Nimi tämäkin

Pakkohan sitä on klikata, kun näkee Facebookissa linkin sivulle Friends of The Finnish Charts. Heti klikattuaan tajuaa, että tämä kirjoitus on aiheen vierestä: Oak Parkissa, Illinoisissa vain sattuu vaikuttamaan yhtye, joka kutsuu itseään The Finnish Chartsiksi ja julkaisi keväällä albumin Mackerel Sky & Mares’ Tails.

Eikä oikeastaan muuta. Facebook-sivulla on vaivaiset 26 tykkääjää, My Space -sivulla ainoastaan 11 kaveria plus vanha kunnon Tom ja kotisivulla komeilee kolmenumeroinen kävijälaskuri. Ihan heti ei siis liene pelkoa siitä, että jenkkiryhmä sotkee suosiollaan Suomen listoja koskevat Google-haut. Mistään ei löydy edes vastausta siihen, miten moiseen nimeen on päädytty.

Kerta- ja kestovaikutus

En ole ehkä ihan niin innoissani Uuden fantasian biisistä Liian myöhään kuin muutamatkin hihkujat, mutta mielelläni katsoin sen nousua singlelistan 10:nneksi. Muun muassa siksi, että vieraileva vokalisti Freeman palasi tilastoon yli 33 vuoden tauolta! Hänen viimeinen soolohittinsä Kaksi lensi yli käenpesän oli alkuvuoden 1977 suosikkeja. Menneisyyden vangit -yhtye näkyi vain albumi- ja radiolistoilla vuosina 2002–2003.

Joku täällä väitti, että Spotifyn soitetuimpien laskelma olisi uskottavampi singlelista kuin se virallinen. Minusta niiden sisällöllinen ero on yllättävänkin pieni. Merkittävin poikkeus lienee juuri Liian myöhään, jota ei näy Top 100:ssa, vaikka palvelussa tarjolla onkin. Toisin päin on mainittava, että edelleen kryptisesti sinkku- ja radiolistoja välttelevä Cee Lo Greenin Fuck You on Spotifyssa sijalla 15.

Spotify-tulostuksella on sama puute kuin Itunesilla: missään ei kerrota, pitkäkö kunkin listatilanteen aikajänne on – tunti, vuosi? Olennaisemmin se poikkeaa perinteisistä myyntilistoista siinä, että kun levykauppa-asiakkaan voi olettaa ostavan yhden äänitteen vain kerran ja ostoksensa myötä putoavan ulos myöhemmän listamenestyksen vaikuttajajoukosta, niin Spotify mittaa toistuvaa kuuntelua ja kuuntelija vaikuttaa listaan niin kauan kuin haluaa. Siksi listalla näkyykin keskimäärin iäkkäämpää musiikkia.

Paperi voittaa kuninkaan

Viime viikolla julkaistiin monta albumia, joiden menekkiä tuntui olevan mahdoton ennustaa. Kuten PMMP-säveltäjänä menestyneen Jori Sjöroosin tähän asti sangen epämenestyneen Magenta Skycoden toinen levy ja aika ristiriitaisia signaaleja Nylon Beatin jälkeen lähettäneen Jonna Geagean sooloesikoinen. Kumpikin päätyi no joo -osastoon sijoille 14 ja 24.

Myös Hanna Pakarisen suunta vaikutti suoraan aleen pistetyn edeltäjän jälkeen epäselvältä, mutta laulukielen vaihto näyttää tepsineen: Paperimiehen tytär debytoi yhdeksäntenä, kaksi porrasta kultamyyntihehkutetun Kings of Leonin edellä. Pidetään silti mielessä, että kingien toissavuotinen läpimurtolevy debytoi aikoinaan vasta sijalla 31. Viikon ostetuimmaksi uutuudeksi ja esittäjänsä viidenneksi Top 10 -levyksi eteni Bo Kaspers Orkesterin New Orleans (8).

