Kah vastaan Box

On taas aika kirjata listahistoriaa, kun Robinin Boom kah nousi albumitilaston kakkoseksi Boomboxin taakse. Jos unohdetaan ikivanhat kuukausilistat, niin vain kahdesti aiemmin on sama artisti pitänyt ykkös- ja kakkossijaa, ja molemmilla kerroilla kyseessä oli yhtä aikaa julkaistu äänitekaksikko – Bruce Springsteenin Human Touch ja Lucky Town 1992 sekä Antti Tuiskun New York ja Rovaniemi 2006. Robin-levythän ilmestyivät 23 viikon välein.

Viikon korkein uutuus Shakira (#7) saavutti parhaan sijansa lähes yhdeksään vuoteen. Myös Kursk (#9) kurkotti kärkikymmenikköön kahden Top 20 -visiitin jälkeen. Ahola-yhtye petrasi esikoislevynsä 41. sijasta 14:nneksi, mutta niiden välissähän vokalisti Jarkko Ahola ehti kaupata läjittäin joulualbumiaan. Ennenjulkaisematonta Johnny Cashiä sisältävä äänite debytoi myös näyttävästi 16:ntena.

Sijoituksen koheneminen debyyttiviikon jälkeen on yleistymään päin – nytkin sitä harjoittavat Reijo Taipale, Nopsajalka ja Skrillex. Huomionarvoisimmasta noususta vastaa silti Avicii, sillä True on 27. listaviikollaan kuudentena eli korkeammalla kuin koskaan ennen. Vielä pitkäjänteisempi elpyjä on Wigwamin Fairyport, joka palasi 40:nneksi rekisteröityään 42 vuotta sitten sijoituksen 20.

Rakkaus ei voita

Juha Tapion Aito rakkaus on pysytellyt radiolistan kakkossijalla jo kolmen eri ykköshitin takana. Kaija Koon (Kuka sen opettaa) ja Jenni Vartiaisen (Suru on kunniavieras) jälkeen sen eteen kiilasivat tällä viikolla JVG ja Anna Abreu (Huominen on huomenna). JVG:lle kyseessä on ensimmäinen paalupaikka, ja Abreunkin edellisestä (Vinegar) on kohta kulunut kuusi vuotta.

Huipun saavuttamisen vastapainoksi Abreun Kylmästä lämpimään sysäytyi vihdoin Top 20:stä jyrkkään laskuun – saman aiheutti 10:nneksi harppova Suvi Teräsniskan Vaiettu rakkaus edeltäjälleen Täydellinen elämä. Hyviä uutisia 2013-hittivuosilistan valmistumisen kannalta. Aina ei automatiikka kuitenkaan pelaa: Jannan Sä et ole hullu kohensi hieman asemiaan 15:nneksi samaan aikaan kun seuraaja Läpinäkyvä loikkasi 30–13.

Viikon näyttävimpänä nousijana esiteltäköön John Martin. Hän on Swedish House Mafian Don’t You Worry Child -hitillä laulanut 33-vuotias ruotsalaisheppu, jonka Anywhere for You eteni 64. sijalta 19:nneksi. Lähes tyhjästä 27:nneksi ilmestyi Solonen & Kosola -duon Miljoona vuotta, joka on hyvin vapaamuotoinen variaatio J. Karjalaisen biisistä Meripihkahuone ja arvatenkin sisältyy ensi viikolla julkaistavalle Nyt kolisee -albumille.

Paras ei ole kyllin hyvää

Oudon re-entryn vuosien takaa tehnyt Depeche Moden The Best of Volume 1 on Top 50:n ainoa artistikokoelmalevy. Niiden suhdanteet ovat pudonneet olennaisesti viime vuosisadasta, jolloin aika köykäisilläkin lajitelmilla saattoi nousta Suomen listaykköseksi, kuten tekivät esimerkiksi Bananarama (1988) ja Bad Boys Blue (1991). Nykyään greatesthitsin paalupaikkaan vaaditaan Kari Tapion kuolema -kokoluokan Tapaus.

Yhtä musiikkityyliä voisi pitää kokoelman arvonalennuksen edelläkävijänä. Monet 1990-luvun europopparit keräsivät hiteillään pitkät ansioluettelot: DJ Bobo, Dr Alban, Snap!, Pandora, U96, Haddaway, Culture Beat, Technotronic, Mr President, Basic Element, Cappella, Captain Hollywood... kukaan noista ei ole päässyt kokoelmalevyllä ollenkaan Suomen albumilistalle.

Kyse ei ole siitä, että europopalbumia sinänsä olisi pidetty huonona tuotteena. E-rotic myi kahdella pitkäsoitolla platinaa, Alexia yhdellä tuplaplatinaa. Mutta tehokkaimmatkaan hittikoneet eivät julkaisseet Top 20 -kokoelmaa. 2 Unlimited kompuroi 24:nneksi, Ace of Base 29:nneksi ja E-type sijalle 25, siinä parhaat. Paitsi jos sisällytämme samaan genreen Saksan huutoteknopioneerin Scooterin. Sen singlevalikoima kiipesi tammikuussa 1998 kakkoseksi asti.

Huippusekoitus

Robin on nyt julkaissut neljä albumia ja mennyt jokaisella listaykköseksi. Nousu Poets of the Fallin ennätyksen jakajaksi on kuitenkin kyseenalainen, koska esikoislevy nähtiin vain midprice-osastossa. Mutta Boombox varmisti ennätysstatuksen toista kautta: se on listahistoriamme ensimmäinen remix-albumi paalupaikalla. Tähän asti korkeimmalle (#3) oli yltänyt Michael Jacksonin Blood on the Dance Floor (1997). Tuorein Top 10 -kävijä oli Palefacen Palaneen käryä (2011).

74-vuotias Reijo Taipale debytoi listauransa keskivertoon nähden odotetusti (#18), ja samaa voi sanoa Profane Omenista (#14) sekä Kylie Minoguesta (#24). Oikeastaan Kylie pärjää hyvin se huomioiden, että hänen ainoasta Top 10 -merkinnästään on yli 25 vuotta. Nopsajalka (#23) jäi soolouransa parhaasta seitsemän sijaa, mitä pidän melko yllättävänä. Ehkä Sun kohoaa jatkoviikkoina kuten esimerkiksi Pharrell Williamsin Girl (#7) yhä teki kolmannella viikollaan.

Vanha Spotify-suosikki Skrillex ei kyennyt hyödyntämään uusia laadintakriteerejä kuin sijan 38 edestä, mutta on tuokin tilaston ensikertalaiselle jotakin. Vielä kokemattomampi listakävijä on sijan 50 Foster the People, jonka esikoissingle Pumped Up Kicks soi taannoin paljon Suomessakin, mutta ei ylittänyt Top 20 -radiokynnystä.

Tere listalegenda

1980/1990-lukujen vaihteessa eivät levylistat juurikaan nousseet julkisen keskustelun kohteiksi, mutta kahteen tuon ajan poptarinaan listamenestys tuntuu liittyvän olennaisesti: Janos Valmusen Bussipysäkillä ja J.M.K.E:n Tere perestroika. Muun muassa eilisessä Nyt-liitteessä taas muisteltiin, kuinka Stupidon julkaisema virolaisbändin sinkku ”nousi Suomen singlelistan kymmenen myydyimmän levyn joukkoon”.

Tuolloin Suomessa laativat varteenotettavimpia listoja Suosikki ja Radio Ykkönen, joiden kummankaan tulostuksissa ei noita julkaisuja koskaan nähty. Mutta Rumban joka toinen viikko erikoisliikkeiden raporteista kokoamassa Top 15 -tilastossa Tere perestroika kiipesi 11:nneksi. Rumban listaa siteerattiin tuolloin säännöllisesti ainakin Iltalehdessä ja Hymyssä, koska Suosikki ja Ykkönen pitivät listansa itsellään. (Kunnes keväällä 1990 sekä Rumba että Suosikki luopuivat omistaan ja alkoivat julkaista Ykkösen listoja.)

