake (Work), ja kakkoseksi eteni tanskalainen Lukas Graham (7 Years) syrjäyttäen kanadalaisen Justin Bieberin (Love Yourself). Suomalaista pitkän linjan seuraajaa Hot 100 hämmästyttää siksi, että niin suuri osa sen hiteistä on kovin tuttuja myös meidän listoiltamme.

Kautta vuosikymmentenhän on saanut tottua siihen, että monet pitkäaikaisetkaan jenkkilistamenestyjät eivät ole väräyttäneet täkäläisiä viisareita ollenkaan. Sama on vaihtelevasti pätenyt myös brittilistalla – poikkeuksellisen selvästi muutama vuosi sitten, kun sikäläisten tv-kykykisojen löydot dominoivat hittimarkkinoita. Nyt myös britit kuuntelevat samoja (englanninkielisiä) biisejä kuin suomalaiset. Britannian ja USA:n listoja ei ainakaan mediassa seurata läheskään niin aktiivisesti kuin menneellä vuosituhannella – mistä siis ilmiö johtuu?

Kun Spotifyn avaa, siitä löytää helposti soittolistan koko maailman eniten striimatuista kappaleista. Kun sitä kuuntelee, ne samat kappaleet saavat lisää striimejä ja entisestään vahvistavat asemiaan. Euroopan hitit päätyvät tuoreeltaan amerikkalaisten korviin ja toisinpäin.

Toki niitä meille uppo-outoja nimiäkin yhä näkyy – albumitilastossa. Brittien kakkoseksi noussut James, niin hieno bändi kuin vuosikymmeniä on ollutkin, ei ole koskaan herättänyt reaktioita Suomessa. Kuka Joey + Rory, kuka Chris Stapleton, entä James Bay, entä The 1975? Kaikki USA:n tai Britannian albumisuosikkeja, viimeksimainittu noussut kahdesti brittikärkeen. Miksi albumilistat tuntuvat elävän eri aikakautta kuin hittilistat? Kuinka suuri osa vastausta ovat Spotifyn käyttöliittymä ja kulutuskulttuuri?

Alkuaineen alku

Stamina nappasi ennakoidusti albumilistalla viidennen ykkösensä (viidennen peräkkäisen, jos vain studioalbumit huomioidaan). Muut viikon uutuudet järjestyivätkin sitten vähemmän ennakoidusti. Kotkalaisrappari Sairas T syyhki ensikertalaisena kakkoseksi ja aiemmin parhaimmillaan vain sijalle 24 yltänyt rockvaari Iggy Pop peräti kolmanneksi. Edellisestä Pop-visiitistä ehti kulua 20 vuotta.

Radio Suomipopissa hittejä uusiksi sanoitteleva Hovimuusikko Ilkka houkutteli aikaansaannoksilleen kuluttajia sijan 10 edestä. Ekaa kertaa tilastossa on nyt myös Ilpo Kaikkonen (#16), vaikka julkaisi jo toisen albumin ja senkin tammikuun lopulla. Vasta kuudenneksi korkeimpaan uutuuteen ylsi näkyvää mediapaluuta tehnyt Anne Mattila. 19. sija takasi kuitenkin sen, että ansioluettelossa on nyt yksitoista Top 20 -albumia.

Ns. singlelistan kakkosena debytoi Mikael Gabrielin Helium. Se on listahistorian eka kotimainen hitti, jonka nimenä on alkuaine. Ulkomailta tulivat aikaisemmin Lithium (Nirvana), Gold (Prince ja East 17) sekä Titanium (David Guetta featuring Sia).

Vanhassa vaara vähempi

Radiolistan kärkikymmenikkö ihmetyttää koostumuksellaan. Neljä tuoreehkoa ulkomaista (parhaina Fast Car ja Faded) ja kuusi vahvasti viimevuotista kotimaista, korkeimpana kolmossijalla jo viime kesäkuussa ilmestynyt Johanna Kurkelan Kuolevainen. Spotifyssa juhlivat uudet suomalaisjulkaisut eivät näytä kelpaavan radioille – sen sijaan striimeissä flopannut Vesalan Tytöt ei soita kitaraa harppasi 56. sijalta 12:nneksi.

Spotify-ykkösenä jatkavaa Elastisen ja Lauri Tähkän Lempoa on turha hakea radio- tai latauslistoilta. Elastinen feat. -ohjelma pyörii MTV3:lla, jolla ei enää ole radiosisaruksia Novan päädyttyä Bauer Median omistukseen. Nelosella niitä riittäisi, ja voisi kuvitella niiden myös soittavan Lempoa innokkaasti, jos se olisi tehty omien puolella. Biisit.infon tietojen perusteella se näyttää olevan kaikilla kuudella kanavalla täysboikotissa. Luulin jo viimevuotisen Vauvoja-kesäkumibiisin läpimurron vähentäneen tätä ghettoutumista.

Lukas Grahamin Mama Said ja Coldplayn Hymn for the Weekend ovat pitkään kärkkyneet suoratoiston Top 20:n tuntumassa, mutta pysyneet virallisen singlelistan ulkopuolella. Mahdollisuus tilastomerkintään on avautumassa radiosoitossa, jossa ne nousivat eilen sijoille 21 ja 22. Hyvin etenee myös Tinie Tempah’n ja Zara Larssonin yhteistyö Girls Like, airplayssä 44–24, latauksissa 29–9 ja Spotifyn päivälistan numero 22.

Tuntematon hittitehdas

Muutamasti täällä puheena ollutta ruotsalaissarjaa Hitlåtens historia on viime aikoina voinut katsella suomeksi tekstitettynä Yle Femiltä ja Areenasta. Osuin One Republicin Apologizea käsittelevän jakson ääreen ja tajusin tietämättömyyteni siitä, kuinka monen menestyslevyn takaa löytyy OR-laulaja Ryan Tedderin tekijäkrediitti. Esimerkkejä: Leona Lewisin Bleeding Love, Ellie Gouldingin Burn, Beyoncén Halo ja Maroon 5:n Maps.

Hitinkirjoittajien ansioluetteloiden vertailu olisi hedelmällistä listafanin oheistoimintaa, jollei se olisi viime vuosina latistunut kimppaduuni-ilmiön takia. Vaikea kuvitella nykyolosuhteisiin vaikkapa Ylen rinnakkaisohjelman Sävelradiota, jossa kuuluttaja aina kertoi soineen/soivan biisin säveltäjä-, sanoittaja- ja sovittajatiedot, koska niiden luettelemiseen tärvääntyisi puolet ohjelma-ajasta. Tedderkin on vain osa tekijäliutaa kuten nykyisin lähes kaikki.

Olen kuitenkin noita ansioluetteloita koonnut joillekin menneen ajan laulumaakareille, jotka tekivät tulosta ihan omin voimin. Hämmästyttävin löytö lienee nainen, joka mitä ilmeisimmin voittaisi skaban, jossa ynnättäisiin sanoittajan viiden suurimman listahitin yhteispisteet. Portfoliosta löytyvät muun muassa 1966- ja 1972-vuosilistaykköset, Tapio Rautavaaran Häävalssi ja Jari Huhtasalon Äideistä parhain. Muista jättihiteistä mainittakoon Matin ja Tepon Kissankultaa, Seppo Hanskin Erehdyin kerran ja Frederikin menestynein sinkku Taka-takata.

Noista voi jo halutessaan ottaa tukea sille käsitykselle, että menestys ja laatu eivät aina käy käsikynkkää. Lisätään yllykkeeksi vielä maailmanhistorian jaarittelevin laululyriikka, Pasi Kauniston Lakeuden kutsu. No, kaikki kunnia kuitenkin sanoittajalle, josta ei taida olla internetissä yhtään valokuvaa. Hänen nimensä on Tuula Valkama.

Kolmen A:n luokitus

Aasialaiset, afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset artistit muodostavat varsin tasaväkiset ryhmät Suomen listahistoriassa. Kustakin kolkasta on saatu muutama iso hitti ja yhteensä toistakymmentä listaedustajaa. Kaikki pääsivät esille jo yli 50 vuotta sitten pioneereinaan paraguaylainen Digno Garcia (Brigitte Bardot 1961), japanilainen Kyu Sakamoto (Sukiyaki 1963) ja eteläafrikkalainen Miriam Makeba (Forbidden Games 1966).

Yhden hitin ihmeiden sekaan Etelä-Amerikalla on tosin tarjota yksi kestotähtikin, kolumbialainen Shakira. Myös yli 20 vuotta Nigeriassa asuneen Dr. Albanin listauralle kertyi mittaa, mutta hänen musiikillisista vaiheistaan ennen Ruotsiin muuttoa on vain kevyelti näyttöä. Pitäydyn mieluummin niissä artisteissa, jotka selvästi aloittivat musisoinnin kotikonnuillaan, vaikka tähteys olisikin sittemmin vienyt muihin maisemiin.

Niitä isoja Afrikka-hittejähän ovat eteläafrikkalaisen Steve Kekanan Raising My Family (1982), guinealaisen/malilaisen Mory Kantén Yé ké yé ké (1988) ja senegalilaisen Youssou N’dourin 7 Seconds (1994). Vielä teini-ikäinen mosambikilainen Afric Simone menestyi Hafanana- ja Ramaya- sinkuillaan vuonna 1976, ja eteläafrikkalainen Coleske aikaansai tyylipuhtaan radiohitin Take Me Where the Sun Is Shining vuonna 1998.

Mutta mutta. Siinä missä Aasia ja Etelä-Amerikka ovat viime vuosinakin hyppyyttäneet suomalaisia (Psyn Gangnam Style, Michel Telón Ai se eu te pego 2012), afrikkalaisten maineteot loppuivat viime vuosituhannella. Sekä geneettistä että musiikillista vaikutusta nähdään ja kuullaan siellä täällä, mutta mistä löytyy uusi esiintuloväylä aidolle asialle?

Emmaton ohitti emmakkaan

Albumiviikko oli uutuuksista hiljainen – korkeimpina debytoivat Killswitch Engage 14:ntenä ja Gettomasa 18:ntena. Niinpä Roope Salminen & Koirat pääsi livahtamaan viime viikon hopeakorokkeelta kärkeen. Ensi viikolla vastus on muutamaa astetta kovempi, sillä perjantaina julkaistu Staminan Elokuutio on jo Spotifyn kuunnelluimpien albumien ykkösenä, kun Salminen pitää siellä vasta yhdeksättä sijaa.

Jos kaksi Emmaa voittanut Cheek sai antaa periksi emmattomalle Salmiselle, kävikö taas niin, ettei palkintogaalalla ollut myyntiä avittavaa vaikutusta? Ei käynyt. Kolmasti palkittu Antti Tuisku harppasi ysisijalta kolmanneksi ja muun muassa vuoden biisi -sarjan voittanut Sanni 16. sijalta 11:nneksi. Kahden Emman ja esiintymiskokemuksen kanssa areenalta poistunut Paperi T teki re-entryn sijalle 20. Stimulaatio näyttää kohdistuneen fyysiseen ostokäyttäytymiseen, koska Spotify-listalla Papru on vasta 36:ntena.

Mihin Spotify-listaan minä nyt viittaan? Sekä www-sivulla että ajantasaisessa clientissa Spotify julkaisee vain biisitilastoja, mutta ilmeisesti päivittämättömän käyttöjärjestelmän takia läppärissäni pyörii yhä vanha ohjelmaversio, jossa näkyy Top 100 -albumilista. Yläreuna on jo pitkään uhkaillut, että ”päivitykset eivät ole enää käytettävissä käyttöympäristössäsi muutaman kuukauden kuluttua”, mutta uhkailkoon pois. Staminan perässä mitalisijoja pitävät Justin Bieber (varsinaisen listan kuudes) ja Sia (kolmastoista).