Myydyimmät albumit 1–11/2008

Vuoden viimeinen väliaikatieto tulee hiukan etuajassa, mutta tässäkin on paljon muutoksia – ja joulukuu tuonee vielä kunnon myllerryksen. Duffy hivuttautui vihdoinkin kakkossijalle (ennen suurta ohimarssia?), ja Juha Vainion kokoelma teki varsin yllättävän re-entryn. Mielenkiintoisesti peräkkäin ovat samalla viikolla julkaistut Samuli Edelmann, Maija Vilkkumaa ja Rajaton. Kahdeksasta viikosta kolme ensimmäistä parhaiten myi Vilkkumaa, seuraavat kaksi Rajaton ja viimeiset kolme Edelmann.

1. (1) Metallica: Death Magnetic
2. (3) Duffy: Rockferry
3. (2) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua
4. (4) Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
5. (10) AC/DC: Black Ice
6. (5) Nightwish: Dark Passion Play
7. (7) Coldplay: Viva la Vida or Death and All His Friends
8. (6) Children of Bodom: Blooddrunk
9. (–) Anna Abreu: Now
10. (–) Vesa-Matti Loiri: Kasari
11. (8) Madonna: Hard Candy
12. (11) Popeda: Täydelliset miehet
13. (9) Soundtrack: Mamma Mia!
14. (–) Samuli Edelmann: Virsiä 2
15. (18) Maija Vilkkumaa: Superpallo
16. (–) Rajaton: Rajaton Sings Queen
17. (12) Poets of the Fall: Revolution Roulette
18. (13) Von Hertzen Brothers: Love Remains the Same
19. (14) Stella: Löytäjä saa pitää
20. (re) Juha Vainio: Legendan laulut

Otsikko se on huonokin

”Yllättäjä Suomen Virallisen Latauslistan kärkeen”, otsikoi SBS Media tämänpäiväisen tiedotteensa. Yllättäjällä tarkoitetaan Kinetik Controlia, vaikka bändi on saanut runsaan puolen vuoden aikana neljä biisiä tilaston yläpäähän. Ehkä yllättäjä tarkoittaa sitä, että kolmen kakkossijan jälkeen Vanguard of the New World saatiin vihdoin ujutettua paalupaikalle. Tai sitten talossa ihmetellään vain sitä, että ykkösenä on biisi The Voicen soittolistan ulkopuolelta.

Ujutettua? No, kaikenlaisia sanoja tulee mieleen, kun bändin biisit tipahtavat saman tien ulos hidasliikkeisenä tunnetulta listalta, ja kaikki nuo lataushitit sisältävä albumi ei ole yltänyt minkäänlaisiin merkintöihin. Myös singlelistan ykköseksi singahtanut Vanguard of the New World häipynee sinne mistä tulikin yhtä nopeasti kuin viimeviikkoinen sinkkuykkönen Oliver. Kovin keskinkertainen jynkytys.

Tarkoitukseni ei ole dumata lataus- tai sinkkulistoja – ne kyllä kertovat paljon biisien suosiosta, mutta vasta pitemmällä aikajänteellä. Kun ynnätään koko vuoden ostetuimpia, mikään noista Kinetik Controlin biiseistä ei mahdu 90 parhaan joukkoon. Toisaalta vuodenkin kertymät jäävät kovin vähäisiksi verrattuna siihen, kuinka huikeita katsojamääriä jotkut suomenkielisetkin musiikkivideot haalivat You Tubessa. Esimerkiksi tällä rainalla on käsittämättömät yli puolitoista miljoonaa katselukertaa... (Löytääkö joku katsotumman?)

Vanhassa raja parempi

Chinese Democracy kiri vaivattomasti albumilistamme kärkeen ilman markettimyyntiä, ja jos sille piirtää käyrää suunnilleen samalla aikataululla edenneen AC/DC:n Black Icen avulla, menekin pitäisi selvästi kasvaa seuraavalle listalle. Sen jälkeinen aika onkin jo arvoitus – Guns N’ Rosesin tähän asti pitkäkestoisin ykkönen on vuoden 2004 Greatest Hits (5 viikkoa).

Vaikka vuoden menestyneimmät albumit ovat ulkomaisia ja tämän viikon seitsemästä tulokkaastakin sellaisia on viisi, moni tuontitähti kompuroi jälleen. Top 40:n ulkopuolelle jätettiin mm. Enrique Iglesias (kokoelma), Beyoncé ja Nickelback. Hyytävästi haipattu The Priests debytoi 13:ntena, juuri Suomen kunniaa puolustaneiden Tomi Metsäkedon ja Northern Kingsin yläpuolella.

Rajaton on totuttu näkemään Joulu-albumeineen Top 40:ssä aina sesongin koittaessa. Aika tylyltä silti tuntuu, että se kiilasi sekstetin Queen-uutuuden ohi sijalle 17. Levyn korkeimmat sijat aiempina vuosina: 2 (2003), 6 (2004), 17 (2005), 12 (2006) ja 23 (2007).

Vaikka Idols-albumin kysyntä takkuaa ja kisaajien yhteisbiisi tipahti singlelistalta, yksi mielenkiintoinen stimulaatio on saatu aikaan. Tehosekoittimen soitetuinta radiohittiä Hetken tie on kevyt (2002) ei julkaistu aikanaan singlenä, mutta nyt Anna Puustjärven fanit ovat ladanneet sen uutena tulokkaana kahdeksanneksi. Vaikka Madonnan Miles Away johtaa Music Controlin radiolistaa, se ei millään näytä jaksavan sinkkulistalle.

Ajoituksen ykköset

USA:n listoista Yahoossa kirjoittava Paul Grein on koonnut kiinnostavan artikkelin levyistä, jotka nousivat Billboardin albumitilaston kärkeen, mutta hyytyivät äkkiä ja jäivät kokonaismyynniltään yllättävän alhaisiin lukemiin. Klikkaa linkkiä – juttua kun ei kannata tähän referoida edes pintapuolisesti.

Torun kuitenkin miestä hätävarjelun liioittelusta, sillä hän rajasi tämänvuotisten lisäksi myös vuoden 2007 julkaisut listastaan pois siltä varalta, että niiden potti vielä olennaisesti kohenisi. Viimeaikaisista ykkösistä erityisen matalaan saldoon ovat jääneet ainakin Janet Jacksonin Discipline ja Madonnan Hard Candy, joita – jos taas näitä pitkän linjan popstaroja vertaillaan – on ostettu USA:ssa vähemmän kuin esimerkiksi Thrillerin 25-vuotisjuhlapainosta.

Hiljainen kotimatka

Vaikka Axl Rose ei olisi syönyt kaikkia palstamillimetrejä, aika harva taitaisi siltikään tietää, että yksi 2000-luvun menestyneimmistä artisteista on julkaissut levyn. Didon kaksi edellistä albumia myivät Suomessakin platinaa ja kultaa, mutta Safe Trip Homen ympärillä on huutava hiljaisuus. Ennen niin radioystävällisen laulajattaren Don’t Believe in Love -singleä ei tunnu soittavan kukaan.

Joo, menihän albumi brittilistan kakkoseksi, mutta tuotakin numeroa voisi vähän suhteuttaa. Edeltäjiä kun on kumpaakin ostettu Britanniassa noin kolme miljoonaa, ja Safe Trip Homen julkaisuviikon myynti oli 63000 kpl. Life for Rentin (2003) vastaava numero oli yli 400000. Ohi kiilasi Leona Lewisin viimevuotisen menestyslevyn uusi painos. Toki taaksekin jäi kaikennäköistä, esimerkiksi Beyoncé debytoi sinkkuykkösestään huolimatta vasta kymmenentenä.

