Joulukuun Top 30

Joulukuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin menestyneimpiä hittejä, joiden nimessä mainitaan joulu.

1. Wham!: Last Christmas (1984)
2. Hanoi Rocks: Dead by Xmas (1981)
3. Ne Luupojat Surf: Kaikki uskoo joulupukkiin (1990)
4. Band Aid: Do They Know It’s Christmas (1984)
5. Bat & Ryyd: Ryyd-joulu (1989)
6. Marita Taavitsainen: Mistä joulupukki tunnetaan (1998)
7. Juice Leskinen: Jouluvirsi (1985)
8. Leevi and the Leavings: Joulukertomus (1988)
9. Hassisen kone: On jouluyö, nyt laulaa saa (1981)
10. Mariah Carey: All I Want for Christmas Is You (1994)

11. Ne Luupojat Surf: Hauskaa joulua (1992)
12. Los Del Rio: Macarena Christmas (1996)
13. Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen (1998)
14. Raskasta joulua: Tulkoon joulu (2013)
15. Band Aid 20: Do They Know It’s Christmas (2004)
16. Neljä ruusua: Joulun tähti (1990)
17. Coldplay: Christmas Lights (2010)
18. Whigfield: Last Christmas (1995)
19. Bryan Adams: Christmas Time (1985)
20. Neumann: Jouluaamu (1987)

21. Slade: Merry Xmas Everybody (1973)
22. Big Daddy & Rockin’ Combo: Dead by Xmas (2008)
23. Mud: Lonely This Christmas (1974)
24. Joulumantelit: Joulun pelko (2000)
25. Suvi Teräsniska: Tulkoon joulu (2009)
26. Jani & Jetsetters: Jouluksi kotiin (2006)
27. Anna Hanski: Mä uskon joulupukkiin (1992)
28. Jari Sillanpää: Jouluna rokataan (1996)
29. Nylon Beat: Musta joulu (1999)
30. John Lennon & Yoko Ono: Happy Xmas (War Is Over) (1980)

Tammikuun Top 30:ssä juhlistetaan vuotta 2016 listaamalla hittejä, joiden nimessä on 16 kirjainta. Taitaa olla hiukan tavallista vaikeampi veikattava.

Sydämen joulupiikki

Vaikka viikonpäivätkin sanelevat osittain sen, miten joulun aluspäivien sesonkirotaatio näkyy radiolistoilla, niin vuosittaisissa soittomäärissä voi havaita myös ihmeen isoja eroja. Toissavuonna mikään joululaulu ei ylittänyt Top 20 -kynnystä, tällä kertaa tempussa onnistui seitsemän biisiä. Muun muassa ensikertalaisena Leevi and the Leavingsin Jossain on kai vielä joulu (1990).

Ennen vanhaan radio soitti joulumusaa uuden vuodenkin puolelle, mutta nykyisin hana väännetään armotta kiinni viimeistään tapaninpäivänä. Kansa on omaksunut käytännön niin kuuliaisesti, että Spotifyn päivälistat heijastavat tai jopa karrikoivat samaa ilmiötä. Aaton kulminaatiota seurasi joulupäivän romahdus, ja eilen (27.12.) Top 100:sta löytyi enää vain All I Want for Christmas Is You (#57).

Mariah Carey ei kuitenkaan komeillut aattolistan kärjessä Vesa-Matti Loirin hämmästyttävän täsmäiskun takia. Kuten oheisesta käyrästä näkee, Sydämeeni joulun teen ei muina päivinä tehnyt kummoistakaan vaikutusta, mutta loikkasi 22. sijalta ykköseksi ja siitä saman tien 30:nneksi. Careyn seurana graafissa kuvastaa yleistä trendiä kestosuosikki Last Christmas. Klikkaa suuremmaksi.

Mokkakreemikakku pöytään!

Joskus vuosia sitten hahmottelin ideaa kirjasta, jonka pitäisi ilmestyä silloin kun Suomen albumilista täyttää 50 vuotta. Eikä se jäänyt hahmotteluksi, vaan suunnittelin rakenteen, muodon, grafiikan ja kuvituksen kutakuinkin pakettiin: tämä rykäistään kasaan sitten, kun on aikaa. Taisin suhtautua skeptisesti tulevaisuudennäkymiin ns. oikeissa töissä.

Kohta on vuosi 2016, ja ekan säännöllisesti ilmestyvän albumilistan julkaisusta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Kylläpä aika rientää. Kirjaa ei sattumoisin ole olemassa, intressit ovat siirtyilleet vähän muualle, mutta totta kai merkkipäivä täytyy huomioida. Etenkin kun bisneksen muuttuessa niiden synttärien määrä saattaa osoittautua hyvinkin rajalliseksi. Lupaan harrastaa huomiointia tammikuun mittaan ainakin muutaman kerran.

Tuo eka lista (Top 5) julkaistiin siis helmikuun 1966 Iskelmä-lehdessä ja koski tammikuun myyntiä. Ilta-Sanomat laati yksittäiseksi jääneen topviitosen jo helmikuussa 1965, ja noihin aikoihin myös Suosikin laajan singlelistan sekaan mahtui sekalainen määrä albumeita – siksi Suomen vanhat albumilistat -sivuston ekat tilastot ovat niin vaihtelevan mittaisia.

Haloo, olen yhä ykkönen

Joulu asettuu viikonpäiviin tänä vuonna niin hankalasti, että on vaikea arvata, koska radio- ja myyntilistoja seuraavan kerran julkistetaan. Seuraava albumilista mittaa pelkästään joulua edeltänyttä aikaa eli kertoo sen todellisen jouluykkösen, mutta ilman täyttä varmuuttakin voimme hyvin kohdella ja juhlia tämänviikkoista ykköstä Adelea sellaisena. Kippis.

Olen kai liikaakin turruttanut itseäni 25-albumin ennätyksiin asenteella ”odottakaapa, kun pöly laskeutuu”. Mutta vähitellen alkaa havahtua siihen, että pöly on jatkanut leijumistaan aika kauan. Hetkinen, Hello on latauslistan ykkösenä jo kahdeksatta viikkoa! Pidin selviönä, että sille käy kuin esimerkiksi Cheek-hitille Timantit on ikuisia; kun jättijyrästä loppuu höyry, pudotaan varsin pian alas eikä pistesaldo lopulta riitä hittivuosilistan kärkeen. Ehkä Hellosta tuleekin 2015-vuosilistan voittaja, ehkä jopa ylivoimaisesti.

No, Hello on yhä ainoa Spotifyn tarjoama 25:n biisi, mikä vahvistaa sen asemia. Mutta Adelea on striimattavissa enemmän kuin tunnutaan tietävän. Vuonna 2010 hän duetoi Daniel Merriweatherin kanssa hienon kappaleen Water and a Flame, joka julkaistiin singlenä vain muutama kuukausi ennen 21:n ilmestymistä ja floppasi jouluruuhkassa pahan kerran. Sitä ei edelleenkään ole kuunneltu kuin puolisentoista miljoonaa kertaa, kun saman Merriweather-levyn toiselle sinkulle Red näytetään lukemia 10,3 miljoonaa. Löytäkää se!

Koherentimpaa kierrätystä

Albumilistan korkein uutuus on vaatimattomasta sijastaan (#28) huolimatta aika hämmentävä: kolme kuukautta sitten julkaistu 1989, jossa Ryan Adams versioi raita raidalta Taylor Swiftin samannimisen vuoden takaisen menestyslevyn. Tosin suomalaisia ei sekään erityisesti sytyttänyt, tuloksena vain viisi listaviikkoa ja korkein sijoitus kymmenen. Radiosoittoa sen raidat ovat kyllä haalineet kiitettävästi. Tuo 28. sija on muuten meillä Adamsin uran paras.

Erikoista kyllä Top 50:ssä on samaan aikaan toinenkin biisi-biisiltä-tallenne, kun Rajaton kierrätti loppukesällä The Beatlesin klassikkoälppärin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Artistin koko tuotantoa käsitteleviä tribuuttiprojekteja on nähty tilastoissa pilvin pimein, mutta yhteen spesifiin levyyn keskittyviä ei minulle tule Suomen listahistoriasta mieleen muita kuin nuo kaksi. Tuleeko sinulla?

Singlelistalla on vähän eläväisempää, vaikka se taaskaan ei kykene raportoimaan tuoreita juonenkäänteitä. Kakkosena debytoiva Evelinan ja Mikael Gabrielin Honey on saanut sittemmin tehdä striimauksissa tilaa Antti Tuiskun ja Nikke Ankaran uutuudelle Party (papiidipaadi), joka hyökkäsi Spotify-päivälistan kärkeen jo tiistaina. Myös Anssi Kelan Petri Ruusunen on komeillut kärkiviisikossa muutaman päivän.

Anna sen lumettaa

Katri Helenan itse säveltämä Joulumaa (1978) nousi eilen ensimmäistä kertaa koskaan Top 20 -radiolistalle (34–16). Tuo on artistillekin paras radiosijoitus yli 20 vuoteen. Latauslistalla biisi käväisi vuosina 2008 ja 2009. Katri Helenan uuden joulualbumin biisejä ei näy sadan soitetuimman joukossa eikä juuri muutakaan tämänvuotista sesonkimusaa. Yle X tuputti omaa Joulusoija-kappalettaan 31 kertaa, millä tienattiin 47. sija. Koska muut eivät sitä soittaneet, Radio Monitorin datasta voi järkeillä (31 soittoa, 1.890.000 impressiota), että yhden Yle X -soiton laskennallinen painoarvo on noin 60.000 kuuntelijaa.

Spotifyn 50 kuunnelluimman joukkoon mahtuu vain yksi jouluveisu – tietenkin All I Want for Christmas Is You – mutta alempana Top 200:ssa niitä piisaa ruuhkaksi asti. Ariana Granden viimevuotinen Santa Tell Me on sijalla 56, ja 76:ntena Frank Sinatra toivoo ihan perustellusti Let It Snow. Joulumaata ei kuitenkaan suoratoistosuosikeista löydy, ehkä siksi että se puuttuu Spotifyn yleiskatsaussivun ”Parhaat joulubiisit” -soittolistalta.

Sininen muistohetki

On hiljaisen hetken aika. Tämän joulun markkinoille ei julkaistu Smurffien albumia.

Niitä tuli vuosina 1996–2014 yhteensä 23, joista 19 julkaistiin loppuvuonna ja neljä keväällä. Suhdanteet eivät olleet tasaisen laskevia, vaan eniten listaviikkoja (28) keräsi niinkin myöhään kuin vuonna 2011 ilmestynyt Leffa boogie vol. 19. Viimevuotinen menekki jäi kuitenkin pahaenteisen vaisuksi: #smurfie vol. 23 ei jaksanut 33. sijaa ylemmäs.

Muu tarpeellinen näkynee oheisessa graafissa (klikkaa isommaksi). Sellaista vain välillä pohtii, että ekojen smurffilevyjen kohderyhmä on jo vankasti täysikasvuista porukkaa. Vieläkö he muistelevat lapsuuden sinisiä suosikkibiisejä, oliko edes sellaisia? Henkilökohtaista mielipidettä en ole muodostanut enkä aiokaan.

Paikallista vientiä

Harvoin törmää sellaiseen bänditulokkaaseen, jonka jäsenillä on jopa 20 vuotta ikäeroa. Albumilistan 20:ntenä debytoineen The Local Bandin kohdalla tälle on ilmeinen selitys: sen neljä jäsentä ovat ennestään varsin tunnettuja toisista kokoonpanoista. Reckless Love, Children of Bodom, Santa Cruz ja The 69 Eyes ovat kaikki yltäneet tilastoissamme vähintään kolmossijalle.

Moisen superkokoonpanon olemassaoloon sisältyy myös hankaluuksia, muun muassa koskien yhteislevyn julkaisuoikeuksia niissä kaikissa maissa, joissa ainakin osa jäsenistä nauttii jopa kiihkeää suosiota. On erilaisia sopimuksia eri levy-yhtiöissä. The Local Bandin Facebook-sivuille ilmaantuikin rumpali Jussi 69:n viesti, jossa faneja kehotettiin tilaamaan albumi Levykauppa Äxistä. ”These guys deliver the record all over the world in just few days and if you ask me i think it’s pretty damn cheap too.”

Halpa on, kyllä: seitsemän coverbiisin minialbumista veloitetaan 13,95 euroa, eli se kuuluisi midprice-listalle. Sinne ei jostain syystä ole sijoitettu halpojakaan uutuuslevyjä enää pitkään aikaan. Kiinnostavaa lienee sekin, lasketaanko ulkomaisten fanien Äxistä tilaamat äänitteet Suomen listalle, ja jos kysyntä äityy tätä kautta hurjaksi, reagoiko Sonyn täkäläisen konttorin kultalevymittari siihen. Levyn nimihän siis on Locals Only.

Paalupaikka jäi unelmaksi

Tämän viikon otatuksesta saatiin ennakkoa perjantaina julkaistulta Britannian albumilistalta: pystyykö Adele pitämään kolmannen viikon myynnillä takanaan maan toisen vientiylpeyden, vastajulkaistun Coldplayn? Pystyi kyllä, melko selvällä erolla, mutta silti on yllätys, että hopealle jätetty A Head Full of Dreams debytoi Suomessa vasta seitsemäntenä. Bändin neljä edellistä albumiahan ylsivät sijoille 1, 1, 2 ja 1, ja tuo Mylo Xyloton kakkossijakin johtui vajaasta myyntiviikosta.

Adelen 25 jatkaa jyräämistään myös meillä ja on täten ennakkosuosikki joulun ykköseksi. Tuontiäänite joulumyynnin kärjessä tai edes kärkikamppailussa on 2000-luvulla muuttunut melkoiseksi harvinaisuudeksi Suomessa. Luettelen tässä viikon 51 listojen korkeimmalla majailleet ulkomaiset artistit vuosina 2000–2014.
2000: The Beatles #1
2001: Gregorian #5
2002: Elvis Presley #3
2003: Red Hot Chili Peppers #12
2004: Helmut Lotti #3
2005: Il Divo #1
2006: Basshunter #4
2007: Led Zeppelin #11
2008: Guns n’ Roses #7
2009: The Baseballs #1
2010: Michael Jackson #9
2011: Michael Bublé #3
2012: Michael Bublé #7
2013: One Direction #11
2014: AC/DC #7

Avaruudellinen viive

Radiolistan tunnelma on varovaisen odottava ennen parin seuraavan viikon joulumyllerrystä. Huomiota herättää yksi piikki: Ville Gallen ja Sannin Lähtisitkö loikkasi 24. sijalta neljänneksi. Top 20:n tulokkaat sijoilla 16–20 ovat kaikki kotimaisia, ennakoiduimpina Juha Tapion (Eläköön #16) ja Anna Puun (Kohta vapaita #18) tämänsyksyisten albumien kakkoslohkaisut.

Jonne Aaronin Ei tää rakkautta oo (#19) lohkesi sen sijaan edellissyksyiseltä levyltä, ja sijan 17 Lucas (Täydellisen epätäydellinen) ei ole albumia vielä julkaissutkaan. Kyseessä on 16-vuotias espoolaisheppu, joka mielenkiintoista kyllä on onnistunut nousemaan keski-ikäisradio Suomen soitetuimpien ykköseksi.

Mielenkiintoinen on myös sija 20, jota pitää Samuli Edelmannin kolmen vuoden takaisen joulualbumin raita Avaruus. Tuo Walking in the Air -suomennos kävi tuoreeltaan latauslistan yhdeksäntenä, mutta ei tuolloin vielä saanut radioasemia juurikaan reagoimaan. Jouluhiteistä sijoille 34 ja 35 ehtivät jo Katri Helenan Joulumaa ja Suvi Teräsniskan Top 10 -kokoelman päätöskappale Hei mummo. Katri Helenan uuden joululevyn kappaleet sen sijaan eivät ole väräyttäneet viisareita.

Kohtalokkaat kakkoset

Kun Robinin Yhdessä-albumi yllättäen debytoi listakakkosena viikolla 42, arvelin sillä aiempien Robin-levyjen käytöksen perusteella olevan mahdollisuuksia napata paalupaikka myöhemminkin. Koska mikään sen biiseistä ei ole kasvanut merkittäväksi hitiksi, tuo mahdollisuus näyttää nyt vähäiseltä. Yhdessä on silti tällä viikolla yhdeksän sijaa ylempänä (#5) kuin sen ykkössijan aikoinaan estänyt Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa – ja jopa pykälän ylempänä kuin vasta viikkoa myöhemmin julkaistu Cheekin Alpha Omega.

Tilanne on/oli seuraamisen väärti siksi, että Robinilla olisi ollut paikka nousta ZZ Topin ennätyksen jakajaksi siinä, kuinka monella peräkkäisellä ykkösellä artisti on Suomessa aloittanut albumilistauransa. Tuo ennätys on viisi, tekijöinä Eliminator, Afterburner, Recycler, Greatest Hits ja Antenna vuosina 1984–1994.

Koska Robin ja ZZ Top olivat julkaisseet albumeita jo ennen kärkilevyjään (Koodihan meni suoraan midpriceen), ainoa neljällä ekalla albumillaan ykköseksi yltäjä on edelleen Poets of the Fall. Seuraksi oli tänä syksynä tyrkyllä JVG, mutta 247365 jäi Robinin tapaan kakkoseksi. Duolla olisi ollut tarjota saavutukseensa merkittävä kylkiäinen, sillä sen kaikki neljä albumia sisältävät myös vähintään yhden ykkössinglen. Tarkenee on vuoden isoimpia kotimaisia hittejä.

HH! vai DD?

Albumilistan korkein ja lähes ainoa uutuus on 16.–17. lokakuuta taltioitu Haloo Helsingin keikkajulkaisu Arena (#4), joka sisältää kaksi cd:tä ja dvd/blurayn. Jos Arena livelevyn nimenä kuulostaa tutulta, niin Duran Duran nousi sellaisella kahdeksanneksi vuonna 1984. Arenan seurana viimevuotinen Kiitos ei ole kirosana roikkuu platinapainoksineen mukana 59. listaviikollaan sijalla 39.

KEOK jyräsi pitkään kahdessa tilastossa yhtä aikaa, kun alkuperäinen versio siirrettiin alkukesällä midpricelistalle, mutta se ja kaikki muutkin ovat saaneet tehdä tilaa pelkille joulualbumeille. Sen sijaan päälistan Top 10:een niitä ei mahdu yhtään, vaikka pientä etenemistä onkin havaittavissa. Tämän vuoden kotimaiseksi lahjasuosikiksi taitaa niiden sijasta osoittautua Waltteri Torikka, joka kärkkyy jo kakkosena Adelen paalupaikkaa.

Uutuuksien tilalla tarjolla on paljon re-entryjä – aika tervetulleitakin, koska niiden ensikäynnit jäivät yllättävän lyhyiksi. Bo Kaspers orkester poistui kolmen, Michael Monroe viiden ja 5 Seconds of Summer kolmen viikon jälkeen. Maija Vilkkumaallekin kahdeksan viikon visiitti on lyhyt huomioiden Vain elämää -noste ja se, että hänen kaikki aiemmat studioalbuminsa pysyivät mukana vähintään kaksi kertaa noin kauan.

Seikkailu jatkuu

Eilen albumin julkaisseen Coldplayn merkittävin suosiokausi on kestänyt jo toistakymmentä vuotta. Tämä ei tietenkään ole aivan ennennäkemätöntä, mutta usein tässä vaiheessa megabändit alkavat kiinnittää vähemmän huomiota siihen, sisältyykö jokaiselle albumille kunnon singlebiisejä – stadionit täyttyvät ilmankin. Coldplayn kunnianhimo oikeisiin, radiossa soiviin hitteihin ei kuitenkaan näytä hiipuneen.

Vaikka Suomessa yhtyeen mikään biisi ei ole edennyt jättisuosioon, raskas keskisarja saavutetaan joka kerta. X&Y:llä (2005) oli Speed of Sound***, Viva la vida or Death and All His Friendsillä (2008) Viva la vida**, Mylo Xylotolla (2011) radioykkönen Paradise** ja Ghost Storiesilla (2014) A Sky Full of Stars**. Linja pitää A Head Full of Dreamsin ekalla sinkulla Adventure of a Lifetime. Se loikkasi radiolistalla 17. sijalta viidenneksi ja kankean alun jälkeen myös Spotifyn tuoreimmalla päivälistalla sijalle 26.

Kahdelta edelliseltä pitkäsoitolta irtosi kaksikin Top 10 -radiosuosikkia, joten hittiorientoituneisuus saattaa olla jopa kasvussa. Viisi vuotta sitten tuli lisäksi jouluhitti Christmas Lights, joka on mukana Facebook-sivuillamme pyörivässä joulukuun Top 30:ssä. Tuo listaus ei ole yhtä ”virallinen” kuin aikaisemmat (lue: järjestys saattaa tuntua satunnaiselta), koska listakulttuuri ja jouluhittikulttuuri eivät tunnetusti ole järin yhteensopivia. Sillä, että All I Want for Christmas tekee joka joulu pikavisiitin latauslistalle, ei kerää ajankaan kanssa erityisen kookasta pistepottia.

Sinun hittiesi tähden

Tänään on kulunut sata vuotta säveltäjä/levytuottaja Toivo Kärjen syntymästä. Ainakin Helsingin Sanomiin ja Ilta-Sanomiin painettiin sen kunniaksi isot jutut, joissa oli sama pääkuva. Ylisanojen katteeksi artikkeleissa oli aika vähän faktaa menestyksestä tai ylipäätään yksittäisistä hiteistä. Kärjen huippukausi osui aikaan ennen ylläpitämääni tilastohistoriaa (1961–), mutta katsastetaan sitä mitä voidaan.

1960-luvun alussa Kärki oli voimahahmona mukana tangokuumeessa, jonka laannuttua mies vielä kruunasi vuosikymmenensä voittamalla samana vuonna euroviisukarsinnat (Kuin silloin ennen) ja Syksyn sävelen (Sanat eivät riitä kertomaan).  1970-luvulla hittikynä kuivui, mutta 1990-luvun alussa listoilla nähtiin muutama kierrätys: Tapani Kansan Täysikuu, Samuli Edelmannin Sinun silmiesi tähden ja Ressu Redfordin Jos vielä oot vapaa.

Tässä kymmenen eniten listapisteitä kerännyttä Kärjen sävellystä.
1. Taisto Tammi: Tango merellä ****** 1963
2. Eila Pienimäki: Tulenliekki ****** 1961
3. Tapio Rautavaara: Vangin laulu **** 1967
4. Pasi Kaunisto: Sanat eivät riitä kertomaan *** 1969
5. Jarkko ja Laura: Kuin silloin ennen *** 1969
6. Esko Rahkonen: Rakasta, kärsi ja unhoita *** 1967
7. Tapio Rautavaara: Tuopin jäljet *** 1964
8. Markus Allan: Liljankukka ** 1964
9. Seppo Hanski: Anneli Anneli Anneli ** 1965
10. Taisto Tammi: Tangotyttö * 1963

Merkkikuukausi 12/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Fredi
50 vuotta: The Who
Ruotsista keksitty Roskisdyykkarin balladi -single oli silloisen Folk-Fredin eka listamerkintä. The Who avasi pelin klassikollaan My Generation, vaikka kotona briteissä oli tullut kaksi Top 10 -menestystä jo ennen sitä.

45 vuotta: Santana
Yli vuoden listalla viihtyneen Abraxas-albumin taival alkoi joulukuussa 1970. Santanan (joka alkujaan oli ihan oikea yhtye) taival jatkunee yhä, uusin visiitti nähtiin toissakesänä.

40 vuotta: Pekka Himanka
Yksi tarunhohtoisimmista kotimaisista yhden hitin ihmeistä. Tuo hittihän oli Kankaan kaunis Katriina.

30 vuotta: The Cult
Seitsemän lista-albumin (joista kolme Top 10:ssä) putki alkoi ytimekkäästi nimetyllä Lovella.

25 vuotta: EMF
Harvapa osasi arvata Unbelievable-singlen debytoidessa tilastoissamme, että puoli vuotta myöhemmin se nousisi USA:n ykköseksi.

20 vuotta: Apulanta
Hajonnut-ep (mukana Mitä kuuluu) ei ollut yksi niistä 22:sta singlemyyntilistan ykkösestä, vaan jäi vain kakkoseksi.

15 vuotta: Dido
15 vuotta: Erykah Badu
Kahdesta liki yhtäaikaisesta Didon jättihitistä ensiksi ehti Eminem-yhteistyö Stan – toinenhan oli Roswell-tunnari Here with Me. Badun esittäytymisväline oli Mama’s Gun -albumi.

5 vuotta: Arttu Wiskari
Mökkitie oli se paikka, jossa Sirpa ja Tuntematon potilas nauttivat Kahvimaitoa Ikuisesti kahdestaan.

Marraskuun Top 30

Marraskuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin menestyneimpiä Syksyn sävelen kilpailubiisejä.

1. Irwin Goodman: St. Pauli ja Reeperbahn 1970 
2. Fredi: Avaa sydämesi mulle 1974
3. Kirka: Surun pyyhit silmistäni 1988 
4. Katri Helena: Syysunelma 1976 
5. Jonna Tervomaa: Minttu sekä Ville 1983 
6. Lea Laven: Ei oo, ei tuu 1979 
7. Rauli Badding Somerjoki: Ja rokki soi 1973 
8. Sammy Babitzin: Daa-da daa-da 1972 
9. Mikko Alatalo: Rikoo on riskillä ruma 1980 
10. Neon 2: Tässä talossa 1992 

11. Erkki Liikanen: Evakkoreki 1975 
12. Kari Vepsä: Onnenmaa 1996 
13. Irwin Goodman: Poing poing poing 1971 
14. Pasi Kaunisto: Sanat eivät riitä kertomaan 1969 
15. Mikko Alatalo: Vicky Lee 1978 
16. Pepe Willberg: Aamu 1974 
17. Marita Taavitsainen: André 1998 
18. Jussi & The Boys: Metsämökin tonttu 1974 
19. Jesse Kaikuranta: Järjetön rakkaus 2012 
20. Tapani Kansa: Äidin pikkupoika 1977

21. Jukka Kuoppamäki: Kultaa tai kunniaa 1973 
22. Kurre: Jäit sateen taa 1991 
23. Erkki Liikanen: Jokkantii 1976 
24. Kaija Koo: Kaunis, rietas, onnellinen 2011 
25. Pelimannet: Amore 1993 
26. Marion: Rakkaus on hellyyttä 1977 
27. Päivi Paunu: Oi rakkahin 1969 
28. Antti Huovila: Vaskikellot 2000 
29. Samuli Edelmann: Pienestä kii 1991 
30. Rainer Friman: Se on salaisuus 1990

Joulukuun Top 30:ssä laitetaan arvatenkin järjestykseen menestyneimmät jouluisesti nimetyt hitit. Myös tammikuun Top 30:n teema perustuu ajankohtaisuuteen, mutta sitä on vaikeampi arvata.

Kultainen kotiinpaluu

Vuoden shokkiyllätys, jota sietää ihmetellä: ohi kaikkien ennakkosuosikkien, vedonlyöjiä pilkkanaan pitäen täysin puun takaa albumilistan kärkeen ilmaantui jonkun Adele-nimisen brittilaulajattaren levy. Onkohan kyseessä tietotekninen häiriö? Myös kakkosena näyttäytyy useimmille uppo-outo artistinimi J. Karjalainen – tosin kerrotaan hänellä olleen melkoinen kulttikannatus joskus 1980-luvulla.

No joo. Jos jostain haluaa tällä viikolla hämmästyä, niin 11:ntenä debytoineen Nikke Ankaran esikoisalbumin strategiasta ja sen läpimenosta. Miehellähän on ollut single- ja eritoten suoratoistohittejä jo puolentoista vuoden ajan, ja kun nuo kaikki viisi lopulta mahdutettiin samalle levylle ja niiden striimit ynnättiin, niin Nikke tulee kotiin voitiin oitis julistaa kultalevyksi. Huh mitä pelleilyä. Keväällähän Mikael Gabriel kertoi omalle albumilleen päätyneen samanlaisen kikkailun nimissä musiikkia, jota hän ei sille halunnut.

Katri Helenan joululevy aloitti 14:ntenä ja saman tien oman kategoriansa kärjessä, koska aiemmin julkaistut kilpailijat ovat alamäessä, osa hieman dramaattisessakin (Anna Eriksson 21–34). Viimeksi tilastoissa vuosina 2007 ja 2008 havaitut Sleepy Sleepers ja Enya debytoivat sijoilla 21 ja 23. Sliipparien edellinen levy oli euroviisucovereita, ja edellisestä omaa tuotantoa sisältävästä äänitteestä ehti kulua 27 vuotta.

Pakko katsoa 20: Night Fever

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Yle Teema esittää tänään klo 21.15 elokuvan Saturday Night Fever, jonka lukuisista hiteistä taidetaan päällimmäisinä muistaa Bee Geesin singlet Stayin’ Alive ja How Deep Is Your Love. Erityisesti oman aikansa ikoniksi tuntuu nousseen Stayin’ Aliven video, jossa Gibbin veljekset kävelevät yhtä rytmikkäästi kuin John Travolta leffan alkukohtauksessa. Myös How Deep Is Your Love on retrohenkisten musiikkivideokanavien vakiokalustoa.

Kumpikaan ei silti ollut soundtrackin isoin listahitti. Ne eivät nousseet brittilistan kärkeen toisin kuin niitä seurannut single, joka viihtyi USA:n ykkösenäkin niitä pitempään, kahdeksan viikkoa: Night Fever. Johtuuko Night Feverin legendattomuus siitä, että biisiin ei tehty videota?

Väärä kysymys. Johtuuko legendattomuus siitä, että biisiin tehtyä videota ei julkaistu aikanaan? 1978 kuvattu raina päästettiin ihmisten ilmoille vasta 26 vuotta myöhemmin. Siinä ei näytä olevan kummempaa vikaa, ihan päteviä yönäkymiä Floridasta, Sunny Isles Beachin motellijonon valoja. Keksin vain yhden syyn, miksi sitä ei haluttu levitykseen: Barry Gibbin naama. Hän näet ajoi partansa ennen kuvauksia ja kasvatti sen hetimiten takaisin. Joku lienee pitänyt sitä huonona ratkaisuna.

Iso A

Viime päivien selvä ykkösmusiikkiuutinen on ollut Adelen 25-albumin vauhko menekki – ennätysmurskajaisia on seurattu miltei tunti tunnilta. Siis siellä, missä moinen on mahdollista, eli listakulttuurin sivistysvaltioissa USA:ssa ja Britanniassa. Ihmeellisimmät faktat historian lehdille saataneen siitä, kun päästään tutkimaan yhden levyn osuutta pienentyneistä kokonaismarkkinoista. Katsoin äsken väliaikatietoa, jonka mukaan 25 ylitti jo kolmen miljoonan rajan USA:ssa, ja sitä oli ostettu perjantaista eteenpäin 24 kertaa niin paljon kuin kakkoseksi päätyvää Justin Bieberiä.

Suomalaisilla lukemilla ei nyt hehkutella, kun niitä ei ole saatavilla. Adelen maahantuoja Playground tiedotti menestyksestä niukasti jo 21:n aikoihin, ja myyntiluvut on muutenkin lähes säännönmukaisesti jätetty pois viime aikojen kulta- ja platinauutisista. Musiikkituottajien sivuille ei ole päivitetty noita tietoja enää pariin vuoteen. Mutta yhtä täkäläistä Adele-ennätystä voimme kytätä: 21 näet palasi hiljattain albumilistalle, ja sen listaviikkopotti 128 on enää kuuden päässä Leevi and the Leavingsin merkkipaalusta.

Kannattaa pitää mielessä, että nyt käytävä hulabaloo ei varsinaisesti ole 25:n ansiota, vaan suurin syypää on yhä 21. Se on selvästikin yhä ihmisille tärkeä äänite, ja kun Hello-single osoitti, että luvassa on lisää kutakuinkin samaa, niin sitähän sitten on rynnätty ostamaan. 25:n oma substanssi paljastuu ajan myötä – jo toisen myyntiviikon suhdannemuutos on oma kiinnostuksen kohteensa.

Versioita historiasta

Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n tuottamasta, meillä Yle Femin kautta näkyvästä Hitlåtens historia -sarjasta on taas tarjolla uusia jaksoja. Viime kevään kuusi osaa keskittyivät ruotsalaisiin hitteihin, mutta nyt kierretään jälleen maailmaa, ja kaksi viimeksi lähetettyä ovat ehkä kiinnostavimmat minun näkemistäni. Aiheina Chicin Good Times (1979) ja R.E.M.in Losing My Religion (1991).

Good Timesissa kiehtoo tietenkin sen vaikutus useisiin muihin hitteihin (kuten hiphop-ilmiön käynnistänyt Sugarhill Gangin Rapper’s Delight). Mutta parasta oli nähdä haastateltavina vokalistit Alfa Anderson ja Luci Martin, jotka yleensä aina unohdetaan Chic-legendaa kerrattaessa. Ehkä ruotsalaisten on muita helpompi nähdä heidän samankaltaisuutensa Fridaan ja Agnethaan, jotka kulkevat tiiviisti mukana Abban legendassa, vaikka olivatkin “vain” laulajia.

Losing My Religion -jakso konkretisoi taas kerran, että pophistoria muuttuilee sen mukaan, keneltä siitä kysyy. R.E.M.in managerin Bertis Downsin tarina Out of Time -albumin ekasta singlevalinnasta poikkeaa täysin aiemmin kuulemistani. Muun muassa Wikipedian mukaanhan bändi taisteli pitkään levy-yhtiön kanssa saadakseen Losingin singleksi.

Downs puolestaan kertoo, että kaikki pitivät (kakkossingle) Shiny Happy Peoplea levyn varmana hittinä, ja sitä ennen vain haluttiin ulos huomion herättävä “set-up song”. Losing My Religion valikoitui hänen mukaansa lähinnä sillä kriteerillä, että biisi sopi paremmin Anton Corbijnin ottamien kansikuvien tunnelmaan kuin esimerkiksi Radio Song (josta tuli neljäs single). Eilen tv:stä tulleen jakson voi katsoa SVT Playstä.

Nimi kävi toteen

128. listaviikolla nimi osoittautui vihdoin enteeksi, ja nyt One Directionin ainoa mahdollinen suunta on alaspäin. Viides albumi Made in the A.M. on poikien eka ykkösalbumi Suomessa – edeltäjien parhaiksi sijoiksi jäivät 4, 2, 2 ja 3. Kyseessä on myös lähes puoleentoista vuoteen eka ulkomainen ykkönen, jota ei voi luokitella rockiksi, jopa raskaaksi rockiksi. Edellinen kärkiartisti tuota laatua oli Lana Del Rey.

Etukäteen luotiin kaksinkamppailuasetelmaa 1D:n ja Justin Bieberin välille, ja enteet näyttivät toki samanlaisilta; kumpikin osoitti tänä vuonna kykenevänsä aikaansaamaan oikeita hittejä – ei vain sellaisia, joka tekevät pikarykäisyn latauslistalle. Mutta ei Bieberillä ole yhtä vahvaa vääntöä albumimarkkinoilla, edellinen yritys Journalshan hyytyi sijalle 33. Kahdeksantena debytoinut Purpose saattaa kuitenkin osoittautua kestosuosikiksi, niin vahvan jalansijan mies on saanut radiossa ja striimeissä.

Kunnianhimoisen kolmoisalbumin julkaissut Swallow the Sun (#7) ylsi viidenteen peräkkäiseen Top 10 -merkintään. Kiinnostava palaaja on Jeff Lynne’s ELO (#22) eli Electric Light Orchestra, joka viimeksi nähtiin mukana kokoelmalla vuonna 1990 ja jonka edellisestä tilastoidusta studioalbumista on jo 29 vuotta. Saman ajan kaikuja on sijalla 35: Neil Youngin livetupla äänitettiin vuosien 1987–88 kiertueella.

Kova paketti Sofialle

Joulumarkkinoille on vielä tulossa useita ulkomaisia listatykkejä Adelesta alkaen, mutta yksi viimeisistä vielä tilastoitumattomista kotimaisista on J. Karjalaisen Sinulle, Sofia. Tilanne on Karjalaisen pitkällä uralla varsin harvinainen. Lähes kaikki hänen varsinaiset studioalbuminsa on julkaistu alkuvuonna. 1990-luvulla kuudesti peräkkäin oltiin niin tarkkoja, että levyn piti tulla ulos 1. huhtikuuta, artistin syntymäpäivänä.

1980-luvun kaksi huonosti menestynyttä livetallennetta julkaistiin marraskuussa, samoin odotettu ja röykkiöittäin ostettu kokoelma Suurimmat hitit (1992). Lännen-Jukka-projektin (2006–2010) kolmesta albumista kaksi julkaistiin yllättäen marraskuussa, mutta perus-Jukan juhlittu comeback Et ole yksin (2013) taas alkukeväällä. Se on yksi viidestä karjalaislevystä, jotka viettivät listaykkösenä vähintään viisi viikkoa.

Näyttävästi aloittanut Stindebinde-single katosi dramaattisesti latauslistalta jo yhden viikon jälkeen, ja radiosoitossakin se valui viidennellä viikollaan sijalle 16. Viime aikoina radiolistalla on tapahtunut niin levottomia, että moinen pudotus ei vielä ole kovin hälyttävä. Katsotaanpa vaikka tuoreimman Yö-singlen Minne tuulet vie liikesarjaa: 11–79–43–53–39–21.

Vailla tomumajaa

Tein eilen postilakkoon varautumisen nimissä yli 12-tuntisen työpäivän, joten minun puolestani lakko voisi vaikka alkaa. Eipä siitä tiedonjanoisille koituisi kummoisia seurauksia, edes listatiedonjanoisille. Toisin oli aikana ennen nettiä. Posti kuljetti paitsi lehdet myös ison osan informaatiosta lehtien tekijöille. Kun Rumba laati omaa erikoisliikkeiden myyntilistaansa 1985–1990, aineistot tulivat postissa – ehkä muutama pioneeri käytti faksia.

Kun ajattelee 20–50 vuoden takaisia listamekanismeja, on jopa ihme, etteivät lakot häirinneet niitä sen enempää. Suomi soi 4 -kirja ilmoittaa, että maaliskuun 1963 lista jäi ilmestymättä postilakon takia. On totta, että tuon kuun Iskelmä-lehteä (joka sisälsi helmikuun myyntitiedot) ei julkaistu, mutta irtonumerovetoisen Ilta-Sanomien jokatoisviikkoinen lista pyöri normaalisti. Ilmeisesti tiedot pyydettiin kauppiailta puhelimitse.

Vain kahdella lakolla sen jälkeen on ollut listoihin vaikuttavaa potentiaalia. Vuoden 1967 painotyöntekijöiden lakko esti joidenkin lehtien ilmestymisen, mutta ei jättänyt tilastollisia aukkoja. Marras-joulukuussa 1980 lehtitoimittajien lakko pisti kaiken journalistisen printin tauolle kolmeksi viikoksi. Tuolloin Seuran yksi kuukausilista jäi ilmestymättä, mutta Avun ja Suosikin ei jäänyt.

Nykyisin Suomen listoja ei taida fyysisessä muodossa näkyä missään, kun Helsingin Sanomatkin kyllästyi lyhyessä ajassa keskiviikkopalstaansa. Vai näkyykö? Sinänsä jopa hieman huolestuttavaa – digitaalinen arkistokelpoisuus kun on yhä aika nuori ja epäkypsä käsite.

Kevyttä raskasta

Viikon korkein albumilistauutuus (#8) on jo kuudes tilastoitu Raskasta joulua -projekti, tällä kertaa akustisena. Diandran (#18) ja Neljänsuora-vokalisti Antti Ketosen (#38) joululevyt kiinnostivat myös jo listasijan veroisesti. Kisaan menestyneimmän sesonkijulkaisun tittelistä osallistuvat lähiviikkoina ainakin Katri Helena ja Anna Eriksson.

Suvi Teräsniskan kokoelma debytoi yhdeksäntenä ja on laulajattaren seitsemäs Top 10 -albumi kuuden vuoden sisällä. Irina Björklund jatkaa covermenestysreseptiään sijalla 19. Ellie Gouldingin avaus (#24) tuntuu ehkä vaisulta, mutta se on parasta mihin hän on albumilistallamme konsanaan yltänyt. Dave Lindholm (#22) tilastoitui viimeksi korkeammalla vuonna 1987!

Sen sijaan jos Vesa-Matti Loirin livetallenne ei nouse 29. sijaltaan (pahalta näyttää, isänpäivä meni jo), se jää hänen uransa matalimmaksi niistä levyistä, jotka ylipäätään listalle päätyivät. Midprice-kymmenikössä Sydämeeni joulun teen (1988/1998) palasi noukkimaan 75. listaviikkonsa. Vuodesta 2003 lähtien se on kerännyt eri jouluina huippusijat 1–1–1–1–2–1–1–3–3–4–4–1.

Ihanaa luottamusta

Sami Tenkasen Yle Puheelle tekemästä nimikko-ohjelmasta lähetettiin keskiviikkona jakso, joka kannattaa kuunnella Areenasta, jos radiohittimarkkinat kiinnostavat. Tenkasen vieraina olivat Iskelmä-radion Ari Ojala, Nelonen Median Mikko Koivusipilä ja Spotifyn Jussi Mäntysaari. Soittolistojen (tai niiden nykyisen käyttötavan) ultimaattinen nerokkuus ei minulle vieläkään ihan avautunut, mutta kiinnostavaa juttua kuultiin muun muassa Chisun singlestä Ihana.

Ihanahan ampaisi elokuun alussa poikkeuksellisesti suoraan radiolistan ykköseksi, mutta sen Spotify-vastaanotto jäi viileäksi eikä miljoonan striimin raja ole vieläkään ylittynyt. Ojala ja Koivusipilä myönsivät, että tehorotaatio perustui ennakko-oletuksiin eivätkä kuulijatestaukset olleet järin rohkaisevia. Onkin paikallaan juoksuttaa tähän Ihanan viikkosijoitusketju, josta näkee, kuinka kauan yleisön lämpenemistä odotettiin ja milloin usko loppui: 1–2–2–1–2–1–2–2–5–18–63.

Vieraat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että Chisun uusi single Tuu mua vastaan on edeltäjäänsä potentiaalisempi. Viime viikon radiolistalla se nousi 49:nneksi, mutta putosi siitä tänään yhden askelman. Merkittävimmät etenijät ovat toisten naisten esityksiä: muilla foorumeilla vaisuhkosti menestynyt Ellie Gouldingin On My Mind 17–8, Johanna Kurkelan jo puolivuotias Kuolevainen 24–9, Adelen Hello 28–12 ja Ellinooran Carrie 40–19.

Striimi kiertää maailmaa

Pulina kertoi blogissaan eilen hyvän uutisen: Spotifyn päivä- ja viikkolistat ovat palanneet www-jakeluun entistä ehompina, Top 200 -mittaisina ja kuuntelumäärät kertovina. Päivälistojen arkistoa löytyy viime huhtikuulle, viikkolistojakin heinäkuulle ja tutkittavina ovat kaikki (?) maat, joissa Spotify toimii.

Koska seassa on eksoottisiakin kolkkia, esimerkiksi lukuisia Etelä-Amerikan maita, päätin vertailla palvelun suosiota maittain. Varmaan tieteellisempiäkin metodeja olisi, mutta yksinkertaisesti otin joka maasta viikkolistan 10. sijan saavuttaneen biisin kuuntelumäärät ja vertasin niitä maiden väkilukuihin. Ikään kuin jos jokainen kuuntelu olisi eri ihmiseltä, kuinka monta prosenttia väestöstä striimasi sen viikon mittaan.

Ruotsi ei ollut vertailussa niin ylivoimainen kuin oletin. Alhaisimman osuuden kirjautti Bolivia, jonka tulos oli 0,07 % – alle sadasosa Ruotsista. Yllättäen Filippiinit esitteli isompia lukuja kuin Suomi, mutta siellähän on toistasataa miljoonaa asukasta. Alla innokkaimpien Spotify-maiden tulokset 0,1 prosentin tarkkuudella.
1. Ruotsi 9,7 %
2. Norja 9,2 %
3. Tanska 7,0 %
4. Suomi 5,2 %
5. Islanti 3,3 %
6. Alankomaat 3,3 %
7. Australia 1,9 %
8. Britannia 1,9 %
9. Singapore 1,8 %
10. Irlanti 1,8 %
Saksa ja USA ylsivät vain hiukan yli yhden prosentin.

Hittirotaatio kerran kuussa

Neljännen Vain elämää -kauden toiseksi isoimmaksi listahitiksi on kasvanut Ville Gallen ja Sannin versio Pave Maijasen kappaleesta Lähtisitkö (1984). Spotifyn kuunnelluin, latauslistan kolmonen. Ainakin The Voicen ja Yle X:n soittomäärät enteilevät hyvää nousua myös radiolistalla.

Pave Maijanen kertoi ohjelman nimikkojaksossaan biisin syntytarinan, josta on aiemminkin kuultu variaatioita. Kun single ja Maijanen-albumi julkaistiin, artisti oli taloudellisesti epävarmassa tilanteessa ja aluksi säikähti, kuinka huonosti levy lähti liikkeelle: ”Ei tapahtunut mitään.” Kaikki kuulemma muuttui, kun mies pääsi esittämään sinkkunsa Hittimittarin valkoisen flyygelin ääressä.

En saanut selville albumin tarkkaa julkaisupäivää, mutta se äänitettiin loka–marraskuussa 1984. Elävän arkiston mukaan eka Hittimittari-esitys oli 8. joulukuuta. Hirveän pitkään tuo ”tapahtumattomuus” ei siis kestänyt. Sekä Lähtisitkö että Maijanen debytoivat joulukuun kuukausilistoilla, sijoilla 18 ja 17.

Koska Lähtisitkö selvisi aina äänestyksistä jatkoon, se kuultiin myös tammikuun, helmikuun ja maaliskuun Hittimittareissa. Samoina kuukausina single eteni listoilla 4–3–2, albumi 2–1–2. Jälkimmäisen pudotti paalupaikalta Dingon Kerjäläisten valtakunta, joka oli Pave Maijasen tuottama. Kyllä lapset, sekä ohjelma että lista tulivat tuolloin vain kerran kuukaudessa. Hittimittarista saatiin toki myös vuorotteleva ulkomaisen musiikin osio.

Meillä ei elvistellä

Ensin tulee päivä, sitten ilta. Muutoin on vaikea järkeillä Vain elämää -albumien järjestystä listalla. Paitsi siten, että Antti Tuiskun Sata salamaa on sisällytetty päivä-levylle, vaikka esitettiin ohjelmassa illalla. Sarjan toinen megahitti, myös illalla esitetty Ville Gallen ja Sannin Lähtisitkö ehti debytoida radiolistalla vasta 45:ntenä. Muista albumien myötä irti päässeistä raidoista sadan joukossa näkyy vain Radio Suomen ahkerasti soittama Pave Maijasen Milla (#89). Sata salamaa eteni kakkoseksi.

Isänpäivähyöty näkyy ilmeisimmin Kari Tapio -kokoelman nousussa (15–6). Liveaineistolla täydennetty painos uusimmasta Nightwishistä palasi 11:nneksi. Taikakuun Virta (#15) ei viitanne Olaviin – bändin eka lista-albumi 15 vuotta sittenhän oli nimeltään Kuin Olavi Virta. Gasellit (#19) lipsui muutaman sijan edellisestä yrityksestään, ja Saimaa ylsi 21:nneksi ilman Pepe Willbergiä.

Petri Laaksosen ja Def Leppardin ensimmäiset 2010-luvun tilastomerkinnät ovat 29 ja 32. Jos kuuden albumin pakettia Long Play Collection (#20) voi pitää kokoelmana, se on jo kahdeksas listalle päätynyt Hurriganes-sellainen. Sen sijaan brittilistan ykköseksi syyhkinyt Elvis Presley -orkestraatio If I Can Dream ei löytänyt tietään 50:n joukkoon eikä myöskään tv-mainoskampanjalla pönkitetty talent-kvartetti Jack Pack.

Viimeistä kertaa odotellessa

Radiolistan jähmeän kotimaisen kärkiviisikon alapuolella vipisevät ulkomaiset syrjäyttäjäehdokkaat. Lukas Grahamin 7 Years nousi tänään 20–6 ja Taylor Swiftin Wildest Dreams 19–7. Jälkimmäinen on edelleen lohkaistu viimevuotiselta 1989-albumilta. Tulisiko siitä levyn kolmas Top 3 -radiohitti Shake It Offin ja Blank Spacen jälkeen?

Vanhaa tavaraa näkyy tilastossa muutoinkin. Haloo Helsingin Pulp Fiction (#4) on jo 17. peräkkäistä viikkoa kahdeksan soitetuimman joukossa. Mikael Gabrielin ja Diandran Viimeisen kerran (#11) roikkuu Suomipopin ja The Voicen rotaatiossa niin hanakasti, että kävi viime viikolla parhaalla sijallaan kahdeksantena. Esimerkiksi Yle X:n soittolistalta kappale pudotettiin jo puoli vuotta sitten.

Oma lukunsa roikkujana on Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa, joka elpyi usean aseman tuella taas sijalle 21. Vaikka sijoitin sen latauslistamenestyksensä takia hittivuosilistalle 2014, se on matkalla radiovuosilistan 2015 ykköseksi. Biisit.infon mukaan Iskelmä soittaa sitä yhä innokkaimmillaan neljä kertaa päivässä.

Inte vårt år

Bo Kaspers orkester aloitti listauransa Suomessa vuonna 1999 harvinaisella tavalla, kokoelmalevyn turvin. Sittemmin kokoonpano on mahduttanut seitsemän albumiaan sijojen 2 ja 14 väliin. Jollei Redo att gå sönder enää etene sunnuntaiselta debyyttisijaltaan 18, se jää täten kaspereiden matalimmaksi merkinnäksi ja kuvaa laajemminkin ruotsalaisten tämänvuotisia suhdanteita.

Viime vuonna naapurit juhlivat etenkin metallijulkaisuineen, kun In Flames ja Opeth ylsivät listakärkeen ja Sabaton kakkoseksi. Näiden lisäksi Top 10:ssä nähtiin Kent, Entombed, Hammerfall, First Aid Kit, Amaranthe, Mustasch, Machinae Supremacy ja Arch Enemy. Plus tietenkin toissavuotisella True-kestosuosikillaan Avicii.

Tänä syksynä Avicii debytoi seuraajineen sijalla 10, mikä alakanttisuudestaan huolimatta on parasta, mihin ruotsalaiset ovat vuonna 2015 kyenneet. Esimerkiksi Mustaschin viimevuotinen nelossija vaihtui tänä vuonna numeroon 17. Jaa, yksi valonpilke sentään löytyy: alkukesällä ykkösenä käyneen Lindemann-projektin takanahan on Till Lindemannin lisäksi ruotsalainen Peter Tägtgren. Ja joka tapauksessa Ruotsi pärjää yhä Suomen listoilla aika paljon paremmin kuin Suomi Ruotsin listoilla.

Kuuntelisitko

Ensi viikolla albumilistalle jyrää taas korkeaprofiilisia äänitteitä, mutta tämä viikko oli kotimaisessa julkaisukartassa outo väliinputoaja – korkein suomalainen debyytti Club for Five on vasta sijalla 45. Pelastus tuli Australiasta, kun 5 Seconds of Summerin kakkosalbumi ilmaantui seitsemänneksi; sekin kyllä jäi viimevuotisesta edeltäjästään kolmen askelman päähän.

Seuraavaan tilastoon odotellaan ensisijaisesti Vain elämää -kaksikkoa, jonka yksittäisraitojen mieluisuutta on voinut pari päivää seurata Spotifyn päivälistalla. Ville Gallen ja Sannin Lähtisitkö ehti jo ykköseksi ja Antti Tuiskun Pojat kuudenneksi. Juuri Tuiskun kohdalla näkee, että ainakin viikonloppuna suositaan uptempo-materiaalia – kehuttu slovari Elämän nälkä ei mahdu edes Top 50:een.

Sannin alkuperäinen Pojat ei keväällä ilmestyessään juuri listoilla juhlinut, mutta debytoi perjantaina latauslistan 13:ntena. Kärkiviisikon neljästä uutuudesta yhdelläkään ei ole yhteyttä tämänvuotiseen Vain elämäähän, mutta yksi niistä (#4) on viime vuonna esiintyneen Vesalan varsinainen sooloavaus Tequila. Se debytoi myös ns. singlelistan neljäntenä ja radiolistan 24:ntenä.

Merkkikuukausi 11/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Carola

50 vuotta: Irwin Goodman

Vasta kuoleman jälkeen korkeinta käyrää piirtäneen Carolan listauran käynnisti single Maailmain (The End of the World). Goodman nousi laakista huipulle sinkulla En kerro kuinka jouduin naimisiin.

40 vuotta: Bruce Springsteen

40 vuotta: Seppo Närhi

Springsteen tilastoitui kolmannella albumillaan Born to Run. Singlelistalle hän pääsi vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Eka ”Lauran faija” Sepon kolmesta listahitistä oli Syksyn sävel -ehdokas Kujakissa.

35 vuotta: Kake Randelin

35 vuotta: Hanoi Rocks

35 vuotta: Broadcast

Kun Kirje kotiin pistettiin postiin ja nousi hitiksi, Randelin on jatkanut samalla strategialla. Hanoi Rocks ja Broadcast ovat sen sijaan kenties monimuotoisinta soolo- ja bändimenestystä poikineet kokoonpanomme. Lähtölaukauksina singlet I Want You ja Pacific.

30 vuotta: Topi Sorsakoski

30 vuotta: Grace Jones

Agents-yhteistyösinkku Eeva listautui aikaisemmin kuin sitä ennen levytetty sooloalbumi Hurmio. Multikulttisuosikki Jones iski yhtä aikaa Slave to the Rhythm -singlellä ja -albumilla.

25 vuotta: Enigma

25 vuotta: Vanilla Ice

Michael Cretun olisi voinut mainita viime kuun 30-vuotissoolojuhlijana, mutta jotenkin hänen Enigma-projektinsa Sadeness jäi mieleen legendaarisempana. Vanillan hitti oli tietysti Ice Ice Baby.

20 vuotta: Jari Sillanpää

Satulinna pohjusti pari kuukautta äänitehistoriamme ostetuimman albumin julkaisua.

15 vuotta: Kwan

Komea, mutta aika vähäisiä jälkivärähtelyjä jättänyt hittiputki avattiin Padam-singlellä.

10 vuotta: Lapko

All the Best Girls -sinkun perässä on seurannut viisi Top 10 -albumia.

Lokakuun Top 30

Lokakuussa Listablogin Facebook-sivulla listattiin menestyneimpiä Jacksonin perheenjäsenten hittejä.

1. Michael Jackson: BLACK OR WHITE (1991)

2. Michael Jackson: BILLIE JEAN (1983)

3. Paul McCartney & Michael Jackson: SAY SAY SAY (1984)

4. Michael Jackson: SMOOTH CRIMINAL (1988)

5. Michael Jackson: THRILLER (1984)

6. Janet Jackson: TOGETHER AGAIN (1998) 

7. Michael Jackson: BEAT IT (1983)

8. Michael Jackson & Paul McCartney: THE GIRL IS MINE (1982)

9. Michael Jackson & Janet Jackson: SCREAM (1995)

10. Michael Jackson: DON'T STOP 'TIL YOU GET ENOUGH (1980)

11. Michael Jackson: BLOOD ON THE DANCE FLOOR (1997)

12. Michael Jackson & Siedah Garrett: I JUST CAN'T STOP LOVING YOU (1987)

13. The Jacksons & Mick Jagger: STATE OF SHOCK (1984)

14. Michael Jackson: EARTH SONG (1996)

15. Michael Jackson: YOU ROCK MY WORLD (2001) 

16. Janet Jackson: THAT'S THE WAY LOVE GOES (1993)

17. Michael Jackson: BAD (1987)

18. Michael Jackson: LEAVE ME ALONE (1989)

19. Michael Jackson: HISTORY (1997) 

20. Michael Jackson: HEAL THE WORLD (1993) 

21. Michael Jackson: YOU ARE NOT ALONE (1995) 

22. Michael Jackson: ANOTHER PART OF ME (1988)

23. Michael Jackson: THEY DON'T CARE ABOUT US (1996) 

24. Janet Jackson: IF (1993) 

25. Janet Jackson: ALL FOR YOU (2001) 

26. Michael Jackson: REMEMBER THE TIME (1992)

27. Jermaine Jackson & Pia Zadora: WHEN THE RAIN BEGINS TO FALL (1985)

28. Michael Jackson: IN THE CLOSET (1992)

29. Michael Jackson: DIRTY DIANA (1988)

30. Michael Jackson: THE WAY YOU MAKE ME FEEL (1988)

Lokakuun bonuslistana toinen perhe-Top 30, joka on myös melkoinen yhden miehen show.

Näistä biiseistä kaksi on mukana marraskuun Top 30:ssä, jossa listataan menestyneimmät Syksyn sävel -kilpailubiisit. Mukaan ei otettu Syksyn sävelen satoa -ohjelmasta suosioon nousseita tai kisasta diskattuja kappaleita.

Babitzinit Top 30

1. Kirka: SURUN PYYHIT SILMISTÄNI (1988)

2. Kirka: HENGAILLAAN (1984)

3. Kirka: VARRELLA VIRRAN (1973)

4. Sammy Babitzin: DAA-DA DAA-DA (1972)

5. Anssi Kela & Alexandra: PUISTOSSA (2001)

6. Kirka: VENUS (1970)

7. Muska: KROKOTIILI ROCK (1973)

8. Kirka & Islanders: HETKI LYÖ (1968)

9. Kirka: ANNA KÄSI (1989)

10. Kirka: TIE HUOMISEEN (1996)

11. Kirka: OTA LÄHELLESI (1990)

12. Kirka: MAMY BLUE (1972)

13. Kirka: VIIMEISEEN MIEHEEN (1969)

14. Kirka: PÄÄSI RINNALLEIN PAINUU / OLEN SYYTÖN (1969)

15. Kirka: EHKÄ SUUKON ANTAA SAAN (1968)

16. Kirka & Islanders: LEIJAT (1968)

17. Kirka: KYYNELEET (1981)

18. Kirka: NIIN PALJON SE SATTUU (1994)

19. Muska: PIDÄ KII (1990)

20. Kirka: PYYDÄ VAIN (1992)

21. Kirka: KAKSIN RANNALLA YKSINÄISET (1989)

22. Sammy Babitzin: PIKKU-KALLEN PÄIVÄN HUULI (1973)

23. Anna & Kirka: CINDY (1977)

24. Kirka & Sammy: DAA-DA DAA-DA (1997)

25. Kirka: TOUKOKUU (1996)

26. Kirka: KASVOT PEILISSÄ (1991)

27. Anna Babitzin: PITKÄTUKKA POIKAFRENDI (1974)

28. Kirka: PITKÄN TIEN PÄÄ (1969)

29. Kirka: KELLON SOITON KUULLA SAAN (1968)

30. Muska: JARI JA MARI (1993)

Viittaajat ja vääntäjät

Suomen listahistoria tuntee paljon artisteja/bändejä, joiden nimi on jotenkin väännetty toisen listoilta tutun artistin/bändin nimestä. Keräilin niitä toivoen saavani kokoon ainekset Top 20 -tyyppiseen kesäsarjaan, mutta homma meni sellaiseksi pinnistelyksi, että mieluummin listaan nyt kerralla kaikki bongaukseni.

Ekan kategorian bändit viittaavat johonkuhun esikuvallisesti: Badding Rockers ja Abba Teens ovat selviä tapauksia, ja samaan lukisin myös Black Sabbathia versioineen Sapattivuosi-projektin. Don Johnson Big Bandin yhteys parilla levyllään yllättävän hyvin menestyneeseen näyttelijään on jo kryptisempi. (A-teensiksi lyhentyneen ruotsalaisryhmän lisäksi ulkomaiset löydöt jäivät vähiin: kuka muistaa 1990-luvun alun italialaisyrittäjän, New Beat Lessin?)

Rapparit ovat kunnostautuneet vääntelyssä. Tapani Kansalainen ja Edu Kehäkettunen tuskin kaipaavat selityksiä, ja listoille ylsi viime vuonna myös duo Kepes Mode (vrt. Depeche Mode). Rockbändeistä mainittakoon Stalingrad Cowgirls (Leningrad Cowboys), Hasta la Vista Social Club (Buena Vista Social Club) ja Gim Kordon, joka on melkein kuin Sonic Youth -yhtyeen moniosaaja Kim Gordon.

Moni on nähnyt vääntelyssä ns. huumoripotentiaalia ja saanut tätä kautta enemmänkin huomiota kuin olisi ansainnut. Turo’s Hevi Gee (Pedro’s Heavy Gentlemen), Frank Pappa (Frank Zappa), Bat & Ryyd (Batman ja Kari Rydman), hoh hoijaa. Batman muuten on myös lista-artisti singlen Suuri kultalevyryöstö ansiosta. Vielä ynnään tähän A-tyypin, jonka nimi viitannee E-typeen, jonka nimi viittaa legendaariseen Jaguar-automalliin.

Vielä kolme ihan vakavasti otettavaa pitkän uran tekijää. Kauko Röyhkä on selvä inspiroituma Kauko Käyhköstä, ja Freud Marx Engels & Jung -nimeä ei olisi ilman Crosby Stills Nash & Youngia (joka täydellä kokoonpanollaan sai Suomen listoille vain yhden levyn). Vähemmän tunnettu joskin kiistaton on Leevi and the Leavingsin yhteys vuoden 1965 Ruotsi-ihmeeseen Lenne & The Lee Kings, jonka Stop the Music nousi singlelistan ykköseksi.

Patenttisydän

Albumilistan kärjestä siirrämme edelleenkin huomion ns. singlelistalle, jonka Cheek-invaasio oli historiallinen, vaikka ei täysimittaisena toteutunutkaan. ”Vain” Top 8 ja sijat 11–12 miehittyivät Alpha Omega -albumin biiseillä. Tuosta tilanne ei enää kehity, sillä Spotifyn päivälistalla on siirrytty jo uusiin intresseihin – (Paula) Vesalan ja Adelen uutuudet syöksähtivät siellä kärkikolmikkoon.

Toiseksi korkeimman albumiuutuuden viitossijalla tarjoili Tähdet tähdet -kisan voittanut Waltteri Torikka, jonka Sydän vaikuttaa ainakin biisivalintoineen ehdalta varmanpäälle-tuotteelta – ensi vuonna sitten joululevy? Scandinavian Music Group (#11) jäi jaetulle huonousennätykselleen, sillä yhdeksästä listaäänitteestä nyt kolme on merkkaantunut 11:nneksi. Aikoinaan parikymmentä vuotta tasaisesti meillä menestynyt Jean Michel Jarre (#30) palasi tilastoihimme yli 15 vuoden tauolta.

Viime viikolla nähtiin eka re-entrytön Top 50 yli kahteen vuoteen, mutta tänään palaajia on taas seitsemän, pääosin Nuclear Blastin julkaisuja. Sabatonin Heroes teki jo kahdeksannen re-entrynsä. Kertooko se jotain eroavaista Cheekistä ja kakkosena pysytelleestä Robinista, että Kuka muu muka palasi seuraajansa myötä listalle, mutta 16 putosi seuraajansa tullessa pois?

Arvoituksellisia hissiliikkeitä

Singlelistan täyscheekiytymistä odotellessa raportoitakoon, että latauslistalla uuden Cheek-albumin yhdeksästä uudesta biisistä seitsemän debytoi sijoilla 3, 7, 9, 13, 14, 21 ja 25. Radiolista sen sijaan on liki yhtä posketon kuin ennenkin – kakkossingle Sillat jaksoi kiivetä vain 76:nneksi.

Radiosoiton näyttävin etenijä on tanskalainen laulaja/yhtye Lukas Graham. Kotimaassa on netottu jo nippu isoja hittejä vuodesta 2011 lähtien, mutta 7 Years -singlen jättiloikka meillä 88. sijalta 17:nneksi selittynee sitä kautta, että biisi löi Ruotsissakin läpi aina paalupaikalle asti. Toinen Top 20 -tulokas, Sigalan brittiykkönen Easy Love (#15), joko manipuloi tai jäljittelee Michael Jacksonin lauluosuutta biisissä ABC.

Airplay-kummallisuuksiin kuuluu se, että loppukesällä jo Top 100:sta pudonnut Arttu Wiskarin Kahvimaito porhalsi taas 12:nneksi – ei kai tällä ole vauvauutisen kanssa mitään tekemistä? Oudoksuttaa myös Chisun Ihanan romahtaminen sijalle 63, kun sille ei ole vielä minkäänlaista seuraajaa näkyvissä.

Kahlaa ja tahkoa

Ylen Elävä arkisto laittoi tänään esille 12 ensimmäistä jaksoa vuoden 1994 alussa startanneesta Tv 1:n Lista Top 40 -ohjelmasta – pysyvästi. Mikä vielä hienompaa/oudompaa, arkistoon kertyvät ajan myötä kaikki muutkin jaksot, ilmeisesti vuoteen 1999 asti.

Aika tuskallista kahlattavaahan nuo saattavat monelle olla – itse en näe syytä perääntyä tästä vanhasta kommentistani. Mutta halutessaan seasta voi löytää melko ainutkertaisiakin tallenteita. Yle tuotti itse videoita kotimaisille listanimille, eikä niitä muiden hieman isommalla rahalla tuottamiakaan ole tuolta ajalta juuri netissä tarjolla. Yhden tarkistamani jakson päätteeksi soi ihan pätevän näköinen video Mikko Kuustosen hitistä Kuume, jota ei pysty ainakaan You Tubesta katsomaan.

Striimissä alfa, radiossa oomega

Cheekin täysdominanssi Spotifyn soitetuimpien listalla on jatkunut jo neljä päivää. Siis perjantaina julkaistun Alpha Omega -albumin kaikki kymmenen raitaa ovat kymmenen soitetuimman joukossa. Ensimmäisenä päivänä sijojen 10 ja 11 soittomääräero oli noin 70 prosenttia, mutta se on jatkossa tasoittunut melko täpäräksi. Kärjessä komeilee levyn kakkossingle Sillat.

Neljän päivän jälkeen näyttää ilmeiseltä, että ähkykymppi toistuu myös kaukana perässä laahaavalla ns. singlelistalla ensi sunnuntaina. Täten Cheekin Avaimet mun kiesiin -sinkusta maaliskuussa 2004 alkanut listahittiketju pitenee laakista 42 biisin mittaiseksi. Ja Leveellä-kappaleessa vieraileva Kapasiteettiyksikkö palaa tilastoihin yli yhdeksän vuoden tauolta. Ja Kasmir nähdään yhtä aikaa kreditoituna Cheekin ja Robinin hitteihin.

Tilanne on kovin toisenlainen muissa tilastoissa: latauslistan viimeksi julkaistussa Top 30:ssä ei näy Cheekiä lainkaan, ja radiolistan ainoa edustaja Sä huudat on vajonnut yhdeksännellä viikollaan 29:nneksi. Edelliseltä Kuka muu muka -albumilta lohkesi radioaalloillekin kaksi ykköstä ja kolmonen.

P.S. Viidentenä päivänä Nikke Ankaran Värifilmi ohitti Kasmir-dueton, eli Cheekin nimissä on enää vain yhdeksän parasta Spotify-listalla.

Kenen vuoro loistaa?

Albumilistan tämänviikkoinen kilpailutilanne oli täysin uniikki, sillä markkinoille tuli uutuuksia kahdeksalta sellaiselta kotimaiselta artistilta, jotka ovat päässeet 2010-luvulla ykkösiksi. Ismo Alanko. Apulanta. Hevisaurus. Michael Monroe. Anna Puu. Raappana. Robin. Juha Tapio.

Pisimmän korren vei radiohitteineen Juha Tapio, vaikka useimmat lienevät pitäneet Robinia ylivoimaisena suosikkina. Mutta Robinin kaikki tähänastiset ykköset ovat kyenneet palaamaan kärkeen sieltä kerran pudottuaan, joten todennäköisyys myöhemmälle paalupaikalle on melkoinen. Apulannan debyytti kolmosena tuntuu myönteiseltä siihen suhteutettuna, että noista kahdeksasta Apulanta on saanut kauimmin olla ilman ykkössijaa (maaliskuusta 2010).

Edelliset albuminsa kärkeen puskeneet Michael Monroe ja Ismo Alanko avasivat viitos- ja kuutossijoilla. Anna Puu (#10) taisi monien ennakkokaavailuissa jäädä altavastaajaksi – samoin Hevisaurus (#12), vaikka sen ykkösmenestyksestä on vain kolme vuotta. Pahimmin jalkoihin jäi Raappana, joka näkyy vasta 36:ntena – Kyösti Mäkimattilakin (#18) ylsi puolet parempaan.

Korkein ulkomainen uutuus – ja ulkomainen levy ylipäätään – on Hurts 13:ntena. Näin tiukassa paikassa tuskin kukaan haaveili Surrenderista vertaistaan jatkoa edellisten levyjen kolmos- ja kakkossijoille. Ainoa muu tuontiäänite Top 20:ssä on kakkosviikollaan 15:nneksi valahtanut Avicii.

Viidensadan villitys

J. Karjalaisen Stindebinde näyttää ainakin radiossa muodostuvan samanlaiseksi ilmiöksi kuin toissavuotinen paluuhitti Mennyt mies. Se debytoi Radio Monitorin mittauksissa kakkossijalla ja keräsi tietääkseni ensimmäistä kertaa tilaston historiassa yli 500 viikkosoittoa. Tasaisen tahdin taulukon mukaan se on lähtenyt käyntiin jollain suomalaistaajuudella uudestaan 16 minuuttia sen jälkeen kuin viimeksi lakkasi soimasta.

Apulannan ensisunnuntainen albumilistasijoitus on ainakin minulle arvoitus, mutta ilmapeli sujuu edelleen: Valot pimeyksien reunalla loikkasi radiolistalla 14. sijalta kolmanneksi eli yhtä korkealle kuin alkuvuotinen Sun kohdalla. Myös Antti Tuiskun Sata salamaa eteni kärkikymppiin, mihin yksikään hänen kolmen uusimman albuminsa raidoista ei kyennyt – tosin yksi noista kolmesta oli joululevy.

Charlie Puthin ja Meghan Trainorin Marvin Gaye (27–17) rekisteröityi lopulta meillä listahitiksi, ensimmäisenä tuonnimisenä. Moni tuntee Aki Sirkesalon biisin Marvin Gaye, mutta se oli Hikinen iltapäivä -singlen b-puoli. Stindebinden takana korkein Top 100 -uutuus 33:ntena on Robinin ja Kasmirin Milloin nään sut uudestaan. Latauslistallakin niiden keskinäinen järjestys säilyi (sijat 4 ja 8), mutta Spotify-kuunteluissa nuoretherrat pieksävät vanhan mennen tullen – Karjalainen ei mahdu ainakaan tänään edes 50:n joukkoon.

Minä-minä-minä

BBC Brit -kanava näyttää päivittäin Pointless-tietovisaa, jonka kysymyksiin on olemassa paljon oikeita vastauksia – niistä pitäisi poimia sellainen, jota muut eivät tiedä. Katson show’ta sen mainion faktavastaavan Richard Osmanin takia ja siksi, että se ajoittain osoittaa pop- ja listakulttuurin vahvan aseman brittien yleissivistyksessä.

Hiljattain näin kisaajilta udeltavan singlelistan ykkösiä, jotka alkavat I-sanalla – mukaan ei kelpuutettu variaatioita I’m, I’ve, I’ll ja niin edelleen. Tietoa näissä yleensä piisaa, yksi heikkous poislukien: moni luulee tutun laulun tai sen kertosäkeen aloituslausetta koko biisin nimeksi. Mainittuun tehtäväänkin ehdotettiin vastausta ”I believe in miracles”, jolla viitattiin Hot Chocolaten hittiin You Sexy Thing.

Suomen valtavirta-tv:ssä moinen kysymys tuntuisi utopistiselta – tosin myös vastausvaihtoehdot jäisivät vähiin. Singlemyyntitilaston ykköseksi ei ole noustu kertaakaan mä-sanalla alkavalla nimellä, ja minä-sanallakin vain kolmasti. Niistä yksi on superhelppo, yksi helpohko ja yksi megavaikea. Kim Lönnholmin Minä olen muistanut (1989), Kymppilinjan ja Mariskan Minä (2010) ja YUP:n ep Minä en tiedä mitään (2005).

Vaikka suomessa pärjätään usein ilman persoonapronominia (Ajoin koko yön), silti hämmästyttää I- ja minä-nimien epäsuhta. Vuodesta 1961 alkavassa hittitietokannassani on 29 mä- ja 21 minä-alkuista listasinkkua. Entäs I, edellämainitut variaatiot poislukien? Vaatimattomat 251 kpl.

Jumaloikaamme kaaosta

En tiedä, kuinka niputtavaisesti Children of Bodom suhtautuu suomalaisiin naislaulajiin, mutta yhtyeellä saattaa olla jonkinlainen revanssifiilis. Toissavuotinen Halo of Blood jäi kakkoseksi samaan aikaan ilmestyneen Erinin kakkosalbumin taakse, mutta tänään I Worship Chaos peittosi odotetun Chisu-julkaisun Polaris. Bodom juhlii viidettä ykköstään, Chisu taitaa tällä kertaa jäädä ilman – jatkoviikkoina näet ilmestyy albumeita niin kovilta nimiltä, että kiipeäminen näyttää mahdottomalta.

(Jos jotakuta mietittää, onko albumilistalla koskaan nähty artistia, joka sijoittuisi aakkosjärjestyksessä Children of Bodomin ja Chisun väliin, niin vastaus on kyllä: amerikkalaisbändi Chimaira vuonna 2009.)

Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana (#5) ylettyi pykälän päähän edellisestä saavutuksestaan. W.A.S.P. (#13) nähtiin viimeksi korkeammalla 30 vuotta sitten! Toinen jenkkiryhmä Trivium nettosi neljännen Top 20 -merkintänsä (#16), ja ynnämuita-sijoilla havaitaan uutuuksina Entwine (#28) sekä Robin Schulz (#38).

Jos levy roikkuu tilastoissa kauan, vaikkapa yli vuoden, niin lähes poikkeuksetta sen seuraaja ampaisee mahdollisimman lähelle kärkeä. Tämäkään oppi ei ole enää voimassa ainakaan Aviciin tapauksessa. Vaikka True (2013) keräsi peräti 86 listaviikkoa, Stories debytoi vasta sijalla kymmenen. Merkkejä vaisusta lähtövauhdista ehdittiin jo saada ulkomailta – kotona Ruotsissa toki mentiin ykköseksi.

Tuuli ja elämä kuljettaa

Eilisen radiolistan poikkeuksellisen korkea uutuus on Yön Minne tuulet vie sijalla 11. Bändin viimevuotinen albumi nimittäin ei poikinut yhtään Top 20 -radiohittiä. Samainen biisi palautti Yön myös lataus/singlemyyntilistalle ensi kertaa kuuteen vuoteen (#13). Koko 00-luvun jatkunut voittokulku tyrehtyi nopeasti, kun listan painopiste siirtyi fyysisistä äänitteistä latauksiin.

Latauslistan korkein debyytti neljäntenä on Sannin Ei, tuttu arvatkaa-mistä-ohjelmasta. Yksi ilmiö on tämänkertaisella kaudella jäänyt toistaiseksi toteutumatta. Kolmena edellisenä syksynä, siis myös vaisuna pidetyllä kakkoskaudella, listoille on palannut kosolti tv:ssä kuultujen tulkintojen alkuperäisiä versioita, mutta nyt ei. Ehkä hyväkin, ettei Maija Vilkkumaan Ei noussut mukaan ja jättänyt varjoonsa hänen uutta Kissavideoita-sinkkuaan, joka käväisi vain sijalla 26.

Ankaraa tykitystä

Spotifyn selvästi kuunnelluimmaksi biisiksi on harpponut Nikke Ankaran Värifilmi, jossa vierailee Aki Tykki. Vaikka Tykillä Happoradio-yhtyeineen on melkoinen ansioluettelo, siihen ei tätä ennen ole kuulunut yhtään suoratoistohittiä. Nikke Ankaran suosio sen sijaan on aina painottunut striimeihin. Tuorein päivälista antoi lukemaksi 56.728 kuuntelua, joka viikkotasolla on lähes 400.000.

Striimimarkkinoilla tuntuu koko ajan tapahtuvan – paras esimerkki itse Nikke, joka ilmoitti tämän vuoden tammikuussa lopettavansa uransa ja jo kesäkuussa juhli taas listoilla Koska sä eroot -biiseineen. Tuo on kuitenkin virheellinen mielikuva. Vaikka muutama kohuralli on tehnyt pikavisiittejä, joiden mittaamiseen viikko on liian pitkä yksikkö, niin yleisesti ottaen suoratoistolista on Suomen hitain hittitilasto.

Ns. viralliselle singlelistalle, joka käytännössä perustuu pelkkiin striimeihin, nousee vain aniharvoin enemmän kuin yksi tai kaksi tulokasta per viikko. Jos minun nyt pitäisi tehdä 2015-vuosilista pelkästään tämänvuotisten singlelistojen pohjalta ja poistaisin siitä viime vuoteen painottuneet hitit, niin en saisi top sataa täyteen!

Vaikka suoratoiston painoarvon kasvattamiselle hittipisteytyksessä on vankat perusteet, niin merkittävä kasvattaminen edellyttäisi sitä, että Top 20 lopultakin pitenisi vähintään kaksinkertaiseksi. On hullua, että listan ulkopuolelle jää biisejä, joilla on viikkotasolla reilusti kuusinumeroiset striimit ja jotka ajan saatossa yltävät jopa miljoonalukuihin.

Vain sinun kultasilmillesi

Britannian kohutuin levytys nyt on Sam Smithin laulama Writing’s on the Wall, joka historian ekana James Bond -tunnarina lopultakin ylsi sikäläisen singlelistan ykköseksi. Meilläkin se näyttäytyy latauslistan kolmosena ja on yhteensä neljästoista Suomen listoilla rekisteröity Bond-biisi. Vaan mitkä niistä menestyivät kaikkein parhaiten? Ei mikään ihan huippuhyvin, mutta onhan näitä tässä.

10. Jack White & Alicia Keys: Another Way to Die *
Vuoden 2008 Quantum of Solaceen tehty duetto käväisi singlelistamme ykkösenä, mutta ei soinut radiossa.

9. Rita Coolidge: All Time High *
Vaikka Octopussy – mustekalan (1983) tunnarin esittäjä oli suomalaisille täysin tuntematon, single roikkui listalla viisi kuukautta.

8. Sheryl Crow: Tomorrow Never Dies *
Crow’n uran suurin suomihitti Huominen ei koskaan kuole (1997) -leffasta ylsi sekä single- että radiolistan kärkikymmenikköön.

7. A-ha: The Living Daylights **
007 vaaran vyöhykkeellä -sävelmä nousi singlekolmoseksi loppukesällä 1987.

6. Madonna: Die Another Day **
Kuolema saa odottaa (2002) -elokuvaan levytetty sinkku jäi Madonna-asteikolla keskinkertaiseksi kohautukseksi hurjasta videostaan huolimatta.

5. Chris Cornell: You Know My Name **
Casino Royalessa 2006 soinut hitti pärjäsi tasaisesti joka listalla ja on Soundgardenkin huomioiden Cornellin suosituin biisi meillä.

4. Duran Duran: A View to a Kill **
Vaikka 1980-luvun puoliväli oli leffamusan juhlaa, kontribuutio 007 ja kuoleman katse (1985) -elokuvaan ei erotu poikkeuksellisena kohokohtana duranien menestyskäyrällä.

3. Tina Turner: Goldeneye **
007 ja kultainen silmä (1995) höystyi Turnerin 56-vuotiaalla äänellä sangen tulosvastuullisesti.

2. Adele: Skyfall **
Niin huiman voittokulun kuin 21-albumi hitteineen olisi luullut imeneen pian perässä tulleen Skyfall-elokuvan (2012) tunnarin ennennäkemättömiin korkeuksiin, mutta kakkoseksi biisi jäi tälläkin listalla.

1. Sheena Easton: For Your Eyes Only ***
Parin hitin kokemus auttoi 22-vuotiasta Eastonia kestämään tunnaripaineet ja nousemaan Suomen singlelistan kakkoseksi. Ei tämäkään silti edennyt hittivuosilistalla 20 parhaan joukkoon.

Guns n’ Rosesin versio Wingsin Live and Let Diesta (1973/1991) sijoittuisi vertailussa neljänneksi, jos huolittaisiin mukaan.