Hittivuosi yskähtelee käyntiin

Albumilistan kärkipää tuskin paljon kääntää kylkeään ennen kuin uusi Stamina ehtii mukaan runsaan parin viikon päästä, mutta radiolista sentään liikehtii sesongista toiseen. Top 20:een otettiin tänään loikkia aika alhaalta: jo elokuussa singlelistalla käynyt David Guetta ft Sian Titanium 44–12 ja Chisun Tie 40–17. Vielä paljon alempaa ihan tuntumaan ilmaantui Elokuun Soutaa huopaa (94–21).

Valoisin tulevaisuus lienee silti Laura Närhen versiolla Tehosekoitin-hiturista Hetken tie on kevyt (69–18). Se on näet lähtenyt soimaan lähes koko asemaskaalalla NRJ:stä Iskelmään. Alkuperäinen ei ilmestyessään keväällä 2002 yltänyt kuin 50 hittiä -listan sijalle 30, mutta latausaikana vuoden 2008 lopulla se löydettiin singletilaston kolmanneksi. Biisin säveltänyt Matti Mikkolahan toimii nykyisin Närhi-levyjen tuottajana.

Korkeimpien Top 100 -tulokkaiden esittäjillä on noin 50 vuotta ikäeroa, eikä kannatus tainnut tulla ihan samoilta radioilta: Bruce Springsteenin We Take Care of Our Own debytoi 30:ntenä ja Robinin Frontside Ollie 38:ntena. Springsteenillä on radiolista-aikakaudella ollut vain yksi kunnon hitti – ensimmäisten Suomen-keikkojen kunniaksi Waitin’ on a Sunny Day nousi seitsemänneksi kesäkuussa 2003.

Tuhat tulimmaista

Aloitin Listablogin runsaat neljä vuotta sitten, ja tämä on tuhannes postaus. Sattuman kautta normaalirytmi osui niin, että saan juhlia tuhannuutta omana syntymäpäivänäni. Kommentteja on tullut yhteensä 1690. Kiitos lukijoille kannatuksesta.

Olen koko tuon ajan jostain syystä kirjoittanut kaikki kotikoneella tekemäni tekstit samaan tiedostoon. Kyllä sitä jaksaa yhä läppäri pyörittää, vaikka matskua on yli 970.000 merkkiä ja 632 sivua. Päivityksiä on tehty melko paljon muiltakin koneilta, joten kokonaismerkkimäärä on reilusti yli miljoonan. Time well wasted, kuten viisaammilla on tapana sanoa.

Sulle pysti, mulle myynti

Vaikka You Tube -lataukset ovat jyrkästi harvenemaan päin ja radio vaikenee, Robinin Frontside Ollie kiipesi singlelistan kärkeen. Promootiokäynti nosti myös aiemmin vain latauslistan pohjilla käyneen Emeli Sandén Daddyn viidenneksi. Näkyvimmin skotti esiintyi perjantain Emma-gaalassa, ja vain tunti myöhemmin saatiin lisää FST/SVT:n Skavlanissa.

Emma-voittajat Jukka Poika ja Tuure Kilpeläinen palasivat myös täpärästi latauslistalle, mutta gaalan vaikutus albumimyyntiin jatkuu perinteisen olemattomana. Päinvastoin ne ehdokkaat näyttävät nousevan, joita ei palkittu tai päästetty esiintymään: Erin, Suvi Teräsniska, Juha Tapio, Topi Sorsakoski...

Kahden paalupaikan jälkeen Herra Ylppö ja Ihmiset debytoi albumitilaston kakkosena Adelen takana. Mies ja nainen ei saanut seurakseen kuin yhden tulokkaan, kun aiemmin Top 10:ssäkin pistäytynyt Lamb of God ilmaantui nihkeästi sijalle 46. Lähes vuosi sitten viikon ajan listalla viihtynyt Mirel Wagner palasi arvatenkin Nyt-liitteen hehkujutun siivittämänä 23:nneksi.

Biisien välisestä tunnettuudesta

Paria uutista pitänee kommentoida. Tai ei tässä mitään erityistä ole tarkoitus sanoa Musiikkituottajien vuosimyyntiraportista, katsokaa ja havainnoikaa. Mutta Ultra Bran paluukonsertin uutisoinnissa kiinnittyi huomio johonkin.

Ainakin Helsingin Sanomat, Iltalehti, MTV3 ja Nelonen katsoivat parhaaksi luetella yhtyeen (mielestään) tunnetuimpia kappaleita. Toistuvia mainintoja saivat Sinä lähdit pois (4), Minä suojelen sinua kaikelta (4), Savanni nukahtaa (2) ja Vesireittejä (2). Kolme ensimmäistä on peräisin kakkosalbumilta Kroketti (1997), joka roikkui Top 40:ssä 90 viikkoa.

Aika eri valikoima kuitenkin puskisi esiin, jos katsoisi Ultra Bran lista-, radio- ja myyntisaavutuksia. Kahdesta kultasinglestä Heikko valo sai yhden ja Villiviini nolla mainintaa. Radiolistan ykkönen Jäätelöauto lueteltiin kerran, samoin sekä singlenä että radiossa jyrännyt Tyttöjen välisestä ystävyydestä. Tosin jos jollekulle on tarpeen kertoa tunnetuimmat biisit, ei kannatakaan valita sellaista, jonka nimeä ei mainita laulussa.