Vaikka Shakira jäi vain seitsemän sijan päähän (28) edellisestä albumistaan, The Sun Comes Out tuntuu flopilta kuukausia jatkuneen Waka Waka -myllytyksen jälkeen. Leonard Cohenin numero 49 kielii selvästi siitä, että huippusuositunkin artistin katalogikierrätyksellä on rajansa. Rod Stewartin 50. sija taas on aika hyvä siihen nähden, että amerikkalaisten rakastaman Great American Songbook -sarjan viidestä osasta vain yksi aikaisempi tilastoitui meillä.

Lisäys klo 17.40: Taas tuli myöhästynyt korjaus, kun oudosti nousseen Sir Elwoodin tilalle viidenneksi ilmestyi toinen Ratas-julkaisu, Tuomari Nurmion Paratiisin puutarha. Se on Nurmion eka Top 5 -albumi 24 vuoteen, seuraaja vuoden 1986 Käytettyä rakkautta -pitkäsoitolle.

Aika on vihdoin nyt

Kuten kuukausi sitten kerroin, Suomessa ei ole koskaan noussut listahitiksi kahden kotimaisen naissooloartistin yhteislevytys. Vaikka välillä näytti huonolta, Irinan ja Maija Vilkkumaan Kunnon syy rikkoi sittenkin taian kiivettyään tänään radiolistan 24. sijalta arkistokelpoisiin asemiin 17:nneksi. Mikään asema ei soita sitä erityisen tehokkaasti, mutta pisteitä tuli kuudelta radiolta – eniten NRJ:ltä ja The Voicelta.

NRJ:llä on lähes kautta Music Control -historian ollut suurin prosentuaalinen osuus listapisteistä, koska se soittaa taajimmin aktuellia hittimusaa (siis harvimmin vanhaa). Mutta vertailtaessa, mikä kanava on viikon mittaan soittanut useampaa Top 100:n kappaletta, Voice on yleensä sekä NRJ:n että Yle X:n edellä. Nyt numerot ovat 63, 61 ja 57/100.

Top 10:ssäkin on tällä haavaa kolme hittiä, jotka soivat Voicella mutta eivät NRJ:llä: albumillaan pahasti flopanneen Uniklubin Aikasi on nyt (7), CMX:n Linnunrata (9) ja Robbie & Garyn Shame (10). 17. sijalta viidenneksi kiiruhtanutta Pinkin Raise Your Glassiä Voice pyöritti vain kolme kertaa NRJ:n kolmeakymmentä vastaan, mutta Top 20:ssä kaikki NRJ:lle kelvanneet biisit soivat ainakin jonkin verran myös Voicella.

Kahdeksannella kaaokseen

Ensi viikolla ilmestyvän Kaunis kaaos -albumin metrojulisteet esittelevät jotenkin alistuneen näköisen Antti Tuiskun, ja singlemaistiaisten ynseä vastaanotto viimevuotiseen Juuret-hittiin verrattuna enteileekin jonkinlaista takapakkia. Eiköhän sieltä Tanssii tähtien kanssa -julkisuuden siivittämänä kuitenkin irtoa Top 10 -sijoitus, joka olisi 26-vuotiaalle Tuiskulle jo kahdeksas.

Ei vain harvinaista, vaan ainutlaatuista – yksikään sooloartisti ei ole kerännyt Suomen albumilistalta kahdeksaa kärkikymppipaikkaa alle 30-vuotiaana. Tässä muutamia ikiä saavutuksen täyttyessä: Juice Leskinen 32, Marion 33, Irwin Goodman 33, Madonna 34, Hector 34, J. Karjalainen 34, Celine Dion 35, Prince 36.

Yhtyeiden keulakuvista löytyy yksi Tuiskun veroinen, sillä Martti Syrjä oli 26-vuotias Eppu Normaalin kahdeksannen Top 10 -albumin aikoihin. Ismo Alanko pääsi Hassisen koneessa ja Sielun veljissä samaan 27-vuotiaana, samoin Apulanta-pomo Toni Wirtanen. (Rumpali Sipe Santapukki oli vasta 25, mutta hän ei ehkä sisälly vertailuun.) Kun Sleepy Sleepersin kahdeksikko kertyi kokoon In the Rio -albumilla, Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään mittarissa oli niin ikään 27.

