Sama ääni, eri totuudet

Musiikkituottajien sivuilla esillä olevat virallisen listan säännöt ovat joulukuulta 2009 eivätkä edes tunne suoratoiston tai striimin käsitettä. Listojen perään sijoitetun levykauppaluettelon toimijoista enin osa on ehtinyt lopettaa äänitteiden myynnin. Sivuilta siis saa nykyisin huonosti tietoa, miksi albumilistalla tapahtuu mitä tapahtuu, mutta joskus muualta kuulee selityksiä, jotka auttavat ymmärtämään.

Miksi Vain elämää ja jotkut lukemattomilla singleillä jopa vuosien ajan pohjustetut artistialbumit menestyvät nykyisin niin huonosti? Tiettävästi siksi, että Top 50:ssä huomioidaan albumeilta vain niiden biisien striimit, joita ei ole etukäteen julkaistu. Joissakin tapauksissa jäljelle jää niin vähän, että kunnon listasijaan on mahdollisuuksia vain vanhan liiton fyysisellä myynnillä. Sen sijaan esimerkiksi lähes kylmiltään markkinoille tullut Lukas Leonin esikoinen on menestynyt oivallisesti.

Systeemiä voi pitää reiluna, mutta Musiikkituottajien kannalta myös kovin ristiriitaisena. Ennakkosinkkujen striimithän huomioidaan albumien kulta- ja platinapalkinnoissa. Sama taho jakaa palkintoja ja listasijoja; toisessa järjestelmässä se palkitsee sinkkutulvan, toisessa se rankaisee siitä. Levyntekijöiden on valittava, kumpaa järjestelmää hyödyntää strategioissaan, ja kyllähän platinalevy tuntuu maistuvan makeammalta kuin jokin ketä-kiinnostaa-listanumero.

Yleisön osaksi jää ihmetellä villisti toisistaan poikkeavia suosiotietoja, parhaana näytteenä tapaus Mäkki. Hänen kakkosalbumillaan Muistikuvien vanki on jopa kolme vuotta vanhaa tavaraa – nimiraitakin julkaistiin toissavuonna – ja yhdellätoista (11) ennakkobiisillä haalittiin tuplaplatinalevyn edestä striimejä. Koska noita yhtätoista ei huomioida albumilistapisteytyksessä, tuplaplatina-albumin menekiksi mitattiin sija 50 ja heti ulos.

Mäkkihän on viime aikoina menestynyt Yksi totuus -duon puolikkaana. Häneltä ei kannattane kysyä, kumpi se yksi totuus on, tuplaplatina vai 50. sija.

Kaksi elämää: Bomfunk MC's

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Bomfunk MC's on kansainvälisen maineensa takia melko vertailukelvoton sarjan muiden osallistujien kanssa, mutta pääsi mukaan päivän paluu-uutisen takia. Ja jos jättää huomiotta Sen Yhden Hitin, yhteisstriimit ovat jokseenkin kotimaanmarkkinoiden kokoisia. Olisi kyllä kiva tietää, onko Freestylerin osuus pelkistä suomalaissoitoista yhtä muhkea – maailmanlaajuisestihan se peittoaa kevyesti kaikki muut biisit yhteensä, vaikka bändi sentään levytti kolme albumia.

Tuotannon laajuus huomioiden suosion jakautuminen listapisteissä ja striimeissä on yllättävän samanlainen. Poikkeuksena Uprocking Beats, joka meillä oli ensihitti ja maailmalla Freestylerin seuraaja lähes kaksi vuotta myöhemmin. "Flopanneen" kolmosalbuminkin sinkut on muistettu ihan hyvin, lähes kakkosalbumin veroisesti.

