Loppuvuosi pelkkää historiaa

Vuoden viimeinen kvartaali ei ole vielä edes alkanut, mutta nyt jo on tapahtunut enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Kyllä, on tarpeen iskeä pöytään lisää dataa alati vaihtuvista albumilistan ykkösistä. Yhdeksän kuukauden aikana paalupaikalla on nähty 28 uutta ja kaksi jo edellisenäkin vuonna kärkeen yltänyttä albumia. Tähänastinen koko vuoden paljousennätys (2011) uutuuksien suhteen oli 25!

Viimeisen vuosikymmenen ajan luku on pysytellyt tasaisesti 22:n ja 25:n välillä. 1990-luvulla se jäi jatkuvasti alle kahdenkymmenen. Selvästi staattisimmaksi osoittautui vuosi 1996, jolloin edellisestä joulusta kärjessä jatkaneen Madonna-kokoelman perään saatiin ykkösalbumeita vain 11 kappaletta. Virallisten viikkolistojen aikakauden (1994–) taakse ei juuri ollut syytä kurkistaakaan.

Vaikka Robinilta on juuri julkaistu albumi, ei ole syytä olettaa, että pyöröovimeininki ratkaisevasti hidastuisi keskellä vilkkainta äänitesesonkia. Tai jaa, onkos sitä vielä kerrottu, koska Vain elämää kausi 3 ilmestyy? Jos sekin putoaa huipulta jo viikon jälkeen, iskee epäilys, että vaihtuvuus on vain manipulaatiota, osa kesäkuussa käynnistettyä Listaykkönen-kampanjaa.

Ensikertalainen, 88 vee

Vaikka ennätyksellinen viikoittain vaihtuvien ykkösten putki jatkuu albumilistalla, se jää muiden historiallisuuksien varjoon. Visuaalisesti vetävin ilmiö ifpin listasivulla on se, että kuuden ensimmäisen levyn kohdalla on debyytistä kertova keltapohjainen tähti. Tähän mennessä oli enimmillään nähty neljä uutuutta kärjessä. Sen sijaan viikon 39/2009 ennätys, seitsemän uutuutta Top 10:ssä, jäi yhä voimaan.

Nuo kuusi uutuutta järjestyivät hieman yllättävästi. Edellisellä levyllään ykkösputkensa katkaissut Poets of the Fall peittosi edellisellä levyllään ekan ykkösensä saavuttaneen Leonard Cohenin. Kolmossija on Pauli Hanhiniemen paras ilman Kolmas nainen -yhtyettä, ja Edu Kettunen sivusi nelossijallaan soolouransa parasta numeroa 25 vuoden takaa! Kesän hitti-ihme Kasmir sai tyytyä konkarien perässä viitospaikkaan.

Lenny Kravitz (#6) on korkeimmillaan sitten vuoden 2000 kokoelman. Joe Bonamassa (#11) ja duo Ressu Redford & Jussi Rainio (#20) petrasivat aiemmista merkinnöistään pykälätolkulla. Omien alojensa brittiveteraanit Threshold (#33) ja Aphex Twin (#42) pääsivät Suomen listalle ensimmäistä kertaa, ja Susanna Haavisto (#21) teki paluun yli 20 vuoden jälkeen. Virve Rosti (#41) on mukana uudella studiolevyllä ensi kertaa sitten vuoden 1979.

Viikon varsinainen historiallisuus on kuitenkin sijalla 27: Tony Bennettin ja Lady Gagan yhteisäänite. 88-vuotias Bennett ylsi nyt ensimmäistä kertaa tilastoihimme tehden ennätyksen sekä iäkkäimpänä debytanttina että iäkkäimpänä artistina ylipäätään. Lady Gagan ansioluetteloon peilattuna sijoitus on toki harmillisen matala, mutta pohditaan sitä sitten erikseen.

Tähti nousi, myynti laski

Vaikka en viime aikoina ole täällä entiseen tahtiin oikonut mediassa esiintyviä virheellisiä lista- tai myyntitietoja, niin tokihan niitä julkaistaan yhtä kunniakkaasti kuin ennenkin. Listablogin Facebook-sivuilla kommentoin keskiviikkona Universalin väittämää Robinin levymyyntiennätyksestä, ja kommenttini keräsi johdannaisineen yllättävän paljon klikkauksia.

Samaan syssyyn voisin ihmetellä Ilta-Sanomien eilistä kansihuudahdusta ”Loiri nousi laulajatähdeksi yhdessä yössä”. Jutun tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1971 ennen Vesa-Matti Loirin esikoisalbumin julkaisua. Siinä ei kuitenkaan huomioida, että miehellä oli jo vuonna 1969 kaksi listasingleä, Saiskos pluvan ja Kohtalokas samba, joista ensinmainittu kolmossijoineen on yhä Loirin uran toiseksi suurin hitti. Sen sijaan tuon ”laulajatähdeksi nousun” myötä miehen levymenestys kuivahti vuosikausiksi.

Se suurin on tietenkin Naurava kulkuri (1986), joka juuri debytoi latauslistan kuudentena Elastisen Vain elämää -versiona ja näkyy komeilevan Spotifyn kakkossijalla. Loirin alkuperäinen Lapin kesä ilmaantui myös latausten 16:nneksi. Ainoan edellisen kerran se tilastoitui vasta perustetulla latauslistalla maaliskuussa 2007, kun Kristian Meurman oli esittänyt kappaleen Idolsissa.

Vai elämää?

Sunnuntaina tulikin jo mainittua, että Deep Purple mahdutti tilastohistoriaamme jo neljännen livealbuminsa – Queen viikkoa aiemmin kolmantensa. Popraakkien konserttitallenteet ovat muutoinkin tapetilla, julkaiseehan Abbakin ensi viikolla sellaisen ja Metallica loppuvuoden mittaan vaikka kuinka monta.

Mutta kuka on saanut elävää musiikkia Suomen albumilistoille eniten? Oheisessa laskelmassa on huomioitu myös unplugged-levyt ja kimppaäänitykset kuten Bob Dylan & The Band.
7: Iron Maiden
5: The Rolling Stones
4: Eric Clapton
4: Deep Purple
4: Bob Dylan
4: Jimi Hendrix
4: Kiss
4: Led Zeppelin
4: Nightwish
4: Bruce Springsteen
4: Neil Young

Erikseen pitää mainita kaksi kotimaista yrittäjää. Remu on saattanut markkinoille omissa nimissään kaksi ja Hurriganesin riveissä kolme livejulkaisua, jotka ovat kaikki nousseet vähintään sijalle 13. Ismo Alangon kolmen keikkalevyn lisäksi Sielun veljet on nähty tilastoissa kahdella varsinaisella ja yhdellä osittaisella. Lisäksi yhtyeen esikoisalbumi äänitettiin livenä.

Syksy vilkastutti radion

Tänään julkaistulla radiolistalla näkyy paljon muutoksia, mutta ei mitään dramaattista. Paalupaikan otti Jenni Vartiaisen Eden, ja 11. sijalta viidenneksi loikkasi kanadalaisen Magicin esikoissingle Rude, joka on komeillut muun muassa USA:n ja Britannian ykkösenä. Vaikka se viettää jo kahdeksatta viikkoaan meidän suoratoistovetoisella singlelistallammekin, niin latauslistalle ei ole ollut asiaa.

Huippukymmenikköön hypähtivät myös Nopsajalan ja Erinin duetto Seuraava (16–6) ja Calvin Harrisin Blame (19–10), jonka vokalistilla John Newmanilla oli viime vuonna oma Top 10 -radiohitti Love Me Again. Blame nyhtää poikkeuksellisen kovia kuuntelumääriä Spotifyssa, tuoreimmassa viikkomittauksessa yli 350 tuhatta. Vartiaisen Eden ei edelleenkään yllä 20 kuunnelluimman joukkoon, vaikka saldo on lähellä 128 tuhatta.

Top 20 -radiokynnyksen ylitti Meghan Trainorin All About That Bass (23–15), joka etenee kaikilla listoilla ja on harvinaisesti päässyt sekä Radio Suomen että Yle X:n soittoon. Peruspärjääjien uutuuksista Sunrise Avenuen You Can Never Be Ready nousi 43–25, mutta Yön Jään sun viereen kääntyi laskuun sijalta 30. Biisillä vierailee neljän vuoden takainen Idols-kilpailija Stina Girs.

Elonkerjuun rauta hehkuu

Toissa syksynä Kerkko Koskinen Kollektiivi ja Elonkerjuu julkaisivat albuminsa (tavallaan ensimmäiset, tavallaan ei) kolmen viikon välein ja menivät ykkösiksi. Kun nyt asetuttiin samalle viivalle, voiton vei Elonkerjuu. Samalla tuli taas pieni näpäytys Lauri Tähkälle, jonka molemmat yhteistyön loppumisen jälkeiset pitkäsoitot ovat pysähtyneet kakkossijalle.

Slashin toissavuotinen albumi nousi kolmoseksi, joten uutuuden sopi olettaakin jäävän kärkikaksikon taakse samalle sijalle. Cannibal Corpse (#26) myötäili niin ikään entisiä saavutuksiaan, koska uran paras numero on 25. Sen sijaan Interpol (#45) on tullut lujaa alas huippuhetkistään – vuonna 2007 bändi komeili peräti kolmosena.

Yhdeksän vuotta sitten single- ja radiolistallamme debytoineelle Chris Brownille (#46) aukesivat albumilistan ovet vasta tänään. Ihan itsekseen ensikertalainen on myös Ninni Poijärvi (#31), joka on aiemmin noteerattu Club for Fiven riveissä ja kimppalevyllä Mika Kuokkasen kanssa. Graz 1975 (#49) on Deep Purplen neljäs livetallenne tilastoissamme – edellisestä ei ehtinyt kulua vuottakaan.

Rajantakaiset + 15 vuotta

Jatko-osa toissapäiväiseen postiin oli arvattavissa: ulkomaisten levyjen taulukko samoilla spekseillä. Koska mittaus koskee vain virallisen maahantuojan kautta ostettua musiikkia, palkit ovat lyhyempiä. Pelkästään punaisia, vuoden 1998 julkaistujen albumien palkkeja on vähemmän kuin kotimaisissa. Seassa pilkistää yksi pinkki, koska The Offspringin Smashiä ei löytynyt 15 vuoden takaisista tiedoista.

Hurjin parantaja on Abban Gold, jonka vuoden 1999 painos nousi listaykköseksi ja Mamma Mia -leffan imuun myöhemmin julkaistu sekin hyvin korkealle. Kestomyyjäksi tiedetään myös Metallican Metallica, mutta muutama 1980-luvunkin albumi on pitänyt vireensä – samoin Madonnan ja Bruce Springsteenin kokoelmat. Spice Girls ei jaksa 2000-luvulla enää kiinnostaa. Joidenkin levyjen menekkiä ei luultavastikaan ole vaivauduttu päivittämään moneen vuoteen.