Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.
45 vuotta: Sammy Babitzin
45 vuotta: Arja Saijonmaa
Babitzinin hittiura sekä alkoi että päättyi duetolla Kirka-veljen kanssa (Mrs. Robinson, Daa-da daa-da). Saijonmaan eka listasingle oli vanha saksalaislaulu Uraliin.
40 vuotta: Gloria Gaynor
Yksi harvoista suomalaisille kelvanneista jenkkidiscotähdistä pääsi peräti viidesti albumilistalle. Läpimurron toi Never Can Say Goodbye.
35 vuotta: Pedro’s Heavy Gentlemen
35 vuotta: Billy Ocean
Pedro Hietasen projekti tuotti tilastotuloksia toistakymmentä vuotta. Ennen isoja hittejään Ocean kävi listalla singlellään Are You Ready.
30 vuotta: Mamba
30 vuotta: Bryan Adams
30 vuotta: Accept
30 vuotta: Dead or Alive
Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä oli eka Mamban 28 listahitistä. Adams ja Accept avasivat pelin albumeilla Reckless ja Metal Heart. Dead or Aliven klassikko You Spin Me Round sai jatkokseen viisi singlemerkintää, vaikka niistä harva on jäänyt mieleen.
25 vuotta: Raptori
Oi beibin ensimmäinen inkarnaatio ilmestyi Tuhansien Sulojen maa -singlen b-puolena. Kun Jufo III pääsee eduskuntaan, jonkun pitää levyttää biisi Tuhansien Jufojen maa.
20 vuotta: Aikakone
20 vuotta: Stratovarius
20 vuotta: Karita Mattila
20 vuotta: Boyzone
20 vuotta: PJ Harvey
Melko monipuolisesti hedelmällinen tuo maaliskuu 1995. Singlelistalla nähtiin Aikakoneen Tähtikaaren taa ja 50 hittiä -listalla Boyzonen Love Me for a Reason. Albumitilastossa Stratovariuksen Fourth Dimension, Karita Mattilan Top 5 -levy Wonderful ja PJ Harveyn To Bring You My Love.
15 vuotta: Timo Rautiainen
15 vuotta: Disco
Se oli Itku pitkästä ilosta, kun parikymmentä vuotta musisoinut Rautiainen muuttui lista-artistiksi kerallaan Trio Niskalaukaus. Ilkeitä asioita tapahtui samaan aikaan myös Discolle.
10 vuotta: Il Divo
Kuka muistaa?
5 vuotta: Justin Bieber
Kuka muistaa?
lauantai 28. helmikuuta 2015
torstai 26. helmikuuta 2015
Ikäpyramidi flippaa
Ensimmäinen tuntuma Antti Tuiskun Peto on irti -sinkkuun oli, että tällä saadaan hyvä WTF-reaktio ja perään voidaan sitten julkaista se oikea hitti. Mutta biisin vastaanottohan on ollut varsin lämmin; tuorein Spotify-tilanne näyttää kuudetta sijaa, ja latauslistalla debytoitiin ykkösenä. Eka radiolistanumero oli vaatimattomampi 66.
Edellisestä noin isosta single/latausmenestyksestä (Juuret) on lähes kuusi vuotta, ja ihmetellä on täytynyt nettikommentteja, joissa Tuisku 11 vuotta läpimurtonsa jälkeen yhä mielletään lasten ja varhaisnuorten suosikiksi. Spotifyn verraton ikägraafikin osoittaa, että eniten miestä kuuntelevat kaksi–kolmekymppiset – jopa Jari Sillanpäällä on enemmän alaikäistä yleisöä kuin Tuiskulla.
Latauslistan horjuvasta asemasta suosion mittarina tosin kertoo se, että viime viikon uusi ykkönen Nightwish katosi saman tien Top 30:stä. Tai ehkä se kertoo enemmän Nightwishistä ja sen kannattajista. Striimaus on yhä vaisua, mutta radiolistalla Élan loikkasi 58–15.
Edellisestä noin isosta single/latausmenestyksestä (Juuret) on lähes kuusi vuotta, ja ihmetellä on täytynyt nettikommentteja, joissa Tuisku 11 vuotta läpimurtonsa jälkeen yhä mielletään lasten ja varhaisnuorten suosikiksi. Spotifyn verraton ikägraafikin osoittaa, että eniten miestä kuuntelevat kaksi–kolmekymppiset – jopa Jari Sillanpäällä on enemmän alaikäistä yleisöä kuin Tuiskulla.
Latauslistan horjuvasta asemasta suosion mittarina tosin kertoo se, että viime viikon uusi ykkönen Nightwish katosi saman tien Top 30:stä. Tai ehkä se kertoo enemmän Nightwishistä ja sen kannattajista. Striimaus on yhä vaisua, mutta radiolistalla Élan loikkasi 58–15.
tiistai 24. helmikuuta 2015
Radio tempaisi jälleen
Radiolistan uudeksi kärkibiisiksi kiilasi Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana, samannimisen albumin kolmas radioykkönen ja yhteensä bändin seitsemäs. Tuntuu että aina johdon vaihtuessa on syytä ihmetellä kyseisen esittäjän hittien määrää, ja siihenhän on syynsä: asialla ovat jokseenkin koko ajan samat nimet.
Haloo Helsinkiä edelsi Juha Tapio, jota edelsi Jenni Vartiainen, jota edelsi Jonne Aaron, jota edelsi Haloo Helsinki, jota edelsi Samuli Edelmann, jota edelsi Elastinen, jota edelsi Jenni Vartiainen, jota edelsi Haloo Helsinki ja niin edelleen. Jonne Aaron ja Elastinen tosin olivat ensikertalaisia näin korkealla, mutta erityisesti erään tv-ohjelman ansiosta yltävät ”varma valinta” -kategoriaan.
Suuri osa noista ykkösistä ei kuitenkaan herätä kummoisiakaan reaktioita striimi- ja latausmarkkinoilla. Esimerkiksi Haloo Helsingin ja Jenni Vartiaisen vastaanotto vaihtelee singlestä singleen runsaastikin. Radioiden strategiaan ei biisikohtainen arviointi kuitenkaan näytä kuuluvan, niin ennalta-arvattavaa käyrää vakiosuosikit piirtävät.
Uusimmasta ulkomaisesta radioykkösestä on muuten jo yli vuosi. Mainitsen vihjeenä yhden detaljin. Kun koostin alustavan, viimeisiä tietoja odottavan version 2014-hittilistasta, tuon kappaleen yhteispistesarake kehkeytyi yllättäen kaikkein parhaaksi. Kahdelle vuodelle jakautunut potti olikin yhdessä nähtynä isompi kuin oletin. Jolleivät lähimmät uhkaajat ota poikkeuksellista loppukiriä, se myös kruunataan ykköseksi.
Haloo Helsinkiä edelsi Juha Tapio, jota edelsi Jenni Vartiainen, jota edelsi Jonne Aaron, jota edelsi Haloo Helsinki, jota edelsi Samuli Edelmann, jota edelsi Elastinen, jota edelsi Jenni Vartiainen, jota edelsi Haloo Helsinki ja niin edelleen. Jonne Aaron ja Elastinen tosin olivat ensikertalaisia näin korkealla, mutta erityisesti erään tv-ohjelman ansiosta yltävät ”varma valinta” -kategoriaan.
Suuri osa noista ykkösistä ei kuitenkaan herätä kummoisiakaan reaktioita striimi- ja latausmarkkinoilla. Esimerkiksi Haloo Helsingin ja Jenni Vartiaisen vastaanotto vaihtelee singlestä singleen runsaastikin. Radioiden strategiaan ei biisikohtainen arviointi kuitenkaan näytä kuuluvan, niin ennalta-arvattavaa käyrää vakiosuosikit piirtävät.
Uusimmasta ulkomaisesta radioykkösestä on muuten jo yli vuosi. Mainitsen vihjeenä yhden detaljin. Kun koostin alustavan, viimeisiä tietoja odottavan version 2014-hittilistasta, tuon kappaleen yhteispistesarake kehkeytyi yllättäen kaikkein parhaaksi. Kahdelle vuodelle jakautunut potti olikin yhdessä nähtynä isompi kuin oletin. Jolleivät lähimmät uhkaajat ota poikkeuksellista loppukiriä, se myös kruunataan ykköseksi.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Toinenkin mokoma
Mokoma pystyi ensimmäistä kertaa urallaan pitämään albuminsa ykkösenä toisen viikon. Lievästi yllättävää, koska pahimmillaan kakkosviikon romahdus on ollut ennätyksellinen 1–22 (Luihin ja ytimiin, 2007). Tuolloin toki elettiin kovia joulumarkkina-aikoja. En lue ennätykseksi Robinin Boomboxin viimekesäistä katoamista paalupaikalta kokonaan pois, koska se siirrettiin midpriceen.
Ilmeisesti jokin Spotify-soittorajoitus on saatu sivuutettua, mutta sekään ei täysin selitä Mark Ronsonin myöhästynyttä debyyttiä kahdeksantena. Toiseksi korkein uutuus on nykyisin harvinaisuus eli elokuvalevy, Fifty Shades of Grey (#15). Sen ykköstäkynä toimii tietenkin Ellie Gouldingin hitti Love Me Like You Do, joka on vakava ehdokas jopa radiolistan ykköseksi noustuaan tällä viikolla 12. sijalta kuudenneksi.
