Kuinka ääntä luetaan

Kirjakauppaliitto tiedotti, että kuukausittaista kirjamyyntiä raportoivat Mitä Suomi lukee? -listat ovat uudistuneet. Tästedes tilastoidaan erikseen myös ääni- ja sähkökirjat. Ensiksi tuli mieleen: miksi erikseen? Aikoinaan musiikissa koottiin erilliset cd- ja lp-listat, myöhemmin singlemyynti ja latausmyynti, kunnes ne ymmärrettiin yhdistää.

En tiedä ovatko kirjapuolen tuotteet yhtä rinnasteisia, ainakin erot formaattien myydyimmissä ovat suuret ja paljonpuhuvat. Esimerkiksi Leo Straniuksen Tehokkuuden taika: Näin voit elää enemmän on sähkökirjojen ykkönen, mutta puuttuu muilta Top 20 -listoilta. Voimmeko tästä järkeillä, että sähkökirja on nimenomaan tehokkuutta tavoittelevien formaatti?

Printtikirjojen lyhentyneestä myyntiajasta on puhuttu vuosia, samoin joulumarkkinoiden ylikorostuneisuudesta. Näitä ja muitakin asioita voisi tarkkailla, jos musiikkilistojen tapaan mukana olisi maininta kirjan listallaolon pituudesta. Hiukan moittisin myös ulkoasuratkaisuja: tekijät on sullottu paljon kapeammalle sarakkeelle kuin nimikkeet, vaikka etenkin tietokirjoissa tekijöitä voi olla pitkä litania.

Kirjamyyntilistojen historiasta on vaikea löytää mitään tietoa, vaikka niitä julkaistiin sanomalehdissä jo viime vuosisadalla. Perinteet ovat vahvat, mutta eivät näytä kiinnostavan ketään. Minua kyllä kiinnostaisi, kenellä on pisin listakirjojen ansioluettelo – sekä määrällisesti että ajallisesti.