Toki piisaa myös sekä-että-tapauksia alkaen Cisse Häkkisestä, jolla 27-vuotiaana oli yksi soolomenestys ja seitsemän Hurriganesia. Yhdistelmään kuusi yhtyeessä, kaksi soolona ovat nuorimpina päässeet Simo Silmu (29), Elastinen (29), Tarja Turunen (30) ja Pate Mustajärvi (31). Robbie Williams kävi Take Thatin riveissä kolmesti Top 10:ssä, ja viidennen soolokerran aikaan hän oli 31-vuotias.

Happosadetta rakkauden päälle

Happoradion edellinen albumi Kaunis minä saavutti listahuipun vasta 17. viikollaan, mutta Puolimielen ykkösdebyytti oli odotettavissa. Vaan millainen odotus on edessä Suvi Teräsniskalla, jonka Rakkaus päällemme sataa on saanut kärkkyä paalupaikkaa kakkossijalla jo neljän eri levyn takana? Ennen Happoradiota tien tukkeena olivat Olli Lindholm, CMX ja Jenni Vartiainen, mutta jos kysyntä jatkuu tasaisena, jostakin löytynee vielä se pehmeämpi kohta.

Alamme elää jo niitä aikoja, että levyuutuudet eivät välttämättä pyri räjäyttämään pottia heti julkaisuviikollaan. Esimerkiksi Lauri Tähkän livetallenne (5), Vesa-Matti Loiri (7) ja Robbie Williamsin kokoelma (16) tuskin ovat sanoneet viimeistä sanaansa. Loirin vahvin sesonki on perinteisesti isänpäivän tienoo, ja tuohon listaan on vielä neljä viikkoa aikaa. Charles Plogman (13) ei taida jaksaa joulumittelöihin asti, mutta viimesyksyiseen albumiin tuli parannusta kahdeksan sijaa.

Kun Hullujen päivien halpatavara on paljolti kaikonnut tilastosta, moni jäljellejäänyt pulpahtaa ylöspäin luonnonlakeja noudattaen. Puhuva kone kiipesi peräti 43–19 ja Moottörin jyrinä 38–24. Osaavat muutkin kauppiaat tarjousmyynnin, minkä seurauksena (?) listalle palasivat muun muassa Agentsin, Hectorin ja Hassisen koneen boksit – vaikka ovatkin virheellisesti uutuuksiksi merkityt.

Kilistellään

Music Controlin listalla 72. sijalta 17:nneksi syyhkäissyt Raise Your Glass on jo kolmastoista Pinkin Top 20 -radiohitti. Sinkkutilastossa on kulkenut kutakuinkin yhtä lujaa, joten tulevalla kokoelmalla on mistä ponnistaa. Katsotaan nyt kuitenkin, ja varaudutaan katsomaan pitkään – Pinkin albumeilla on aina ollut Suomessa outoja käynnistysvaikeuksia. Vaikka kolme niistä on lopulta edennyt kuuden parhaan joukkoon, hänen paras debyyttisijansa on 14. I’m Not Dead ja Funhouse ryhtyivät hätyyttelemään kärkeä vasta levyalessa.

CMX sen sijaan on Top 20 -radiolistalla vasta toista kertaa – Linnunrata kiipesi muun muassa Radio Novan tuella jo 11:nneksi. Tämän myötätuulen mystisenä vastavoimana bändin likilegendaarinen suksee singlelistalla (yli 20 Top 10 -sijoitusta) tyrehtyi täysin siinä vaiheessa, kun latausmyynti tuli hyvin dominoivaksi osaksi tilastoa. Linnunrataa tai mitään muutakaan CMX-esitystä on ollut turha hakea sieltä vuoden 2007 jälkeen.

Itku vanhasta vahingonilosta?

Pitihän sitä katsoa ainakin niin pitkään, että pääsisi perille sen vetovoimasta. Luulen saaneeni jo yhdestä jaksosta sopivan annoksen Gleetä, mutta mistä sen tietää. Siis Subin lauantaisarjaa, joka on vuoden mittaan sotkenut USA:n ja Britannian listakuvioita täyttämällä ne hitticovereilla ja joskus myös elvyttämällä alkuperäisversioita.