USA:ssa Spotify-ennätyksiä rikkonut Draken If You’re Reading This It’s Too Late näyttäytyy meillä vain 30:ntenä, mutta miehen aiempi tuotantohan ei kerännyt mitään merkintöjä. Ensikertalainen sooloartistina on myös trumpetisti Verneri Pohjola sijalla 26. Vanhoista äänitteistä huomiota herättää Sian 1000 Forms of Fear, joka pari kertaa useaksi viikoksi koko listalta pudottuaan on kiivennyt kymmenenneksi. Paras numero viime kesältä on ysi.
Ilmeisesti jokin Spotify-soittorajoitus on saatu sivuutettua, mutta sekään ei täysin selitä Mark Ronsonin myöhästynyttä debyyttiä kahdeksantena. Toiseksi korkein uutuus on nykyisin harvinaisuus eli elokuvalevy, Fifty Shades of Grey (#15). Sen ykköstäkynä toimii tietenkin Ellie Gouldingin hitti Love Me Like You Do, joka on vakava ehdokas jopa radiolistan ykköseksi noustuaan tällä viikolla 12. sijalta kuudenneksi.
USA:ssa Spotify-ennätyksiä rikkonut Draken If You’re Reading This It’s Too Late näyttäytyy meillä vain 30:ntenä, mutta miehen aiempi tuotantohan ei kerännyt mitään merkintöjä. Ensikertalainen sooloartistina on myös trumpetisti Verneri Pohjola sijalla 26. Vanhoista äänitteistä huomiota herättää Sian 1000 Forms of Fear, joka pari kertaa useaksi viikoksi koko listalta pudottuaan on kiivennyt kymmenenneksi. Paras numero viime kesältä on ysi.
lauantai 21. helmikuuta 2015
Soittolista: Hitit Suomessa 1987
Eipä kotimaisen musiikin osuus paljon kohonnut edellisvuodesta. Tarkemmin ottaen suomenkieliset biisit jopa vähenivät, koska mukaan pääsivät Peer Günt, Melrose ja Boycott suurimmilla hiteillään. Gotta Rock on koko Tommi Läntisen uran menestynein. Miljoonasade sentään korjasi hiukan tilannetta, kun Marraskuu vei vuosilistan kakkossijan.
Sisältää hitin -kirjassa julkaistuihin vuosilistoihin verrattuna albumimenestys on nyt mitattu paljon tarkemmin, ja eniten hyötyivät biisit, joiden emolevy roikkui Top 40:ssä kauan (esim. Bon Jovin Livin’ on a Prayer). Toisaalta pitkäsoitot, joilta lohkottiin paljon hittejä, kärsivät uudessa laskennassa, mutta useinhan hyötyjät ja kärsijät olivat samoja – uusi hitti pidentää albuminkin listaikää. Eniten otti takkiinsa Michael Jacksonin Bad, joka tilastoitui ”vain” 26 viikon ajan, ja tuosta potista piti jakaa pisteitä kahdeksalle listasinglelle.
Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.
1987 Suomi Top 40
(7) Rick Astley: Never Gonna Give You Up
(33) Pet Shop Boys with Dusty Springfield: What Have I Done to Deserve This?
(12) Madonna: Who’s That Girl
(38) Tuomari Nurmio: Ramona
(4) Los Lobos: La Bamba
(16) Jackie Wilson: Reet Petite
(37) Melrose: Sexuality
(42) T’pau: China in Your Hand
(2) Miljoonasade: Marraskuu
(24) U2: With or Without You
(3) Gary Moore: Over the Hills and Far Away
(13) Pseudo Echo: Funky Town
(15) Robbie Nevil: C’est la vie
(27) Sleepy Sleepers: Kaiken takana on nainen
(9) The Housemartins: Caravan of Love
(23) Leonard Cohen: Take This Waltz
(29) Heart: Alone
(30) Bon Jovi: Livin’ on a Prayer
(17) Eppupopedanormaali: 20 vuotta sikana
(21) Starship: Nothing’s Gonna Stop Us Now
(20) Samantha Fox: Nothing’s Gonna Stop Me Now
(8) Sabrina: Boys (Summertime Love)
(10) Mel & Kim: Respectable
(45) Sielun veljet: Rakkaudesta
(47) Depeche Mode: Strangelove
(40) George Michael: I Want Your Sex - Part 2
(35) Michael Jackson & Siedah Garrett: I Just Can’t Stop Loving You
(18) Topi Sorsakoski & Agents: Vihreät niityt
(14) Fleetwood Mac: Little Lies
(22) Level 42: Running in the Family
(39) Pepsi & Shirlie: Heartache
(19) Boycott: Gotta Rock
(43) Peer Günt: Bartender
(41) J. Karjalainen & Mustat lasit: Runo
(5) Madonna: La Isla Bonita
(28) Spagna: Call Me
(11) Sinitta: Toy Boy
(6) Whitney Houston: I Wanna Dance with Somebody
(25) Eppu Normaali: Joka päivä ja joka ikinen yö
(1) Pet Shop Boys: It’s a Sin
Sisältää hitin -kirjassa julkaistuihin vuosilistoihin verrattuna albumimenestys on nyt mitattu paljon tarkemmin, ja eniten hyötyivät biisit, joiden emolevy roikkui Top 40:ssä kauan (esim. Bon Jovin Livin’ on a Prayer). Toisaalta pitkäsoitot, joilta lohkottiin paljon hittejä, kärsivät uudessa laskennassa, mutta useinhan hyötyjät ja kärsijät olivat samoja – uusi hitti pidentää albuminkin listaikää. Eniten otti takkiinsa Michael Jacksonin Bad, joka tilastoitui ”vain” 26 viikon ajan, ja tuosta potista piti jakaa pisteitä kahdeksalle listasinglelle.
Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.
1987 Suomi Top 40
(7) Rick Astley: Never Gonna Give You Up
(33) Pet Shop Boys with Dusty Springfield: What Have I Done to Deserve This?
(12) Madonna: Who’s That Girl
(38) Tuomari Nurmio: Ramona
(4) Los Lobos: La Bamba
(16) Jackie Wilson: Reet Petite
(37) Melrose: Sexuality
(42) T’pau: China in Your Hand
(2) Miljoonasade: Marraskuu
(24) U2: With or Without You
(3) Gary Moore: Over the Hills and Far Away
(13) Pseudo Echo: Funky Town
(15) Robbie Nevil: C’est la vie
(27) Sleepy Sleepers: Kaiken takana on nainen
(9) The Housemartins: Caravan of Love
(23) Leonard Cohen: Take This Waltz
(29) Heart: Alone
(30) Bon Jovi: Livin’ on a Prayer
(17) Eppupopedanormaali: 20 vuotta sikana
(21) Starship: Nothing’s Gonna Stop Us Now
(20) Samantha Fox: Nothing’s Gonna Stop Me Now
(8) Sabrina: Boys (Summertime Love)
(10) Mel & Kim: Respectable
(45) Sielun veljet: Rakkaudesta
(47) Depeche Mode: Strangelove
(40) George Michael: I Want Your Sex - Part 2
(35) Michael Jackson & Siedah Garrett: I Just Can’t Stop Loving You
(18) Topi Sorsakoski & Agents: Vihreät niityt
(14) Fleetwood Mac: Little Lies
(22) Level 42: Running in the Family
(39) Pepsi & Shirlie: Heartache
(19) Boycott: Gotta Rock
(43) Peer Günt: Bartender
(41) J. Karjalainen & Mustat lasit: Runo
(5) Madonna: La Isla Bonita
(28) Spagna: Call Me
(11) Sinitta: Toy Boy
(6) Whitney Houston: I Wanna Dance with Somebody
(25) Eppu Normaali: Joka päivä ja joka ikinen yö
(1) Pet Shop Boys: It’s a Sin
torstai 19. helmikuuta 2015
Kykyprofiilit ristissä
Nightwishin Élan debytoi tuoreen latauslistan ykkösenä. Koska latauslista on minulle vanhan singlemyyntilistan jatke, väitän että yhtyeellä on nyt 15 ykkössingleä Suomessa. Voi myös puhua kuudestatoista, sillä sinä lyhyenä aikana kun latauslistaa julkaistiin mutta sen tietoja ei vielä sisällytetty viralliseen singlelistaan, Eva (2007) otti myös paalupaikan.
Voisi siis ajatella, että tilastollisen puhtinsa kadottaneella Apulannalla olisi vähitellen syytä pelätä ykkössingle-ennätyksensä (22) puolesta. Mutta ei tällä tempolla. Nightwish on ollut muista syistä esillä niin usein, että ei meinaa muistaa bändin edellisestä (ykkös)singlestä The Crow, the Owl and the Dove kuluneen jo kolme vuotta, ja julkaisutahti tuskin on tihentymään päin.
Toinen odotetuhko uutuus, Sannin 2080-luvulla, ilmaantui latauslistan 15:nneksi. Radiot ottivat biisit vastaan huomattavasti tasapuolisemmin, ensisijoille 58 ja 62. Suoratoistossa asetelmat ovat sitten aivan päinvastaiset, sillä Spotifyn päivälista näyttää Sannille kolmossijaa, mutta Nightwishille numeroa 55.
Voisi siis ajatella, että tilastollisen puhtinsa kadottaneella Apulannalla olisi vähitellen syytä pelätä ykkössingle-ennätyksensä (22) puolesta. Mutta ei tällä tempolla. Nightwish on ollut muista syistä esillä niin usein, että ei meinaa muistaa bändin edellisestä (ykkös)singlestä The Crow, the Owl and the Dove kuluneen jo kolme vuotta, ja julkaisutahti tuskin on tihentymään päin.
Toinen odotetuhko uutuus, Sannin 2080-luvulla, ilmaantui latauslistan 15:nneksi. Radiot ottivat biisit vastaan huomattavasti tasapuolisemmin, ensisijoille 58 ja 62. Suoratoistossa asetelmat ovat sitten aivan päinvastaiset, sillä Spotifyn päivälista näyttää Sannille kolmossijaa, mutta Nightwishille numeroa 55.
tiistai 17. helmikuuta 2015
Menestymätön telkkarissa
Yleisradion Elävä arkisto on julkaissut kolme jaksoa Pop Story -ohjelmasta vuosilta 1971-72. Rakenteeltaan varsin tutunlaisesta musiikkimakasiinista voi todeta muun muassa sen, että promovideoita (valmiiksi kuvattuja, tv-kanaville jaettavia hittibiisinpätkiä, joilla kansainvälisiä promootiokiertueita voidaan keventää) oli viljalti liikenteessä jo tuolloin. Yleensähän musiikkivideon synty ajoitetaan 1970-luvun puoliväliin, ja usein mainitaan Queenin Bohemian Rhapsody.
Eniten Pop Storyssa mietitytti Kirkan haastattelu, jonka nimetön toimittaja aloitti: "Suosiosi on rakentunut aika mielenkiintoisesti. Sinulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti oikein suurta levymenestystä." Harvoin noin tohditaan sanoa edes menestymättömälle artistille, vaan kaikkia imarrellaan pureksimatta niellyillä levy-yhtiötiedotteiden liioittelevilla höpinöillä. Jollei noina aikoina sivuutettu koko teemaa ja tivattu, onko musiikissasi sanomaa. Vaikea arvioida, mihin haastattelija pohjasi oman mielipiteensä. Luultavasti perinteikkääseen "mutulla mennään" -asenteeseen.
Kirka vastasi kuitenkin kohteliaasti unohtaen ykkösalbuminsa ja lukuisat Top 10 -hittinsä. Hän myös pyydettäessä arvioi varovaiseen sävyyn juuri esittämänsä Mamy Bluen menestymismahdollisuuksia. Ohjelma tuli ulos 17.11.1971. Marraskuun singlelistalla Mamy Blue debytoi 13:ntena, eteni joulukuussa neljänneksi ja siitä vielä tammikuussa kakkoseksi. Pop Story -vierailun osuus tapahtumiin taisi jäädä vähäiseksi siitä päätellen, että ohjelman muut musiikkituokiot eivät saaneet kansaa levykauppoihin.
Eniten Pop Storyssa mietitytti Kirkan haastattelu, jonka nimetön toimittaja aloitti: "Suosiosi on rakentunut aika mielenkiintoisesti. Sinulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti oikein suurta levymenestystä." Harvoin noin tohditaan sanoa edes menestymättömälle artistille, vaan kaikkia imarrellaan pureksimatta niellyillä levy-yhtiötiedotteiden liioittelevilla höpinöillä. Jollei noina aikoina sivuutettu koko teemaa ja tivattu, onko musiikissasi sanomaa. Vaikea arvioida, mihin haastattelija pohjasi oman mielipiteensä. Luultavasti perinteikkääseen "mutulla mennään" -asenteeseen.
Kirka vastasi kuitenkin kohteliaasti unohtaen ykkösalbuminsa ja lukuisat Top 10 -hittinsä. Hän myös pyydettäessä arvioi varovaiseen sävyyn juuri esittämänsä Mamy Bluen menestymismahdollisuuksia. Ohjelma tuli ulos 17.11.1971. Marraskuun singlelistalla Mamy Blue debytoi 13:ntena, eteni joulukuussa neljänneksi ja siitä vielä tammikuussa kakkoseksi. Pop Story -vierailun osuus tapahtumiin taisi jäädä vähäiseksi siitä päätellen, että ohjelman muut musiikkituokiot eivät saaneet kansaa levykauppoihin.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Jare edellä, Kimmo perässä
Albumilistan vallannut Mokoma on yhtä tuttu ja odotettu näky kärjessä kuin viime viikon CMX. Bändi on listaykkösten määrässä (5) nyt tasoissa Viikatteen kanssa, ja kukapa debytoi viitossijalla ellei Kaarle Viikate. Laulu tuohikorteista -levyn toinen tekijä Marko Haavisto oli tähän asti käynyt korkeimmillaan vain sijalla 34. Hänen Poutahaukat-yhtyeeltään tulee myös pian uusi albumi.
Melrose hehkutti Facebookissa saaneensa historiansa parhaan listasijan (#3). Vuoden 1987 Another Piece of Cake nousi Mitä Suomi soittaa -listalla seitsemänneksi, mutta Suosikissa kakkoseksi ja Seuran tilastossa peräti kärkeen. Minun yhdistelmälistani rankkasi sen kolmossijalle. Got It Maden suosio yllättää, koska pohjalla oli muutama floppi ja edellisestä albumilistakäynnistä aikaa lähes 22 vuotta.
12:ntena debytoineen Elen (Eleen?) tunnetuin jäsen on Eva & Manu -duon Eva Louhivuori. Danko Jones pitää tasaisen sijoituslinjansa – viidellä levyllä 22–23–19–18–18. Kotimaiset Ruger Hauer (#29) ja Callisto (#37) hieman lipsuivat parhaista esityksistään. Elastinen seuraa Cheekiä siinäkin suhteessa, että hänen Vain elämää -kappaleidensa Spotify-ep ilmaantui oudosti jälkijunassa albumitilastoon.
Melrose hehkutti Facebookissa saaneensa historiansa parhaan listasijan (#3). Vuoden 1987 Another Piece of Cake nousi Mitä Suomi soittaa -listalla seitsemänneksi, mutta Suosikissa kakkoseksi ja Seuran tilastossa peräti kärkeen. Minun yhdistelmälistani rankkasi sen kolmossijalle. Got It Maden suosio yllättää, koska pohjalla oli muutama floppi ja edellisestä albumilistakäynnistä aikaa lähes 22 vuotta.
12:ntena debytoineen Elen (Eleen?) tunnetuin jäsen on Eva & Manu -duon Eva Louhivuori. Danko Jones pitää tasaisen sijoituslinjansa – viidellä levyllä 22–23–19–18–18. Kotimaiset Ruger Hauer (#29) ja Callisto (#37) hieman lipsuivat parhaista esityksistään. Elastinen seuraa Cheekiä siinäkin suhteessa, että hänen Vain elämää -kappaleidensa Spotify-ep ilmaantui oudosti jälkijunassa albumitilastoon.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Ykkösvelvoite
JVG:n kaikilta kolmelta albumilta on löytynyt lataus- ja singlelistan kärkeen yltänyt biisi. Mustaa kultaa -levyltä lohkesi Häissä (2011), JVG.fi:ltä Kran turismo (2012) ja Voitolla yöhön -levyltä Huominen on huomenna (2014), joka eteni myös radiolistan ykköseksi. Itse albumitkin saavuttivat huipun.
Vaan löytyykö neljänneltä, jollaisen pitäisi lähitulevaisuudessa ilmestymän? Sitä ja Luokkakokous-elokuvaa puffaava Mauton jasso debytoi tuoreimman singletilaston neljäntenä ja latauslistan kolmantena. Radiossa näyttää huonolta, sillä kahdeksi ensimmäiseksi sijoitukseksi jäivät 71 ja 78. Mutta mikäs hätä tässä, eihän edellisen levynkään eka maistiainen Voitolla yöhön tuonut paalupaikkoja, vaan vasta sen seuraaja.
(Pitäisikin tutkia, kuka on useimmalta peräkkäiseltä albumilta, mielellään uran ensimmäisestä lähtien, kyennyt poimimaan listaykkösiä. Muistuttakaa, jos tästä teemasta ei ala kuulua mitään.)
Vaan löytyykö neljänneltä, jollaisen pitäisi lähitulevaisuudessa ilmestymän? Sitä ja Luokkakokous-elokuvaa puffaava Mauton jasso debytoi tuoreimman singletilaston neljäntenä ja latauslistan kolmantena. Radiossa näyttää huonolta, sillä kahdeksi ensimmäiseksi sijoitukseksi jäivät 71 ja 78. Mutta mikäs hätä tässä, eihän edellisen levynkään eka maistiainen Voitolla yöhön tuonut paalupaikkoja, vaan vasta sen seuraaja.
(Pitäisikin tutkia, kuka on useimmalta peräkkäiseltä albumilta, mielellään uran ensimmäisestä lähtien, kyennyt poimimaan listaykkösiä. Muistuttakaa, jos tästä teemasta ei ala kuulua mitään.)
torstai 12. helmikuuta 2015
Soittolista: Hitit Suomessa 1986
Hittivuosilistat 1986–1992 on nyt uudistettu samalla tavoin kuin 1972–1985 aiemmin. Sisältää hitin -kirjaan verrattuna singlelistoista on laskettu mukaan sijat 21–30, albumilistan pisteytystä on parannettu ja biisien mukanaolo menestyvillä eri esittäjien kokoelmilla on myös huomioitu. Kuukausilista-aikakauteen verrattuna homma oli neljä kertaa työläämpää, mutta vihdoin paketissa.
1986-soittolistassa herättää eniten huomiota suomalaisen musan vähäisyys. Vaikka ovi avattiin sijoille 45 (Princess) ja 52 (Kevät), kotimaisia esityksiä ei kertynyt kuin yhdeksän. Niistä Kaksoiselämää ja Naurava kulkuri ylsivät sentään top viiteen ja Sekaisin kymmenenneksi.
Ainoa Spotify-saatavuuden takia pois jätetty hitti on Peter Gabrielin Sledgehammer (#16). Joitakin tuplaedustuksia karsittiin – ainoina kahdesti soittolistalla näyttäytyvät Juice Leskinen ja Samantha Fox. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.
1986 Suomi Top 40
(4) Cutting Crew: (I Just) Died in Your Arms
(11) Survivor: Burning Heart
(14) Billy Idol: To Be a Lover
(15) Neumann: Naiselleni
(20) Nana Mouskouri: Only Love
(3) Samantha Fox: Touch Me (I Want Your Body)
(27) The Rolling Stones: Harlem Shuffle
(42) Juice Leskinen Grand Slam: Vaasankin veri vapisee
(7) Lionel Richie: Say You, Say Me
(21) Tina Turner: Typical Male
(29) Whitney Houston: How Will I Know
(45) Bogart Co: Princess
(10) J. Karjalainen & Mustat lasit: Sekaisin
(25) Sigue Sigue Sputnik: Love Missile F1-11
(8) Bananarama: Venus
(32) Stephanie: One Love to Give
(12) Modern Talking: Brother Louie
(52) Sielun veljet: Kevät
(22) Bruce Springsteen: War
(6) Bon Jovi: You Give Love a Bad Name
(35) Big Country: Look Away
(41) Popeda: Kellot lyö
(38) MC Miker G & Deejay Sven: Holiday Rap
(17) Madonna: Papa Don’t Preach
(13) Level 42: Lessons in Love
(30) David Bowie: Absolute Beginners
(43) Paul Simon: You Can Call Me Al
(5) Jean-Pierre Kusela: Naurava kulkuri
(37) Iron Maiden: Wasted Years
(1) Europe: The Final Countdown
(9) Don Johnson: Heartbeat
(28) Eurythmics: When Tomorrow Comes
(19) Samantha Fox: Do Ya Do Ya (Wanna Please Me)
(18) Eppu Normaali: Vuonna '85
(26) Pet Shop Boys: West End Girls
(23) Billy Ocean: When the Going Gets Tough, the Tough Get Going
(24) James Brown: Living in America
(33) Duran Duran: Notorious
(2) Juice Leskinen Grand Slam: Kaksoiselämää
(44) Prince & The Revolution: Kiss
1986-soittolistassa herättää eniten huomiota suomalaisen musan vähäisyys. Vaikka ovi avattiin sijoille 45 (Princess) ja 52 (Kevät), kotimaisia esityksiä ei kertynyt kuin yhdeksän. Niistä Kaksoiselämää ja Naurava kulkuri ylsivät sentään top viiteen ja Sekaisin kymmenenneksi.
Ainoa Spotify-saatavuuden takia pois jätetty hitti on Peter Gabrielin Sledgehammer (#16). Joitakin tuplaedustuksia karsittiin – ainoina kahdesti soittolistalla näyttäytyvät Juice Leskinen ja Samantha Fox. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.