Levy-yhtiön vähäisessäkin markkinoinnissa ovat menneet reseptit sekaisin, kun kertovat edellisten levyjen myyneen yhteensä 21 miljoonaa. Ei noin! Kahden levyn yhteismyyntiä kuuluu hehkuttaa vain silloin, kun eka myi paljon tokaa enemmän. Jos levyjen yhteismenekki on 21 miljoonaa, valistunut kuluttaja lukee sen niin, että ensimmäinen myi ehkä 19 miljoonaa ja toinen noin kaksi. Miksi Didoa näin nöyryytetään?

Demokratia on kauppatavaraa

Kotimainen äänitebisnes on jo lähettänyt tärkeimmät joulukorttinsa – mitä nyt yksi smurffilevy vielä odottaa ylösnousemustaan. Ulkomailla asemasotaan vetäydytään selvästi myöhemmin, ja moni julkkis panttaa yhä albumiaan. Esimerkiksi Britney Spears ja Take That julkaisevat joulukuun alussa samannimiset (The Circus) äänitteet. 50 Cent hyökkää markkinoille vasta jouluviikolla.

Suomen tilastojen näkökulmasta merkittävin tulokas lienee vääjäämättä Guns N’ Roses, jonka Chinese Democracya aletaan myydä kai tänään, tai huomenna, tai jotain. Joka tapauksessa se näkyy jo seuraavalla listalla. Mutta Ylen Pop-sivuilla paljastettiin eilen sen sijoituksen kannalta olennainen, minulle uusi tieto.

Tukkukonserni GNT:n kautta kulkee noin puolet Suomessa myytävistä äänitteistä – sen asiakkaita ovat muun muassa tavaratalot ja marketit. GNT myös raportoi asiakkaittensa myynnit viralliselle listalle, mutta sen mittaama myyntiaika ei olekaan perinteinen keskiviikko–tiistai, vaan maanantai–sunnuntai. Jos siis haluat alkuviikolla edistää Democracyn listamenestystä, osta se erikoisliikkeestä. Jos ostat sen marketista, tapahtuma rekisteröityy vasta seuraavan viikon Top 40:ssä.

Pop-sivuston artikkelissa on yksi virhe. Vaikka USA:n virallisten listojen koontiaika on maanantai–sunnuntai ja väliaikatietoja tippuu pitkin viikkoa, viralliset lopulliset tulokset julkaistaan vasta keskiviikkoisin, ei maanantaisin. Billboardin sivuilla lista näkyy torstai-iltaisin Suomen aikaa.

"Kolahti heti kättelyssä"

Suomen singlelistan uusi ykkönen, Oliverin omakustanne Kuka mä oon, on myynnissä ainoastaan Levykauppa Äxin myymälöissä hintaan 1,90 €. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmettelemistä, enkä haluaisi kuulostaa skeptiseltä, mutta manipuloinnin mahdollisuus tulee mieleen Googlen ääressä.

Levyn julkaisupäivänä näet maan suurimmille keskustelusivustoille ilmestyi hyvin samansisältöisiä avauksia: kuulin radiosta tämmöisen biisin, tosi hyvä jne. Yhdessäkään viestissä harmi kyllä ei kerrota, miltä kanavalta kirjoittaja biisin kuuli – ei sitä ainakaan kenenkään soittolistoilla ole. Ilosanomaa levittivät eteenpäin muun muassa noise.fi, suomi24.fi, city.fi, plaza.fi/ellit ja mtv3.fi.

Ehkä Oliver on luonut maineensa minun huomaamattani vaikkapa iltapäivälehtien kautta. Nuo hassut painotuotteet ovat alkaneet vaikuttaa ihmeen varteenotettavilta, kun silmiin on sattunut niiden ykkösotsikoita Welhon webmailiin kirjautuessani. Tämän aamupäivän Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien tärkeimmät uutiset ovat oheisessa ruutukaappauksessa. En siis todellakaan vaihtanut niiden paikkaa...