10 000 radiominuuttii

”Albumin kaikki kahdeksan kappaletta nousivat heti julkaisun jälkeen Spotifyn kymmenen kuunnelluimman joukkoon – aiemmin vain Cheek ja JVG ovat yltäneet samaan.” Näin hehkutti Warner-tiedote Averagekidlukea taas aika hassusti, koska Cheekin ja JVG:n reippaimmissa ryöpsähtäjissä (Kuka muu muka, Alpha Omega, Popkorni, Rata/raitti) oli enemmän kappaleita, jopa yli 10, eivätkä siis ole voineet yltää samaan. Cheekin Alpha Omega pystyi lokakuussa 2015 täyttämään Spotifyn päivälistan koko kymmenikön.

Denim-albumin kahdeksan raitaa pitivät viikon mittaan pintansa niin, että singlelistan sijoitushaitari oli 1–18. Raptaustaiset suosikit ovat viime aikoina kyenneet etenemään radiosuosikeiksi ilman Vain elämää -visiittiä – jopa Turisti, joka kävi kymmenentenä Jenni Vartiaisen siivellä. Averagekidlukellekin on kertynyt paljon striimihittejä, mutta radiolistalla hän ei ole yltänyt kuin vieraana 35:nneksi ja itse 42:nneksi.

Nykyisin on aika mielivaltaista erotella rappareita muusta popmassasta, mutta koska ”urbaani kulttuurimedia” Klangi kirjoittaa hänestä, lasken tähän kategoriaan Kaukuan. Hän on näet suhdannepoikkeus: vaikka esikoissinkku 10.000 tuntii jäi singlelistalla 26:nneksi, se on kiivennyt radiosoitossa sijalle 11. Kaukua on Kaiku-yhtiön artisti ja kolme eniten häntä soittanutta asemaa ovat samaa Sanoma-konsernia, mutta kyllä hän on päässyt muuallakin lupaavasti ääneen.

Villiintykäämme

Ylen nettiotsikointia eilen: ”Teosto: Yhä useampi kotimainen megahitti villitsi suomalaisia viime vuonna – katso kymmenen soitetuimman lista.” Itse juttu alkoi lauseella: ”Vuonna 2024 Suomessa oli poikkeuksellisen monta isoa hittikappaletta.” Myöhemmin kerrottiin: ”Soitetuin kappale niin radiossa, televisiossa kuin elävän musiikin esityksissäkin oli Anin ja Aleksanteri Hulkon säveltämä ja sanoittama kappale Jos puhutaan totta.”

Kohta 1. Ilmeisesti ”suomalaisia villitsevä megahitti” tarkoittaa, että kappale oli Teoston mukaan kymmenen soitetuimman joukossa – ulkopuolelle jääneet eivät sitten kai villinneet ketään. Kömpelöhköä klikinkeruuta. Kohta 2. ”Poikkeuksellisen monta isoa hittikappaletta” -väitteelle ei anneta mitään perustelua, paitsi ehkä sitä kautta, jos tarkoitetaan vain suomalaisia kappaleita, joita siis oli Top 10:ssä paljon, kahdeksan.

Kohta 3. Kielessämme käytetään niin-kuin-sanaparia aika riehakkaasti, mutta tuosta seuraa silti väärinymmärrys. Eihän kymmenottelun voittajastakaan voi noin vain sanoa, että hän voitti sekä aitajuoksun, seiväshypyn että kiekonheiton. Hän ei välttämättä ollut paras missään yksittäislajissa.

Teosto julkaisi vuositietonsa kuudes kesäkuuta, mutta Yle juttunsa vasta 18. päivä. Sinänsä se ja sama, koska paljon paremmat tiedot viime vuoden radiosoitoista saatiin Radiomonitorilta jo tammikuussa. Niiden mukaan eniten soittoja ja erityisesti kuuntelijoita oli Behmin Syntymäpäivällä. Yksittäisten soittokertojen kuuntelijalukujen erot voivat olla jopa tuhatkertaisia, enkä oikein tiedä, kuinka jonkin paikallistaajuuden yösoitto onnistuu ”villitsemään suomalaisia”.

Täyden kympin artistit

2024-hittivuosilistan Top 20:ssä tapahtui vielä kolme sijalukumuutosta, yksi yllättävä, joten odotan vielä ainakin seuraavan viikon pisteet. Tulosten julkaisun jälkeen käynnistän jonkinlaisena kesäsarjana isomman tulostuksen 65-vuotisen pisteytetyn listahistorian kunniaksi. Siinä järjestetään vuosilta 1960–2024 kaikki vähintään 10 single/jukebox/radiotilastokäyntiä aikaansaaneet esittäjät noiden 10 suurimman hitin yhteissaldon mukaan.

Tuhannesta Top 12 -listasta koostuneessa 1000 listan kirjassani (2021) tein suunnilleen saman 12 hitin kriteerillä. Tuon on harva nähnyt, mutta kerron eroavaisuuksista sen, että kun kirjaan kelpuuttui 250 esittäjää, niin neljä vuotta myöhemmin summa on jo 373. Eivät kaikki ole uusia nimiä, vaan monta sellaistakin, jotka eivät saa kokoon hittitusinaa, mutta kymmenikön saavat. Kuten vaikka Hurriganes, Spice Girls ja Anita Hirvonen. Sen voi paljastaa, että ykkössija vaihtuu.

Tihentyneiden ja pidentyneiden listojen takia hittimerkintöjen kerääminen on nyt olennaisesti helpompaa kuin takavuosikymmeninä, ja kun rankingia aletaan käydä loppupäästä läpi, nimistö koostuu paljolti viimeaikaisista striimi-ihmeistä. Kärkeä lähestyttäessä suhdanteet kuitenkin tasoittuvat. 50 tai 100 striimimerkinnän potista ei ole hyötyä, kun vain kymmenen huomioidaan.

Koska striimi-ihmeistä tulevat ensiksi mieleen loputtomat duetot ja fiittaukset, kerrottakoon että minkäänlaista pistejyvitystä ei harrasteta. Pääartisti saa hitin koko saldon, ja jos duetto on tasaveroinen, kumpikaan ei saa mitään. Siinä teille, kimppapönöttäjät, purkaa pölyä. En vielä ole päättänyt, moneenko osaan sarja jaetaan.

Vanhan tuulen puhallus

En muista, suuriko osa muinaisesta Rockradion kuuntelustani kului kotiäänittäjän sormi rec-painikkeella, mutta muistan reaktioni: miksi te taas soitatte tuota, miksette koskaan soita sitä, sitä, sitä, sitä tai sitä mahtavaa biisiä, jonka kuulin Radio Luxembourgista? Niukan lähetysajan tuhlaamista! Tuo tuntemus muistuu mieleen Radio Suomen äärellä, mutta nyt se ei koske uutta, vaan vanhaa musiikkia. Miksi taas tuo eikä ikinä sitä.

Laajan vastuualueen takia kanavalla on kaikelle musiikille liian vähän aikaa, ja taas-tuntemus syntyykin yllättävien pikkureaktioiden kautta. Viime viikkoina olen muutaman kerran luullut alkusekunnit kuultuani: nyt tulee Dua Lipan Houdini, hyvä biisi. Intro ei ole samanlainen, mutta siinä on elementtejä, joista voisi rakentua Houdini. Illuusio haihtuu kuitenkin heti, kun laulaja avaa suunsa. Kyseessä onkin Kikka ja Kiihkeät tuulet, paikallisradiolistan nelonen keväältä 1990.

Radio Suomi näyttää jostain syystä poimivan randomisti myös vanhoja hittejä rotaatioon, muutaman vuoden tai vuosikymmenien takaisia. Alkuvuonna tällaisen vaiheen koki hienon The La’s -yhtyeen ainoan albumin sinkku There She Goes (1988). Toisto herätti huomioni, koska jokainen juontaja äänsi esittäjän väärin, el eis. Wikipedia selittää nimen näin: ”La’” is just an abbreviation for ”lad”, so ”The La’s” simply means ”The Lads”. Bändi siis tuli Liverpoolista, ei Los Angelesista.

Jussin jäämistöstä

Viisi vuotta sitten kerroin täällä oivalluksestani, että Raha-automaattiyhdistyksen jukebox-listaa alettiin koota aikaisemmin kuin on annettu ymmärtää. Tarvitsi vain päästä käsiksi ensimmäisen julkaisijan, Intro-lehden numeroihin, ja hiljattain pääsin käytyäni Musiikkiarkistossa ja saatuani pöytään nivaskan lehtiä, joissa oli Jussi Raittisen osoitetarra. Eka lista löytyi syyskuun 1974 Introsta ja lienee kertonut elokuun tilanteen.

1. Hector: Takataan roos / Laura (sua kauheesti kaipaan)
2. Juice Leskinen & Coitus int: Marilyn
3. Rauli Badding Somerjoki: Näin käy rock ’n’ roll
4. Hurriganes: Blue Suede Shoes
5. Ami Aspelund: Waterloo
6. Marion: Tule tule tuutimaan
7. Abba: Waterloo
8. Hullujussi: Friduna skikuna
9. Anna Babitzin: Pitkätukka poikafrendi
10. Lena Zavaroni: (You’ve Got) Personality

Ei kovin lupaava aloitus, kun ykköseksi julistettiin kaksi biisiä. Ne toki olivat samalla Hectorin singlellä, mutta jukeboxit soittavat yksittäisiä raitoja, ja Laura oli selvästi merkitty b-puoleksi. Muistan listan historiasta vain yhden samanlaisen sattumuksen Dingon huippuajoilta. Kärkikympin muut hitit olivat tuttuja ajan singlelistoilta paitsi viimeinen, pikkuvanhan lapsitähden Lena Zavaronin (You’ve Got) Personality. Singlen toinen puoli Schools Out ei ollut Alice Cooper -cover, harmi.

Kierrätystie on kuuma

Varmaan täytyy jotenkin noteerata tämänvuotinen Vain elämää -kokoonpano – ennakoihan se melkoisia todennäköisyyksiä listasijoituksille, kun mukana ovat muun muassa Lauri Haav, Viivi, Käärijä ja Kuumaa-laulaja Johannes Brotherus. Kvartetilla on viimeisen kahden vuoden ajalta yhteensä 32 Top 10 -singleä.

Kiinnostavin elvytettävä on ilman muuta Pelle Miljoona, jonka huippukauden (1977–1980) klassikot ovat sisällöltään yhä ajankohtaisia, mutta retoriikaltaan ”vääräoppisia”. Onneksi niissä on vivahde-eroja: jos ei uskalla tarttua biisiin Väkivalta ja päihdeongelma, turvallisempi valinta on vaikkapa Mitä tänään koulussa opit. Ja ilakointiin on myös mahdollisuuksia – Mä vain pogoon sopisi ainakin Käärijälle.

Tokihan Pelleä on versioitu ihan viime vuosinakin, esimerkkinä Maustetyttöjen aika yksioikoinen näkemys kappaleesta Juokse villi lapsi. Vuonna 2022 Esa Eloranta ja Marko Haavisto julkaisivat kokonaisen albumin demonstroidakseen, kuinka alkujaan melko karut raidat toimivat leppoistettuina. Levyn nimi on Kymmenen miljoonaa, mutta voisi olla Juokse villi lapsi -lyriikan mukaisesti Löysiä kanoja ja kukkoja.

Vain elämää -rihmastokin sai otteen artistista jo 12. kaudellaan, kun Pelastakaa lapset -erikoisjaksossa Tuure Kilpeläinen esitti laulun Olen kaunis. Se on listapisteissä isoin Pelle-hitti, mutta tälle vetäisylle on kertynyt Spotify-striimejä vain 73 tuhatta.

Neitoon voit luottaa

Radiohittien tyyli tuntuu hiljalleen muuttuneen – ainakin itsestäänselvästi joka sinkkunsa kärkikymppiin saavat artistit ovat käyneet vähiin. Mutta tämän viikon ainoa Top 10 -uutuus kuulostaa liian tutulta, ikään kuin tekoälylle olisi syötetty esittäjän koko aiempi tuotanto hittejä painottaen. Kyseessä on Olli Halosen Suomineito.

Biisin nimikin on liian tuttu. Jo vuonna 1972 Hector mahdutti singlepuoliskolle 6 minuuttia 20 sekuntia Suomi-neitoa, joka lokalisoi Don McLeanin hitin American Pie. Vuonna 1994 Heidi Kyrö eteni radiolistan neloseksi sinkulla Sun suomineitos oon. Vuonna 2005 pykälää ylemmäs pääsi Jani Wickholmin Suomen neito ja vuonna 2006 kuutossijalle Sir Elwoodin hiljaisten värien Suomineito.

Radioystävällisyys oli niukkaa Petri Nygårdin ja Erika Vikmanin kimppasinglellä Suomineidot (2019), mutta sekin suoratoistettiin sijalle 15. Vuonna 2022 albumilistan ykköseksi nousi Samu Haberin Pelastetaan maailma, jonka viitosraitaa Suomineito on striimattu 260 660 kertaa. Kaikki edellämainitut ovat eri sävelmiä.

Napitukset 5/2025

Viimevuotiset suurhitit eivät enää ylittele pistekynnyksiä (kyllä, 2024-hittivuosilista lähestyy), ja parhaat tämänvuotiset ovat vasta kolmen- ja neljäntuhannen välissä. Ekaksi neljän napin biisiksi on ehdolla muun muassa Nelli Matulan Hitaammin hautaan, joka viettää jo 13. viikkoa radiolistan ykkösenä.

Damiano Davidin Born with a Broken Heart pääsi jo viime laskennassa 0,06 pisteen päähän nappirajasta, ja tiedä vaikka jatkaisi kohti seuraavaakin rajaa, koska on yhä radiolistan kuudentena. Toisena työvoittonapin ottajana voi pitää jo lokakuussa julkaistua Erika Vikmanin Myynnissä-singleä, joka on hissuksiin kerännyt radiopisteitä enemmän kuin Ich komme.

••• (3000)
KAJ: Bara bada bastu
JVG: Rehellisesti

•• (2000)
Ares ft Bizi: T-paita
Isac Elliot: Kyllä se siitä
Lady Gaga: Abracadabra

• (1000)
Damiano David: Born with a Broken Heart
Emma & Matilda: Sisko
Haloo Helsinki!: Gardenia
Isac Elliot: Vanhasta uuteen
Turisti: Liike on lääke
Lauri Haav: Toisessa elämässä
Erika Vikman: Myynnissä
Ellimei: Mun ihminen
Behm: Kaiken arvoinen
Ares: Onneks

Kuinka kumilla striimataan

Taulut-jättihittinsä (2023) jälkeen Hugo on pärjäillyt vähän maltillisemmin, mutta singlelistan Top 20 -tasolla pysytellen. Siellä 18:ntena debytoi viime perjantaina myös Väärään ihmiseen, jolla on ylimääräinen rasite/siivite: tämänvuotisen kesäkumikappaleen status. Yhteensä niitä on julkaistu jo kolmekymmentä.

Vaikka asialla on yleensä ollut hyvinkin nimekkäitä esittäjiä, listanäkyvyys jäi alkuvuosina vähäiseksi. Vuosien 1999–2010 tilastoihin ei päätynyt minkäänlaisia kumimerkintöjä, mutta sen jälkeen joka vuosi jotain, välillä paljonkin. Laitoin biisit vertailuun Spotify-kuunteluiden perusteella, mikä ei ole alkupään kannalta ihan tasapuolista, mutta tällaiset luvut löysin toukokuun viimeisenä päivänä.

19 910 778 – Cheek ft Jukka Poika: Jossu 2013
12 856 373 – Robin: Kesärenkaat 2014
11 233 456 – Kasmir ft Saara: Vauvoja 2015
10 569 557 – Bess: Missio 2023
6 259 260 – Gasellit: Suojaus petti 2019
5 244 624 – Duo: Panisin 2012
4 197 371 – Vilma Alina, Nelli Matula, Sini Yasemin & Ida Paul: Tyynysotaa 2017
4 031 142 – Erika Vikman & Arttu Wiskari: Tääl on niin kuuma 2021
3 258 187 – Antti Tuisku: Kumipuku 2018
1 693 447 – Tungevaag & Raaban ft Venior: Stay Awake 2016
1 586 856 – PMMP: Kumivirsi 2005
1 485 363 – Tuuli: Lähellä 2024
1 484 516 – Etta ft Isaac Sene: Rakastellaan 2022
1 342 519 – Fintelligens ft Cheek: Etkot, juhlat ja jatkot (ja kesäkumit) 2011
1 174 208 – Pariisin kevät ft Katri Ylander & Super Janne: Mä haluun sua enemmän ku muut haluu 2008
1 129 789 – Haloo Helsinki!: Mun sydän sanoo niin 2009
595 292 – Tuure Boelius: Hengitä 2020
282 528 – Rockin da North ft Janina Frostell: Tuu mun uniin 2002
188 244 – Antti Tuisku ft Mariska: Hyppää kyytiin 2007
146 136 – Herra Ylppö & Ihmiset: Hevimetallia 2010
107 460 – Klamydia: Onnesta soikeena 1998
62 968 – Reino syö akryylimassaa: Kumia ja nahkaa 1996
49 288 – Nuoret kemistit ft Nylon Beat: Kesägummitus 1997
39 905 – Tiktak ft Peltsi ja Juuso: Oma syy 2004
37 703 – Juustopäät: Kumimuumi 1999
35 597 – Smak: Antaa palaa vaan 2006
32 423 – Mordor Boys: Peitä lohikäärme 2003
23 532 – Seremoniamestari ft Anniina: Vinyyliä ja kumia 2000
21 682 – KMA ft Mariko: Kuuma kissa 2001

Mitä mulle kuuluu

Viha-rakkaussuhteeni radioon on jo pitkään kallistunut vihan suuntaan, mutta joskus tulee eteen asioita, jotka muistuttavat vanhoista innostuksista. Lähinnä siitä, kun 1970-luvulla etsi ja joskus löysi ulkomaista kuunneltavaa lyhyt- ja keskiaalloilta, ja siitä, kun 1980-luvulla Suomeen alkoi syntyä yllättävän monipuolisesti toimivia paikallisradioita.

Olen vuosikymmeniä kuunnellut työhuoneeni stereoista radiota kaapeliavusteisesti, mutta nyt kaikki operaattorit ovat lopettamassa/lopettaneet tämän palvelun. Nyhdin antennijohdon irti, laitoin tilalle T-lanka-antennin ja aloin tutkia, mitä kaikkea keskeisessä Toijalassa saa kuuluviin. Virittimen kaikki 30 muistipaikkaa tulivat täyteen.

Valtaosassa napatuista taajuuksista lähetin on Tampereella, mutta signaaleissa on eroja – runsas puolet oli häiriöttömiä, joidenkin taustasuhina katosi vaihtamalla monovastaanottoon ja muutama oli aivan tallennuskelvoton. Vaikka Ylellä on muuten parhaat kuuluvuudet, mikään X3Min yhdeksästä taajuudesta ei hörayttänyt laitteistoni korvia.

Siinä mielessähän koko projekti oli turhanpäiväinen, että tarjonta on pääosin jollei ihan täyttä roskaa niin ainakin keskenään pöyristyttävän samanlaista. Yle Puheen runsaat taajuudet perineellä ruotsalaisomisteisella Pop FM -uutuudella ei tunnu olevan vähäisintäkään pyrkimystä erottua kilpailijoistaan. Annoinkin sille muistipaikan 26.

Moikat bloggerpistecomista

Viime joulun alla nimimerkki Deer (jolla tehdään myös musiikkia) latasi tililtään Youtubeen videon 100 kuunnelluinta suomalaista biisiä Spotifysta. Sitä seurasi useita muilla, välillä kekseliäilläkin kriteereillä lajiteltuja Spotify-rankingeja. En tiedä, kuinka hän sai haettua esimerkiksi 50 suomalaista instrumentaalia tai kuinka hyvin listaus pitää paikkansa.

Pari viikkoa sitten tietolähde kuitenkin vaihtui, kun listattiin 2016-vuoden 40 suosituinta suomenkielistä biisiä. Tilasto oli peräisin suomenvuosilistat-sivustoltani, mutta lähteeksi mainittiin ”bloggerpistecom”. Pistejakauman selittävästä ruutukaappauksesta rajattiin pois viimeinen tieto: @Listablogi (klikkaa kuvaa isommaksi). Parin päivän päästä tuli sama setti vuodelta 2015.

Top 40 -mitta johtui siitä, että sivullani olleesta Top 75:stä ei löytynyt enempää kotimaisia. Kun Deer harppasi seuraavaksi vuoteen 1985, tarjolle tuli poikkeuksellisesti ulkomaisetkin hitit huomioiva Top 50. Suomisuhdanne oli tuolloin niin huono, että vaikka olisin auttanut häntä täydellä vuosilistalla, ei kotimaisia olisi saanut kokoon kuin 48. Mutta itse video toimi hyvin, suorastaan hykerrytti että olen sellaiseen potpuriin jotenkin myötävaikuttanut.

Kommenteissa ihmeteltiin, miksi Eppu Normaalin Vuonna 85 puuttuu – sehän julkaistiin vasta albumin kolmantena sinkkuna päätyen vuosikertaan 86. Mutta nykynuorisolle jälkikäteen julkaistut singlet taitavat olla aivan outo strategia. Muutamille on sekin vaikea ymmärtää, että Youtubessa näkyvä latauspäivämäärä ei välttämättä ole biisin ilmestymisajankohta – että musiikkia julkaistiin jo ennen Youtubea.

Tiktokissa leviävä kekseliäs koreografia on nostanut M-klassikon Pop Muzik (1979) uuteen suosioon. Kun lukee videon kommentteja tuoreusjärjestyksessä, siellä jaksetaan selittää 40+ vuoden takaisia asioita muisteleville boomereille: eihän tämä nyt niin vanha ole, vaan vuodelta 2011 (joka sekin on tosi vanha).

Vuosikerta 1993 edustaa

Euroviisufinaalista on nyt viikko ja sen tilastolliset seuraamukset nähtävissä. Suomalaisittainhan on ollut kolme seurattavaa, kun Käärijän ja Baby Lasagnan väliaikanumero herätti paljon huomiota. Spotifyn päivälistoilla yhteissinkku #Eurodab eteni Suomen (#6) jälkeen korkeimmalle Virossa (#13), Islannissa (#46), Latviassa (#56) ja Ruotsissa (#58).

Esitykseen sisältyi myös mash-up Rim tim tagi dim / Cha cha cha, joka palautti Käärijän biisin meillä 27:nneksi ja parissa maassa vielä korkeammalle: Islanti #17 ja Viro #21. Baby Lasagna jäi vähän sen varjoon, mutta nappasi 37. sijan sekä Suomesta että Virosta.

Iltapäivälehdet hekumoivat Erika Vikmanin ”maailmanlaajuista” menestystä vanhan vihollisemme, Spotifyn viraalilistan tuella, mutta tässä Ich kommen parhaat konkreettiset päivälistasijat: Viro #5, Latvia #11, Islanti #13, Latvia #16, Ruotsi #17, Itävalta #17, Sveitsi #27, Puola #32. Top 200 -sijoja kertyi yhteensä 19 maasta, kaikki Euroopassa.

KAJ:n Bara bada bastu ylsi Global-viikkolistalla kaikista viisuista korkeimmalle, 88:nneksi. Tässä yksittäisten maiden huippuja, päivä/viikko: Viro 1/1, Norja 1/2, Islanti 1/2, Latvia 2/5, Liettua 3/5, Sveitsi 3/5, Itävalta 5/7, Alankomaat 7/12, Luxemburg 7/14, Belgia 8/14, Puola 9/13. Brittien viralliselta singlelistalta lohkesi sija 48.

Kirjoita postikorttiin

Nyt kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään laulukilpailuja seurattavana, ajattelin kaivaa dataa maineikkaan Syksyn sävelen maininnan arvoiselta toiminta-ajalta (1968–2001). Datani on lähes yksinomaan peräisin Vinyylin rahinaa -sivustolta (kiitos), mutta aion jossain vaiheessa jatkojalostaa sitä enemmän omin päin.

Muutama poikkeus poislukien kilpailu ratkaistiin tuolloin katsojien postikorttiäänestyksellä, mikä tekee eri vuosien biiseistäkin jossain määrin vertailukelpoisia. 1990-luvulla alettiin käyttää puhelinäänestystä. Tässä siis 20 eniten ääniä saanutta. Suluissa kappaleen kisasijoitus ja vuosi.

1. Erkki Liikanen: Evakkoreki (1/1975) 157.375
2. Salomon: Unisatu (2/1975) 102.608
3. Erkki Liikanen: Jokkantii (1/1976) 98.658
4. Lea Laven: Ei oo, ei tuu (1/1979) 85.291
5. Mikko Alatalo: Vicky Lee (1/1978) 63.462
6. Jonna: Minttu sekä Ville (1/1983) 61.333
7. Jukka Kuoppamäki: Kultaa tai kunniaa (1/1973) 50.747
8. Erkki Liikanen: Reikani, Reikani (2/1983) 45.498
9. Sammy Babitzin: Daa-da daa-da (1/1972) 40.260
10. Katri Helena: Syysunelma (2/1976) 39.615

11. Marita Taavitsainen: Andre (1/1998) 39.259
12. Kurre: Jäit sateen taa (1/1991) 38.120
13. Samuli Edelmann: Pienestä kii (2/1991) 36.917
14. Anneli Sari, Feija & Taisto: Luonnonlapset (2/1978) 36.570
15. Irwin Goodman: Vain elämää (2/1973) 36.314
16. Jussi & The Boys: Metsämökin tonttu (1/1974) 35.243
17. Mikko Alatalo: Mummoni ja moukarinheitto (1/1981) 34.158
18. Fredi: Rakkauslaulu (3/1975) 33.811
19. Kirka: Surun pyyhit silmistäni (1/1988) 32.386
20. Ari Klem: Pieni ystäväin (1/1989) 31.698

Ei mikään hittivalta

Itävallan JJ nousi viisuvoittonsa jälkeen sunnuntain Spotify-soitoissamme kolmoseksi. Vaikka Wasted Lovelle ei voi pitkää liitelyä ennustaa, tuokin on jo merkittävä merkintä itävaltalaiselle artistille. Edellinen sikäläinen voittaja Conchita Wurst (2014) vain käväisi latauslistallamme. Kuten show’n väliaikanumeroistakin näki, ei isäntämaa Sveitsinkään kansainvälinen hittiansioluettelo ole kovin uljas. Onneksi varsin pitkän ja kunniakkaan uran luonut Yello-duo pääsi soimaan jossakin välissä.

On ollut pakko tarkkailla myös brittilistan viisukehitystä – Käärijähän nosti toissavuonna suomenkielisen hitin siellä kuutossijalle, mutta ruotsinkielisiä esityksiä en muista koskaan nähneeni. Tuolloin kisa pidettiin Liverpoolissa, ja nyt innostus on selvästi laimeampaa. Bara bada bastu löytyy sijalta 37 ja saanee jonkinlaisen viikkomerkinnän, mutta tuskinpa sitä jaksetaan pitää kovin historiallisena. Ich komme on 161:ntenä.

Wasted Love debytoi Global-tilaston sijalla 23, muut viisut seuraavat järjestyksessä Espresso macchiato (Viro) #35, pari miljoonaa kuuntelua kerännyt Bara bada bastu #46, Baller (Saksa) #59, Volevo essere un duro (Italia) #181 – eipä sitten muita Top 200:ssa.

Kokoelmalevyn paluu?

Tilastollisesti Ruotsi on tähän asti ollut Suomea edellä KAJ-huumassaan, mutta tuoreimmilla Spotify-listoilla Bara bada bastu on palannut meillä ykköseksi ja lojuu länsinaapurissa kolmossijalla. Suurempi ero oli viikko sitten julkaistun Sauna Collection -albumin vastaanotossa: täällä mentiin ykköseksi, tuolla jäätiin sijalle yhdeksän.

Siis hetkinen, mille vuosikymmenelle olemme taantuneet: kokoelma-albumi ykkösenä? Sauna Collection todellakin on hyvin perinteinen kokoelma, jossa on vain yksi ”uusi” biisi. Ei edellisestä ykkösestä kuitenkaan niin kauan ole, BTS:n Proof ylsi siihen vuonna 2022. Sen edeltäjä, Cheekin Timantit on ikuisia tuli vuonna 2018. Joulukuussa 2023 kärjessä nähtiin Old Gods of Asgardin Rebirth – Greatest Hits, mutta tuo Poets of the Fallin sivuprojekti ei nimestä huolimatta ollut urakatsaus.

Eilen MTV Hits lähetti videokoosteen Euphoria! 50 Eurovision Hits, ja koska se oli ties millä perusteilla järjestelty numeraalisesti ja sisälsi tämänvuotisiakin kisaajia, jäin seuraamaan. Ei siellä erikoita nähty, vaan pelkkiä englanninkielisiä kokelaita, korkeimpana Malta sijalla 19. Vanhojen viisujen sekaan kelpuutettiin jokunen harva muunkinkielinen. Ranking oli selvästi tehty brittinäkökulmasta, kuten oheisesta kärkikympistäkin näkee. Käärijän lisäksi suomalaisista kelpasivat Lordi (#22) ja Saara Aalto (#47).

1. Abba: Waterloo 1974 SWE
2. Loreen: Euphoria 2012 SWE
3. Sam Ryder: Spaceman 2022 GBR
4. Käärijä: Cha cha cha Alan Walker remix 2023 FIN
5. Bucks Fizz: Making Your Mind Up 1981 GBR
6. Céline Dion: Ne partez pas sans moi 1988 SUI
7. Nemo: The Code 2024 SUI
8. Gina G: Ooh Aah Just a Little Bit 1996 GBR
9. Duncan Lawrence: Arcade 2019 NED
10. Katrina & the Waves: Love Shine a Light 1997 GBR

Leijoista Cindyyn

Tulevassa käännöshittikirjassani puhutaan paljon myös niiden sanoittajista, ja heistä 21 ansioituneinta saavat jonkinlaisen esittelyn. Huomasin niitä naputellessani, että vain kaksi on enää elävien kirjoissa: Hector (s. 1947) ja Chrisse Johansson (s. 1948). Kaikki 1950-luvulla syntyneet ovat jo edesmenneitä: Raul Reiman, Juice Leskinen, Jukka Itkonen ja Turkka Mali.

Käännöstekstittäjät eivät toimineet niin kiinteässä suhteessa artisteihin kuin esimerkiksi Vexi Salmi toimi vuosikymmenet Irwin Goodmaniin. Suomennoksia Salmi tehtaili moneen suuntaan, tosin hieman suosien Hämeenlinnan-kavereitaan kuten Kai Hyttistä. Eniten yhteisiä listamerkintöjä laulaja-sanoittajaparina keräsivät Kirka ja Pertti Reponen, 16 mukaan lukien pari duettoa Anna-sisaren ja yksi Sammy-veljen kanssa.

Yllättävää, että yhtään hitiksi kasvanutta käännöstä Kirkalle ei tehnyt Chrisse Johansson, vaikka tämä oli Babitzinin sisarusten naapuri ja lapsuudenystävä Maunulassa ja vieläpä Kirkan eka jonkinlainen manageri. Kyllä heiltä joitakin yhteistöitä löytyy kuten vuoden 1975 Syksyn sävel -kisassa kahdeksanneksi sijoittunut esitys. Sillä oli jotenkin ajankohtaiselta kuulostava nimi: Mirella.

Ikuistakin ikuisempi

Olen monesti marmattanut siitä, että hidasliikkeinen radiolista myöhästyttää hittivuosilistojen valmistumista. Tosiasiassa striimilista on viime vuosina hidastunut sitä enemmän – se vain ei haittaa kokonaisuutta, koska radiosoitto tulee joka tapauksessa sen perässä ja sanoo viimeisen sanan.

Markus Hilden kertoi viime viikolla britti- ja jenkkilistablogissaan, että Teddy Swimsin Lose Control on yhä 89. listaviikollaan Billboard Hot 100:n seitsemäntenä ja striimipisteissä yhdeksäntenä. Ihan noin paljon ei Suomen tilanne ole venähtänyt, mutta paljon kuitenkin. Otin vertailuun vuosien 2016 ja 2024 kymmenen isoimman striimihitin listaviikot Top 10:ssä ja Top 40:ssä. Yhdeksän vuotta sittenhän meillä oli sittemmin ikävästi pois hiipunut erillinen Striimatuimmat-lista.

Vuonna 2016 iso striimihitti vietti Top 10:ssä keskimäärin 11,8 viikkoa, vuonna 2024 taas 16,1 viikkoa. Ero on suurempi Top 40:n osalta: 20,8 viikkoa vuonna 2016, peräti 38,8 viikkoa vuonna 2024. Todellinen luku on isompikin, koska Timanttei, Luotathan ja Lightskinboy roikkuvat yhä 40 kuunnelluimman joukossa. Lightskinboylla on 43 listaviikkoa, joista vain kuusi Top 10:ssä.

Biisien turnauskestävyys tuntuu lähteneen kasvuun muutamasta jättihitistä, joiden aikana (2019–2020) meillä ei ollut virallista tapaa mitata Top 40 -läsnäoloa: JVG:n Ikuinen vappu, The Weekndin Blinding Lights ja Behmin Hei rakas. Spotify-viikkolistojen perusteella Ikuiselle vapulle olisi kertynyt 82 viikkoa, mutta todennäköisesti Mirellan timanttipotti menee siitäkin ohi. Nykyinen lukema on 70.

Rinnakkain ja vastakkain

On se sitten kilpa-asetelma tai kimppa-asetelma, niin melkoinen asetelma kuitenkin: Erika Vikman ja KAJ nauttivat suopeista menestysennusteista euroviisufinaalin alla. Sekä Ich komme että Bara bada bastu ovat yltäneet Spotify-ykköseksi ja radiolistan kärkikymppiin. Usein muistakin maista on noustu listoille jo ennen finaalia, mutta nyt vain Viron Tommy Cashin Espresso macchiato pääsi pikaisesti parin varjosta esille Spotifyn päivälistan sijalle 108.

Vastakkainasetteluunhan media aina luottaa, ja kuulemma eräs pääkaupunkiseudun paikallislehti teetti laajan gallupin siitä, kannattavatko suomalaiset enemmän Vikmania vai KAJ:ta. Alexander Stubbiltakin tätä tivattiin. Yleisradiossa kaikki viisuihin liittyvä on automaattisen hihhuloinnin kohde, mutta onkohan siellä tarkoitus pitää mielessä, että Vikman kilpailee suomalaisen televisioyhtiön eli Ylen edustajana ja KAJ jonkun muun?

KAJ:n suosio poiki ainakin yhden ”Suomi käänsi selkänsä Erika Vikmanille” -kolumnin, mikä oli aika kohtuuton väite. Ensinnäkin KAJ on niin omanlaisensa ilmiö myös viisukuplan ulkopuolella, että suhtautumista vanhaan kaluttuun Erikaan ei voi arvioida samoilla mittareilla. Ja jos vertaa aikaan ennen Käärijää, Vikman on varmasti saanut edustuksellaan paljon enemmän huomiota kuin vaikka The Rasmus kolme tai Darude kuusi vuotta sitten.

Ukesta ukeen

Norjan virallinen listasivusto jykevöitti hiljattain tarjontaansa: sekä single-, albumi- että radiolistat ovat nyt Top 100 -mittaisia. Ruotsissa mitat ovat Top 100 ja Top 60, mutta radiotulostus puuttuu – kuten puuttuu Britannian ja Saksankin sivustoilta. Toinen toistaan joutavanpäiväisempiä musiikkityylitilastointeja kyllä piisaa. Meillähän sinkkuja on 50, albumeita 50 ja radiota 100.

Huomionarvoista Norjassa on sekin, että singlelistan arkisto ylettyy vuoteen 1958. Mitta oli yllättävänkin pitkään vain Top 10, mutta alusta asti jokaviikkoinen. Albumilistaa on tarjolla vuodesta 1967 lähtien ja radiolistaa vuodesta 2018. Vanhimmissakin tilastoissa näkyy äänilinkkejä ja kuvia, mutta hakutoiminnot ovat ainakin minulle sekavia. Sen verran toki tajuan, että uke on viikko.

Vaikka kenties ei ole helppoa keksiä, mitä konkreettista hyötyä sivuston sisällöstä suomalaiselle on, niin yritetään. Muiden Euroopan maiden listahistoriassa meidän euroviisuistamme menestynein on Cha cha cha tai Hard Rock Hallelujah, mutta Norjalla on omat viehtymyksensä. Käärijä nousi singlelistan kolmoseksi eli yhtä ylös kuin Riki Sorsan Reggae OK (1981), mutta Sorsa pysyi Top 10:ssä seitsemän viikkoa Käärijän neljää vastaan.

Älä anna sen olla, kierrätä

38 vuotta sitten Suomenkin ykkössingle oli brittiläisen Ferry Aid -kokoonpanon Let It Be. Nimet jo kertovat, että kerättiin varoja 193 ihmishenkeä vieneen lauttaonnettomuuden tuhoihin versioimalla The Beatlesiä. Organisoinnista vastasi The Sun -lehti, joka oli myynyt halpoja lippuja kyseiselle lauttamatkalle Belgiaan, ja tuottajina toimi Stock Aitken Waterman. Biisi äänitettiin kolmessa päivässä runsas viikko tapahtuneen jälkeen.

Ei ihme jos hanke on unohtunut, koska tuolloin (1987) oli moni jo saanut tarpeekseen starakertymien hyväntekeväisyyshymneistä, jotka eivät tuoneet mitään uutta Do They Know It’s Christmasin ja We Are the Worldin lajityyppiin. Usea pyydetty kieltäytyi kunniasta The Sunin huonon maineen takia, mutta kun nyt katsoo videota, niin supertähteyden vähyydestä huolimatta tarjolla on kuitenkin aika monenlaista artismia.

On esimerkiksi Kim Wilden ja Nik Kershaw’n yhteislaulua, on Gary Mooren ja Mark Knopflerin vuorottelevat kitarasoolot, on Kate Bush! Pakollisesta jättikuorokohtauksesta erottuu paljon tyyppejä, joista ihmettelee: miksi tuo ei saanut soolo-osuutta, kun joku puolenhitinihme Taffy sai? Esimerkiksi Bonnie Tyler, Suzi Quatro tai Hot Chocolaten ikoninen laulaja Errol Brown, jonka kuolemasta tulee huomenna täyteen kymmenen vuotta.

Se, että versiota harva enää muisti, taisi lisätä hämmennystä, kun vuonna 2010 Norjan TV2 mainosti Gylne tider -sarjan uutta tuotantokautta. Sarjassa kolme heppua kiersi maailmalla kyselemässä takavuosien tähtien, näyttelijöiden, laulajien ja urheilijoiden kuulumisia. (Joo, norjalaisilla on rahaa.) Käsittämätön rykelmä mukaan suostuneita aukoi videolla suutaan juuri tuon Ferry Aid -levytyksen tahtiin. Ricki Lake on olevinaan Boy George, no mikäs siinä.

Napitukset 4/2025

Linkin Parkin The Emptiness Machine on roikkunut lähes koko alkuvuoden radiolistan Top 10:ssä ja tienasi huhtikuussa toisen tuhatpistenappinsa. Se on 2024-vuosilistalla nyt viidenneksi suurin ulkomainen hitti ja saattaa vielä tuostakin petrata. Oheinen kuva on sen cd-singlen kansi.

The Emptiness Machinesta saattaa myös muodostua vuosilistan valmistumisen viimeinen viivästyttäjä, sillä muutamat muut radiolistan ikihongat kokivat tänään melkoisia pudotuksia: Bessin Kyyneleet sateessa, Costin Vaisto ja Jenni Vartiaisen Viimeinen pisara. Vartiaisen Leima hyökkäsi tilalle 33. sijalta kymmenenneksi. Noiden välissä julkaistu Valitsen sut uudestaan floppasi kummassakin tilastossa.

••••• (5000)
Turisti: Taikuri

••• (3000)
Averagekidluke: Diva
Ibe: Marraskuu
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan

•• (2000)
Erika Vikman: Ich komme
Sliki ft Turisti: Ne oli vääräs
Linkin Park: The Emptiness Machine
JVG: Rehellisesti
KAJ: Bara bada bastu

• (1000)
Jore & Zpoppa ft Ibe & Elastinen: MVP
Averagekidluke: Mitä meist jää
Jenni Vartiainen ft Turisti: Leima
Bess ft Käärijä: Kaistaa

18 vuotta kulta-ajasta

Pulpahti vain päähän: missäs oli se ”näytönsäästäjä”, joka reagoi koneella soivaan musiikkiin, löytyisikö vielä jostakin? Löytyi nykyisin Musiikki-nimellä toimivasta äpistä, siitä josta pääsee (kuka muistaa) Itunes Music Storeen. Kuvioihme oli jopa jossain välissä päivittynyt entistä hienommaksi, ja katselin sitä aikani kuunnellen erimittaisia pätkiä muinoin Ipod-käyttöön lataamistani biiseistä, kunnes alkoi tulla puhetta.

Olin keväällä 2007 jotenkin ladannut Ylen podcast-sarja Pop-Talkin ensimmäisen jakson. Niitä on Areenassakin, mutta vasta jaksosta 54 eteenpäin. Neljä ihmistä (all male panel, kuinkas muuten) keskusteli brittiläisen The Word-lehden väitteestä, että 2007 olisi historian paras musiikkivuosi. Hyvin keskustelikin, herrojen kokemukset ja näkemykset täydensivät toisiaan. 2007:n erityisyyteen suhtauduttiin keskimäärin skeptisesti mutta ei kyynisesti.

Nyt ainakin minusta tuntuu, että 2007:ssä ei ole juurikaan muisteltavaa. Elettiin kulutuksellisessa välitilassa: keskustelijat tunnistivat latauskulttuurin hyödyt ja haitat, cd ja musalehdet olivat vielä ihan relevantteja, Youtube mainittiin kerran, mutta edellisvuonna perustettua Spotifya ei kertaakaan. Vaikka luin joskus Wordiä ja käytin Itunesia, olen kutakuinkin ehtinyt unohtaa molemmat. Tuomon levy oli kyllä hyvä.

Latauskauppa eli kai nousuvaihetta päätellen siitä, että latauslista perustettiin vasta helmikuussa 2007 ja otettiin mukaan singlelistaan saman vuoden syksyllä. Volyymi kasvoi sen verran, että päätin lopettaa 50 hittiä -listan, Rumban listapalstan ja paljolti muutkin Rumba-yhteyteni. Tämän blogin piti alkaa 2008 alussa, mutta kai malttamattomuuttani pistin ensipostauksen tulille jo uudenvuodenaattona. Se näyttää oheisessa hakemistossa jotenkin tyhmältä.

Hiljaiset miljoonat

Singlelistalla on poikkeuksellisesti paljon nousussa olevia vanhoja hittejä, lähes puolet. Osittain syynä on sesonki-ilmiö: pitkäperjantaisin ilmestyy niukasti uutuuksia. Toinen tekijä on joidenkin päiväperhojen, etenkin kahden edellisviikon julkaisun romahdus. Williamin Enkeli ja Sexmanen Kuolematon putosivat kumpikin 14 sijaa, 10–24 ja 11–25. Enkä ihmettele.

Herroilta on viimeisen viiden vuoden aikana vierailut mukaanlukien tullut yhteensä melkein sata (45 + 47) hittimerkintää, joten melkoista tarkkaavaisuutta on heidän uriensa seuraaminen vaatinut. Yhä jokunen niistä on tilastoitunut pitkäksikin aikaa kuten Sexmanen Turisti-yhteistyö Lightskinboy ja Williamin Isac Elliot -yhteistyö Anteeks, mutta valtaosa tosiaankaan ei.

Uutuuksien puutteen korvasi 50. sijalta 14:nneksi harpponut Aikapoliisin Herkkukauppa (bam tsiki tsiki). Lähes neljä vuotta sitten julkaistu jyväskyläläislevytys on saanut vauhtia Tiktokista, mutta se ehti striimata melkein miljoonan ennen päätymistään Spotifyn Top 200:aan. Naisartistin kaksi muutakin biisiä vuodelta 2018 on pikkuhiljaa kiivennyt miljoonasarjaan, toinen jopa tuplasti. Radiosoittoa on rekisteröity vain Radio Keskisuomalaisesta.

Revittyä faktaa

Musiikin erikoisohjelmien tekijöiden eläköityessä Radio Suomi on lisännyt toiveohjelmia, ja kun kirjantekijänä iltani tuppaavat venymään, yötoiveet ovat tulleet tutuiksi. Perusteluihin ei yleensä paljon panosteta, mutta hiljattain Rednexin Old Pop in an Oak -hitin toivoja höysti pyyntöään: ”Se oli vuonna 1995 albumilistalla yhdeksän viikkoa.” Juontaja sitten ihmettelemään, että mistä te noita faktoja revitte. ”Yhdeksän viikkoa albumilistalla on kova saavutus.”

No on se olosuhteista riippuen melko kova saavutus, etenkin singlelle. Rednexin albumihan oli nimeltään Sex & Violins ja keräsi 26 listaviikkoa, joista viisi ykkösenä. Mutta tosiaan, mistä nuo faktat on revitty? Ifpin lista-arkisto ei kata elokuuta 1995 edeltänyttä aikaa, vaikka virallinen lista aloitti jo vuoden 1994 alussa. Oma singlelistasivustoni kertoo, että Suomessa saavutettiin singlelistan ykkössija jo marraskuussa 1994, ja viikkoja Top 20:ssä kertyi 13.

Old Pop in an Oak ei ole 30 vuodessa vakiintunut pophistoriaan yhtä hyvin kuin ne kaksi muuta Rednex-hittiä (Cotton Eye Joe ja Wish You Were Here), vaikka mahtui Top 1000 -kirjaani ja olisi mahtunut Top 500 -kirjaankin. Kuvailin sitä silloin näin: ”Tutun kuuloinen ralli erosi edeltäjästään lähinnä siinä, että hevosen hirnahduksen kohdalla kuultiinkin lehmän ammumista.”

Ei mitään muttia

Yksi uusimman singlelistan uutuuksista on Suvi Teräsniskan Rikki mutta riittävä sijalla 31. Se on artistille normisaavutus, sillä kaikki merkittävästi korkeammat striimivisiitit ovat olleet joko joululauluja tai Vain elämää -vetäisyjä. Huomio kiinnittyykin nyt sanaan ”mutta”, joka on hitinnimissä harvinainen. Ainoat aiemmat käyttökerrat olivat Tiktakin Mutta mä rakastan sua (2008) ja Jannan Vaikee mut oikee (2017). Kauko Röyhkän maksi-ep Mutta, mutta (1989) sijoitettiin albumilistalle.

Englannin "but" on paljon yleisempi, koska se on monimerkityksinen. Se vastaa joskus myös paitsi-sanaa, joka on meillä vielä harvinaisempi – ainoa näyte on Abreun Kaikki paitsi sydän (2022). Laitetaan siis kaikki samaan klönttiin ja julistetaan isoimpien but-hittien Top 10.

Ava Max: SWEET BUT PSYCHO •••••• 2018
Princessa: ANYONE BUT YOU – VIVO ••• 1997
Meat Loaf: I’D DO ANYTHING FOR LOVE (BUT I WON'T DO THAT) •• 1993
The Stylistics: CAN’T GIVE YOU ANYTHING (BUT MY LOVE) • 1975
Metallica: SAD BUT TRUE • 1993
Pet Shop Boys: I DON'T KNOW WHAT YOU WANT BUT I CAN'T GIVE IT ANY MORE 1999
C.C. Catch: NOTHING BUT A HEARTACHE 1989
Darin: EVERYTHING BUT THE GIRL 2007
Queen: NO ONE BUT YOU 1997
ABC: THAT WAS THEN BUT THIS IS NOW 1983

Embargo petti

Uudella radiolistalla kiinnittyy huomio siihen, että 25 soitetuimman joukkoon mahtuu kolme Alex Warrenin biisiä: Carry You Home #17 (mukana Ella Henderson), Ordinary #21 ja Troubled Waters #25. Viimeksimainittu on laskussa käytyään korkeimmillaan seitsemäntenä, ja viime vuonna Before You Leave Me ylsi myös sijalle 17. Warren on 24-vuotias somekuuluisuus Kaliforniasta.

Noista tuorein Ordinary on menestynyt maailman singlelistoilla muita selvästi paremmin niittäen ykkössijoja Euroopasta ja nousten USA:ssakin seitsemänneksi. Meillä sen paras Spotify-sija on vain 27, mutta siinäkin on eroa muiden striimisijoituksiin: Carry You Home #81, Before You Leave Me #94. Isoin radiohitti Troubled Waters ei ole koskaan käynyt Top 200:ssa.

Mielenkiintoista muuten, että kun katsoin tänään klo 13 Warrenin artistisivua ifpi.fistä, se näytti viimesyksyiselle esikoisalbumille You'll Be Alright, Kid (Chapter 1) parasta sijaa (#27) listalta 16/2025 – siis siltä, joka julkaistaan vasta klo 17. Levy käväisi tuoreeltaan vain 44:ntenä ja teki siis nyt re-entryn, josta meidän ei vielä kuuluisi tietää mitään.

Karsitut karsitut

Maaliskuussa edesmenneen Tapani Kansan viralliselta Facebook-sivulta ei käy ilmi, kuka kulloinkin oli äänessä. Muutamat minä-muotoiset postaukset voinee laittaa artistin itsensä kontolle. Mutta kuka ikinä allaolevan viestin sinne laittoi 28.3.2023, vahvisti taas vanhaa totuutta: ei ikinä kannata kysyä tai uskoa mitään mitattavaan menestykseen viittaavaa artistilta tai hänen taustavoimiltaan.

”Ilmestyttyään vuonna 1976 R-A-K-A-S-singlestä tuli kautta aikojen Suomessa myydyin single. Ja singlejä myytiin 60-ja 70-luvulla Suomessa paljon! - Kappale oli ehdolla Syksyn Sävel-kilpailuun 1976 mutta asiantuntijaraati ei kelpuuttanut sitä edes loppukilpailuun. Kilpailujen jälkeen MTV lähetti ohjelman Syksyn Sävelen karsitut jolloin R-A-K-A-S ponnahti välittömästi listaykköseksi. Suosio jatkuu edelleen….”

Tuo myydyin single -väite on tietenkin huuhaata. Ifpi-arkiston mukaan vain kolme 1970-luvun sinkkua myi yli 10.000 kpl, eikä R-A-K-A-S ollut yksi niistä. Vuonna 1976 kyllä puuhattiin ensimmäistä Syksyn sävelen karsitut -ohjelmaa, mutta Vinyylin rahinaa -blogin mukaan sitä ei koskaan ajettu ulos. Jos olisi ajettu, tuskin vasta seuraavan vuoden puolella – R-A-K-A-S nimittäin ”ponnahti välittömästi listaykköseksi” maaliskuussa 1977.

Ehkä koska biisi karsiutui Syksyn sävelestä, se laitettiin b-puoleksi singlen ekalla painoksella – a-raita oli jukeboxhitti Melina. Uudemman version b-puolena oli Lähdit taakse pilvien. R-A-K-A-S oli mukana oheisella Finnlevyn Syksyn säveliä -kokoelmalla, joka käväisi Top 10:ssä marraskuussa ja varmaan olisi pärjännyt paremmin, jos olisi saanut tv-ohjelman tuekseen.

Peliliike on listalääke

On toki paljon keskenään samannimisiä hittejä, mutta jos tuo nimi on poikkeuksellinen, sen toisintakäyttö tuntuu oudolta. Esimerkkinä singlelistamme uusi kakkonen, Turistin Liike on lääke. Tuo toteamushan on tuttu kolmen vuoden takaa nuorisoliikuntaa tukevasta K-ryhmän kampanjasta, johon liittyi listakolmoseksi noussut JVG:n single Liike on lääke.

Erikoisuutena pidän sitäkin, että viikko sitten singlelistalla debytoi Mintun Paperihaavoja. Ei nimittäin ole vuottakaan siitä, kun samainen tilasto vastaanotti Sanni-kappaleen Paperihaavoja ja Melon biisin Paperihaavoi. Miksi vasta nyt tuo sinänsä ikävä sattumus katsotaan laulun arvoiseksi? Onko paperin käyttö käynyt niin harvinaiseksi, että nuorempi sukupolvi käsittelee sitä kömpelömmin kuin edeltäjänsä?

Viime kesäkuussa kirjoitin tapauksesta Houdini, eli Dua Lipan ja Eminemin isoista samannimisistä hiteistä. Molemmat ovat jumittuneet rotaatioon niin, että paraikaakin pitävät radiolistalla sijoja 32 ja 30. Biisit.infon mukaan ne soivat yhä varsin laajalti eri asemilla, mutta suurin vaikutus hittipistesijoilla (Top 40:ssä) pysymiseen on Radio Novalla. Se on tänä vuonna päästänyt Eminemin ääneen 157 kertaa ja Lipan 148 kertaa.

Lauantailöylyt

Bara bada bastun pitkä valtakausi Spotifyn päivälistalla muuttui ensin pätkittäiseksi ja viime viikolla näytti loppuvan kokonaan. Viisi päivää kestäneeltä katkolta viisu kuitenkin kiipesi lauantaina taas kärkeen. Onko tapauksen taikasana lauantai, saunapäivä? Ajatteleeko kukaan enää, että saunominen kuuluu juuri lauantaiohjelmistoon, saunamusiikista puhumattakaan?

Otin tarkemmin selvää ja huomioin sen, että striimiluvut ovat muutoinkin viikonpäiväsidonnaisia: perjantai on ahkerin ja sunnuntai laiskin kuuntelupäivä. Merkitsin ylös BBB:n kaikki päivästriimit (oheisen graafin ylin osa) ja myös sijalla 200 olleen kappaleen lukeman, koska se kuvastaa ihan pätevästi yleisen kulutuksen määrää. Graafin keskimmäinen käppyrä sahaa varsin säännöllistä kuviota. Klikkaa isommaksi.

Poistin yleisen viikonpäiväsahauksen vaikutuksen jakamalla bastunumeron saman päivän pohjasijaluvulla. Tästä syntyi alimmainen käyrä, jonka loppupuolelta erottuu selvä ylenemä viikon välein. Bara bada bastua siis todellakin kuunnellaan suhteellisesti enemmän lauantaisin kuin muita hittejä. Onko se saunan korvike vai täydentäjä? Tutkikoon sitä joku muu.

Heintje, Gitte ja kaverit

Volker Dörkenin Youtube-tili on varsin antoisa löytö. Siellä on muun muassa länsisaksalaisia hittivuosikatsauksia vuodesta 1959 eli sikäläisen musabisneslehden Der Musikmarktin perustamisesta alkaen. Niistä on kiinnostavaa tutkia ja verrata Suomeen, millainen rooli käännösiskelmillä on ollut eri aikoina. Aktiivisimpia tuossa suhteessa näyttävät olleen 1960-luvun alku ja 1970-luvun loppu.

Löytyy myös ilmiöitä, joista en muista ennen kuulleeni. Vuonna 1968 Tom Jonesin Delilah jäi vuosilistan kolmoseksi, koska kaksoisvoiton otti 13-vuotias hollantilainen Heintje. Du sollst nicht weinen -biisin tunnistin, koska sitä ovat muutkin lapsitähdet laulaneet. Norjalaisen Anita Hegerlandin Mitt sommarlov ja Susanna Lönnbergin Kun kesä on viihtyivät listoillamme 1970–71. Alkujaan kyseessä on meksikolainen melodia 1800-luvulta.

Saksaksi laulavassa hollantilaispojassa ei ollut mitään ihmeteltävää, koska maailmantähdet tekivät ihan samaa. Tiesin kyllä Cliff Richardin levyttäneen saksaksi, mutta en noin paljon. Ahkeria olivat myös Elvis Presley, Petula Clark, Connie Francis ja kreikkalaissuuruudet Nana Mouskouri, Demis Roussos ja Vicky Leandros. Ennen pitkää Saksan-suosiotaan tanskalainen Gitte Hænning ehti tehdä hitin suomeksikin (Tämä maa #2, 1961).

Kun Volkerin tiliä selaa vanhimmasta päästä, siellä on valtavasti artistikohtaisia katsauksia, joissa on näppärästi laitettu rinnakkain Länsi-Saksan, Britannian ja USA:n lista-ansiot. Mukana on myös edellämainittu Gitte, vaikka hän ei koskaan käynyt britti- tai jenkkilistoilla. No, 32 saksalaisschlaagerin pätkässä riittää kuunneltavaa.

Isacin kirkko

Tuoreella Top 50 -singlelistalla on vierailut mukaan lukien 12 Isac Elliotin esitystä, ja Vanhasta uuteen -albumi debytoi ykkösenä. Koska sille on haalittu vanhoja sinkkuja kesästä 2023 asti, sen on voitu hehkuttaa ”striimanneen etukäteen tuplaplatinaa”. Miehen ensimmäisestä hitistä New Way Home on jo 12 vuotta ja yhteensä niitä on kertynyt 43, joten voinee kysyä: kuinka?

Esiteini-ilmiötä seurasivat vaihtelevantasoiset ulkomaillepyrkimykset, joita seurasi sarja suomenkielisiä duettoja Mikael Gabrielin kanssa, joita seurasi kehnommin menestyneitä englanninkielisiä sinkkuja. Paluu huipulle tapahtui ykkössinglellä 20 min kesällä 2022. Siinä vierailivat William ja Cledos, ja sen jälkeen onkin käyty loputtomalta tuntuvaa fiittauspiirileikkiä milloin kenenkin kanssa.

Koska en ole 12 vuodessa kyennyt muodostamaan päähäni juuri minkäänlaista kuvaa Isac Elliotista artistina, tulkitsijana tai persoonana, kuuntelin albumin kokonaan. Vaikka tekijätiimit hiukan siinä vaihtuilevat, oikein mikään ei erottunut geneerisestä Spotify Top 50 -soittolistamassasta. Pidin eniten päätöskappaleesta Kuka himas odottaa, enkä vain siksi, että se on päätöskappale.

Napitukset 3/2025

Maaliskuun isoimpien pottien kokoajat ovat viime vuoden tarjontaa, mutta kaksitonnisiin on ehtinyt pari tämänvuotistakin hittiä. Nimestään huolimatta UMK-biiseistä nopeimmin ja ainoana sinne ylsi Nelli Matulan Hitaammin hautaan. Se on radiolistan ykkösenä perässään kakkosena Goldielocksin Made of. Kisan voittanut Ich komme on sijalla 20.

Monikansallisen vokalistijoukon tukema Coldplayn We Pray on radiokolmonen ja uusi nappihitti, vaikka jäi singletilastossa 38:nneksi. Muissa maissa on menossa sama trendi eli parhaat sijat tulevat radiosoitosta. Yleensähän Wikipedian listasijakoosteissa ei juuri huomioida sitä, mutta joku on näemmä tällä kertaa ottanut asiakseen kerätä numeroita mm. Radiomonitorin sivustolta, joka näyttää asiakasmaiden Top 10 -tilanteet.

•••••••• (8000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•••• (4000)
Costi ft Juuna Chill: Vaisto

••• (3000)
Turisti ft Averagekidluke: Vitun hyvin

•• (2000)
Ahti ft Isac Elliot: Sun luokse
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan
William ft Isac Elliot: Anteeks

• (1000)
David Guetta, Alphaville & Ava Max: Forever Young
Coldplay, Little Simz, Burna Boy, Elyanna & Tini: We Pray
Ares ft Bizi: T-paita
JVG: Rehellisesti
Goldielocks: Made of
Isac Elliot: Se siitä
KAJ: Bara bada bastu
Lady Gaga: Abracadabra
Turisti: Diana

Mittavia aikajänteitä

Albumilistalla (kuka muistaa?) tapahtui perjantaina ihan maininnan arvoisia asioita. Jenni Vartiaisen Origon ykkössija ei yllätä kolmen peräkkäisen ykkösen jatkoksi, vaikka edellisestä levystä on lähes seitsemän vuotta – radio- ja striimikannatusta on jo kerätty sinkuilla varsin vakuuttavasti. Bessin striimiprofiili on pudonnut sen verran, että Ultravioletin debyytti vasta 12:ntena ei suuremmin järkytä.

The Maininnan ansaitsee vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers, jonka ei tarvinnut odottaa ensimmäistä listamerkintäänsä kuin 45 vuotta. Sen yhdeksäs albumi Rural Slang on nyt sijalla 13. Jonkinlaisen signaalin tästä käänteestä antoi vuoden 2006 biisi Palomino, jota on kuunneltu Spotifyssa yli kaksi miljoonaa kertaa. Se on noin 33 kertaa niin paljon kuin bändin seuraavaksi kuunnelluimmalla.

On niitä pitempiäkin aikajänteitä: Eini on korkeimmillaan (#19) 47 vuoteen eli sen jälkeen kun hänen esikoisalbuminsa ylsi 17:nneksi. Sen sijaan Lordin 13. albumille Limited Deadition näytetään matalampaa debyyttisijaa (#28) kuin koskaan ennen. Jopa dramaattisemmalta näyttää Cradle of Filthin 29. sija, sillä se ylsi edellisellä yrittämällään neljänneksi vuonna 2021.

Voiko olla sekä että?

Joskus viime keväänä kauhistelin täällä ulkomaisten hittien huonoa striimimenekkiä ja mietin, miten vaisuilla lukemilla vuoden striimatuimman ulkomaisen biisin Emma-palkinto jouduttaisiin myöntämään. Lopulta pystin sai Artemas, ja Kworbin mukaan I Like the Way You Kiss Me sai yli yhdeksän miljoonaa Spotify-kuuntelua eli melkein yhtä paljon kuin edellinen voittaja, Miley Cyrusin Flowers.

Keväällä 2025 tilanne näyttää vähintään yhtä huolestuttavalta. Tuoreella, perjantain uutuudet sisältävällä päivälistalla kuunnelluin ulkomainen kappale, Lady Gagan Abracadabra, on vasta sijalla 36. Sen kokonaispotti on noin 2,5 miljoonaa, ja lieneekö moni muu tämänvuotinen tuontihitti yltänyt edes miljoonaan.

Mutta: on yksi jo yli viiteen miljoonaan ehtinyt iskusävel, jonka on julkaissut Ruotsin Warner ja osa tekijöistäkin ruotsalaisia. Voisiko ulkomaisen biisin Emman ottaa Bara bada bastu? Ja jos voisi, kelpaisiko se mihinkään kotimaiseen kategoriaan? Veikkaan, että KAJ on joka tapauksessa otettava mukaan vuoden kotimaisen artistin yleisöäänestyksen ehdokkaaksi, muuten nousee meteli.

Kahden rakkaan loukku

Spotifyn kuuntelijaprofiilista saatiin taas eräänlainen kuvaus, kun joissakin muissa yleisöissä ison reaktion aiheuttanut Tapani Kansan kuolema näkyi päivälistalla vain yhtenä Top 200 -merkintänä. Sijan 103 otti R-a-k-a-s (1976), joka on joskus aiemminkin käynyt tuossa tilastossa ja aikoinaan myös latauslistalla en-muista-minkä tv-kimmokkeen ansiosta.

Hiukan sijoitusta lienee syönyt se, että Kansa aikoinaan levytti biisistä lähes perätysten kaksi versiota, sen tutumman viimeiseksi Scandia-singleksi ja hiukan kiivasrytmisemmän (ja lyhyemmän) ekalle CBS-albumille. Jälkimmäinenkin on kerännyt yhteensä 530.000 Spotify-striimiä, mutta niitä ei lasketa yhteen edeltäjän kanssa.

Uutisissa toistui väite, että Kansa sai vuonna 1971 Suomen ensimmäisen albumille myönnetyn kultalevyn. Ajan lehtijutuista kuitenkin käy ilmi, että aiemmin samana vuonna kultalevyn sai Työväen lauluja -kokoelma. Jo 1950-luvulla Scandia-yhtiön Paavo Einiö keksi Amerikan-matkallaan samannimisen mainoskikan ja jakoi niitä 30.000 singlen myynnistä oman firman artisteille ilman äänitealan kattojärjestön siunausta. Nekin näkyvät IFPIn nykyisessä nettitietokannassa.

Median perinteisessä ”hänet tunnetaan kappaleista” -osastossa näkyi taas outouksia. Kansallahan oli ainakin 30 listahitiksi luokiteltavaa biisiä, mutta tuon valikoiman ulkopuolelta keksittiin luetella Satu rakkauden (Rumba) ja Kuinka rakkaus alkoi (Ylen radiouutiset). Toki mies tuon jälkimmäisenkin levytti, mutta se on Pirkko Mannolan hitti vuodelta 1960 – ja iäkkyydestään huolimatta Mannola-versio on selvästi edellä myös Spotify-kuunteluissa.

Toisaalta toimittajien epätietoisuus katalogin laajuudesta ei ole ihme, jos heidän sivistyksensä on peräisin vaikkapa radionkuuntelusta – juuri kenenkään katalogi ei esimerkiksi Radio Suomen kautta kuulosta kovin runsaalta. Kansa itse totesi Iltalehdessä vuonna 2018, että Gramex-korvausten perusteella R-a-k-a-s, Delilah ja Äidin pikkupoika soivat radioissa kymmenen kertaa useammin kuin muut hänen laulunsa.

Viisivuotissuunnitelma

Kun Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan-hitin pistelaskennassa tulivat striimisarakkeet täyteen, kokonaispistesolu näytti lukua 7999,31. Jäipä täpärästi kahdeksas nappi saamatta, ajattelin, mutta seuraavalla viikolla biisi kohensi sijoitustaan singlelistalla ja raja ylittyi. Matkaa on toki kosolti Timanttei-edeltäjän pottiin, mutta tuolla 8000 pisteelläkin saa kaikkien aikojen hittitilastosta sijan 35.

Mirellan äkkinousua supertähdeksi korosti se, että kuuden Emma-palkinnon julkisuuskin tuli verrattain aikaisin – Kunpa oisin kertonut -albumihan ilmestyi juuri ennen ehdokasasettelun deadlinea. Moni pohtinee, miten tästä jatketaan, ja yksi mahdollisuus on tämä: toimitaan kuten Behm toimi neljä vuotta sitten hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Behmin Draaman kaari viehättää (2020) sisälsi neljä suurta hittiä, joista kolme nousi radioykköseksi kuten myös Mirellalla. Se rikkoi albumilistan ykkösviikkoennätyksen, jota Mirella tuskin rikkoo, vaikka kunnon kertymän on haalinut hänkin. Kummankaan jättiläpimurto (Hei rakas / Timanttei) ei tullut ihan tyhjästä, vaan Behmillä oli sitä ennen fiittimenestykset Pikku G:n ja Keko Salatan kanssa ja Mirellalla Sua sattuu.

Behm-albumin viimeinen ykkönen Lupaan roikkui radiolistan Top 10:ssä vielä yli vuosi ilmestymisensä jälkeen, ja uusia biisejä tuli varsin verkkaisesti (Ethän tarkoittanut sitä 2/22, Sata vuotta 1/23). Ne eivät nousseet huomiossa aiemmalle tasolle, mutta myöhemmät yhteistyösinkut Viimeinen tanssi (Olavi Uusivirta) ja Tunnista tuntiin (Ege Zulu) kasvoivat pitkäkestoisiksi suosikeiksi. Ihan mukavasti siis menee viisi vuotta alkuhuuman jälkeen.

En usko Mirella-tiimin ihan näin leppoisalla aikataululla etenevän jo siksikin, että kyseessä on niin nuori artisti. Nykyinenkin musiikkianti saattaa riittää jonkin aikaa: albumiraita Seireeni on lisätty Radio Suomen ja Yle X:n soittolistalle. Joka tapauksessa heillä on tuoreehko esimerkki siitä, kuinka nopean nousun aiheuttamia riskejä voi hallita hyvin tuloksin.

Symbioosihittien viikko

Muutaman viikon ajan on saanut päivittäisinä paritarkastuksina seurata kärkitilanteita Suomen ja Ruotsin Spotifyssa. Eilisperjantai toi niiden välille selvän eron, sillä meidän yläpäässämme debytoi monta nimekästä uutuutta, ja heillä nousuista huolehti lähinnä yksi keikkalavoille palannut yhtye. Ruotsin Top 200:ssa on yhteensä 26 Kent-biisiä, joista korkeimpana Pärlor sijalla 11.

Suomessa syyhki ykköseksi yli 200 tuhannella kuuntelulla Leima, Jenni Vartiaisen ja Turistin yhteiskappale. Listakäytös myötäilee enemmän Turistin tapoja, vaikka hänen soolo-osuutensa biisissä kestää alle puoli minuuttia. Nelossijalla näyttäytyy toinen korkeaprofiilinen kaksikko Bess ja Käärijä. Tässä hyötyjänä on Bess, joka ei yksinään ole käynyt pariin vuoteen Top 10:ssä. Jos katsoo radiopotentiaalin kannalta, niin kummassakin symbioosissa hyötyjän rooli vaihtuu.

Kiinnostavaa, että 2000-luvun menestyneimmät radioykkössijarohmut eli Vartiainen ja Haloo Helsinki! julkaisivat samaan aikaan uutuusbiisin. Haloon paluusingle Kaikki päättyy kyyneliin oli etenkin radiossa hämmentävä floppi, joten saapi nähdä, paljonko striimikuutosena debytoinut Gardenia-seuraaja pystyy kohentamaan osakkeita.

Turistina radioaalloilla

Menneen vuoden listailmiöitä oli raptaustaisten artistien ja kaupallisen radion välien lämpeneminen. Se jossain määrin yhtenäisti tyylillisesti single- ja radiolistoja, mutta ajallinen kohdistus heikkeni entisestään. Esimerkiksi paraikaa radiosoiton kolmossijaa pitävä Costin Vaisto piti samaa sijaa singletilastossa jo viime kesäkuussa.

Kaikille striimisuosikeille ei ole edelleenkään tilaa radioaalloilla. Kokosin oheen vuoden kymmenen isointa sellaista hittiä, joilla ei (toistaiseksi) ole yhtään radiosoittopistettä eli Top 40 -sijoitusta. Luettelossa mainitaan viidesti Turisti ja neljästi Averagekidluke, jotka ovat tosin käyneet lähellä pisterajaa. Mukana on myös kaksi biisiä Mirellalta, jolta julkaistiin hittejä niin tiuhaan, että radion toimintarytmi ei pysynyt mukana.

1. Turisti: Taikuri (#43)
2. Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
3. Averagekidluke ft Turisti: Vitun hyvin (#89)
4. Mirella: Uuteen eiliseen (#74)
5. Averagekidluke: Diva (#42)
6. Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
7. Averagekidluke: On/off
8. Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa
9. Mirella: Sua sattuu
10. William ft Isac Elliot: Anteeks

Video killed the audio star

Viisi vuotta sitten aloittamani Suomi Hot 50 -listan lopettamiselle oli monta syytä, joista eniten ärsytti Youtube-tilaston ilmestymisaikataulu. Sen mittausjakso myötäili hyvin Spotifyn ja Radiomonitorin vastaavia, mutta julkaisun kanssa kuhnailtiin pari päivää.

Lakkauttamisen jälkeen osa-alueiden voimasuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että kokoaminen olisi entistä mutkikkaampaa. Youtubehan yritti lanseerata itsensä musiikkipalveluna, ja sinne on ladattu paljon pelkkiä audiopätkiä, mutta niiden kulutusmäärät ovat pienentyneet. Listan nimi on yhä ”Viikon suosituimmat kappaleet”, mutta kannattaisi puhua musiikkivideoista.

Kaksi viikkoa singlelistan kakkosena viihtynyt Jore & Zpoppan MVP pääsi Youtube-listalla vain 52:nneksi. Vuoden isoin striimihitti 8,2 miljoonalla Spotify-kuuntelulla on Aresin Menestys on paras tapa kostaa, mutta sen Youtube-audiota on ”katsottu” vain 259.000 kertaa. Päinvastaisesti Portion Boysin vaiheikkaasti videoitu Näihin hommiin ei synnytä on Youtube-tilaston neljäntenä ja Spotifyssa vasta sijalla 95.

Visuaalisuuden merkityksestä kielinee sekin, että Bara bada bastun suosio on Youtubessa ylivoimaisimmillaan: ero kakkosen katselumääriin on 13-kertainen! Top sataan mahtuu kuusi vanhempaakin KAJ-videota.

Viraaliuden arvo

Mediailmiön suuruuden huomaa siitä, kuinka huitaistuja juttuja siitä tehdään, näytteenä nyt Bara bada bastu. Esimerkiksi Ylessä radiojuontajat toistuvasti hekumoivat, kuinka Suomi saattaa ensimmäisenä ottaa viisuissa kaksoisvoiton. Kuitenkin jo vuonna 1962 kilpailun voitti ranskalainen Isabelle Aubret ja toiseksi tuli ranskalainen Francois Deguelt, joka edusti Monacoa. Muun kuin oman maan edustaminenhan on aina ollut yleistä.

Tänään on ilakoitu KAJ:n ennätyksellisestä äänimäärästä Melodifestivalenissa. Mahtaako kukaan selittää, miksi Måns Zelmerlöw sai tuloslaskennassa 90 prosenttia KAJ:n yleisöäänipisteistä (81 vastaan 90), vaikka jäi vain 75 prosenttiin itse yleisöäänistä (3,3 miljoonaa vastaan 4,3 miljoonaa)? Tuskinpa sellaista ehditään pohtia.

Eniten pistää kuitenkin huokaisemaan vanha ystävä, Spotifyn viraalilista. Ilta-Sanomat teki otsikon ”KAJ nousi maailman listaykköseksi” selittämättä lainkaan, mistä listassa on kysymys. Ylen uutiset tarjosi tällaista: ”Viraalilista kertoo siitä, miten nopeasti kappale leviää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.” MTV:n uutiset puhui ”Viral 50 -soittolistasta”.

Jos mitataan leviämistä sosiaalisessa mediassa, niin miksi sellaisen hoitaisi Spotify? Varmaan somessa leviää Spotify-linkkejäkin, mutta valtaosa KAJ-liikenteestä on ihan muuta. Eikä viraalitilasto ole pelkästään soittolista, vaikka sen pohjalta toki kootaan Spotify-palveluun myös soittolista ja Bara bada bastu soi siinä ensimmäisenä.

Spotifyn listasivuston FAQ selittää viraaliuden näin:
Viral charts capture the songs gaining the most buzz on Spotify.
Chart placement is based on a few factors:
– If a song has recently risen in plays
– How often people share the song
– How many people recently discovered the song
Viral charts are entirely data-driven.

Kuulostaa sen verran summittaiselta, ettei minussa ainakaan viriä mielenkiinto. Mutta haluaisiko joku klikkiniilo vähän sisältöä helpon otsikkonsa taakse – tietoa siitä, onko viraaliudella mitään konkreettista arvoa? Listaa on koottu jo niin kauan, että sen pohjalta voisi tehdä hyvinkin laajaa tutkimusta. Millaista tulevaisuutta ykkössija enteilee, kuinka paljon sellaisen saavuttanut biisi on keskimäärin striimannut vaikkapa seuraavan vuoden aikana?

The MAN

Mauri Antero Numminen täyttää tänään 85 vuotta, onnea. Oheisessa kuvassa hän kauhisteli noin 30 vuotta sitten Sillankorva-baarin kotitalon purkamista. Se sijaitsi Toijalan rautatieaseman lähellä, ja Numminen pistäytyi siellä usein. Sen tilalle ei tänäkään päivänä ole rakennettu mitään. Kuvan otti Juhani Valli, klikkaa isommaksi.

Nummisen listahittiura koostuu viidestä sangen legendaarisesta coverista: Kissa vieköön 1970, Kotiharjun päällä 1971, Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä 1972, Maailma se on kuin silkkiä vaan 1976 ja Yes Sir, olen boogie 1995. Viimeksimainittu tehtiin 18 vuotta alkuperäisen jälkeen, muut olivat vanhempia – ei aina edes tiedetä, kuinka vanhoja.

Maailma se on kuin silkkiä vaan -biisin venäläinen säveltäjä Sasha Makarov eli 1870–1930, mutta muuta ajankohtatietoa en löydä. Kotiharjun päällä on F.W. Meachamin vuonna 1885 säveltämä marssi American Patrol, jonka eka suomalainen levyttäjä oli Olavi Virta 1954. Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä on Ich hab das Fräulein Helen baden sehn vuodelta 1925, tekijä Arpád Varosz, sanat Nummisen itsensä.

Kissa vieköön oli tuolloin neljä vuotta toimineen Love Recordsin eka käännöshitti. Louis Armstrong esitti sen vuonna 1939 Viimeisin iskusävel -elokuvassa nimellä Jeepers Creepers. Jo samana vuonna Bruno Laakko levytti sen Kauko Käyhkön suomennoksena, mikä oli noihin aikoihin poikkeuksellisen nopeaa toimintaa. Tässäkin Numminen on hieman muokannut lyriikkaa.