Bomfunk MC's – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	1		FREESTYLER	1999	••••	54 020 000
2	4		(CRACK IT) SOMETHING GOING ON	2002	•••	2 393 000
3	8		HYPNOTIC	2004	•••	733 000
4	7		LIVE YOUR LIFE	2002	•••	838 000
5	3		SUPER ELECTRIC	2001	•••	1 507 000
6	5		B-BOYS & FLYGIRLS	1999	••	2 277 000
7	10		OTHER EMCEE'S	2000	•	375 000
8	—		NO WAY IN HELL	2004	•	269 000
9	11		ROCKING, JUST TO MAKE YA MOVE	1999	•	333 000
10	—		BACK TO BACK	2002	•	110 000
11	9		SKY'S THE LIMIT	1999	•	492 000
12	6		TURN IT UP	2005	•	1 226 000
—	2		UPROCKING BEATS	1998		1 682 000
—	12		ROCK, ROCKING THA SPOT	1999		283 000

Ettei nyt vaan menis pitkäksi

Arttu Wiskari sivusi parasta sijoitustaan Striimatuimmat-listalla, kun Suomen muotoisen pilven alla nousi viime viikolla neljänneksi. Kiinnitän huomioni jonkinlaiseen sivuseikkaan, nimen pituuteen: 25 kirjainta. Se on enemmän kuin yleensä, se on enemmän kuin millään muulla edes jonkinkokoisella hitillä tänä vuonna.

Selaanpa tilannetta taaksepäin. Viime vuonna pisti silmään pituudellaan Anna Puun Tarviin vielä yhden yön aikaa: 25 kirjainta. Edelliseltä vuodelta pari pisintä: Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla, 25 kirjainta, ja Nikke Ankaran Ettei nyt vaan sattuis mitään, 25 kirjainta. Peruutetaan vielä: Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten, 25 kirjainta, ja Sannin Prinsessoja & astronautteja, 25. Mikä juttu tämä on?

Samana vuonna Sannin kanssa (2013) Juha Tapio lauloi ”tykkään susta niin että halkeen”, ja tuossa lauseessa on rohkeat 27 kirjainta. Mutta biisin nimi ei olekaan se – vaan TSNEH. Tulipa tuonkin akronyymin motiivi selväksi. 25 on maksimi.

En nyt iske pöytään kovaa dataa hitinnimien keskimääräisestä lyhenemisestä, mutta näin nämä asiat koetaan. Ehkä lyhyys on suositeltavaa ainakin silloin, kun perään liitetään rimssu featuring-artisteja (mikä minua yhä kummastuttaa: miksi ne liitetään biisin, ei esittäjän perään?). Takavuosina tuntui, että esimerkiksi U2 kompensoi omaa tynkyyttään mittavilla sinkunnimillä. I Still Haven’t Found What I’m Looking for. Sometimes You Can’t Make It on Your Own. Who’s Gonna Ride Your Wild Horses. Stuck in a Moment You Can’t Get Out of. Kaikki yli 25. No, onhan heillä myös One.

Maissinjyvällä jättiläisen kimppuun

Striimatuimmat-listan ykköseksi palannut Ava Maxin Sweet but Psycho on kasvamassa yhdeksi ei syksyn, vaan koko vuoden isoimmista hiteistä. Se komeilee radiolistankin kakkosena ja pyörii Loop-kanavalla noin sadan kerran viikkotahtia. Albanialaisjuurinen amerikkalainen Ava Max näyttää lyöneen läpi Ruotsissa ja levittäneen mainettaan sieltä niin, että harppasi toissapäivänä brittilistan 13:nneksi. Muun maailman tietämättömyydestä kertoo se, että Sweet but Psychon Youtube-videolla on vasta 12,5 miljoonaa katselua.

Muissa syksyn biiseissä ei tunnu olevan ainesta hittivuosilistan voittajakandidaateiksi, koska kaikkien striimikestävyys on osoittautunut vaillinaiseksi. Tosin erään ison radioyrittäjän tuoreehko tapa takertua ikuisesti muutamiin kappaleisiin on tehnyt ennakoinnin vaikeaksi. Pyhimyksen Jättiläisen paluu tehorotaatioon ei ollut hetkellinen Vain elämää -oikku, vaan se on tämänkin viikon radiolistan viitonen vietettyään välillä neljä kuukautta ulkona Top 100:sta.

Pyhimys kertoi Instagramissa, että Jättiläinen on virallisen listan tietokannan mukaan ”vuoden myydyin single”. Sillä on parhaat pisteet myös minun striimisijalukulaskennassani. Jos radiossakin menee noin hyvin, niin eikö vuosilistavoitto ala jo olla taputeltu? Ei sinnepäinkään. JVG:n striimikakkonen Popkorni on pärjännyt radiosoitossa koko vuoden ja roikkuu yhä yhdeksäntenä. Jättiläisellä piisaa kiivettävää vielä kuukausiksi.

Salakavala järjen pako

Oskari Onnisen ja Niko Vartiaisen musiikkiaiheinen podcast on nimeltään ps. tykitellään, ja tuoreimmassa jaksossa he käsittelevät Suomen albumilistan alennustilaa, ”konkurssiin menoa”. Paljolti täälläkin esillä ollein argumentein, mutta oli mukava kuunnella itseä puolta nuorempien ihmisten näkökulmia ns. vanhoihin hyviin aikoihin (mikä käytännössä tarkoittaa Yleisradion listalaadinta-aikakautta).

Koska minulla on väkisinkin ylikorostunut suhde listojen historialliseen jatkuvuuteen, tuntui että silmät avautuivat eri tavalla albumin ja albumilistan oudolle nykyolemukselle. Tuttujahan ongelmat ovat: striimin ja myynnin väkinäinen yhdistäminen, albumimitan ja -konseptin epämääräisyys, levyn eri painosten erottelu ja kaiken kruununa julkaisustrategioita ohjaavat umpinaurettavat kulta/platinakriteerit. Mutta nyt vasta tosissani ajattelen: mitä järkeä?

Muistaakseni olen kertonut, että suunnittelin kirjaa albumilistan 50-vuotiaasta tarinasta ajalta 1966–2015 – siihen pöytälaatikkoon en ole muutamaan toviin kurkistanut. Alkaa tuntua, että tuo olisi ollut juuri sopiva aikahaarukka, koska sen jälkeisistä tapahtumista on niin vähän sanottavaa. Taas kerran: paras meillä koottava lista on Striimatuimmat, ja se ansaitsisi taakseen kaikki pelimerkit, jotka mahdollisesti jollakulla on vielä laittaa suomalaiseen listakulttuuriin. (Ja paremman nimen.)

Kaksi elämää: Hanna Pakarinen

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Hanna Pakarinen ei periaatteessa kuuluisi koko sarjaan. Englanninkielisten hittien striimeihin voi olettaa sisältyvän ulkomaistakin kuuntelua, mutta Pakarisen tapauksessa kaikki muut paitsi euroviisu Leave Me Alone ovat niin matalissa lukemissa, että niitä voinee vaivatta verrata myöhempiin suomenkielisiin.

Suurinta listahittiä, Idols-voittobiisiä Love Is Like a Song, on kuunneltu täpärästi enemmän englanninkielisenä, mutta tämän vuosikymmenen suomenkieliset biisit valtaavat vaivatta striimisijat 2–9 Leave Me Alonen takana. Mörkö Mainio on lähtöisin lastenmusiikkiprojekti Ipanapan kakkosalbumilta.

Hanna Pakarinen – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	12		LOVE IS LIKE A SONG – TULIN VOITTAMAAN	2004	••••	122 000
2	1		LEAVE ME ALONE	2007	•••	824 000
3	—		FEARLESS	2004	•••	66 000
4	10		GO GO	2007	•	132 000
5	—		KISS OF LIFE	2005	•	17 000
6	—		STRONGER WITHOUT YOU	2005	•	119 000
7	—		HOW CAN I MISS YOU	2004	•	46 000
8	—		WHEN I BECOME ME	2005		29 000
9	—		SHOUT IT OUT LOUD	2009		53 000
10	—		DAMN YOU	2005		21 000
11	3		PAPERIMIEHEN TYTÄR	2010		326 000
12	4		SE YKSI AINOA	2011		252 000
—	2		MIEHET	2010		369 000
—	5		RAKKAUDEN JÄLKEEN	2016		202 000
—	6		JOKAPÄIVÄINEN	2013		201 000
—	7		MÖRKÖ MAINIO	2008		194 000
—	8		OLIPA KERRAN ELÄMÄ	2013		135 000
—	9		SYDÄN TULI VASTAAN	2013		135 000
—	11		HERROJEN KANSSA PELLON LAIDASSA	2016		131 000