Paljon kaikkea

Pelkkien uutuuksien miehittämä albumilistan kärkikvartetti on jo niin arkipäivää, että alamme janota ennätykseksi vähintään viitoisjohtoa. Tällä viikolla siihen oli hyvät mahdollisuudet, sillä sijoille 7 ja 9 jääneet Disco Ensemble ja Sturm und Drang ylsivät kakkosiksi edellisillä levyillään ja tähtäsivät radiosoiton siivittäminä parempaan.

Lauritähkättömän Elonkerjuun paalupaikka on aika dramaattinen siihen nähden, että elonkerjuuttoman Lauri Tähkän vuoden takainen albumi jäi kakkoseksi. Okei, samaan aikaan julkaistiin Topi Sorsakosken postuumilevy, mutta asettuihan nytkin vastaan muun muassa Kotiteollisuus, joka on noussut viidellä levyllä ykköseksi. Green Day täydensi nelosdebyytillään sijoitussarjan 1–2–3–5.

Jo se yllätti, ettei 13-vuotiaan Tuulin albumia robinmaisesti julkaistu mid-hintaisena. Green Dayn ja kumppaneiden päihittäminen kolmossijalla tuntuu hämmentävältä, koska Tuuli-biiseistä ei ole näkynyt tilastollista jälkeäkään radiossa, latauksissa tai Spotifyssa. Salaisuudet-video tosin on kerännyt toukokuusta asti lähes kaksi miljoonaa tölläystä You Tubessa.

17 debyytin seassa on Tuulin seurana paljon ensikertalaisia: Rival Sons (#13), Mumford & Sons (#19), Witchcraft (#31), Satellite Stories (#40), Grizzly Bear (#46) ja vihdoin myös Terveet kädet (#45) sekä Marjo Leinonen (#49). Sijan 22 jakoivat Iron Maiden -basisti Steve Harris ja Andy McCoyn yhtye Grease Helmet. Sijan 44 Danny sai ensimmäisen merkintänsä 2000-luvulla.

Albumilistapäivitys 1985–1993, osa 2

Tässä ovat aikajärjestyksessä albumit, jotka parannelluissa Suomen listoissa nousivat kakkossijalta ykkösiksi – tai Ed Starinkin tapauksessa kokonaan listan ulkopuolelta:

Sielun veljet: Kuka teki huorin
Iron Maiden: Somewhere in Time
Smack: Salvation
Moskovan radion ja television suuri sinfoniaorkesteri: Venäläinen fantasia
Johnny Hates Jazz: Turn Back the Clock
Pet Shop Boys: Introspective
Peer Günt: Fire Wire
Miljoonasade: Veitsen valossa
The Rolling Stones: Steel Wheels
Whitesnake: Slip of the Tongue
Ed Starink: Synthesizer Greatest
Kolmas nainen: Elämän tarkoitus
Raptori: Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian
Eric Clapton: Unplugged
U2: Zooropa

Suurin osa noista nipisti viikon pitkäkestoisemmilta kärkilevyiltä, mutta muutama levy myös menetti tarkistuslaskennassa kokonaan ykkösstatuksen. Ne olivat alkujaankin ”kompromissivoittajia” eli eivät saavuttaneet paalupaikkaa yksittäisillä lähdelistoilla. Näiden ykkössijat on valitettavasti mitätöity:

Eurythmics: Revenge
Eva Dahlgren: Ung och stolt
U2: The Joshua Tree
Topi Sorsakoski & Agents: Half and Half
Neljä Ruusua: Haloo

U2 siis menetti yhden ja sai toisen tilalle. Eva Dahlgren ja Eurythmics joutuivat luopumaan ainoastaan, mutta toisaalta Eric Clapton ja Whitesnake vihdoin saivat sen kauan haetun. Ykkösviikkorohmuista voisi mainita, että Phil Collinsin But Seriouslyn potti kasvoi kahdella neljääntoista, kun taas Kaija Koon Tuulten viemää hukkasi viidestätoistaan kaksi.

Albumilistapäivitys 1985–1993, osa 1

Kuten hiljattain vihjasin, olen tulevaisuuden projekteja varten laatinut parannetut versiot Sisältää hitin -kirjan albumitilastoista ajalta 9/1985–12/1993. Tuolloin oli useita listalaatijoita ja useanlaisia laadintavälejä, ja yhdistin niiden tulokset huonosti. Pyrin pitämään kaikkien painoarvot koko ajan samana, mikä teki listoista raskasliikkeisiä ja esti lyhytaikaisia listalevyjä nousemasta mukaan.

Uusissa painotukset ovat vaihdelleet listan tuoreuden perusteella, ja peräti 152 aiemmin täpärästi ulos jäänyttä äänitettä sai Top 40 -sijoituksen. Varautukaa, aion luetella ne kaikki. Myös virheitä on korjattu. Esimerkiksi vuoden 1990 Synthesizer Greatest -menestysalbumit merkittiin aikoinaan Radio Ykkösen listoilla eri esittäjiä -levyiksi ja eliminoitiin kirjasta, vaikka ne olivat hollantilaismuusikko Ed Starinkin aikaansaannoksia. Nyt Starink on mukana.

Siirryin kirjassa Top 30 -listoista Top 40 -listoihin neljän kuukauden viipeellä (vuoden 1986 alusta), joten tuolta väliltä on paljon uutta tietoa. Esimerkiksi Bruce Springsteenin Born in the USA:n listaviikot lisääntyivät 79:stä 84:ään. Muutoin uusi systeemi vähensi roikkujien viikkomääriä – etenkin sellaisten, jotka tekivät re-entryjä.

Yleisesti ottaen siis levyt viettivät lyhyemmän ajan Top 40:ssä, mutta monet kiipesivät korkeammalle. Hiukan liioiteltuna näytteenä mainitsen Lou Reed -albumin New York (1989), jonka viikot hupenivat 11–8, mutta sijoitus parani 24–17. Myös ykköslevyihin tuli muutoksia, niistä seuraavalla kerralla.

Arvotaan seuraava ykkönen

Radiolistan pistetilanne on niin tasainen, ettei kärkipaikan jatkuva vaihtuminen ihmetytä. Muutoinkin listalevyjen erot näyttävät olennaisesti tasoittuneen sen jälkeen, kun mukaan tuli uusia asemia ja painotuksia viriteltiin. Tällä viikolla ykkösenä juhlitaan Stooshen Black Heartia, joka keräsi kuudelta kanavalta vähintään 20 viikkosoittoa. Ensi kerralla luultavasti taas jotain muuta.

Top 20 vastaanotti neljä tulokasta: Chisun Frankenstein eteni 37–8, Robbie Williamsin Candy 29–10, Vesterisen yhtyeineen Intiaanit 23–18 ja Nicki Minajin Pound the Alarm 27–20. Kovin nousija (89–28) ei liene yllätys: Anna Puun Kolme pientä sanaa. Hiljattain suoraan brittiykköseksi sännännyt ja latauslistan 15:nneksi ehtinyt Sam and the Wompin Bom Bom soi radiossa 29. sijan edestä.

Loreenin kestoviehokki Euphoria tipahti äkkiarvaamatta samanaikaisesti lataus- ja singlelistalta ja notkahti nyt radiossakin 18–32. Ehkä oli aikakin, sillä biisi on tällä haavaa vuosilaskelmieni paras sekä sinkku- että radiopisteissä. Albumia Loreenilta saadaan edelleen odottaa nelisen viikkoa, mutta jos kysyntää piisaa, vuosihittilistan voitto alkaa olla sinetöity.

Lasten valtakunta

Kun Rajaton-albumi Suomen lasten lauluja eteni seiskasijalta ykkösenä jatkavan Hevisauruksen tuntumaan, albumilistamme kärjessä on kaksi lastenlevyä. Taitaa olla eka kerta sitten joulun 2004, jolloin Ella ja Aleksi taistelivat myyntiherruudesta Smurffien 12. levyn kanssa. (Molemmat saivat tuolloin vuoronsa keulilla.)

Nimen perusteella voisi tenavaviihteeksi luulla myös kolmoseksi ilmaantunutta Mariska & Pahat sudet -äänitettä Kukkurukuu. The Truth About Loven debyytti neljäntenä on Pinkin uran selvästi paras. I’m Not Dead ylsi aikoinaan pronssikorokkeelle, mutta vasta levyalen vauhdittamana. The Killers nettosi Battle Bornilla täpärästi ensimmäisen Top 10 -merkintänsä, ja Yona (14) petrasi kaksi sijaa viime vuodesta.

Pet Shop Boys piristyi myös hieman edellisestä yrittämästä, kun Elysium debytoi 21:ntenä. Duon toinen albumi Actually (1987) jäi aikoinaan kovasta myynnistä huolimatta useissa maissa vaille ykköspaikkaa (tosin ei Suomessa), ja syyllinen tuohon on nyt sattumoisin juhlajulkaisuna sijalla 27: Michael Jacksonin Bad. Ainoa ensikertalainen Top 50:ssä on sijan 31 Hexvessel.

Vesa-Matti Loiria kierrätetään vaihteeksi kolmena erillisenä cd-tuplana, joille osuivat numerot 16, 30 ja 35. Hän on saanut albumilistalle 2000-luvulla jo 14 eri äänitettä. Tämänkertaisessa paketoinnissa on ainakin se pointti, että cd-elämän sai lopulta 40-vuotias Syksyn sävel -kuriositeetti Brontosauruksen yö. Se on mukana huonoiten kaupaksi käyneessä Legenda – Lauluni aiheet III -osassa.

mpk1: Atom Heart Mother (1970)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midprice-listalta.

Viidennestä albumista Atom Heart Mother tuli Pink Floydin ensimmäinen ykkönen kotimaassaan Britanniassa, vaikka ei hittibiisejä sisältänytkään. Ja vaikka ei menestynyt Suomessa, sen mieleenpainuva lehmäkansi tuli takuulla tutuksi kaikille, jotka viettivät 1970-lukunsa levykauppojen vinyylilaareja selaten. Top 30 -kynnyksemme ylitti vasta seuraavana vuonna julkaistu Meddle.

The Dark Side of The Moon (1973) sinkosi bändin kansainväliseen kuuluisuuteen, jota pönkitti elokuvankin ympärilleen saanut The Wall (1979). Nuo kaksi ovat monenmoisine uusintajulkaisuineen keränneet listaviikkoja viime vuosiin asti. Atom Heart Motherin remasteroitu cd-versio ilmestyi 1994, mutta suomalaista listasijaa piti odottaa syksyyn 2005, jolloin se kävi midprice-albumien neljäntenä – 35 vuotta tekemisensä jälkeen.

Melodinen myllerrys

Vaikka latauslistalla on eloisampaa kuin Suomen singlelistalla (missä ei olisi?), senkään vauhti ei kesäkuukausina saanut päätä pyörälle. Tällä viikolla maisema on aika erilainen, sillä top kahdeksaan tunkeutui viisi uutuutta ja yksi yli 20 pykälän nousija.

Gangnam Style säilytti paalupaikan, vaikka syrjäytystä yritti muun muassa uusi Robin-single. Puuttuvan palasen taakse kolmanneksi ylsi Swedish House Mafian jäähyväisbiisi Don’t You Worry Child ja kuudenneksi hyvän radiostartinkin saanut Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus. Aiemmin kahdella sinkulla Top 10:n tuntumassa käyneen Alex Kunnarin Sweet Melody harppasi toisella viikollaan 25. sijalta neljänneksi.

Sweet Melodyn vokaalivierailija on Glee-sarjassa esiintynyt amerikkalainen Jon Hall. Kiintoisa kollaboraatio, ainakin verrattuna uuteen David Guetta -hittiin Play Hard, jossa ääntelevät ne iänikuiset Ne-yo ja Akon. Kolmas iänikuinen Flo Rida tyytyi debytoimaan itsekseen Guettan perässä kahdeksantena. Mikään uutuuksista ei ole vielä Spotifyn 40 soitetuimman joukossa, mutta Gangnam Style on päässyt sielläkin irti ja on vihdoin menossa myös singletilastoon.