Entä sitten tuo Radio Cityn läpällä voimasoittama kammotus, Bussipysäkillä? Listahittilegendalla saattaa olla sellainen kate, että City muistaakseni itse joskus laati jonkinlaista ”Helsingin listaa”. Maineeseen lienee vaikuttanut myös TV2:n listaohjelma Hitline, joka päästi Valmusen ääneen ”tulossa?”-nimikkeellä – todiste tässä. Hitlinen juontaja Anne Pitkänen muuten vastasi tuolloin Radio Ykkösen listan laadinnasta.

Epätoivottu musta hevonen

Toistakymmentä vuotta levyjä tehnyt Nopsajalka eteni Elokuun riveissä lista-artistina uudelle tasolle. Eka Elokuun jälkeinen soolosinkku Nautintoo rekisteröityi ainoastaan radiolistalla, mutta eilen Lupaan olla loikkasi latauslistan neljänneksi. Sen sijaan biisin radiomerkinnät olivat ainakin viime viikolla vähäisiä – tämänviikkoista tilastoa ei ole vielä pistetty jakoon.

Perässä latausten viitoseksi eteni Katy Perryn Dark Horse, joka on Spotifyn soitetuimmissakin viihtynyt jo jonkin aikaa yhtä korkealla. Mutta eipä viihdy ns. singlelistalla. Tämän blogin kommenteissakin on taivasteltu sitä, että merkittävä osa striimisuosikeista hiljattain eliminoitiin singlelistalta, koska ne ovat Spotifyssa vain ”albumiraitoina”. Singlelista on kuitenkin periaatteessa yhdistelmälista ja Dark Horse julkaistu muissa formaateissa singlenä – mitä tuolla karsimisella voitetaan?

No, itse päädyin täydentämään vuosilista- ja muita hittipisteytyksiä oheisen Spotify-raportin sijoituksilla. Mutta varsinaiseen listasijatietokantaan en pelkkää Spotify-listaa ota – olkoon kuinka iso toimija tahansa, se on vain yksittäinen, arvaamaton, itse itseään raportoiva toimija. Singlelistan lukuisat puutteet ovat minulle puutteita nimenomaan historia-aspektin kannalta. Kun esimerkiksi Robinin Onnellinen soi paljon suoratoistossa, mutta ei yllä lataus- tai radiolistalle eikä ilman erillistä Spotify-singlejulkaisua kelpaa singlelistalle, se jää aikakirjoissa vaille hittistatusta.

Takatalven myyntihitti: kesä

Midprice-albumilista on pitkään näyttänyt suursuosikkien rennolta vilpolalta, jossa viihtyy vaivattomasti jopa toista vuotta putkeen kuten Erin ja Jenni Vartiainen toiseksi uusimmillaan. Nyt rauha rikkoutui, kun kärkikolmikoksi ryöpsähti hiljattain Warnerin ostaman AXR:n julkaisema kokoelmalähetystö. Paalupaikkaa pitää toissavuonna ilmestynyt tupla Lasten inkkarikesä, jota seuraavat Summer Up ja niin ikään kanneltaan kovin kesähenkinen Partyshakerz.

Alemmas ilmaantui vielä yksi ex-firman suvituulahdus Summerheat 2012 – mistä ihmeestä on kysymys? Kaikki tsekkaamani nettikaupat pyytävät noista paketeista hiukan alle 20 euroa, eli ne eivät ymmärtääkseni edes täytä tilaston kriteerejä. Midpricelista tuskin kaipasi niskoilleen enää yhtään epämääräisyyksiä – taannoinen Spotifyn sisällytys albumimenestyksen mittaukseen ehti jo sysätä sen olemassaolon perusteet kaikkinensa naurunalaisuusvyöhykkeelle.