lauantai 26. tammikuuta 2008
Intiaanitalvi
Sturm und Drangin Indian-biisin jatkuva menestys, samanaikainen kakkossija single- ja radiolistalla, on jossain määrin ajan hengen vastainen. Balladit, etenkin hevisellaiset ovat lähimenneisyydessä suoriutuneet alle ennakointien. Ari Koivusen kieltämättä kaamea Scorpions-kopio Angels Are Calling petti odotukset joulumyynnin vauhdittajana, ja mystisen nihkeästi sai ilmaa siipiensä alle myös Nightwishin Eva.
1980- ja 1990-lukujen varmimmassa listajyrässä, uptempo-biisien väliin tarkasti ajoitetussa voimaballadissa ei ole enää voimaa. My Heart Will Go On! No it won’t. Always! How about never? Everything I Do I Do It for You! Sorry, but I don’t care. Kun aikoinani arvostelin The Voicen edeltäjän Kiss FM:n näkemystä siitä, mitä ”Suomen ainoa hittiasema” pitää hittinä, musiikkipäällikkö selitti, että kaikki isoimmat hitit ovat balladeja eikä niitä voi soittaa kovin tiheästi peräkkäin.
Nyt isoimmat hitit ovat epäballadeja, sentimentaalisia mutta biittiorientoituneita. Teemu Brunilan kultainen kosketus perustuu tähän oivallukseen. Ja kyllähän tuon Indianin valssirytmikin on aika epätyypillinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti