Retro on uusi retro

Vanha musiikki syö markkinoita uudelta musiikilta ja pulpahtelee hittilistoillekin vähän randomin tuntuisesti lähinnä Tiktokin ja tv:n tunnemanipuloitujen kierrätysohjelmien vauhdittamana. Mutta eivät vuosientakaiset kappaleet mikään harvinainen listailmiö ole olleet oikeastaan koskaan. Aiemmin edellytyksenä vain oli se, että levy piti julkaista uudestaan.

1980–90-lukujen eräs myyntikikka olivat Levi’s-farkkujen tv-kampanjoihin valitut vanhat biisit, joista parhaiten meillä menestyivät The Clashin Should I Stay or Should I Go ja Ben E. Kingin Stand by Me. Jackie Wilsonin singleykköseksi 30-vuotiaana yltäneen Reet Petiten pontimena ei ollut mainos, vaan tv-ohjelmaan tehty hassu vaha-animaatio.

Imagine nousi Suomen singlelistalle ensi kertaa vasta John Lennonin kuoleman jälkeen. Roy Orbisonin Oh, Pretty Womanin ylösnousua siivittivät sekä esittäjän kuolema että kokoelmalevy. Kovimmat kokoelmasidonnaiset paluut singlelistan ykkössijoineen tekivät 90-luvulla Dingon Levoton Tuhkimo ja Frankie Goes to Hollywoodin Relax. Esimerkkinä elokuvan virvoittavasta voimasta mainittakoon The Doorsin 24 vuotta myöhässä tilastoitunut Light My Fire.

Ei nyt muistella joululauluja, sitä tulee tehtyä liiaksikin. Mutta otetaan yksi kotimainen kahdesti elvytetty levytys, Sammy Babitzinin Daa-da daa-da (1972). Sillä pohjustettiin hänen ainoaksi jääneen albuminsa uusintajulkaisua 1993, tuloksena 50 hittiä -listan 20. sija ja albumin nousu neljänneksi. Vuonna 1997 siihen lisättiin Kirka-veljen lauluosuuksia kokoelmakäyttöä varten, ja ”duetto” eteni radiolistan ykköseksi.