Yhtyelaulajan vapaapäivä

Euroviisujen häkellyttävä Spotify-invaasio viikonlopun aikana on ennennäkemätön listahistoriassamme – toki tekniikan takia on vaikea vertailla sitä vaikkapa 1970-luvun puoliväliin, jolloin finaalin jälkeen useita kappaleita nousi singlelistallemme. Yleisesti ottaen ulkomaisten viisujen roolia hittimaisemassamme ei ole voinut pitää järin merkittävänä, vaikka irrallisia menestyksiä on nähty lähes koko ajan.

Yhden painopisteen kuitenkin havaitsin tutkaillessani lauluyhtyeiden listaosuuden vaihtelua 1960-luvulta alkaen. Lauluyhtyeeksi määrittelin nimetyn ryhmän, jossa on vähintään kolme jäsentä, eikä kukaan heistä esiinny soitinten kanssa. Kun huomioi kultakin vain isoimman hitin, listat jäivät muutaman vuosikymmenen osalta odottamaani nihkeämmiksi. Apua saimme viisuesiintyjiltä.

1960-luvullahan kisoissa oli vain soololaulajia, mutta 70- ja 80-lukulistauksille antoivat vahvaa täydennystä muun muassa Brotherhood of Man (1976), Dschinghis Khan (1979), Bucks Fizz (1981) ja Herreys (1984). Ilmiö on sikäli kiinnostava, että Suomesta ei ole vuosikymmenten saatossa lähetetty viisuihin kuin yksi lauluyhtye, vuonna 1990 vaisusti pärjännyt Beat.

Ennalta arvelin lauluyhtyeiden kulta-ajaksi 1990-luvun (Spice Girls, Backstreet Boys, Take That jäljittelijöineen), mutta 2000-luku ylsi samalle tasolle yhden hitin ihmeineen (Las Ketchup, O-zone) ja kykykisaviritelmineen (Gimmel, Idols-laulajien yhteishitit). 2010-luvulla tuli sitten yllättävänkin jyrkkä romahdus.

One Directionin hajottua muu maailma näyttää yhteispäätöksellä jättäneen lauluyhtyeet k-poppareiden leipälajiksi, eikä edes BTS ole vielä onnistunut keräämään meillä merkittäviä hittilistapisteitä. Euroviisuissakin lajityyppiä edusti vain Serbian tuulitukkatrio Hurricane, joka on sunnuntain Spotify-listauksessa vasta sijalla 134. Nollille jätetty James Newmankin on 95 pykälää ylempänä!