Musiikkialan isotkin nimet on pistetty pähkäilemään kysymystä ”To Glee or not to Glee?” Vastikään Kings of Leon ilmoitti kieltävänsä tuotantonsa Glee-versioinnin fanien backlashiä peläten, kun taas Coldplay pyörsi varhaisen estonsa havaittuaan sarjan suosion. Madonna-erikoisjaksosta koostettu levy nousi USA:n listakärkeen.

On vaikea ennakoida, kuinka Glee näkyy Suomen tilastoissa. Singlelistan kokonaisvolyymi on niin pieni, että vähäisemmänkin fanijoukon ääni pääsee siinä helposti kuuluviin. Mutta jaksaako nuoriso innostua ilmiöstä, joka rantautui meille nykymaailman kriteerein vähän turhan pitkällä puolentoista vuoden viipeellä? Ainakin Miss Mix -lehti näyttää niin uskovan.

Ostaako kukaan viimevuotisia Glee-albumeita? Ei tuo niin tavatonta olisi – listallahan on nytkin paljon vanhaa roinaa. Ja kiinnostuksen ulkomaisia listoja ja videokanavia kohtaan hiipuessa on alkanut muutenkin tuntua siltä, että tuontihittien ei tarvitse olla niin päivätuoreita kuin takavuosina. Esimerkiksi vuoden huippuhitteihin kuuluva Taio Cruzin Break Your Heart saavutti meillä parhaan sijansa kahdeksan kuukautta myöhemmin kuin Britanniassa.

Valkokultaa halvalla

On eilisen albumitilaston olemassaolon oikeudesta mitä mieltä tahansa, se on nyt osa suomalaista listahistoriaa ja sellaisena tarjoaa mukavia knoppeja. Keltainen kampanja muun muassa nosti Sealin viimevuotisen Hits-kokoelman sijalle 24 vain kaksi viikkoa sen jälkeen kun Seal 6: Commitment kävi 27:ntenä. Miehen kuuden lista-albumin korkeimmat sijat ovat nyt 22–25–23–23–27–24. Listaviikkoja on yhteensä 27, ei yhtään niistä Top 20:ssä.

Monenmoisia Abba-paketointeja tulee ja menee vähän väliä, mutta More Abba Gold – More Abba Hits pysyi poissa listalta yli 17 vuotta ennen eilistä paluutaan. Kuten nimestä voi päätellä, se julkaistiin alkuvuonna 1993 jatko/täydennysosaksi multimenestyneelle Abba Gold – Greatest Hitsille. Ainakin Suomen näkökulmasta tässä keräilyerässäkin on verrattain hyvät karaatit – esimerkiksi Summer Night City nousi meillä ykköseksi ja The Day Before You Came kolmanneksi.

Koska Stockmann ei kuulu niihin ”musiikin erikoisliikkeisiin”, joiden myynnistä virallista listaa kokoava Musiikkituottajat separoi joka viikko Rumban Albumilistan, näiden kahden tilaston välinen ero on nyt tavallista suurempi. Rumba-listan kymmenen parhaan joukossa on neljä sellaista äänitettä, jotka eivät ole lainkaan mukana virallisessa Top 50:ssä.

Syyssekoitus ja sen uhrit

Albumiviikko oli uutuuksiltaan taas sesonkiin nähden niin hiljainen, että Stockmannin keltaiset tarjoukset pääsivät varsin vapaasti mellastamaan listakärjessä. Jenni Vartiainen palasi ykköseksi, Jukka Poika loikkasi 27 sijaa ylöspäin ja Ipanapa talvilaulut päätyi yhdeksän sijaa korkeammalle (17) kuin muinoin tuoreena julkaisuna.

Debytantit olisivat normaaliviikolla järjestään korkeammalla kuin nyt, ja jossittelun määrä kasvaa mitä alemmas mennään. Jussi Hakulinen on 31:ntenä, Liekki vasta 37:ntenä ja 11-vuotias raplöytö Puhuva kone sijalla 43. Levy-yhtiötä vaihtanut Rajaton selvisi sentään 11:nneksi ja Laura Voutilainen 15:nneksi. Sijalla 21 on Bruce Springsteenin seitsemän ensimmäistä albumia (joista yksi tupla, siksi kahdeksan cd:tä) paketoiva The Collection 73–84. CCR:n jo viime vuonna ilmestyneessä 40-vuotisboksissa (41) on yksi levy vähemmän.

Midprice-tilasto tulvahti yli puolilleen lastenmusiikkia, varmaan jokin helakkaa perusväriä edustava selitys tällekin.

Menestyksen murunen

Suomen albumi- ja singlelistojen sisällöllinen ero tuntuu jatkavan kasvamistaan. Yhä harvempi albumilistauutuus sisältää single- ja/tai radiolistoilta tuttua musiikkia, ja useille singlemenestyjille on ylivoimaista saada pitkäsoittoaankin kaupaksi tilastomerkinnän edestä. Mutta kun katsoo kestävimpiä suosikkialbumeita, niiden voimana on edelleen suuri hittipitoisuus.

Jenni Vartiaisen Seili on keväisen kylkiäismyynnin aiheuttamasta listaviivästyksestä huolimatta roikkunut jo 25 viikkoa putkeen Top 50:n seitsemän myydyimmän joukossa, pitempään kuin viime vuoden megasuosikki Anna Puu esikoislevyllään. Ja aivan kuin Lady Gagan kestomyyjän The Fame Monsterin tapauksessa, kolmas hitti on kasvanut suuremmaksi kuin toinen. Gagan Alejandro menestyi paremmin kuin Telephone, Vartiaisen Nettiin jäi alempiin sijoihin kuin Missä muruseni on.

Murusta on jo etsitty singlelistan kärjestä, ja Music Controlin radiolistalla ollaan nyt kakkosena. Siitäkin huolimatta, että Yle X otti sen sijasta soittolistalleen Duran Duranin. Soittotietoja tutkiessa on taas pakko ihmetellä, miksi julkisen palvelun valtionyhtiöllä on noin ahdas kaikki-tai-ei-mitään -asenne. En haluu kuolla tänä yönä on soinut 193 kertaa, Nettiin 161 kertaa, Duran Duran 96 kertaa – mutta Missä muruseni on ei ole päässyt viimeisen puolen vuoden aikana ääneen kertaakaan. Enää ei ole edes listaohjelmaan sisältyvää velvoitusta.

Havaittu: markkinarako

Olihan se nähtävissä Iskelmä-Finlandian ja Tanssii tähtien kanssa -julkisuuden myötä: Laura Voutilainen julkaisi kokoelmalevyn vain neljä vuotta edellisen jälkeen. Ja kuten Warner Musicin kotimaisille naisartisteille on tänä vuonna ollut ominaista, Suurimmat hitit taitaa pärjätä paremmin kuin sijalla 12 käynyt edeltäjänsä.

Voutilainen on menestynyt urallaan verrattain tasaisesti, vaikka reviirinlaajennus iskelmästä poplaulajaksi näyttääkin jääneen puolitiehen. Samoja karsinoita kolkutelleen Kaija Koon tavoin hänen ansioluetteloaan rumentaa yksi flopannut joululevy. Myös alle odotusten sujunut euroviisuedustus uhkasi jäädä taakaksi, koska sitä seurannut Päiväkirja-albumi (2003) pysyi listalla vain viikon. Vuosi 2007 oli kuitenkin Rakkautta ei piiloon saa -hitteineen paras sitten läpimurtovuoden 1994.

Vaikka en aiokaan kokeilla, kokoelmatuplan kuuntelu saattaisi olla ennakoitua mieluisampi kokemus. Voutilaisen pahimmat harhalaukaukset kun tuntuvat järjestään liittyvän visuaalis-imagollisiin ratkaisuihin. Jotain oireellista on siinä, että kun olen kuullut radiosta yllättävän hyvän Laura-biisin (esim. Kuulta kyselen), en ole tunnistanut laulajaa häneksi, mutta poikkeuksellisen kamalassa (esim. Pidä huolta) hänet tunnistaa oitis.

Pakko katsoa 9: Don’t Mess with Doctor Dream

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Brittitrio Thompson Twins ei ollut maailman karismaattisin kokoonpano, mutta onnistui 1982–1984 lypsämään useita britti- ja jenkkihittejä albumeiltaan Quick Step & Side Kick ja Into the Gap. Jälkimmäinen nousi Suomessakin sijalle 21, mikä oli monille tuon ajan trendipoppareille yllättävän vaikeaa. Yhteisesiintyminen Madonnan kanssa Live Aidissä varmisti sen, että syksyn 1985 albumillekin riitti vielä odotuksia.

”Kaksoset” haukkasivat vääränkokoisen palan julkaisemalla Euroopassa ensisinglenä huumevastaisen Don’t Mess with Doctor Dreamin. Se kävi Britannian ja Suomen Top 20:ssä, mutta ei saanut enää seuraajia noihin korkeuksiin. USA:ssa sen sijaan menestys jatkui muutaman vuoden muilla sinkkuvalinnoilla.

Vaikka videon tekijöiksi pestattiin kuuluisat Godley & Creme ja se kunnianhimoisesti yhdistelee idyllisiä ja pelottavia kuvia, kokonaisuus on suorastaan opettavaisella tavalla nolo. Tilannetta ei suinkaan kohentanut se, että ilmeisesti myöhästyneen deadlinen takia taivaskanaville jaettiin ensin keskeneräinen versio, josta puuttui erikoistehosteita. Valmiissakin videossa on kuolleita kohtia, joita ei iskulauseilla pelasteta.

Itse biisi kuulostaa muistikuvia paremmalta – se ehkä jopa ansaitsee asemansa trion ainoana Suomi-hittinä. Sittemmin Tom Bailey ja Alannah Currie avioituivat, muuttivat Currien synnyinmaahaan Uuteen-Seelantiin ja erottuaan palasivat kumpikin britteihin. Currien nykyinen siippa kuulemma on Jimmy Cauty, legendaarisen The KLF:n puolikas.

Toisinajattelun toisinto

Kuulutetaan vielä kirkossa aiemmat spekuloinnit, eli CMX:n Iäti teki Suomen listaennätyksen loikattuaan 37. sijalta kärkeen. Alempana Dimmu Borgirin Abrahadabra rikkoi listansisäisen nousun ennätyksen parannettuaan 48. sijalta kahdeksanneksi. 40 pykälän kertaparannus on ollut teoriassakin mahdollinen vasta tämän vuoden alusta. Harppaukset taitavat yleistyä, jos myös muut ryhtyvät julkaisemaan albumeitaan digi- ja levymyyntiin eri päivinä.

Poikkeuksellisen vaisu uutuusviikko vuodenaikaan nähden. Tulokkaita toki riittää, mutta korkeimpana Sir Elwoodin hiljaiset värit vasta 11:ntenä. Ryhmän seitsemän edellistä studioalbumia kävivät Top 10:ssä. Deathchain täydensi neljän listavisiittinsä huippusijat tasaiseksi ketjuksi 18–17–13–19. Maanantaina mainitut veteraanit Michael Monroe, Eric Clapton ja Neil Young jaksoivat sijoille 21–30.

Viikon todellista työvoittoa juhlii brittiryhmä Killing Joke (37), joka näyttäytyy tilastoissamme ensi kertaa yli 30 vuotta esikoislevynsä jälkeen! Vaikka 43:nneksi ilmaantunut Bad Religion on mukana jo kymmenennellä levyllä, niin sekin pääsi osaksi outoa sattumaa. Suomen listalevyjen nimissä ei ole koskaan aiemmin tavattu sanaa dissent (toisinajattelu), mutta Killing Joken ja Bad Religionin äänitteet ovat Absolute Dissent ja The Dissent of Man.

Haiseva yllätys

Music Controlin radiolistan ”tilastokelpoiseen” osaan eli 20 parhaan joukkoon nousi tänään Robbie Williamsin ja Gary Barlow’n yhdessä kirjoittama duetto Shame (26–18). Ex-bändikaverit ovat toki käyneet radiolistalla ylempänä sekä erikseen että Take Thatin riveissä, vaikka Take Thatin ainoa ykkönen Patience on Williamsin lähdön jälkeiseltä ajalta. Barlow’n paras soolonumero on 10 (Stronger, 1999), Williamsin plakkarissa komeilee 15 Top 10 -sijoitusta.

Britannian markkinoille voisi tuskin kuvitella korkeamman profiilin kimppalevyä, etenkin kun biisi on ihan hyvä ja herrat esittivät sen sangen inspiroituneesti sikäläisessä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Yllättäen kuitenkin Shame putosi tällä viikolla saarivaltakunnan radiosoittomittauksen kakkospaikalta kolmoseksi. Ohi meni meillä 20:nneksi noussut Katy Perryn Teenage Dream.

Mikä sitten jatkaa kärjessä? Yllätys tämäkin, Cee Lo Greenin F**k You. Tilannetta selittänee se, että haistatuksesta on tarjolla myös Forget You -niminen versio. Suomessa kappaletta eivät taida soittaa juuri muut kuin Yle X, koska listalukema on vaatimaton 57. Meillä viime vuonna hienosti pärjännyttä Lily Allenin Fuck Youta ei julkaistu Britanniassa sinkkuna.

Kakkosuuden vuosirenkaita

Seuraavalle albumilistalle halajavista uutuuksista kenties kilpailukykyisimpien takana on kolme konkaria, joilla on yhteensä 60 tilastoitua albumia. Ne ovat viettäneet Suomen listalla yhteensä 569 viikkoa eli melkein 11 vuotta, mutta eivät yhtään niistä ykkösenä. Eikä paalupaikkaa ole nytkään luvassa.

Neil Youngilta tuli pitkäsoitto Le Noise, jonka 27 listaedeltäjää ovat keränneet 195 läsnäoloviikkoa. Miehen paras sijoitus on Sleeps with Angelsin saavuttama kakkonen. Clapton-uutuutta kauppaavalla Eric Claptonilla vastaavat numerot ovat 21 ja 264, ja kakkossijojen tuojia kolme: The Eric Clapton Story, Unplugged ja Chronicles. Myös Kaipuun vuosirenkaita -albumin tehnyt Sir Elwoodin hiljaiset värit pääsi kakkoseksi vuonna 1999 (Pyhää kamaa), ja 12 yrittämällä on kerätty 110 listaviikkoa.

Samaan nippuun voisi laittaa livelevyineen Michael Monroen, jolla on soolona, Hanoi Rocksin ja Demolition 23:n riveissä yhteensä 19 lista-albumia (133 viikkoa) ja korkeimpana sijana kolmonen. Mutta jos Monroen bändimenneisyys ynnätään mukaan, niin silloin pitää huomioida myös Claptonin varhaisen Cream-yhtyeen Disraeli Gears, joka oli Suomen ykkösenä marras-joulukuussa 1967. Eikä tuollaista tietoa kaivata blogidraamaa vesittämään.

Eiku

Albumilistaan on taas tehty korjauksia julkistamisen jälkeen. NRJ Hits 14 ilmestyi sijalle 23, ja Top 50:stä pudonneeksi jo tuomittu Lordin Babez for Breakfast pelastautui 35:nneksi. Levyn jääminen yhteen listaviikkoon olisikin tuntunut aika karulta (joskaan ei jymy-yllättävältä).

Niinpä numero, josta etuajassa tilastoon livahtanut CMX:n Iäti lähtee tavoittelemaan ennätysnousua, on 37. Tähän asti mittavin loikka ykkössijalle on 26–1, jonka otti aiemminkin kärjessä käynyt Juanesin Mi sangre konserttiin liittyvän kampanjan siivittämänä viikolla 42/2006.

Jos Iäti ei saavuta listahuippua vaan vaikkapa Talvikuningas-edeltäjänsä tapaan myy kakkossijan edestä, jäävät myös ennätykset tekemättä. Viikolla 22/2004 nimittäin Omara Portuondon Flor de Amor syyhkäisi kakkoseksi edellisen tilaston 38. sijalta.