Sata lasissa

Nolla uutuutta albumilistalla muodostaa kelpo kontrastin ensi viikolla luvassa olevalle myllerrykselle. Levyalehan on jo alkanut, ja nyt mukaan mahtuneet kymmenen joululevyä luonnollisesti katoavat kuvioista. Vain elämää jatkuu otti ennakoidusti paalupaikan edeltäjältään. Yksittäisten artistien kaksoisjohtoja on ajoittain nähty, mutta tuontyylisiä projekteja ei muistu mieleen – aikoinaan Finnhits-osiakin ilmestyi sen verran harvaan, etteivät ne kisanneet keskenään.

Adelen 21 on nyt siis Suomen levymyyntihistorian ensimmäinen ns. studioalbumi, jolle on kertynyt sata listaviikkoa. Leevi and the Leavingsin ja Eppu Normaalin kokoelmien lisäksi sen edellä on yksi elokuvalevy, The Sound of Music. Se tilastoitui yhtäjaksoisesti tammikuusta 1966 toukokuuhun 1968, ja koska olen vertailuissa muuntanut kuukausilista-ajanjaksot niin, että kuukausi = neljä viikkoa, tuosta tulee kokonaispotiksi 116.

En ole maininnut Sound of Musiciä aiemmin, koska ”remasteroin” tuon ajan listat vasta hiljattain. Iskelmä-lehti alkoi ensiksi julkaista erillistä albumilistaa 1966 alussa, mutta Suosikin Top 100 -hittilista huomioi myös albumit ja ne oli helppo poimia sieltä pisteytykseen. (Erillinen albumilista siirtyi Suosikkiin Iskelmän lakkauttamisen jälkeen.) Sound of Music keräsi nuo kaksi listaa yhdistävässä tilastossa kuukausittaiset sijat 11-3-3-2-3-2-3-4-3-1-1-1-2-2-3-2-1-5-12-10-9-7-4-4-10-7-5-8-10.

Mennyt joulu paras joulu

Radiolistan huipulle kiipesi Diamonds, joka on Rihannan toinen ykkönen (eka oli Don’t Stop the Music) ja kahdestoista Top 10 -merkintä. Huomattavasti tuoreempi nimi – vaikkakin fyysisesti iäkkäämpi – on kolmanneksi edennyt Jannika B (Seuraavaan elämään), jonka esikoisalbumi julkaistaan helmikuussa. Korkein miehen esittämä biisi on Raappanan Kauas pois kuutossijalla, koska Järjetön rakkaus valahti kärjestä kahdeksanneksi.

Entä ne paljon puhutut ja viime vuosina ihan huippusijoja nuolaisseet joulubiisit? Johtuneeko otantamuutoksista, mutta matalammalle jäätiin tällä kertaa. 20:n joukkoon palasivat vain Last Christmas (#12), Hei mummo (#13), Do They Know It’s Christmas (#18) ja Sydämeeni joulun teen (#20). Tihein yksittäisrotaatio oli Sun FM:ltä Band Aidin kimppaveisulle kertyneet 32 viikkokertaa.

Vuosi sitten uutena kappaleena kolmoseksi yltänyt Teleksin Joulun suojaan ei muodostune yllämainittujen kaltaiseksi kestosuosikiksi, sillä tämänviikkoinen sijaluku on vain 70. Vuoden 2012 sesonkilevytykset loistavat poissaolollaan Top 100:sta – myös latauslistan 12:nneksi ostettu Samuli Edelmannin Avaruus.

mpk9: Ace of Spades (1980)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

Varmaan on täälläkin ollut puhetta vuodesta 1981, jolloin taikaiskunomaisesti metalli lähti rynnimään Suomen albumilistoille. Ikään kuin laadintametodeja olisi jotenkin muutettu, vaikka tuolloin koottiin kolmea rinnakkaista listaa ja ilmiö oli sama kaikissa. Esimerkiksi AC/DC:n ja Judas Priestin vuoden 1980 menestykset Back in Black ja British Steel jäivät ulos, mutta ei-niin-klassikoista seuraajista For Those About to Rock ja Point of Entry tuli esittäjiensä ensimmäisiä Top 20 -levyjä.

Mystisin tilastoitumattomuus on kuitenkin Motörheadin Ace of Spades, josta nimikappaleensa vetämänä tuli melkoinen ilmiö lehdissä ja jopa radiossa. Mutta revanssia ei tarvinnut kauan odottaa, sillä elokuussa 1981 julkaistu livetallenne No Sleep ’til Hammersmith tunkeutui jo viitossijalle. Sen avausraitana soi mikäpä muukaan kuin Ace of Spades.

31 vuotta myöhemmin Motörheadin ansioluettelossa on 20 lista-albumia, joista toki moni on tyytynyt visiittiin matalilla sijoilla. Mutta tuoreimmasta Top 10 -merkinnästä (Motörizer) ei ole kuin nelisen vuotta, ja huhtikuussa 2011 Ace of Spades lopulta ilmestyi midpricelistan seitsemänneksi. Singlelistallamme yhtyettä ei ole nähty koskaan.

Malttamattomuutta, ei sen enempää

Markkinakuri höltyy! Tiedätte-mikä-jatkuuta ei maltettu pitää poissa kansan ulottuvilta, vaan tietyissä marketeissa sitä kaupattiin kaksi vuorokautta ennen virallista julkaisupäiväänsä albumilistan kahdeksannen sijan edestä. Sinänsä hyvä, että Top 50:ssä on vuodon ansiosta edes yksi debytantti ja jotain raportoitavaa. Adelekin rikkoo haamurajansa vasta ensi viikolla.

Se, että myös midpricessa nähdään uutuus (ei siis päälistalta tuttu jäähdyttelijä), on jo lähes yllättävää. Hiphopkollektiivi KC/MD:n kuusiraitainen Kauheimmat joululaulut ilmaantui kuutoseksi. Mukanaolijoista Eevil Stöö ja Koksukoo olivat heinäkuussa albumitilaston kärjessä, eli menestys ei sinänsä yllätä. Rumban erikoisliikelistalla levy on kakkosena – Vain elämään markettivuoto ei rekisteröitynyt sinne.

Hyvää joulua blogin seuraajille!

Pyhien muistilista

Koska albumilistan julkaisuviive on menneenä vuonna taas pidentynyt, kannattaa huomioida, että aatonaattona julkaistava Top 50 ei suinkaan kerro viimeisten lahjaostospäivien tilannetta. Seuraava, 30.12. ilmestyvä tilasto kattaa päivät 20-24, eli esimerkiksi eilen myyntiin tullut Vain elämää jatkuu näyttäytyy vasta silloin.

Vuodenvaihteessa Listablogissa julkaistaan taas single- ja radiovuosilistat, joiden kummankin metodologia muuttui kesken kauden. Kun Spotify keväällä yhdistyi ns. singlelistaan (ja Itunes erkani siitä), sen ja latauslistan sijoitukset on siitä eteenpäin pisteytetty 50/50-periaatteella. Käytännössä listojen välinen hajonta aiheuttaa sen, että alkuvuoden isoimmilla hiteillä on pieni etulyöntiasema.

Myös radiolistan hajonta kasvoi ja piste-erot pienenivät, kun sen otantaa kasvatettiin ja painoarvoja tarkistettiin heinäkuussa. Radiovuosilistahan perustuu soittopisteisiin eikä sijalukuihin, joten alkuvuoden hyöty saattaa olla suurikin – lopputuloksista sen sitten näkee. Singletilaston laittanen julki uudenvuodenpäivänä, radiotuloksiin otan mukaan vielä yhden sen jälkeisen listan.

Taituroin, featuroin

Latauslistan kuudentena komeileva Scream & Shout on sikäli harvinainen hitti, että siinä Will.i.amin nimen jatkeena lukee ”featuring Britney Spears”. Spearsin pitkällä uralla se on vasta ensimmäinen tuontyyppinen pesti, eikä hänen omilla levyilläänkään ole juuri näkynyt vierailijoita, vaikka se olisi naisen musiikkityylille enemmän kuin ominaista. Tunnettu poikkeus on tietysti Me Against the Music featuring Madonna.

Hiphop- ja r&b-porukoiden lietsoma featuring-perinne on aika ohut, vaikka duettovierailuilla sinänsä riittää historiaa. Ennen kimppailut vain nimettiin eri tavoin (pelkkä & riittää), tai ei lainkaan. Muistakaamme vaikkapa Kate Piersonia, joka 90-luvun alussa lauloi ja videoesiintyi näkyvästi sekä Iggy Popin ainoalla kunnon jenkkihitillä Candy että R.E.M.in sinkulla Shiny Happy People, mutta ei saanut nimeään kummankaan kreduihin.

Tällä haavaa minua ei ärsytä featuringissa juuri muu kuin se, että jostain syystä vierailut liitetään yleisesti biisin nimeen, ei esittäjän. Esimerkiksi tuolla Suomen latauslistalla artistiksi on merkitty Cheek ja kappaleeksi Syypää sun hymyyn (feat. Yasmine Yamajako). Tyhmää! Okei, ärsyttää minua myös tuo feat-lyhenne ja siitä jatkettu fiittaus-verbi. Feat on suomeksi saavutus, sillä on aika vähän tekemistä feature-sanan lukuisien merkitysten kanssa.

Eikä featuring-perinne ehkä niin ohut ole kuin menin väittämään. Vuonna 1971 albumilistamme kakkoseksi nousi Suomi pop, lp:llinen popularisoitua kansanmusiikkia tekijänään Karelia, jonka johtohahmot olivat Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala jonkinlaisine alter egoineen. Kuinkas ne tarjoillaan oheisessa kannessa?  ”Karelia featuring Armas Nukarainen * Iivana Nyhtänköljä”.

Joulupuu on rokattu

Radiolistan reippaimmat nousijat ovat jo viime viikolla huomioidut Irinan Koko kuva (22–4) ja Haloo Helsingin Huuda! (21–8). Ilahduttavasti 17:nneksi eteni pääosin Radio Novan vauhdittamana Jukka Ässän Eläköön, amatöörit! (Huutomerkki on nimessä, en sentään noin paljon ilahtunut.) Biisi komeili syksymmällä myös Radio Suomen toiseksi soitetuimpana, mutta sen ajaminen listakoneistoon viivästyi.

Takana vyöryvät taas joulubiisit tuttujen lastchristmasien vetäminä. Muun muassa 96:nneksi palasi Rockin’ Around the Christmas Tree, jonka tunnettuus täkäläisten klikkaustoimittajien keskuudessa jättää toivomisen varaa. Kim Wilden viimeperjantaisesta metroshow’sta raportoidessaan kaikki mainitsivat Kids in American Kimin isona hittinä, mutta Christmas Treen vain jonain joululauluna.

Melko tasan 25 vuotta sitten Kimin ja koomikko Mel Smithin versio Brenda Leen fiftari-iskelmästä komeili Britannian singlelistan kolmosena. Comic Relief -hengen mukaisesti esittäjäksi merkittiin ajan hittiduoa matkiva Mel & Kim. Kun Wilde alkaa You Tube -suosikissa esittää sitä Ricky-veljensä kanssa, kuvaajan ympäriltä kuuluu kommentteja: ”Can’t do it without Mel.” ”Where’s Mel?”