Toukokuun Top 30

Toukokuussa Listablogin Facebook-sivuilla listattiin menestyneimpiä kokoelmasyöttejä eli kokoelmille lisättyjä ennenjulkaisemattomia kappaleita.

1. Bon Jovi: ALWAYS (Cross Road 1994)
2. Madonna: YOU’LL SEE (Something to Remember 1995)
3. Barbra Streisand: MEMORY (Memories 1982)
4. Kenny Rogers: LADY (Greatest Hits 1981)
5. Abba: GIMME! GIMME! GIMME! (A MAN AFTER MIDNIGHT) (Greatest Hits Volume 2 1980)
6. Madonna: CELEBRATION (Celebration 2009)
7. ZZ Top: VIVA LAS VEGAS (Greatest Hits 1992)
8. Zen Café: PIHA ILMAN SADETTAJAA (Jättiläinen 2003)
9. Celine Dion: THAT’S THE WAY IT IS (All the Way – A Decade of Song 1999)
10. No Doubt: IT’S MY LIFE (Singles 2004)

11. Egotrippi: MATKUSTAJA (20 suosikkia 2004)
12. Danny & Armi: KAIKEN SULLE ANTAISIN (Danny Story 1977)
13. Bryan Adams: PLEASE FORGIVE ME (So Far So Good 1993)
14. Madonna: JUSTIFY MY LOVE (The Immaculate Collection 1990)
15. George Michael: OUTSIDE (Ladies and Gentlemen 1998)
16. HIM: SOLITARY MAN (And Love Said No 2004)
17. The Beatles: FREE AS A BIRD (Anthology 1995)
18. Jennifer Lopez ft Pitbull: DANCE AGAIN (Dance Again 2012)
19. Topi Sorsakoski & Agents: LYHDYN NÄÄN SYTTYVÄN (Greatest Hits 1989)
20. Kaija Koo: KAUNIS RIETAS ONNELLINEN (Kaunis rietas onnellinen 2011)

21. The Rasmus ft Anette Olzon: OCTOBER & APRIL (Best of 2010)
22. Michael Jackson ft Janet Jackson: SCREAM (History 1995)
23. Scooter: NO FATE (Rough and Tough and Dangerous 1998)
24. Agents & Jorma Kääriäinen: ILLAN VARJOON HIMMEÄÄN (Agents Is Best 1998)
25. Mikko Kuustonen: JERUSALEMIIN (Lauluja linnunradan laidalta 1998)
26. Neljä ruusua: POPMUSEO (Popmuseo 2000)
27. Michael Jackson: EARTH SONG (History 1996)
28. Abba: THE DAY BEFORE YOU CAME (The First Ten Years 1982)
29. Britney Spears: MY PREROGATIVE (Greatest Hits 2004)
30. Pink: RAISE YOUR GLASS (Greatest Hits So Far 2010)

Kesäkuun Top 30:ssä listataan kääntämättömiä käännöshittejä eli suomalaisten tekemiä ulkomaisten biisien englanninkielisiä covereita. (Ne ovat todellakin kaikki englanniksi, koska Den glider in ei mahtunut mukaan.)

Vastaisku edm:lle

Suoratoistolistoja kaikenkattavasti dominoivat edm-soundit eivät todellakaan juhli viikon albumiuutuuksissa. Kärkeen kiilasi todellinen anti-edm:n multihuipentuma eli Yö, jolle Puolet taivaasta – puolet helvetistä on seitsemäs peräkkäinen ykköseksi noussut studioalbumi. 2000-luvun yhteissaldo on parin kokoelman ansiosta yhdeksän. Viime vuonna ilmestynyt single Minne tuulet vie roikkuu yhä radiolistan Top 20:ssä, vaikka sille on julkaistu Erakko-niminen seuraaja.

Ihan Yön veroiseen cv:hen ei yllä Kent, mutta silläkin on 2000-luvulta yhdeksän Top 6 -albumia. Tämän päivän kolmossija oli (lopettamiskohun siivittämää) parannusta kahteen edelliseen. Lasten hautausmaa (#5) ylsi samaan kuin 11 kuukautta sitten, ja Katatonia (#6) elpyi muutaman levyn takaiselle tasolleen. Vain kuusi viikkoa eri artistinimellä (Khid) tulleen albumin jälkeen DJ Kridlokk teki viiden vuoden takaisella UG-sololla re-entryn kahdeksanneksi.

Paalupaikalta pudonneen Elastinen-projektin suosituimmat striimilohkaisut ryöpsähtivät samaan outoon aikaan vasta nyt latauslistan kärkipäähän, niistä Täytyy jaksaa ykköseksi. Sielläkin näkyy tuttu jako kolmeen hittiin ja muihin ei-hitteihin – vaikka Vesala-yhteistyö En tunne sua mahduttautuikin neljäntenä Top 30:een. Viitossijan ottanut Oota mua eteni samaan aikaan radiolistan huipulle ja on tavallaan kaikki osa-alueet yhdistäen maamme tämän hetken isoin hitti.

Kesällä on sarja

Listablogin tämänkertainen kesäsarja hyödyntää samaa sammiota kuin Facebookissa julkaistavat kuukausilistat. Eli paljastamme sija kerrallaan, mitkä ovat listahistorian suurimmat eri kirjaimilla nimensä aloittavat hitit. Ekassa osassa sijat 20, viimeisessä osassa sijat 1. Mukana ovat kaikki aakkoset paitsi X, Z, Å ja Ö. Niillekin löytyisi muutama edustaja, mutta ei kahtakymmentä – yksi siis jopa Å:lle: The Monn Keysin ep Å! Maria! Jag vill hem! (1961)

Q pääsi sarjaan miltei rimaa hipoen, ja toiseksi heppoisin kategoria on arvatenkin Ä, jonka älä-käskyjen sekaan ylsi yllättäen kaksi ulkomaista biisiä. Mutta oikeastaan kaikkien muiden kirjainten listat yllättivät kovatasoisuudellaan ja tasaisuudellaan. Olen kelannut esittäjien aakkosjärjestystä niin monasti, että tiedän hyvin sen voimasuhteet – S-artisteja on selvästi eniten, perässä M ja kotimaisittain vahva K.

S-biisejäkin on eniten, mutta niiden Top 20 -listan kärkeen ei tunkenut ihan niin monta megahittiä kuin oletin. Tietyt sanat nostivat joitakin kirjaimia, esimerkiksi W:tä vahvistavat englannin kysymyksenaloittajat what, why, where ja muut. Entäs sitten I eli minä? Kisa kävi niin kovana, että Top 20:n ulkopuolelle jäi jopa Gloria Gaynorin I Will Survive. Sen päihittäjät paljastuvat vähitellen kahden osan viikkovauhtia alkaen joskus ensi viikolla. Ö:n puuttuessa sarjan nimi on A:sta Ä:hän.

Aikakausille pilkottua aikaa

Yhteiskiertueelle lähtevät iskelmävaarit Danny, Frederik ja Tapani Kansa murehtivat tänään Iltalehdessä sitä, ettei heitä enää soiteta radiossa. Jäi hieman epäselväksi, haluaisivatko he päästää enemmän ääneen vanhaa vai uutta tuotantoaan. ”Kyllä Yleisradiossa pitäisi olla jonkinlaista kontrollia siitä, millaisia musiikin valitsijoita sinne otetaan töihin. Tässä on nyt kolme veteraania, jotka on pantu boikottiin”, Kansa totesi.

Kinnas viittasi epäilemättä Radio Suomeen. Kun pophistoria laajenee koko ajan ja Yle X pitäytyy tuoreessa nuorisomusiikissa, Radio Suomi joutuu olemaan aina vain paljomman vartijana. Linjaa kuvaavasti sen Yöradiossa soivat vuorotellen 60-luvun, 70-luvun, 80-luvun, 90-luvun ja 00-luvun teematunnit. Kun yksi kanava pallottelee viiden–kuuden vuosikymmenen musiikkitarjonnalla, yksittäisille artisteille jäävä osuus saattaa tuntua – pahan inflaation kokenutta sanaa käyttääkseni – ”boikotilta”.

Jos jätetään puheohjelmat, soittolistauutuudet ja alueradiopäällekkäisyydet laskuista, Radio Suomi ehtii arvioni mukaan soittaa viikon mittaan tuhatkunta arkistobiisiä, jotka eivät kaikki ole hittejä. Kuvitellaanpa, että kanava jollakin viikolla soittaisi tuhat menestyneintä Listablogin hittitietokannan (1961-) kappaletta. Monestiko herrat pääsisivät ääneen? Danny (Armi-duetot mukaanlukien) 12 kertaa, Kansa kuusi kertaa, mutta Frederik vain kerran. Kaikki biisit olisivat 1960–70-luvuilta.

Entäpä viimeksi puheena olleet Spotifyn kuukausikuuntelijat? Frederikillä on heitä eniten (32.623), Kansalla 28.917 ja Dannyllä 21.933. Monilla kaimoilla siunatun Dannyn saldo lienee todellisuudessa vielä pienempi, sillä hänen Top 5 -listalleen mahtuu yksi Danny & The Juniorsin levytys.

Kahdeksalla panolla kuntoon

Spotifyn artistisivuille on ilmestynyt numerosarja, joka kertoo, kuinka moni on kuunnellut kyseistä artistia viimeisen kuukauden aikana. Tuota tekisi mieli hyödyntää monin tavoin – ensisijaisesti yhden ikuisuusongelman ratkaisemiseksi. Kuinka tiheästi yksittäiset kuuntelijat jaksavat luukuttaa yksittäisiä hittejä, ja kuinka suuri on näiden megaluukuttajien osuus kuunteluluvuista?

No eihän tuollaista pysty yhäkään päättelemään, mutta yhden melko tuloksekkaan jakolaskun sain tehdyksi. Pitkään ylivoimaisena ykkösenä jyrännyt Petri Nygårdin Pannaan Suomi kuntoon julkaistiin miltei kuukausi sitten, ja miehen tuore kuukausikuuntelijanumero on 448.972. Jos oletamme, että kaikki hänen tämänaikaiset kuuntelijansa ovat soittaneet (myös) tuota hittiä, voimme jakaa yhteiskuuntelumäärän 3.594.050 sillä. Tulos: Pannaan Suomi kuntoon -biisin kuuntelija on klikannut sitä keskimäärin kahdeksan kertaa.

Pari viikkoa sitten medianäyttävästi kuolleiden Riki Sorsan ja Lasse Mårtensonin levyt eivät tehneet paluuta listoille, mutta mikä on heidän Spotify-kuukausilukemansa? Sorsaa kävi kuuntelemassa 78.125 eri ihmistä (tai eri tiliä, joita tietysti voi käyttää monikin). Mårtenson on jäänyt aika vaatimattomaan lukemaan 17.628.

Pitkään puhallettu pilvi

Albumilistan kärkikymmenikössä on harvinaista kyllä kaksi re-entryä, joille kummallekin on vankat perusteet. 26. sijalta ulos pudonnut Draken Views palasi Spotify-jakelun myötä peräti kolmoseksi ja vain 31:ntenä ennen finaalia käynyt euroviisukokoelma kymmenenneksi. Striimaajia eivät viisut juuri kiinnosta, mutta latauslistan Top 20:ssä debytoi kolme näytettä tämän vuoden tasosta.

Korkein albumiuutuus, Kygon esikoispitkä Cloud Nine (#5), sisältää viisi listasingleä, joista Firestone nousi hitiksi jo 2014 ja sen seuraaja Stole the Show radiolistan kärkeen. Nykyisinhän on tapana laskea kaikkien edeltäneidenkin sinkkujen striimit albumin hyväksi kultalevylaskennoissa, ja Kygon luulisi olevan vahvoilla tuossa rankingissa. Vai kiinnostaakohan ketään enää pyörittää ulkomaisia artisteja tässä piirileikissä? Aika harvoin näkee levityksessä tuontilevyjen kultatiedotteita.

Jyrkkää ja loivaa

On kätevää ja mieluisaa, että maamme kolme merkittävintä hittitilastoa (striimilista, radiolista ja latauslista) julkistetaan nykyisin samana viikonpäivänä – vaikka laadinta-ajankohta vaihteleekin. Eilen JVG:n Hehkuu merkkautti itselleen kaksi ykkösdebyyttiä ja nousi radiolistallakin suoraan 32:nneksi. Muiden uutuuksien sijoitushajonta eri foorumeilla oli paljon suurempaa.

Sikäli kokonaiskuva yhtenäistyi, että yleensä muiden perässä raahautuvan radiolistan kovimmat nousijat olivat kaikki tuttuja digimarkkinoiden huipulta: Cheat Codesin Sex 33–9, Justin Timberlaken Can’t Stop the Feeling! 94–13 ja Calvin Harrisin This Is What You Came for 93–20. Viimevuotiset ikihongat on vihdoin saatu kammetuksi parhailta paikoilta, mutta muutama raita vielä viivästyttää Top 40 -läsnäolollaan hittivuosilista 2015:n valmistumista.

Laajentunut striimilista auttaa paremmin hahmottamaan sen, millaisia vastaanottoeroja suosituimpienkin artistien eri sinkkujen välillä on. Korkean debyytin jälkeen alamäen jyrkkyys vaihtelee. Tavallista nopeamman pudotuksen ovat viime aikoina kokeneet mm. Antti Tuiskun Suurin fani, Mikael Gabrielin Helium, Stigin Original Gigolo ja kaikki Anna Abreun julkaisut. Jotkut taas työntyvät esiin kehnommista lähtöasemista kuten Kuningasidean Sä saat mut (viikkostriimisijat 36–17–6).

Frans tai ei ketään

Euroviisut tuntuvat pyörittävän vuosi vuodelta suurempaa viihdeuutismyllyä, ja niinpä on helppo aina kuvitella kisan heijastuvan listoille enemmän kuin mitä lopulta jää käteen. Kaikki ehdokasbiisit sisältävä albumi menestyi ainakin ennen finaalia huonommin kuin aikoihin, eikä Sandhjalle kertynyt paljonkaan tilastollista kerrottavaa. Perinteinen Suomen edustajan viisuviikon radiosoittonousu tuotti tällä kertaa sijan 29.

Finaalin jälkeisen päivän kuunteluissa Spotifyn Top 200 -listalle mahtui 13 kilpailusävelmää. Tiistaina niistä oli jäljellä enää kuusi, sattumoisin kuusi parhaiten pärjännyttä hiukan toisessa järjestyksessä: viitonen Ruotsi 32 (35), kolmonen Venäjä 75 (69), kakkonen Australia 120 (81), nelonen Bulgaria 131 (95), kuutonen Ranska 154 (116) ja voittaja Ukraina 161 (74).

Ainoana nousijana ja ehkä myös virallisen striimilistan debyyttiehdokkaana erottuu Fransin If I Were Sorry, josta tulisi kautta aikain 18:s Suomen listoille noussut Ruotsin viisuedustaja. Voihan se hakea tuon tittelin helpommin seuraavalta latauslistaltakin, mutta yleensä sinne on päästy jo ruotsalaisen karsinnan Melodifestivalenin jälkeen, jos ollaan päästäkseen.

Halvennuksen paluu

Koko alkuvuoden vanhoissa liemissään muhinut midprice-lista sai yllättäen elvytysruiskeen, kun sinne siirrettiin monia tuttuja levyjä – niin monia, että yhdeksälle parhaalle annettiin keltapohjainen uutuustähti. Hiippakuntaa vaihtoivat muun muassa Chisun Polaris, Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa ja huom, vain toinen Vain elämää -julkaisu. Koko 27-viikkoisen päälistakauden VE päivä pysytteli VE illan yläpuolella, mutta nyt ilta (#7) on vihdoin niskan päällä.

Mutta kas: midpricen neljäntenä debytoinut Sannin Lelu on yhä myös Top 50:ssä pudoten 17. sijalta 34:nneksi. Kyse lienee siitä, että näiden levyjen suoratoistopisteet on jätetty päätilastoon – koska niiden siirrossa ei olisi mitään järkeä, niillähän ei ole hintaa. Lelu oli siirretyistä ainoa, jonka striimisaldo riitti yhä oikeaankin listasijaan.

Mistä päädymme taas yhteen midpricea ja listavalikoimaamme koskevaan älyttömyyteen: mistään ei voi enää saada tietoa, mikä on maamme ostetuin albumi, mutta voimme kyllä nähdä helposti, mikä on maamme ostetuin alihintainen albumi.

Sekin on tässä vuosien saatossa ihmetyttänyt, että tuo hämärä siirtely kategorioiden välillä koskee vain kotimaisia äänitteitä. En muista yhtään tapausta, jossa ulkomainen levy olisi hypännyt päälistalta midpriceen. Tarkemmin ottaen midpricessa on ylipäätään todella vähän tuontimusiikkia. Ainoat siellä koko vuonna 2016 havaitut maailmantähdet ovat olleet David Bowie ja Motörhead, mistä kenties voi tehdä jonkinsuuntaisia päätelmiä.

Kimmoisa saavutus.

Vaikka Elastinen on julkaissut vuodesta 2000 lähtien 13 albumia joko soolona tai Fintelligensin puolikkaana, niin vasta tänään hän on ensi kertaa albumilistan ykkösenä. Tähänastisten yritysten saldo aikajärjestyksessä oli 3–6–3–7–8–11–10–7–3–7–4–2. Erityisesti ihmetytti, ettei paalupaikkaa irronnut edes edellisellä, Vain elämää -pestin jälkeen ilmestyneellä levyllä. Artistille ominaiseen tapaan ärsyttävästi* nimetyn Elastinen feat. -albumin tv-tuki oli vielä jämäkämpi, kokonainen oma sarja tähtivieraineen.

Radiohead on tunnetusti kikkailevan musiikinjulkaisemisen edelläkävijä, eikä A Moon Shaped Pool -uutuuttakaan päästetty vielä fyysiseen tai Spotify-jakeluun. Se palautti bändin kuitenkin mitalikorokkeelle (#3) – aiemminhan on noustu kerran kärkeen (Amnesiac 2001) ja kolmasti kakkoseksi. Edeltäjä The King of Limbs (2011) jäi 13:nneksi.

Debyyttisija 19:ntena on Jean Michel Jarren paras merkintä yli 16 vuoteen. Yhteensä Electronica 2 on hänen 11. Top 20 -albuminsa, joista vain neljä eteni kärkikymmenikköön. Charles Plogman palasi vaisuhkosti 30:nneksi, eikä Tommy Lindgrenin 31. sijaakaan voi myönteisenä yllätyksenä pitää. Veronica Maggio jatkaa tasaisena kerättyään kahden ja puolen vuoden välein sijat 33–32–33.

*Niistä ärsyttävimmistä nimistä mainittakoon Renesanssi (suom. renessanssi), Iso kuva (suom. kokonaiskuva) ja tietenkin Elaksis Kivi.

Ei uutta, vaan oikeaa

Juha Tapion Jotain niin oikeaa nousi tänään radiolistalla 25. sijalta 13:nneksi. Hohhoijaa, Tapio soi radiossa, mitä muuta uutta? Ehkä voisi vaihteeksi hämmästellä sitä, kuinka kauan "mitä muuta uutta" on jatkunut. Jotain niin oikeaa on kolmas Top 20 -radiohitti Sinun vuorosi loistaa -albumilta. Kuinka monelta Juha Tapion peräkkäiseltä studioalbumilta on lohkaistu vähintään kolme Top 20 -radiohittiä? Seitsemältä. Seitsemältä.

Ensimmäinen niistä julkaistiin vuonna 2003, ja radiokentän konservatiivisinkin nurkkaus on ehtinyt muuttua aika paljon 13 vuodessa, kuten myös listalaadinta. Melkein jokainen noista hiteistä eteni kärkikymmenikköön, ja kahdelta kokoelmaltakin moisia irtosi yhteensä kolme. Ei voi muuta kuin pistää ne kaikki tuohon alle. (Tuo kansikuva muuten on peräisin tuoreesta Spotify-julkaisusta, johon mahtuu muitakin kuin tässä lueteltuja.)

Mitä silmät ei nää 2003
#2 Mitä silmät ei nää, #3 Ukkosta ja ullakolla, #4 Haaveilija
Ohikiitävää 2005
#1 Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, #1 Ohikiitävää, #7 Ihme
Kaunis ihminen 2006
#1 Kelpaat kelle vaan, #3 Anna pois itkuista puolet, #18 Koneet kiinni
Suurenmoinen elämä 2008
#3 Kaksi puuta, #8 Suurenmoinen elämä, #2 Minä olen, sinä olet
Suurenmoinen kokoelma 2009
#2 Raikas tuuli
Hyvä voittaa 2011
#2 En mitään, en ketään, #3 Sitkeä sydän, #2 Rakastan niin kauan kun mä voin, #6 Jossain täällä
Lapislatsulia 2013
#2 TSNEH, #12 Paremmat päivät, #1 Aito rakkaus, #4 Meillä on aikaa
Sitkeä sydän – suurimmat hitit 2014
#10 Planeetat, enkelit ja kuu, #1 Copacabana ja Ipanema
Sinun vuorosi loistaa 2015
#1 Sinun vuorosi loistaa, #1 Eläköön, #13 Jotain niin oikeaa

Nyt vastausta ootan illoin

Princen kuoleman aiheuttama kysyntäpiikki jäi tavanomaista lyhyemmäksi. Aiemmista poplegendojen edesmenoista olemme voineet havaita myyntinosteen kestävän useita viikkoja tai pitempäänkin, mutta Ultimate- ja The Very Best of Prince -kokoelmat putosivat suoraan ulos top 50:stä debyyttisijoiltaan 7 ja 12. On tietysti mahdollista, että tämä jossain määrin johtui kauppojen suppeista varastoista, mutta latauslistalta tultiin alas yhtä vauhdikkaasti – sillehän päätyi toissaviikolla kuusi Princen kappaletta.

Eilen näkyvästi uutisoidun Riki Sorsan kuoleman vaikutusta listoihin on vaikea ennakoida. Parinkymmenen vuoden hittijatkumosta ja muutamasta suurmenestyksestäkin huolimatta hänen albumilistamerkintänsä jäivät verrattain vaisuiksi – vain kolme levyä näyttäytyi Top 20:ssä. Kun halusin tarkistaa Musiikkituottajien sivuilta, jäikö miehen kultalevysaldo kahteen, sain todeta sivuston kauan palvelleen kultalevyhaun kadonneen kokonaan.

Jos tekee mieli tutkia netistä Sorsan listamenestystä, suosittelen välttämään hänen omia kotisivujaan – niiden liioittelu saa Dannyn ja Mikko Alatalonkin kalpenemaan. Esimerkiksi Haaveissa vainko oot mun (1985) kuulemma ”nousi ykköseksi kuukausien ajaksi”. Euroviisun Reggae OK (1981) kerrotaan olleen ”top-kympissä kymmenessä maassa”. Itse tiedän Suomen lisäksi vain yhden topkymppimaan, Norjan, mutta mielelläni vastaanotan tietoa kahdeksasta muusta.

Näkymiä huipulta ja alempaa

Monien rapakontakaisten r&b/hiphopkollegoidensa tavoin Drake julkaisi albuminsa aluksi vain valikoiduissa formaateissa, ei esimerkiksi Spotifyssa. Views kirmasi tästä huolimatta USA:n ja Britannian ykköseksi ja Spotifyn läpitunkemassa Ruotsissakin kakkoseksi, mutta debytoi meillä vasta sijalla 26. Jonkinlaista nousua voi jatkoviikkoina ennustella, koska One Dance -singlestä on kehkeytymässä miehen uran suurin hitti – se kiipesi radiosoitossakin jo 17:nneksi. Spotifyn maailmanlistalla sillä on yli tuplasti kuunteluita kakkossijaan nähden!

Viikon korkeimmaksi uutuudeksi kiilasi helsinkiläinen yhtyetulokas Younghearted (#15), joka on kerännyt näkyvyyttä striimitilastoissa ja yltänyt erikoiseen saavutukseen radiolistalla. Sillä on kolme Top 100 -hittiä, mutta yksikään niistä ei jaksanut sijaa 94 ylemmäs. Draken edelle ehti myös brittiläinen Haken (#23), joka neljän albumin katalogistaan huolimatta on listamme ensikertalainen.

Mikä pitää uutuudet noin alhaalla? No, kymmenen parhaan joukossa on seitsemän viimevuotista levyä, kaikki niistä joko nousussa tai paikallaan. JVG:n 247365 harppasi 21. sijalta viidenneksi ja luultavasti kykenisi halutessaan tekemään robinit, eli nappaamaan bonuspainoksella aikoinaan saamatta jääneen paalupaikan. V2.fi-sivustolla ihmeteltiin myös eilen Top 50:n staattisuutta, mutta kukaan keskustelija ei osunut aiheen ytimeen: siihen, että entinen myyntilista mittaa nykyisin myös kuuntelua eli sen olemus on keskeisesti muuttunut.

Ei soiteta Suomea kuntoon

Kun biisi tekee poikkeuksellisen korkean debyytin radiolistalla, sitä yleensä seuraa selvä notkahdus. Lokakuussa J. Karjalaisen Stindebinde nousi suoraan kakkoseksi, mutta menetti pisteistään 29 prosenttia seuraavalla viikolla. Viime listan ykkösenä debytoinut Lauri Tähkän Morsian tuli myös tänään alas 21 prosenttia kolmossijalle. Täten Antti Tuiskulle aukesi sauma uransa ekaan paalupaikkaan neljän kakkoshitin jälkeen. Uusi ykkönen on siis Pyydä multa anteeks kunnolla.

Tuiskulla on tuoreempikin single Suurin fani, joka edeltäjänsä myötätuulen takia joutuu kärkkymään sijalla 58 – radioiden soittolistoillehan vain aniharvoin mahtuu yhtäaikaisia biisejä samalta artistilta. Elastisen tv-projektissakin kaikki airplay-huomio on keskittynyt Johanna Kurkela -yhteistyöhön Oota mua, joka eteni jo nelossijalle. Edelleen suoratoistossa mielin määrin jyräävää Petri Nygårdia on turha hakea Top 100:sta. Biisit.info on rekisteröinyt panolaululle yhteensä vain kaksi soittokertaa 22 asemalta.

Tällä viikolla ei nähty näyttäviä sisääntuloja – vauhdikkaimmin Top 40 -rajan ylitti striimilistan kärkipäästä tuttu Sex (52–26). Siinä kollaboroivat kalifornialaiskolmikko Cheat Codes ja hämmentävästi vaikkakin maantieteellisesti oikein nimetty Kris Kross Amsterdam. Yhteys 90-luvun tenavarapduoon syntyi kuulemma siitä, että alkujaan Huismanin dj-veljekset järjestivät Kris Kross -nimisiä ysäribileitä ja nousivat niistä kuuluisuuteen.

Mutkikasta suoratoistoa

Ensimmäinen virallinen striimauslista esiteltiin perjantaina NRJ:llä ja ilmaantui sunnuntaina myös Musiikkituottajien sivuille. Ensimmäinen sekaannuksen aihe on se, että toisen tilaston mitta on Top 40 ja toisen Top 50. Toinen on se, että Suomen virallinen lista -sivustossa on yhä esillä myös suoratoistovetoinen Top 20 -singlelista. Se eroaa striimilistasta vain niin, että sijat 5–6, 8–9 ja 19–20 ovat vaihtaneet keskenään paikkaa.

Kaikilta noilta listoilta puuttuu Petri Nygårdin Pannaan Suomi kuntoon, vaikka se debytoi Spotifyn päivälistan kahdeksantena jo viime viikon maanantaina ja on juhlinut sen jälkeen ylivoimaisena ykkösenä. Saneleeko Spotify jotenkin laadinta-ajankohdan? Erikoisena sattumana on pidettävä sitä, että spotifycharts.comin viikkolistapalvelu on hyytynyt ja näyttää tuoreimpana viikkolistana 21.4. tilannetta, eikä ”pelkkää” Spotify-kuuntelua täten voi viikkotasolla verrata virallisiin kokonaistuloksiin. Niissähän mukana ovat myös Apple Music, Deezer ja Google Play.

Tärkeintä kuitenkin on se, että meillä vihdoin on kunnollisen mittainen single/hitti/suoratoistolista, on sitten minkä niminen tahansa. Nyt pitäisi päättää, minkä mitan aion huomioida arkistoissani ja vuosilaskelmissani. Top 50:llä on henkinen yhteys edesmenneeseen 50 hittiä -listaan, mutta koska pisteytän radiolistastakin vain 40 parasta, luulisi saman riittävän myös suoratoistoon. Päätänpä tässä pidemmän listan hyväksi, tällä perustelulla: Top 50 -sija vaatii viikkotasolla yli 150.000 striimiä, ja se on suuri luku.

Myöhäisiä ja olemattomia ykkösiä

Areenakeikat ja deluxe-painos palauttivat eilen Antti Tuiskun En kommentoi -albumin kahdeksanneksi viikoksi listakärkeen. Uusi versio arvatenkin sisältää kolme myöhemmin julkaistua singleä, mutta ei Vain elämää -kappaleita. Noista sinkuista keskimmäinen Pyydä multa anteeks kunnolla eteni perjantaina radiolistan kakkoseksi, ja Tuisku on nyt yltänyt jo viidellä biisillä radiokakkoseksi, mutta ei kertaakaan paalupaikalle.

Vaikka jäivät Antin taakse, viikon uutuudet saavat olla tyytyväisiä asemiinsa. The 69 Eyes (#2) pääsi ylimmäs yhdeksään vuoteen, Beyoncé (#4) ylimmäs koskaan soolona – 15 vuotta sitten Destiny’s Childin Survivor kävi myös nelosena. Viitossijan Eva Dahlgren nauttii niin ikään noususuhdannetta, mutta hiukan tekisi mieli surkutellakin. Vaikka Jag sjunger ljuset on jo Dahlgrenin uran yhdeksäs Top 5 -albumi, mikään niistä ei ole saavuttanut ykkössijaa.

Princenkin paras albumilistaus on kakkonen, mutta volyymiltaan kyseenalaiseksi näivettynyt latauslista tarjosi hänelle ansaitun ekan ykköshitin, kun Purple Rain singahti kärkeen. Vuosien 2006 ja 2001 kokoelmat Ultimate ja The Very Best of ilmaantuivat ensikertalaisina sijoille 7 ja 12 Purple Rain -soundtrackin palatessa 36:nneksi. Aikoinaan vuonna 1984 levy jäi sijalle 15 osittain siksi, että kun elokuva sai USA:n ja Britannian ensi-iltansa heinäkuussa, suomalaiset joutuivat odottamaan sitä marraskuuhun asti.

Merkkikuukausi 5/2016

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

55 vuotta: Kai Lind
Lauluyhtye Four Catsin isot menestykset tulivat 1962–1963, mutta Lind ehti ennen niitä kerätä mainetta yksikseen, aloitushittinä Keinu kanssani.

50 vuotta: Simo Salminen
50 vuotta: Mari Laurila
50 vuotta: The Moody Blues
Vaikka Rotestilaulu ja Aja hiljaa isi olivat novelty-hittien perikuvia, ne eivät toki jääneet Salmisen ja tuolloin vain kolmivuotiaan Laurilan ainoiksi listavisiiteiksi. Eka Moody Bluesin kahdeksasta lista-lp:stä oli The Magnificent Moodies.

45 vuotta: Lynn Anderson
Rose Garden -hitti siivitti samannimisen albumin nelossijalle, joka oli listan viisivuotisen historian siihen asti paras ulkomaisen naissooloartistin merkintä.

35 vuotta: Van Halen
35 vuotta: Whitesnake
Hevin läpimurtovuosi 1981: Van Halen esittäytyi albumilla Fair Warning, Whitesnaken kehotus kuului Come an’ Get It.

30 vuotta: Chris Rea
30 vuotta: Honey B & T-bones
Rea tilastoitui Suomessa vasta kahdeksannella albumillaan On the Beach, mutta vakiinnutti suosionsa. Honey B:n nosti mukaan levy Help Me.

25 vuotta: Samuli Edelmann
25 vuotta: Kaija Kärkinen
Nämä urat käynnistyivät samalla sylttytehtaalla, euroviisukarsinnoissa. Kärkisen Hullu yö voitti ja Edelmannin Peggy tuli toiseksi.

20 vuotta: The Rasmus
20 vuotta: Tehosekoitin
20 vuotta: Apocalyptica
Artikkeliton Rasmus eteni listasuosikiksi Peep-albumilla, Apocalyptica versioimalla levyn täydeltä Metallicaa. Tehosekoitin ylsi singletilastoon ep:llä Kadonneet pojat.

15 vuotta: Gorillaz
Virtuaaliyhtye nappasi Suomesta kultalevyn esikoisellaan Gorillaz, mutta neljäs albumi ei enää rekisteröitynyt listalla.

10 vuotta: Stig
Stig Doggin ekan listasinglen Rakkauden Bermudan kolmion videokin on ollut You Tubessa kohta kymmenen vuotta. Kannattaa vilkaista.