Biisi noudattanee radiolistalla ajoittain nähtyä käyrää, jossa odotettu kohujulkaisu tekee näyttävän debyytin, lähtee saman tien laskuun ja muutaman viikon jälkeen suuntaa takaisin niille sijoille kuin todellinen suosio edellyttää. Mutta tuota kuviota on mitattu viikoittain, ja Saaraa seuratessa päiväkin tuntuu pitkältä ajalta. Vaikka puhutaan yhtenäiskulttuurin katoamisesta, niin vaikea kuvitella kovin monen potentiaalisen Saara-fanin yhä lymyävän jossain tietämättömänä Ur Coolin olemassaolosta. Ehkä jo muutaman päivän sisällä voimme lopullisesti julistaa, onko käsissämme oikea hitti.
Muutoin kyllä kannatan yhä viikkoa sinä todellisena listausjaksona ja edes jonkinlaista turnauskestävyyttä hittiyden merkkinä. Kun hämmästellään joidenkin ”isojen hittien” vaisuja asemia laatimillani vuosilistoilla, kyse on yleensä siitä, että isoa kohua seurasi verrattain nopea pudotus. Esimerkkinä vaikkapa Mustan barbaarin Salil eka salil vika, jonka kauan odotettu seuraaja Kuka pelkää pimeet muuten nousi tuoreimman Spotify-päivälistan sijalle 33.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti