Minä-minä-minä

BBC Brit -kanava näyttää päivittäin Pointless-tietovisaa, jonka kysymyksiin on olemassa paljon oikeita vastauksia – niistä pitäisi poimia sellainen, jota muut eivät tiedä. Katson show’ta sen mainion faktavastaavan Richard Osmanin takia ja siksi, että se ajoittain osoittaa pop- ja listakulttuurin vahvan aseman brittien yleissivistyksessä.

Hiljattain näin kisaajilta udeltavan singlelistan ykkösiä, jotka alkavat I-sanalla – mukaan ei kelpuutettu variaatioita I’m, I’ve, I’ll ja niin edelleen. Tietoa näissä yleensä piisaa, yksi heikkous poislukien: moni luulee tutun laulun tai sen kertosäkeen aloituslausetta koko biisin nimeksi. Mainittuun tehtäväänkin ehdotettiin vastausta ”I believe in miracles”, jolla viitattiin Hot Chocolaten hittiin You Sexy Thing.

Suomen valtavirta-tv:ssä moinen kysymys tuntuisi utopistiselta – tosin myös vastausvaihtoehdot jäisivät vähiin. Singlemyyntitilaston ykköseksi ei ole noustu kertaakaan mä-sanalla alkavalla nimellä, ja minä-sanallakin vain kolmasti. Niistä yksi on superhelppo, yksi helpohko ja yksi megavaikea. Kim Lönnholmin Minä olen muistanut (1989), Kymppilinjan ja Mariskan Minä (2010) ja YUP:n ep Minä en tiedä mitään (2005).

Vaikka suomessa pärjätään usein ilman persoonapronominia (Ajoin koko yön), silti hämmästyttää I- ja minä-nimien epäsuhta. Vuodesta 1961 alkavassa hittitietokannassani on 29 mä- ja 21 minä-alkuista listasinkkua. Entäs I, edellämainitut variaatiot poislukien? Vaatimattomat 251 kpl.