Pituudet päikseen

Suomen virallisen singlelistan mittaa on monesti ihmetelty. Striimiaika on tuonut sille aivan uudenlaisen volyymin ja painoarvon, mutta pituus on yhä vaivaiset 20 nimikettä, kun esimerkiksi Ruotsissa on käytössä Top 100. Yhä enemmän ihmetyttää myös albumilista, mutta toisinpäin.

En jäisi kaipaamaan oikeastaan mitään, jos albumi- ja singlelistan pituudet vaihdettaisiin keskenään. Mitä missään määrin kiinnostavaa tässä menneenäkin vuonna tapahtui sijojen 21–50 välissä? Striimin ikisuosikit siellä käänsivät joskus kylkeä muutaman sijan verran, ja vanhojen levyjen pienet vinyylipainokset tekivät pikavisiittejä eri korkeuksille. Albumeita, joiden parhaaksi sijoitukseksi merkittiin jotain 20:n alapuolelta, kertyi minimaalisesti.

Sen sijaan saimme paljon virheellisiä merkintöjä. Uusimpaan tilastoonkin kelpuutettiin Reverend Bizarren yksipuolinen vinyylimaksi Slave of Satan, joka vuonna 2005 kävi cd:nä singlelistalla. Sielun veljien live on re-entryn sijasta ”uutuus”, ja Michael Bublén albumi on mukana kahdesti kuten Volbeat oli niin ikään pari viikkoa sitten. Jos listalla oikeasti tapahtuisi jotain yllättävää, siitä ei osaisi innostua, koska ensimmäinen ajatus olisi "tässä on varmasti jokin virhe".

Top 20 -mitta antaisi myös toisenlaisen kuvan roikkujien suosiosta. Teflon Brothersin Circus on 198 listaviikostaan viettänyt Top 20:ssä vain 23 eli 11,6 prosenttia. Ikäpresidentti, Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana esittää sarjan 226 viikkoa, 72 viikkoa, 31,9 prosenttia. Sen sijaan 135-viikkoinen Gettomasan Diplomaatti on pysytellyt 20:n joukossa 126 viikkoa eli 93,3 prosenttia läsnäolostaan.