Mitä mulle kuuluu

Viha-rakkaussuhteeni radioon on jo pitkään kallistunut vihan suuntaan, mutta joskus tulee eteen asioita, jotka muistuttavat vanhoista innostuksista. Lähinnä siitä, kun 1970-luvulla etsi ja joskus löysi ulkomaista kuunneltavaa lyhyt- ja keskiaalloilta, ja siitä, kun 1980-luvulla Suomeen alkoi syntyä yllättävän monipuolisesti toimivia paikallisradioita.

Olen vuosikymmeniä kuunnellut työhuoneeni stereoista radiota kaapeliavusteisesti, mutta nyt kaikki operaattorit ovat lopettamassa/lopettaneet tämän palvelun. Nyhdin antennijohdon irti, laitoin tilalle T-lanka-antennin ja aloin tutkia, mitä kaikkea keskeisessä Toijalassa saa kuuluviin. Virittimen kaikki 30 muistipaikkaa tulivat täyteen.

Valtaosassa napatuista taajuuksista lähetin on Tampereella, mutta signaaleissa on eroja – runsas puolet oli häiriöttömiä, joidenkin taustasuhina katosi vaihtamalla monovastaanottoon ja muutama oli aivan tallennuskelvoton. Vaikka Ylellä on muuten parhaat kuuluvuudet, mikään X3Min yhdeksästä taajuudesta ei hörayttänyt laitteistoni korvia.

Siinä mielessähän koko projekti oli turhanpäiväinen, että tarjonta on pääosin jollei ihan täyttä roskaa niin ainakin keskenään pöyristyttävän samanlaista. Yle Puheen runsaat taajuudet perineellä ruotsalaisomisteisella Pop FM -uutuudella ei tunnu olevan vähäisintäkään pyrkimystä erottua kilpailijoistaan. Annoinkin sille muistipaikan 26.