En siis ole irvimässä toimittajien näppituntumalle – heidän poimimansa biisit näkyvät myös Spotifyssa kuunnelluimpina. Totean vain, että Ultra Bra oli aikoinaan radiolle ja muullekin medialle vaikea bändi. Noista kolmesta Kroketti-raidasta yksi pääsi Radio Suomen, yksi Radiomafian ja yksi tietääkseni ei minkään radion soittolistalle.

Pelipojan paluu

Radiolistan tämänviikkoiset muutokset ovat pieniä: Nickelbackin When We Stand Together palasi ykköseksi ja Herra Ylppö & Ihmisten Mustat hevoset eteni kolmanneksi. Enemmän kiinnostavat poissaolijat. Isojen levyfirmojen julkaisut käsittääkseni päätyvät mittauskoneistoon liki automaattisesti, mutta voiko pitää paikkansa, että Frontside Ollie (Universal) ei menneen viikon aikana soinut Top 100 -sijoituksen edestä?

Todennäköinen koneistosta puuttuva listalle kuuluja on Timo Pieni Huijauksen Pleiboi (Rähinä), jota kuulee ainakin Yle X:n, The Voicen ja NRJ:n rotaatiossa. Singlelistan viidestoista sämplää kertosäkeekseen Ann Christinen biisiä Playboy (1966), joka aikanaan sijoittui Suomen euroviisuedustajana kymmenenneksi ja singlelistalla kahdeksanneksi.

Ennen Pleiboita tilastossa ei ole koskaan nähty biisiä, joka lainailisi tai kierrättäisi euroviisujen Suomen kilpailukappaletta. Viisi vuotta sitten The Ratzz julkaisi Top 10 -albumin Hard Ratzz Hallelujah, mutta sen pramealla tietokoneanimaatiolla ryyditetty nimiraita ei menestynyt singlenä – kuten eivät muutkaan tuolloiset Hard Rock Hallelujah -väännökset.

Suosiota vai uteliaisuutta?

Kohu-Robinin kohubiisi Frontside Ollie ei ihan pystynyt lunastamaan kohuaasemaansa singlelistalla, vaan debytoi vasta viidentenä. Sekin on toki kotimaiselle tulokkaalle harvinainen sijoitus, mutta ristiriidassa ”päivässä Itunesin kärkeen” -hehkutuksen kanssa. Spotifyn soitetuimpiin biisi ei vielä ehtinyt.

Vaikka You Tuben miljoonalukemat toki häkellyttävät, videon tasaväkiset pitää/ei pidä -merkinnät auttavat muistamaan, kuinka erilaisessa motivaatiomaailmassa siellä liikutaan maksullisiin musiikkipalveluihin verrattuna. Videosivustoillahan keräävät klikkauksia kaiken maailman toisiaan purevat vauvat, eikä tuollaista paljolti uteliaisuuden ohjailemaa liikennettä voi suoraan julistaa todisteeksi musiikillisesta menestyksestä.

Rinnastukset Justin Bieberiin myös onnahtelevat molemmilla jaloilla. Vähättelevä vertaaminen kansainvälisesti tunnetun tähden vuosien saatossa keräämiin latauksiin on älytöntä, kun kukaan ei voi millään tasolla edes arvioida suomalaisfanien osuutta kokonaislukemista. Robin ohitti listasijoituksellaan jo nyt kanadalaisen, joka ei ole netonnut Suomessa yhtään Top 20 -sinkkua.

Seuraamisen arvoista Robin-kuviossa on se, että häntä voi pitää ensimmäisenä suomalaisena ennen äänenmurrosta läpilyöneenä poikapoptähtenä. Yleensä jostain syystä hänenkaltaistensa ääni muuttuu murrosiässä aika vähän, mutta entä jos Robin jonain aamuna huomaa muuttuneensa Suomen Justin Bieberistä vaikkapa Suomen Barry Whiteksi?

Kapseli kurkun korkeudella

Taukoa pitänyt Sydän, sydän jatkoi siitä, mihin neljä vuotta sitten (Usko itseesi, #14) albumilistalla jäi: Kapseli on viikon korkein uutuus 10:ntenä. Pikku yllätys siihen nähden, että Tuomas Skopan lievää kohuakin herättänyt soololevy ei tilastoitunut lainkaan. Muut uutuudet Lord Vicar (#41) ja Gambit (#50) ovat listalla ensi- ja albumintekijänä toiskertalaisia. Nykyisin suomeksi rappaavalla Gambitilla on yksi englanninkielinen singlehitti vuodelta 2005.

Pari levyä (Amy Winehouse #18, The Black Keys #28) kiipesi tähän asti parhaisiin asemiinsa, ja Tuure Kilpeläinen (#5) palasi sivuamaan syyskuista debyyttisijoitustaan. Melkoisen loikan (24–8) otti Yön Kiitos ja kunnia, jonka tähän asti voi sanoa menestyneen hieman alle odotusten. Ainakin Olli Lindholm puhui muinoin radiohaastattelussa vakaalla nuotilla ykköseksi noususta sen jälkeenkin, kun sai kuulla juhlakokoelman debytoineen kolmossijalla (josta se ei noussut).