Vieläkö sininen jojo nousee?

Runsas vaan ei järin kova uutuusviikko mahdollisti ensi kertaa sen, että Sonata Arctican albumi pysyi kärjessä toisenkin viikon. Toissavuonna kakkoseksi yltänyt Slash kykeni nyt kolmossijaan. Kotimaisista korkein tulokas nelosena on yllättäen Heli Kajo, joka lienee hyötynyt tv-julkisuudesta (Iholla) lähes yhtä paljon kuin kuudentena näyttäytyvä Jani-Petteri (Putous).

Seiskana debytoi nimi, josta ei radion listaohjelmaa kuunnellessa saanut mitään selvää eli kuopiolainen retrometalliryhmä Jess and the Ancient Ones. Yhdeksikkö Sabaton paransi edellisen levynsä 17. sijasta, kun taas nykyinen 17 Stig kykeni viisi vuotta sitten kahdeksanneksi asti. Huge L on mukana jo kolmannella albumilla tänä vuonna, nyt 19:ntenä osana UG/OD-duoa.

Euroviisujen kisalevykysyntä nousi aivan uudelle tasolle, kun viimevuotinen annos saavutti kuutossijan. Tämänkertainen kymppipaikka tuntuu vaisulta se huomioiden, että voittaja Euphoria on mittaamattomasti suositumpi kuin tuolloinen Azerbaidzanin biisi. Smurffien lätkälevy päätti (?) hysteerisen liikehdintänsä historian jyrkimpään listansisäiseen pudotukseen – tässä koko numerosarja: 45–5–8–23–4–35–6–47. Tehkää perässä.

Muukalainen siivoaa sotkut

Siellähän hän taas kärjessä, Chisu ja Kolmas pyörä. Myös radiolistan kakkonen ja kolmonen ovat nousijoita (Jesse Kaikuranta ja Loreen), mutta mihin katosi viime kerran ykkönen Zombeja? Peräti sijalle 20. Kyse ei ole pelkästä Nova-oikusta, vaan biisin soitot vähenivät ratkaisevasti kaikkialla paitsi Suomipopissa. Vielä rajumman romahduksen koki Madonnan Girl Gone Wild, 9–65.

Single- ja lataustilastojen ykköshitit ovat kunnon myötätuulessa, Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe 25–13 ja JVG ft Raappanan Kran turismo 61–23. Sinkkuna nihkeästi vastaanotettu Adam Lambertin Never Close Our Eyes eteni albumimenestyksen imussa 55–15. Korkein Top 100 -uutuus on Jukka Pojan Siideripissis 19:ntenä. Vaisun esityksen jälkeen The Rasmuksen I’m a Mess on väistymässä varjoihin, mutta seuraaja Stranger tähtää parempaan debytoidessaan 33:ntena.

Suvi suloinen, alakuloinen

Mitä, kesä on tullut eikä vielä sanaakaan Listablogin kesäsarjasta? No kerrotaan sitten: se alkaa viikon päästä ja on dramaturgialtaan ainakin parempi kuin viime vuonna. Itsellenikin oli etukäteen melkoinen mysteeri, millaiseksi järjestys muodostuisi. Tällä kertaa on tavallista painavampi syy myös toivoa, että tuloksiin ei tulisi yllättäviä lisäyksiä kesken kaiken.

Sarjan nimi on Yläkerta, ja se esittelee 30 sooloartistia, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen. Keissit on rajattu niin, että esimerkiksi Freddie Mercuryltä ja John Lennonilta huomioidaan vain soolotuotanto ja esimerkiksi Gösta Sundqvistia, Karen Carpenteria ja Kurt Cobainia ei huomioida lainkaan. Tarjokkaita kertyi silti (huolestuttavan) paljon. Listan nuorin menehtyi 22-vuotiaana ja vanhin yli kahdeksankymppisenä. Suru-uutisten aikaväli on yli 50 vuotta.

Pisteytyksessä otettiin albumilista- ja single/radiomenestyksen lisäksi jossain määrin huomioon artistin tuotannosta tehdyt coverhitit ja tribuuttialbumit. Midprice-listan tapahtumat on sen sijaan sivuutettu, joten esimerkiksi Whitney Houstonia ei sarjassa nähdä. Koska isot postuumihitit ovat Suomen listahistoriassa enemmän kuin harvinaisia, sellaisesta ihmeestä sai kelpo kilpailuedun.

Kuka veti pisteet taivaan kotiin? Montako naista on Top 30:ssä? Saa arvata, saa ennustaa, saa visioida, kärki paljastuu joskus elokuussa.

Verkko solmussa

Sikäli kun musa-alalla voi enää puhua mistään pysyvästä, pitänee orientoitua siihen, että Itunes-Spotify-sotku Suomen listoilla on ”pysyvä” olotila. Tässä tapauksessa Listablogi aikoo keskittää valtaosan huomiostaan latauslistaan, ei singlelistaan. Sillä on kuitenkin selvempi, vertailukelpoisempi linkki menneisyyteen, joka on tärkeä osa blogin aihepiiriä.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Itunes veti myyntitietonsa pois singlelistalta, kun siinä alettiin huomioida Spotify-soitot – latauslistalta ei. Siksi noille kahdelle tilastolle on enää vaikea löytää loogista kanssakäyntiä. Tämän viikon räikein ero on Elonkerjuun kohdalla. Lauri Tähkän ex-yhtyeen Viistäköön siipeni maata debytoi latauslistan kolmantena, mutta ei ole lainkaan single-Top 20:ssä.

