Elikkä soipaljonradiossa niinku

Luin lopulta, lainaksi saatuani, Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjan Sokeana hetkenä (2018). Äänestin sen nimikappaletta Rumbassa vuoden 1998 parhaaksi kotimaiseksi biisiksi, vaikka en ollut mikään eturivin Ultra Bra -fani. Teos on hyvin kirjoitettu ja paljastaa kiinnostavia juttuja jopa parin työkaverin menneisyydestä.

Siinä on kuitenkin suomalaiselle musiikkidokumentoinnille ominainen outo maneeri: sekaan ripotellaan kevyitä, mihinkään konkreettiseen perustumattomia toteamia runsaasta radiosoitosta. ”Soi paljon radiossa” alkaa tuntua samanlaiselta täyteilmaisulta kuin niinku ja tavallaan, paitsi jälkimmäiset harvoin päätyvät kirjoitettuun muotoon.

Keväällä 1998: ”Radiot huudattivat taukoamatta kappaleita kuten Sinä lähdit pois, Minä suojelen sinua kaikelta ja Hauki.”
Kesällä 1998: ”Pelkästään Kroketilla oli puolisen tusinaa radiohittiä ja tulevaa klassikkoa.”
Keväällä 1999: ”Joka päivä millä tahansa radiokanavalla saattoi törmätä Ultra Bra -hitteihin.”

Se tulee mainituksi, että ensimmäinen yhtyeen kannattaja oli Radio Suomi, joka ainoana soitti tuoreeltaan Sinä lähdit pois -singleä. Savanni nukahtaa sai tukea myös Radiomafialta, mutta siinä Kroketti-albumin varsinainen rotaatio olikin. Tyttöjen välisestä ystävyydestä (1998) ja Jäätelöauto (1999) innostivat mukaan myös yksittäisiä paikallisradioita, joiden soittotietoja Discopress kokosi.

Ekat suuret kaupalliset Kiss FM ja Radio Nova sen sijaan kiersivät Ultra Bran kaukaa. Olen jokseenkin varma, että Novalla yhtye ei vanhan vuosituhannen aikana päässyt ääneen sekunniksikaan. Biisit.infon mukaan muutama UB-raita on lähimenneisyydessä soinut melko hyvin Suomipopin ja Iskelmän taajuuksilla, mutta jostain syystä ei enää parina viime vuonna.

Selvästi eniten retrosoittoa on kerännyt Minä suojelen sinua kaikelta. Päätyi se aikoinaankin ainakin minun radiotakuunteleviin korviini, mutta ei ollut koskaan minkään kanavan 20 soitetuimman joukossa. Eikä sitä takuulla ”huudatettu taukoamatta”, kuten kirja hieman epäselväksi jäävällä tyylilajilla väittää.

Ultra Bran esikoisalbumiin Vapaaherran elämää kohdistui suuri mediakiinnostus, ja Rumban ymmärtäväistä arviota siteerataan kirjassa laveasti. Bändistä on usein puhuttu ”sukupolvikokemuksena”, joka on sanana sekä yhdistävä (meidän juttu) että poissulkeva (sä et voi tajuta). Siksi olikin hauskaa palauttaa mieleen, että Rumba-arvion kirjoitti tuolloin lähes viisikymppinen Bluk eli Raimo Roine.

PS. Minua kiehtoo tuo Kroketti-albumin kansikuva, jonka neuvostoliittolainen Aleksandr Deineka maalasi vuonna 1961. Kirja ei kerro mitään sen valintaprosessista, vaikka muiden kansien synty kyllä käsitellään.