Tykkäämällä tietoa

Jos et ole tutustunut Listablogin Facebook-sivuun tai kuullutkaan sellaisesta, nyt voisi olla aika vilkaista. Olen pohtinut sinne sopivaa kevyttä sisältöä, ja hittiarkiston valmistumisen kunniaksi päädyin tällaiseen juttutyyppiin.

Joka kuukausi FB-listablogissa pyörii videolinkein höystetty Top 30 -lista, jossa biisi per päivä paljastetaan 30 kovinta tiettyyn teemaan liittyvää hittiä Suomen listoilta aikavälillä 196­1-2014. Ensimmäinen lista on tylsästi mutta ansaitusti omistettu Madonnalle, jatkossa teemat vaihtelevat ja tavoittelevat ajankohtaisuutta ehkä kekseliäämmin.

Top 30:n voi katsastaa täältäkin kuukauden lopussa, jos FB ei houkuttele. Toivoisin kyllä sinne kommentteja sekä biiseistä että sijoituksista, miksei myös veikkauksia ja ideoita uusiksi tilastoiksi. Huomenna siis aloitamme Madonnan uran 30:nneksi suurimmalla listahitillä.

Kie kuudesti kärjessä

New Day Rising debytoi tänään Von Hertzen Brothersin kolmantena albumilistaykkösenä. Jos verrataan kitaristi Kie von Hertzenin yhtyehistoriaa, niin paalupaikkoja on nyt yhtä monta kuin Don huonoilla. Toiseksi korkein uutuus Egotrippi on niin ikään joskus nähty ykkösenä, mutta Vuosi nollan nelossijassakin on pykälä kohennusta edelliseen albumiin nähden.

Toto on korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla debytoituaan viidentenä. Yhteensä bändillä on kahdeksan Top 10 -albumia ja paras sijoitus kolmonen. Ile Kalliollekin rakentuu aika monipuolinen Top 10 -ansioluettelo, sillä hänen Big Rock Bandinsä nousi kuudenneksi. Aiempia merkintöjä on tullut Kaija Kärkisen ja Hurriganesin kanssa, ja eka soololevy Irock kävi seitsemäntenä jo vuonna 1977.

Kärjestä pudonnut Haloo Helsinki! on tunnetusti pärjännyt uuden Kiitos ei ole kirosana -platinapainoksen ja siihen liittyvän tv-kampanjan ansiosta, mutta tällä viikolla sen ohi kakkoseksi kiilasi muinoin viikkoa aikaisemmin julkaistu Robinin 16. Kumpikin on roikkunut koko listaikänsä Top 10:ssä; Haloon sijoituskeskiarvo on 3,16, Robinin 3,31.

Soittolista: Hitit Suomessa 1990

Edit: varsinainen vuosilista on Top 75 -sivustossa.

Merkittävin post-beatleaaninen puutos Spotifyn valikoimissa osui tälle vuodelle: emme voi kuunnella ylivoimaista ykköshittiä, Raptorin Oi beibiä. Emmekä sijojen 20 ja 22 Debi Gibsonia emmekä Raptoria. Tarjolla olisi kyllä vuoden 2010 Oi beibi 16, jonka listapisteet ynnättiin alkuperäisen kanssa – tekstihän on niissä sama. Sen sijaan Debi Gibsonin kanssa samalla sinkulla julkaistu Oi beibi 2 on oma vuoden 1991 hittinsä.

Muita kotimaisia läpimurtajia olivat Pekka Ruuska, Kolmas nainen, Arja Koriseva, soolo-Ressu Redford ja MC Nikke T. Siinä mielessä Raptorin poissaolo ei haittaa, että vuosilistan kakkonen, Alannah Mylesin Black Velvet, päihittää sekin pisteineen useimpien vuosien voittajat. Biisi viihtyi singlelistalla seitsemän kuukautta, ja Mylesin albumi punnersi lopulta ykköseksi 28. listaviikollaan.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1990 Suomi Top 40

(2) Alannah Myles: Black Velvet
(30) Gary Moore: Still Got the Blues
(12) Ressu Redford: Kuka on se oikea
(17) Eppu Normaali: Sydän tyhjää lyö
(3) Madonna: Vogue
(28) Guru Josh: Infinity
(6) Londonbeat: I’ve Been Thinking About You
(21) Snap!: The Power
(11) MC Nikke T: Jos haluu saada...
(53) Kikka: Sukkula Venukseen
(8) Troll: Jimmy Dean
(14) New Kids on the Block: Step by Step
(40) Belinda Carlisle: La Luna
(38) Pave Maijanen: Ikävä
(7) Pekka Ruuska: Rafaelin enkeli
(46) Depeche Mode: Enjoy the Silence
(19) Pet Shop Boys: So Hard
(9) ZZ Top: Doubleback
(31) Phil Collins: I Wish It Would Rain Down
(10) Kolmas nainen: Tästä asti aikaa
(44) Ne Luumäet: Tuomari
(41) Iron Maiden: Holy Smoke
(39) Jon Bon Jovi: Blaze of Glory
(23) Madonna: Hanky Panky
(48) Lättykettu ja Tehosekoittajat: Letkautus
(42) Arja Koriseva: Kuningaskobra
(27) Vanilla Ice: Ice Ice Baby
(50) MC Hammer: U Can’t Touch This
(13) Whitney Houston: I’m Your Baby Tonight
(5) Sinead O’Connor: Nothing Compares 2 U
(18) Kirka: Ota lähellesi
(45) Muska: Pidä kii
(33) Alannah Myles: Love Is
(26) Vaya con Dios: What’s a Woman
(24) Roxette: It Must Have Been Love
(4) Ressu Redford: Älä mee
(16) Eppu Normaali: Tahroja paperilla
(35) Technotronic: Get Up (Before the Night Is Over)
(32) Black Box: I Don’t Know Anybody Else
(15) Madonna: Justify My Love

Taas hiekkaa ilmassa

Vaikka latauslista tarjoilee menekin pudotessa paljon yhteisiä sijalukuja, niin tämä tapaus on ensimmäinen: kaksi uutuutta jakavat tämän viikon ykkössijan. Elastisen Super tuskin yllättää ketään noin korkealla, mutta miltei nostalgisia reaktioita herättää kilpakumppani Darude. Beautiful Alien on miehen ensimmäinen hitti tällä vuosikymmenellä, ja se edellinenkin visiitti (I Ran, 2009) tuotti kovin vaisun 26. sijan. Toistaiseksi tuorein albumi vuodelta 2007 ei tilastoitunut ollenkaan.

Sunnuntaipostini kommenteissa kummeksuttiin ansaitusti Nightwishin Élan-sinkun liikehdintää – sehän katosi ykkössijalta, oli kolme viikkoa poissa ja palasi taas ykköseksi. Ns. singlelistalla meno on ollut lähes yhtä nykivää. Tänään biisi romahti latauksissa taas 20:nneksi. Radiolistallakin tuli takkiin, sillä lupaava 13. sijalle edennyt nousu tylpistyi toissapäivänä sijaan 31.

Myös Spotifyn kuunnelluimpien viikkolistan kärki on tasainen, mutta koska sen volyymi on aivan toisella tasolla, tasasijoitusten syntymiseen tarvittaisiin liki tähtitieteellinen sattuma. Neljä kuunnelluinta ovat 322.000:n ja 313.000:n välillä, ja nimethän ovat Samsara, Love Me Like You Do, Viimeisen kerran ja 2080-luvulla. Vaikka Sanni jatkaa yhä radiolistan kärjessä, Ellie Goulding kuroo eroa pienemmäksi. Radiot lämpenivät Rihannan ja kumppaneiden Four Five Secondsille hitaahkosti, mutta tällä viikolla se hypähti 14. sijalta neljänneksi.

Miksei aina voi olla perjantai

Jo aiemmin tänä vuonna kerrottiin, että kaikkialla maailmassa siirrytään kesällä käytäntöön, jossa uudet äänitteet julkaistaan perjantaisin. Eniten päätöksen saattoi arvata vaikuttavan USA:han ja Britanniaan, jotka tiukimmin arvostavat omia perinteisiä viikkorytmejään. USA:n julkaisu- ja listauspäiviä lienee aikoinaan eniten sitonut perjantaisin ilmestyvän Billboard-lehden painoaikataulu, eikä rytmiä ole tähän asti vaivauduttu säätämään mediakentän muututtuakaan. Levyt on julkaistu Britanniassa ja USA:ssa maanantaisin.

Billboard ei tietääkseni ole vielä paljastanut kesäsuunnitelmiaan, mutta virallisia brittilistoja kokoava The Official Chart Company kertoi tänään omistaan. Heinäkuusta lähtien viikkotilaston laadintajakso on perjantaista torstaihin, ja melkein 48 vuoden ajan sunnuntaisin BBC Radio 1:ssä lähetetty listaohjelma aikaistuu perjantai-iltapäivään. Se myös lyhenee kolmituntisesta kaksituntiseksi. Arvaatte, että uutinen on saanut listafriikit haukkomaan henkeään, eikä nettireaktioita voi luonnehtia järin myönteisiksi.

Muutostiedotteitahan on viime aikoina piisannut striimaus- ynnä muiden listailmiöiden takia, ja vaikka muutoksiin päädytään enemmän tai vähemmän pakon alla, tiedotteisiin laaditut kommentit ovat aina samaa mukainnostunutta teflonsössötystä, jonka informaatioarvo on nolla. Tänäänkin OCC:n edustaja hehkutti: ”This is an exciting new era for the Official Singles Chart – following the integration of streams, with the move to a new, more high profile slot.” Jos uusi systeemi on niin kiihottava ja uusi lähetysaika paljon aiempaa parempi, niin miksi ne otetaan käyttöön vasta nyt, kun ulkomaailma niihin pakottaa?

Vaihtelevia aikakäsityksiä

On tuo Kingston Wall aika omanlaisensa ilmiö. Yhtyeen esikoislevyhän virkosi hiljattain tuplavinyylijulkaisuna albumilistan viidenneksi, ja nyt II on kakkosena, korkeammalla kuin mikään KW-äänite aikaisemmin. II nousi ilmestyessään vuonna 1993 sijalle 11 ja viisi vuotta myöhemmin 14:nneksi. Musiikki-dvd-listalla on tavallista vauhdikkaampaa – siellä Apulannan Kosto kaikista vuosista syrjäytti kärjestä Kingston Wallin Kingtime-paketin yhden viikon jälkeen.

Korkeimman albumidebyytin (#5) julkaisi Mark Knopfler, joka on soolourallaan päässyt ylemmäs vain kerran, kolmanneksi vuonna 2000. 13:ntena on kotimaisen speed metal -löydön Rangerin eka albumi. Ensikertalainen tilastossa on myös sijan 19 Marina and the Diamonds, vaikka kummaltakin kahdesta aiemmasta levystä lohkesi Top 20 -radiohitti. Sijan 41 tulokas Kendrick Lamar on Spotifyn kymmenen kuunnelluimman joukossa.

Sijan 22 kohdalla on taas todettava: väärä lista. Pertti Kurikan nimipäivien Oma rauha näet sopisi paremmin midpriceen. Aina mun pitää herätti huomiota lyhyydellään, mutta tuntuisi tällä ep:llä lähes nälkävirreltä – Oman rauhan kuudella raidalla on nimittäin yhteiskestoa kutakuinkin viisi minuuttia. Toukokuussa PKN:ltä tulee mittava kokoelma, johon sisältyy myös viisuedustaja.

Soittolista: Hitit Suomessa 1989

Discopress aloitti paikallisradioiden soitetuimpien biisien listan laadinnan jo aiemmin, mutta käyttökelpoiset arkistot on saatavilla vasta vuoden 1989 alusta, kun Katso-lehti alkoi julkaista sitä. Yleisradion kanavien soitot alkoivat vaikuttaa hittivuosilistoihin 50 hittiä -listan käynnistyttyä elokuussa 1992. Kaupallinen radiokenttä oli 25 vuotta sitten hyvin erilainen kuin nyt, täynnä itsenäisiä yrittäjiä.

Radiosoiton luulisi nostaneen vuosilistan kotimaisuusastetta, mutta 1989 oli monen suomalaisen suursuosikin välivuosi. Esiin nousivatkin tähdenlennot Kim Lönnholm, Bat & Ryyd ja Pääkköset. Ulkomailta tuli tavallista kovempia hittejä: Lambada, The Look, You Got It, Like a Prayer... vielä 7. sijan Poisonkin olisi heikompana vuonna voinut ottaa paalupaikan.

Bat & Ryydin (Ehtaa tavaraa #8) lisäksi Spotifysta puuttuvat Jason Donovanin hitit (Sealed with a Kiss #12, Too Many Broken Hearts #19). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1989 Suomi Top 40

(30) Fine Young Cannibals: She Drives Me Crazy
(4) Roxette: The Look
(25) Madonna: Express Yourself
(14) Lisa Stansfield: All Around the World
(35) Mamba: Luontoon takaisin
(29) Clifters: Leikkikalu
(39) The Rolling Stones: Mixed Emotions
(2) Roy Orbison: You Got It
(9) Tina Turner: The Best
(27) Tanita Tikaram: Twist in My Sobriety
(36) Marc Almond & Gene Pitney: Something’s Gotten Hold of My Heart
(1) Kim Lönnholm: Minä olen muistanut
(23) Topi Sorsakoski & Agents: Lyhdyn nään syttyvän
(28) Vaya con Dios: Don’t Cry for Louie
(18) Jive Bunny & The Mastermixers: Swing the Mood
(45) Edelweiss: Bring Me Edelweiss
(41) Donna Summer: This Time I Know It’s for Real
(43) Bad Boys Blue: Lady in Black
(32) Turo’s Hevi Gee: Saunotaan (Olé olé)
(16) Pääkköset: Eläinrääkkäystä
(46) Guns n’ Roses: Patience
(7) Alice Cooper: Poison
(13) Metallica: One
(31) Queen: I Want It All
(5) Phil Collins: Another Day in Paradise
(20) Kirka: Anna käsi
(47) Ari Klem: Pieni ystäväin
(3) Kaoma: Lambada
(50) Paula Abdul: Straight Up
(15) Black Box: Ride on Time
(10) Technotronic: Pump Up the Jam
(22) Bananarama & Lananeeneenoonoo: Help
(26) Clifters: Elekieltä
(21) Lapinlahden linnut: Älä pure mun ananasta
(11) Sam Brown: Stop
(51) Gloria Estefan: Don’t Wanna Lose You
(24) Martika: Toy Soldiers
(6) Madonna: Like a Prayer
(40) Michael Jackson: Leave Me Alone
(17) Prince: Batdance

11 887 biisiä, kohta enemmän

Muutamissa yhteyksissä olen maininnut aikomukseni aikaansaada hittiarkisto, joka sisältää vuodesta 1961 lähtien kaikki Suomen listoilla nähdyt kappaleet. Seikkaperäisempi pyrkimys on ollut pisteyttää hitit niin, että niiden menestys olisi keskenään vertailukelpoinen aikakaudesta riippumatta. Arvatkaapa mitä: homma alkaa nyt olla valmis.

Ainakin arvelen niin. Tuohon eri aikakausien yhdistämiseen on useita näkökulmia, ja lukuisien säätöjen jälkeenkin saatan yhä keksiä siitä jotain viilattavaa. Hittien määrä vuotta kohdenhan on vaihdellut paljon, alkuaikojen alle sadasta 50 hittiä -kauden yli neljäänsataan, ja pistekäyrän jyrkkyys/loivuus on muuttuillut määrän mukana.

Oheisessa grafiikassa (klikkaa isommaksi) näkyvät eri vuosikymmenten keskimääräiset pistekäyrät. 1960-1970-luvut ovat keskenään miltei yhteneväiset, samoin 1990–2000-luvut, jolloin kokosin 50 hittiä -listaa (1992–2007). Täysi yllätys oli nähdä se, että tiiveimmän parin muodostavat 1980-luvun ja 2010-luvun neljän ensimmäisen vuoden käyrät!

Tärkeintä on kuitenkin isojen hittien yhteismitallisuus. Merkitsin grafiikkaan poikkilinjan kuvaamaan pistemäärää, joka tätä nykyä vaaditaan tuhannen suurimman hitin joukkoon. Linjan yläpuolella eri vuosikymmenten osuus on mielestäni hyvä, vain 1960-luvun edustus jää hieman muita pienemmäksi. Vuosilistan ykköshitin pistekeskiarvo osui tasaisesti 7400-8000 pisteen välille.

Kun 2014-vuosilista valmistuu ja imeytetään arkistoon mukaan, alan hyödyntää sitä jotenkin systemaattisemmin, mutta tästä jatkossa lisää.

Soittakaa edes kerran

Vaikka Sannin 2080-luvulla jatkaa radiolistan kärjessä, toista vuotta jatkunut kotimainen ykköshegemonia natisee liitoksissaan. Kärkikymmenikössä on jo viisi ulkomaista hittiä (sijat 2, 3, 5, 8 ja 10), kun Omin Cheerleader loikkasi 22. sijalta kymmenenneksi. On muuten jamaikalaisen artistin paras radiosija 2000-luvulla – samaan ylsivät Shaggy vuonna 2001 ja Brick & Lace 2007.

Sannin tueksi toki rientää suomalaisiakin yrittäjiä. Ahkera tv-näyttäytyjä Krista Siegfrids on yllättäen saamassa jonkinlaisen hitin, sillä On & Off nousi 31. sijalta 16:nneksi. Jopa menestyspaineita voisi osoittaa korkeimmille uutuuksille, jotka ovat Anssi Kelan Nostalgia (#31) ja Stigin Lupasit et kelpaan näin (#34). Stigin Roy Orbison viihtyy yhä kymmenen soitetuimman joukossa.

Top 100:sta ei kuitenkaan löydy Mikael Gabrielin ja Diandran singleä Viimeisen kerran, joka on ehtinyt jo singlelistan neloseksi ja latauslistan kuutoseksi. Kummankaan artistin välit maamme radioasemiin eivät ole ennätyslämpimät, mutta Gabrielin Älä herätä mua unesta soi vuodenvaihteessa sentään sijan 18 edestä. Soittakaa edes sen viimeisen kerran.

Kädet terveimmillään

Madonna kiilasi sittenkin albumilistan korkeimmaksi uutuudeksi hopeakorokkeelle. Rebel Heart toi hänelle viidennen kakkossijan – kärkeen yltäneitä pitkäsoittoja on 11. Viimeksi mainitsin studioalbumien säännönmukaiset ykkös- tai kakkossijat, mutta jotkin kokoelma-, live- ja muut julkaisut ovat saaneet tyytyä huonompiin numeroihin.

Esikoisellaan toissavuonna 27:ntenä käväissyt Santa Cruz debytoi nyt peräti kolmantena. Viikon WTF-efektistä vastaa D’Angelo, jonka jo ennen joulua julkaistu, 14 vuoden levytystauon katkaissut Black Messiah ilmaantui kahdeksanneksi. Ville Leinoselle 23. sija on paras lähes seitsemään vuoteen, ja Terveet kädet (#29) on korkeimmillaan koko 36-vuotisen uransa aikana.

Sijan 38 Europe sai ensimmäisen studioalbumin listallemme sitten vuoden 1991, vaikka pelkästään 2000-luvulla sellaisia on julkaistu viisi. 36:ntena on Kauko Röyhkän uusi kokoonpano Uhrijuhla. Sijan 46 uutuudeksi merkitty Judas Priestin Defenders of the Faith nousi kymmenenneksi alkuvuonna 1984.

Säilyvätkö Madonnan kasvot?

Edellisen postin kommenteista saattoi joku huomata, että viikon radiolista on herättänyt kummastusta. Jopa niin, ettei tekisi mieli kommentoida sitä, ennen kuin on nähnyt seuraavan listan. Kiitos ei ole kirosana valahti kärjestä 21:nneksi ja sitä edeltänyt ykkönen Copacabana ja Ipanema sijalle 46. Vastaavasti Sinä ansaitset kultaa elpyi 36. sijalta neljänneksi.

Viallinen tai ei, tosiasia on se, että Top 100 -radiolistalta ei tälläkään viikolla löydy tilaa Madonnalle. Vaikka menestyi verrattain vaisusti, edelliseltä MDNA-albumilta lohkesi vielä kaksi merkittävää radiohittiä. Aikuiselle ulkomaiselle musalle on vähemmän ulostuloväyliä kuin ennen – Radio Suomikin poimi soittolistalleen Living for Love -singlen sijasta Devil Prayn. LfL näyttää floppaavan yleismaailmallisesti miltei kaikissa mittausjärjestelmissä.

Rebel Heart -albumin enteet ovat selvästi lohdullisemmat, jos Rumban listan kolmossijasta voi päätellä jotakin. USA:ssa ja Britanniassa kamppaillaan paalupaikasta, Ruotsissa debytoitiin lyhyellä myyntiajalla kymmenentenä. True Bluesta eli vuodesta 1986 lähtien Madonnan kaikki studioalbumit ovat saavuttaneet Suomessa joko ykkös- tai kakkossijan. Katkeaako putki?

Kolmen suuren suojeluksessa

Välillä niin käy, välillä ei – riippunee siitä, kuka korjausta vaatii: albumilistaa korjattiin jälkikäteen, ja uutuuksina mukaan lisättiin Don huonot (#11) sekä Iskelmägaala 2015 (#29). Don parhaat 1990–2015 on yhtyeeltä jo viides tilastoitunut kokoelma. Sitä edelsivät Nämä päivät, nämä yöt (#28, 1996), Kultaiset apinat (#3, 1999), Olimme kuin veljet (#3, 2003) ja Luurangot laatikossa (#41, 2010).

Puhumme muutoinkin olemassaolon ihmeestä, sillä uuden kokoelman on julkaissut Warner, mutta valtaosa sen sisällöstä on levytetty merkeille, jotka nykyisin ovat joko Universalin tai Sonyn alaisuudessa. Yleensähän levy-yhtiötä vaihtaneiden esittäjien koko uraa koskevien kokoelmien julkaiseminen on liki mahdotonta, mutta Donkkareilla lienee sopimuksissaan jokin hommaa helpottava klausuuli. Myös Pyramidin Kultaiset apinat nimittäin sisälsi Terrier/BMG:lle tehtyjä hittejä.

Sinänsä ajatus Don huonoista hittikokoelmabändinä on vähän ristiriitainen, koska varsinaisia hittejä on kertynyt niukalti. Esimerkiksi paras sijoitus radiolistalla on 17, jonka toi Lentohiekkaa vuonna 2002. Se, kuten myös eniten listapisteitä (eikä sekään huimasti) kerännyt Tule sellaisena kuin olet (1999), jätettiin tällä kertaa kylmästi ulos.

Palkinto palkitsee

Viikon korkein albumiuutuus oli odotetusti Lapko (#3), joka petrasi selvästi edellisen levynsä 10. sijasta. Sen kaksi edeltäjää kävivät myös kolmansina ja niitä aikaisempi Scandal (2006) kakkosena. Lähelle pääsi kuitenkin Steven Wilson (#4), joka ei tätä ennen ollut yltänyt kärkikymmenikköön sen kummemmin soolona kuin Porcupine Treen jäsenenäkään.

Haloo Helsingin paluuta kärkeen voisi pitää vain matemaattisena oikkuna (viime viikon ykkönen Ensiferum romahti 18:nneksi), mutta Rumban listan roiman sijoitusmuutoksen perusteella Kiitos ei ole kirosana todella hyötyi Emma-palkintojulkisuudestaan. Tätä teoriaa tukee sekin, että multipalkitut Kasmir ja Pepe Willberg intoutuivat niin ikään aimo nousuihin. KEOK palasi paalupaikalle jo neljännen kerran, ykkösviikkoja on kuusi.

Kenties myös ulkomaiset palkinnot lisäävät kysyntää, sillä Grammy-imuri Sam Smithin In the Lonely Hour eteni 30. listaviikolla tähän asti korkeimmilleen 12:nneksi. Suoratoiston mukaanotto on antanut albumitilastolle uutta luonnetta – sen ansiosta esimerkiksi Sian (#9) ja Pitbullin (#16) iäkkäähköt levyt sivusivat uriensa parasta sijoitusta.

Soittolista: Hitit Suomessa 1988

Tämän vuoden lista oli Sisältää hitin -kirjassa selvästi huonolaatuisin. Singlelista oli alkanut rapautua, jukeboxlistasta puhumattakaan, mutta radiosoittoja ei vielä saatu mukaan. Täydennetty singlelista, parannettu albumipisteytys ja kokoelmien huomiointi toivat sille niin paljon lisää substanssia, että tähän uuteen yritykseen olen tyytyväinen.

Vaikka kotimaisuusaste koheni vain vähän, Suomeen saatiin huikeahko viitoisvoitto (Irwin Goodman, Kirka, Eppu Normaali, 2 x J. Karjalainen). Muutama urallaan megahittejä vaille jäänyt kestosuosikki keräsi tänä vuonna parhaan merkintänsä: AC/DC #10, Topi Sorsakoski #11, Iron Maiden #16, Leevi and the Leavings #25 ja Sade #27.

AC/DC:n Heatseeker puuttuu Spotifysta, samoin oikeana versiona Ofra Hazan Im nin’ alu (#13) ja yllättäen myös Sleepy Sleepersin Nykäsen Matti (#26). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1988 Suomi Top 40

(39) Yazz: The Only Way Is Up
(17) Kylie Minogue: I Should Be So Lucky
(12) Pet Shop Boys: Domino Dancing
(5) J. Karjalainen & Mustat lasit: Merenneitoni ja minä
(47) Leevi and the Leavings: Teuvo, maanteiden kuningas
(8) Terence Trent D'Arby: Sign Your Name
(21) S’express: Theme from S’express
(14) Mory Kante: Ye Ke Ye Ke
(34) Womack & Womack: Teardrops
(11) Topi Sorsakoski & Agents: Vaikene sydän
(45) Eppu Normaali: Näin kulutan aikaa
(16) Iron Maiden: Can I Play with Madness
(23) U2: Desire
(15) Belinda Carlisle: Heaven Is a Place on Earth
(27) Sade: Love Is Stronger than Pride
(22) Aki & Turo: Mahtisonni
(1) Irwin Goodman: Rentun ruusu
(28) Gipsy Kings: Bamboleo
(9) Michael Jackson: Smooth Criminal
(20) Taylor Dayne: Tell It to My Heart
(40) Spagna: I Wanna Be Your Wife
(7) Kim Wilde: You Came
(2) Kirka: Surun pyyhit silmistäni
(4) J. Karjalainen & Mustat lasit: Hän
(38) Milli Vanilli: Girl You Know It’s True
(35) Bros: When Will I Be Famous?
(36) Rick Astley: She Wants to Dance with Me
(19) Sabrina: All of Me
(3) Eppu Normaali: Afrikka, sarvikuonojen maa
(30) Topi Sorsakoski & Agents: On kesäyö
(25) Leevi and the Leavings: Sopivasti lihava
(42) Bobby McFerrin: Don’t Worry Be Happy
(6) Pet Shop Boys: Always on My Mind
(32) S’express: Superfly Guy
(41) Bananarama: Love, Truth & Honesty
(18) Kylie Minogue: The Loco-motion
(37) Metallica: Harvester of Sorrow
(33) Stone: Back to the Stone Age
(44) Sielun veljet: Ihminen
(31) J. Karjalainen & Mustat lasit: Viimeinen laulu

Akatemian ylistämä

Commonin ja John Legendin Glory debytoi viime latauslistan 17:ntenä luultavasti oscar-spektaakkelin vauhdittamana. Se on 2000-luvulla vasta neljäs Suomessa tilastoitunut biisi, joka palkittiin parhaan laulun oscarilla. Tietä sille ovat raivanneet Eminemin Lose Yourself (2002), A.R. Rahmanin Jai Ho (2008) ja Adelen Skyfall (2012) – kaikki listasaavutuksineen luultavasti Gloryn ulottumattomissa.

Oscar-perinteessä suhtautuminen hittimusiikkiin on vaihdellut edestakaisin. Esimerkiksi mikään Saturday Night Feverin (1977) kappaleista ei päässyt aikanaan edes ehdokkaaksi! Ennen 1980-lukua vain yksi pystitetty esitys päätyi Suomen listoille, sekin täpärästi: Barbra Streisandin Evergreen (Love Theme from A Star Is Born) käväisi 29:ntenä huhtikuussa 1977.

Sen sijaan 1980-luku oli jatkuvaa megamenestysten pönkittämistä – patsaan saivat muun muassa Fame, Up Where We Belong, Flashdance (What a Feeling), Say You Say Me ja Take My Breath Away. Kovinta taisto oli 1984, jolloin Stevie Wonderin I Just Called to Say I Love Youn oli päihitettävä Phil Collinsin Against All Odds, Ray Parker Jr:n Ghostbusters ja Kenny Logginsin Footloose, kaikki jenkkiykkösiä.

Samsaralla Suomen kimppuun

Joka viikko näytämme saavan uuden pääehdokkaan siksi biisiksi, joka katkaisisi yli vuoden kestäneen suomalaisen ykkösputken radiolistalla. Nyt eturintamaan astui alkuvuoden kenties suurin digihitti, Martin Tungevaag & Raaban ft Emilan Samsara 2015, joka eteni tänään 10–3. Suurena varjona sen takana väijyy kuitenkin Sannin 2080-luvulla, joka harppasi 20. sijalta neljänneksi.

Vaikka ei huippua saavutakaan, tuontimusiikki vastaa jokseenkin kaikista listan tuoreista nimistä. Norjalaisen Kygon Firestone on puhkituttujen kotimaisten seassa kuudentena, usalaisen Hoodie Allenin All About It 16:ntena, hänen maannaisensa Bebe Rexhan I’m Gonna Show You Crazy 20:ntenä, jamaikalaisen OMIn Cheerleader 21:ntenä ja ruotsalaisen Galantisin Runaway sijalla 23.

Jotain uutta Suomestakin: vaivalloisella videollaan vakuuttaneen Tiisun Elämältä turpiin sain nousi radiosoitossa 33:nneksi. UMK-kappaleista Satin Circusin Crossroads on 30:ntenä ja Pertti Kurikan nimipäivien Aina mun pitää sijalla 44. Viisuedustaja näyttäisi nousevan ylihuomenna latauslistalle, mutta Spotifyn päiväraportissa ollaan vasta sijalla 97.

Yksi mies, yksi viikko?

Albumilistan kärkipäähän ilmestyi viisi uutuutta, kaikki Sony Musicin julkaisemia ja/tai jakelemia. Ensi kertaa paalupaikalle eteni Ensiferum. Tulee mieleen, rikkookohan One Man Army lyhytikäisimmän ykköslevyn ennätyksen. Vaikka bändin neljä edellistäkin albumia kävivät varsin korkealla, niin näillä viidellä on nyt yhteensä vain 11 listaviikkoa. Tähän asti listahistorian kaikki ykkösalbumit ovat pysyneet Top 50:ssä vähintään neljä viikkoa.

Neljä ruusua on kokenut kärkipaikan haltija, mutta joskus voisi verestää muistia: Euforian kakkossija on yhtyeen paras yli 11 vuoteen. Tähän suhteutettuna pidän kyseenalaisena pressitiedotelausetta ”Levyn ensimmäinen single Sininen sunnuntai on noussut Ruusujen suurimmaksi radiohitiksi pitkään aikaan”. Edellisestä suuremmasta (viitoseksi noussut Katkera kuu) on runsaat kaksi vuotta, eikä niiden välissä taidettu julkaista mitään.

Khidin ja Aivovuodon split-albumi debytoi kolmantena, Scorpionsin kymmenes Top 10 -merkintä Return to Forever seitsemäntenä ja nimekkäitä vierailijoita kihisevä Mäkki-albumi Ihan pomona sijalla 11. Sony-dominanssin rikkoo yksi re-entry, Led Zeppelinin Physical Graffiti kuudentena eli vain pykälää alempana kuin 40 vuotta sitten.