Sinänsä oli vain ajan kysymys, koska nettimonopolit alkavat aiheuttaa hankaluuksia. Verkossa eletään aika pelottavaa harvainvaltaa: Itunes, Spotify, Wikipedia, Facebook, Google... ei ihme, että kusi nousee päähän. ”Vanhaan hyvään aikaan” ei myyntilistalaadinnassa tarvinnut pomppia jättien pillin mukaan – mitä nyt Anttila 90-luvulla pari kertaa uhkaili boikotilla, ja niissäkin oli paljolti kyse väärinkäsityksestä.

Vähän tuntuu siltäkin, että levy-yhtiöt eivät näe hajaannusta huonona asiana. Suomessahan ei juuri arvosteta auktorisoitua tietoa, vaan mieluummin poimitaan infokaaoksesta se paras sijoitus (kuinka triviaali tahansa) ja hehkutetaan sitä tiedotteissa.

20 vuotta kaketonna

Stones Grow Her Name toi albumilistalta Sonata Arcticalle uran toisen ykkössijan. Samalla setti tasapainottui, sillä bändillä on myös kaksi kakkoseksi ja kolmoseksi yltänyttä pitkäsoittoa. Kuusi Top 3 -sijaa 2000-luvulla ei ole mikään ennätys, mutta taidanpa jokin kerta syynätä, moniko/harvako tuontyylinen (tai noin vähän radiossa soiva) kokoonpano on päässyt samaan.

Suomen-vävy Adam Lambertin asemat alkoivat näyttää heikoilta, kun kakkosalbumia alustaneet sinkut eivät ottaneet menestyäkseen ja julkaisua siirrettiin, mutta Trespassing raivasi tiensä jopa kakkoseksi. Vielä yllättävämpänä pidän USA:n saavutusta, josta Wikipediaan on jo ehtinyt määritelmä ”ensimmäinen avoimesti homon mainstream-artistin ykkösdebyytti”. Jaa.

Vaikka muut uutuudet jäivät alas, riittää niissäkin tarkkailtavaa. Hajonneeksi julistautuneen The Frezan kokoelma saapui 28:nneksi, ja huumoriduo Tenacious D ensiesittäytyy vasta nyt Suomen listalla 35:ntenä. Garbage (46) palasi tilastoon seitsemän vuoden tauolta, mutta pientäpä tuo Kake Randeliniin (40) verrattuna: hänen edellinen merkintänsä on kesältä 1992.

Pyörä pyörii

Radiolistan sijalla 61 debytoi JVG ft Raappanan Kran turismo. Ei kai moinenkaan uutinen, paitsi siinä suhteessa, että Jare & Villegalle -nimellä esitettyä viime vuoden iskusävelmää Häissä ei ajettu lainkaan Nielsen Music Controlin mittauskoneistoon. Tuo alensi biisin sijoitusta hiljattain julkaistulla hittivuosilistalla. Jos Kran turismon kesähittipotentiaali puhkeaa kukkaan, se on edeltäjäänsä tasaveroisemmassa asemassa.

Kimmoisimman loikan Top 20 -sijoille otti Neljä ruusua (52–16). Aika erikoista, että neljällä vuosikymmenellä levyttäneen setäryhmän Seitsemän päivää selvinpäin saa kiittää nousustaan nuorisokanavia NRJ ja The Voice. Jos kannatuksen laajuus mitään ennakoi, niin Kolmas pyörä (9–3) on matkalla Chisun ties monenneksiko ykköseksi. Se nimittäin sai pisteitä 13 asemalta, kun seuraavaksi parhaat ylsivät vain kymmeneen.

Kaikki tiet vievät Edelmanniin

Latauslistan kahdeksantena debytoi voimakaksikko, jolla on yhteenlaskettuna  kuusitoista Top 10 -albumia pelkästään 2000-luvulta. Listaviikkoja on kertynyt 344, mikä tarkoittaa, että keskimäärin useammalla kuin joka toisella tämän vuosituhannen albumilistalla on ollut mukana heistä jompikumpi. Puhumme siis Vesa-Matti Loirista ja Samuli Edelmannista.

Varsin olennainen ero miehillä silti on. Tuomittuna kulkemaan on Loirin uran ensimmäinen listaduetto, kun taas Edelmannin seurana on aikaisemmin nähty aikajärjestyksessä Janita, Sani, Cata Mansikka-aho, Mari Rantasila, Mikko Kuustonen ja Jippu. Sanin kanssa hän teki kaksi radiolistan ykköseksi noussutta hittiä, Jippu juuttui mukaan kokonaisen albumin mitaksi. Yleensä Samulin duetointi on simppeliä vuoro- ja unisonolaulua, mutta Loiri-biisin lopussa kuullaan jopa jonkinlaisilta stemmoilta kuulostavaa ääntelyä.

Vaikka Jipun oopperalaulajaisä Jorma Elorinne ei ole lista-artisti, yksi Edelmannin partnereista on tuoreen isä-tytär-hittikaksikon puolikas. Latauslistan 16:nneksi näet pulpahti Jani-Petteri, joka yleisesti tiedettäneen Iina Kuustosen roolihahmoksi. Suomi voittaa – haittaakse? ei varsinaisesti uhku kestohittipotentiaalia, mutta merkki historiaan on jo jätetty.