Olen puhunut täällä useasti siitä, kuinka kotimaiset ja ulkomaiset hitit tuntuvat käyttäytyvän kovin erilaisesti Striimatuimmat-listalla. Tuontibiisit sekä nousevat että laskevat hitaammin kuin suomisuosikit, joiden kierto tuntuu koko ajan kiihtyvän. Tein lopulta oheisen graafin, josta ero näkyy kenelle tahansa.
Vuoden 2016 jälkipuoliskon aikana kärkiviisikkoon yltäneistä hiteistä jokainen kotimainen ylsi sinne viimeistään toisella viikollaan. Ulkomaisten keskimääräinen paras viikko oli kuudes, jolloin kotimaiset olivat jo jyrkässä laskussa. Mikään meikäläisten julkaisema kappale ei pysynyt mukana 16 viikkoa pitempään, kun taas ulkomaisten sitkeydelle käyrä ei edes tee oikeutta – monen siinä huomioidun Top 50 -ura on yhä kesken.
Nopean nousun ymmärtää some-aikana – jokainen fani tietää, milloin biisi ilmestyy –, mutta nopealle pudotukselle voi keksiä vaihtoehtoisia selityksiä. Ainahan on ollut päiväperhoja, äkkiä kuluvasta vitsistä tai jostakin tv-huumasta ponnistavia ilmiöitä. Onko niitä nyt enemmän? Toisaalta se pitkäikäisin kotimainen, Mikael Gabrielin Lumi teki enkelin eteiseen, on lähtöisin Vain elämää -ohjelmasta.
Ulkomaisten kestävämpää viehätystä voi perustella tuotannollisella laadulla, mutta tämä tuskin on vain viimeaikainen ilmiö. Kotimaisista hiteistä puuttuu nyt jotakin, katso vain graafia. Klikkaa isommaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti