Radio Luxembourg lähetti (kyllä, Luxemburgista) keskiaalloilla kaupallista ohjelmistoa eri kielillä, ja illat pyhitettiin anglosentriselle popille ja brittideejiiden pälätykselle. Kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, joiden jälkeen Britannian oma mainosradiotarjonta pisti sen ahtaalle. Tiistaisin klo 21 Suomen aikaa lähetettiin mainitsemani lista, joka selvästikin tilastoi brittien suosikkeja hyvin vakuuttavaan sävyyn, mutta sen syvin olemus valkeni minulle vasta parin vuoden kuuntelun jälkeen.
Sain selville, että BBC lähetti yksinoikeudella virallista Englannin singlelistaa, jonka varsinainen kaksituntinen lähetysaika Radio 1:ssä oli sunnuntaisin, mutta joka julkistettiin jo edellisenä tiistai-iltana. Luxembourgin show olikin vain virallisiin listatapahtumiin perustuva yksioikoinen ennuste – nousevia nostettiin hiukan ylemmäs, putoajia sysättiin alemmas. Toimi tuohon aikaan, jolloin levyt liikkuivat hitaammin eivätkä koskaan saavuttaneet huippusijaansa ekalla ja harvoin tokallakaan viikolla.
Luultavasti suurin ”eettinen” dilemma syntyi ykkössijan kanssa. Yleensä Luxembourgissa maltettiin pitää yhtä biisiä kärjessä vain pari viikkoa, ja syrjäyttäjät noukittiin joskus melko alhaalta. Kun Yesin Wonderous Stories eteni lokakuussa 1977 virallisella listalla 16. sijalta seitsemänneksi, Lux sinkautti sen ykköseksi. Kun biisi kääntyikin seuraavalla viikolla laskuun, sitä ei kehdattu romahduttaa heti ulos kärkikympistä, vaan se sijoitettiin kolmanneksi ja viikkoa myöhemmin 12:nneksi.
Löysin Radio 1:n harmillisesti heikommin kuuluvan listalähetyksen keskiaalloilta joskus syksyllä 1979. Pian lopetin Luxembourgin listojen kirjaamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti