torstai 25. helmikuuta 2016

Ruususia kultamaljassa

Sosiaalista ja perinteistäkin mediaa taidokkaasti hyödyntävän Anssi Kelan kerrottiin alkuviikolla saavuttaneen uransa toisen kultasinglen, kun Petri Ruusunen oli soinut suoratoistopalveluissa yli 2.000.000 kertaa. Artisti oli arvatenkin tyytyväinen saavutukseensa, ja ansaitusti. Kaksi miljoonaa on suuri numero ja perstuntumalta kultapalkinnon arvoinen. Ehkä aiheeseen voi silti ottaa muitakin kehokontakteja.

Menestys on suhteellista; kuinka monta kultalevyä voidaan myöntää esimerkiksi vuosittain ilman, että ne alkavat menettää merkitystään? Striimimäärät kasvavat nopeasti, ja listasijoituksina Petri Ruususen voittokulku ei ole näyttänyt kummoiseltakaan. Spotifyn viikkolistojen numerosarja on toistaiseksi tällainen: 71–7–13–21–26–26–29–35–38–41. Siis vain yksi viikko kärkikympissä ja vain kaksi Top 20:ssä. Ainakaan minä en miellä tuota kultasukseeksi.

Arvometalliuutisia ei kerrota kovin usein, koska kotimaiset hitit ovat suoratoistomarkkinoilla vähemmistössä ja ulkomaisista ei tarvitse kertoa – tietoja palkituistahan ei enää järjestelmällisesti koota mihinkään. Samana aikana kun Ruusunen striimasi kaksi miljoonaa, Alan Walkerin Faded ylitti kepeästi viisi miljoonaa.

Petri Ruususen käyrässä on myönteisenä kuitenkin huomioitava hidas lasku. Yleisenä ilmiönähän samalla kun viikkokohtaiset soittomäärät ovat kasvaneet, listallaoloaika näyttää lyhentyneen. Ns. singlelistan Top 20:n biiseillä on nyt yhteensä 23 prosenttia vähemmän listaviikkoja kuin puoli vuotta sitten. Jos se olisi vain striimeistä kiinni, hittivuosilista 2015 valmistuisi tavallista aikaisemmin – kantona kaskessa on arvaamaton radiosoitto.

6 kommenttia:

  1. Tervehdys!

    Kaksi miljoonaa on tosiaan ihan paperia, kun katselee, minkä verran nuoriso-osasto striimaa: kun sannit, jvg:t, tuiskut ym. julkaisevat biisejä, niin kulta paukkuu presettinä. Petri Ruususen striimimäärillä ei päästä vuositilastoissa edes sadan joukkoon.

    Huomionarvoista tässä onkin ehkä se, että kuinka monta yli 30-vuotiasta artistia Spotifyn top50-listalla on? Kuinka moni uransa ennen 2000-lukua aloittanut artisti striimaa kultaa? Se, että Petri Ruusunen pärjää kentällä, jossa sen ei periaatteessa pitäisi pärjätä, on minulle suuri ilon aihe. Biisi on pysynyt julkaisustaan lähtien top50-listalla, parhaimmillaan neljäntenä. Minulle poikkeuksellinen tilanne on myös se, etten ole saanut radioilta kovinkaan merkittävää vetoapua. Tämä menee nyt ihan päinvastoin kuin yleensä minun kohdallani, mikä on kiinnostavaa.

    Kultastatuksen inflaatiosta olen täysin samaa mieltä: minusta rajaa pitäisi nostaa. Mutta kun se kerran on vielä kaksi miljoonaa ja menin siitä yli, niin otan toki asiasta ilon irti. Ei minun urallani ole liikaa näitä kultasinkkuja ollut.

    VastaaPoista
  2. Olen toki tutkinut kokeneempien artistien suhdanteita, jopa yli viisikymppisten. Heitä oli 60-luvulla verrattain paljon listoilla, mutta 70-luvun alussa he katosivat täysin, kunnes 1984 iskivät mm. James Brown, Eartha Kitt ja Vera Telenius. Heitä seurasivat Cohenit, Orbisonit ym. Jos nyt on taas tulossa pitkä kuiva kausi, niin sinähän voit masinoida vastaavanlaisen comebackin 2020-luvulla?

    VastaaPoista
  3. Tilastoja voi lukea monella tavalla. Tämän hetken mielenkiintoisin lista on Spotifyn TOP200 ja eilisen listan biiseillä on takanaan 27% enemmän listapäiviä kuin vastaavalla listalla vuosi sitten tai 11% enemmän kuin 1/2 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  4. Joo varmaan tuollaisiakin numeroita löytyy. Kiinnitin tämänhetkisiin listaviikkoihin huomiota vain siksi, että viimevuotisiksi luokittelemani hitit tuntuvat putoavan pois nopeammin kuin aiempien vuosien perusteella oletin. Radiolistaahan nuo viimevuotiset hallitsevat yhä vahvasti.

    VastaaPoista
  5. Kun nyt kerran tuli kommentoitua omaan biisiin liittyvää postausta, niin yskäisenpä samaan hengenvetoon asian, joka on häirinnyt minua pitkään: olisiko mahdollista pitää nuo blogipostauksissa olevat levynkansikuvat alkuperäisissä värisävyissään? Vaikka levyjen kansikuvat ovatkin menettäneet paljon merkitystään, niin ne kuitenkin edelleen mietitään ja tehdään pieteetillä. Kun tiedän, miten paljon kansiin uhrataan aikaa ja vaivaa, niin minua ärsyttää se, miten ne runnellaan täällä sopimaan Listablogin värimaailmaan. Kansikuvilla on väliä, ainakin meille tekijöille.

    Muilta osin pidän Listablogia erinomaisena ja haluan lämpimästi kiittää tekemästäsi kulttuurityöstä.

    VastaaPoista
  6. Silloin kun levynkansien merkitys oli suurimmillaan, eli lp:n kulta-aikana, valtaosa mediasta oli mustavalkoista. Jopa Suosikissa oli tiukasti rajallinen määrä värisivuja. Levy-yhtiöt tekivät mustavalkoisia mainoksia värillisistä levynkansistaan. Ei sitä silloin runtelemiseksi kutsuttu. Mutta olen kiinnostunut kuulemaan, josko mielipiteelläsi on laajakin kannatus.

    VastaaPoista