Hämärää muistelua

Kuulin radiosta uutuusbiisin, jossa karitapiomaisesti fraseeraava laulaja muisteli vaariaan. Sitä kuinka yhdessä kuunneltiin, kun vanha mies laittoi mankan soimaan. Pitkässä kertosäkeessä mainittiin nimeltä kuusi kappaletta. Nuo kaikki olivat sattumoisin isoja hittejä vuonna 1968:
Danny: Rebecca #1 helmikuu
Irwin Goodman: Ryysyranta #1 tammikuu
Tapani Kansa: Delilah #1 toukokuu
Eero Raittinen: Vanha holvikirkko #2 kesäkuu
Fredi: Milloinkaan en löydä samanlaista #1 elokuu
Päivi Paunu: Oi niitä aikoja #1 marraskuu
Ikään kuin sanoittaja olisi poiminut ne kaikki tietyltä nettisivulta...

Ajallinen läheisyys viittaisi siihen, että biisit olisi äänitetty radiosta tuoreeltaan tai ostettu kokoelmakasettina. Mutta c-kasettisoitin oli vielä erikoistavaraa, ja radiomankat tulivat 1970-luvun alussa. Vaari oli tuolloin todennäköisesti aikaansa aktiivisesti seuraava nuorehko ihminen, mikä laskennallisesti tekee laulajasta yhäti nuorehkon.

Kokoelmalevyjäkään ei vielä 1960-luvun lopulla julkaistu kasettimuodossa, ja sisältö poimittiin levy-yhtiön katalogista – Fazer omistaan, Scandia omistaan, mutta tuossa on molempia. Paunun hitin julkaisi ensimmäisenä kansainvälisenä yhtiönä Suomen-toiminnat aloittanut EMI. Jiri Tammilehdon Voi niitä aikoja -kappaleen tarina vaikuttaa minusta epäuskottavalta.