1986 Suomi Top 40
(4) Cutting Crew: (I Just) Died in Your Arms
(11) Survivor: Burning Heart
(14) Billy Idol: To Be a Lover
(15) Neumann: Naiselleni
(20) Nana Mouskouri: Only Love
(3) Samantha Fox: Touch Me (I Want Your Body)
(27) The Rolling Stones: Harlem Shuffle
(42) Juice Leskinen Grand Slam: Vaasankin veri vapisee
(7) Lionel Richie: Say You, Say Me
(21) Tina Turner: Typical Male
(29) Whitney Houston: How Will I Know
(45) Bogart Co: Princess
(10) J. Karjalainen & Mustat lasit: Sekaisin
(25) Sigue Sigue Sputnik: Love Missile F1-11
(8) Bananarama: Venus
(32) Stephanie: One Love to Give
(12) Modern Talking: Brother Louie
(52) Sielun veljet: Kevät
(22) Bruce Springsteen: War
(6) Bon Jovi: You Give Love a Bad Name
(35) Big Country: Look Away
(41) Popeda: Kellot lyö
(38) MC Miker G & Deejay Sven: Holiday Rap
(17) Madonna: Papa Don’t Preach
(13) Level 42: Lessons in Love
(30) David Bowie: Absolute Beginners
(43) Paul Simon: You Can Call Me Al
(5) Jean-Pierre Kusela: Naurava kulkuri
(37) Iron Maiden: Wasted Years
(1) Europe: The Final Countdown
(9) Don Johnson: Heartbeat
(28) Eurythmics: When Tomorrow Comes
(19) Samantha Fox: Do Ya Do Ya (Wanna Please Me)
(18) Eppu Normaali: Vuonna '85
(26) Pet Shop Boys: West End Girls
(23) Billy Ocean: When the Going Gets Tough, the Tough Get Going
(24) James Brown: Living in America
(33) Duran Duran: Notorious
(2) Juice Leskinen Grand Slam: Kaksoiselämää
(44) Prince & The Revolution: Kiss
tiistai 10. helmikuuta 2015
Kalenterivaivoja
Pikkuyhtiöiden julkaisujen osuus tämänpäiväisellä radiolistalla korostui entisestään ja näkyy myös oheisessa piirakassa. Apulanta eteni viidenneksi, Elastinen neljänneksi ja Juha Tapion Copacabana ja Ipanema kärkeen. Viimesyksyisen Tapio-kokoelman eka maistiainen Planeetat, enkeli ja kuu kävi vain kymmenentenä mukana laulaneesta Anna Puusta huolimatta. Radiosoitto ei näytä virkistäneen kokoelman kysyntää, vaan albumilistanumero on kehnohko 40. Levy-yhtiön vaihtumisen takia miehen ensimmäiset hitit kuullaan levyllä livetallenteina.
Yli kolme kuukautta sitten julkaistu Stigin Roy Orbison kävi kaksi viikkoa sitten parhaalla radiosijallaan kolmantena. Tekisi mieli käyttää tätä verukkeena sille, että biisi huomioitaisiinkin vasta 2015-hittivuosilistalla. Syy: vielä ilmestymätön albumi, jonka tarkka julkaisupäivämääräkin lienee vielä epäselvä. Sama tilanne on Mikael Gabrielilla, jonka Älä herätä mua unesta roikkui kahdeksan viikkoa ns. singlelistan top kolmessa. Aviciin seuraaja Truelle, nimeltään Stories, on niin ikään yhä hamaa tulevaisuutta, vaikka siltä saatiin vanhana vuonna kaksi singleä.
Muutoin jako 2014- ja 2015-hitteihin kävi tällä kertaa luontevasti, ja ilman albumikikkailuja hittivuosilista olisi luultavasti valmistunut tavallista aikaisemmin. Voimme vain odottaa. Hittivuosilistallehan pisteytetään menestys single-, lataus-, radio- ja albumilistalla.
Yli kolme kuukautta sitten julkaistu Stigin Roy Orbison kävi kaksi viikkoa sitten parhaalla radiosijallaan kolmantena. Tekisi mieli käyttää tätä verukkeena sille, että biisi huomioitaisiinkin vasta 2015-hittivuosilistalla. Syy: vielä ilmestymätön albumi, jonka tarkka julkaisupäivämääräkin lienee vielä epäselvä. Sama tilanne on Mikael Gabrielilla, jonka Älä herätä mua unesta roikkui kahdeksan viikkoa ns. singlelistan top kolmessa. Aviciin seuraaja Truelle, nimeltään Stories, on niin ikään yhä hamaa tulevaisuutta, vaikka siltä saatiin vanhana vuonna kaksi singleä.
Muutoin jako 2014- ja 2015-hitteihin kävi tällä kertaa luontevasti, ja ilman albumikikkailuja hittivuosilista olisi luultavasti valmistunut tavallista aikaisemmin. Voimme vain odottaa. Hittivuosilistallehan pisteytetään menestys single-, lataus-, radio- ja albumilistalla.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Seitsemäs lumoutuma
Tuskinpa moni yllättyi Mesmerian paalupaikasta albumilistalla, onhan CMX yltänyt samaan kuudesti aikaisemminkin. Yhtyeellä on nyt koossa yhtä monta ykköstä albumi- ja singlelistalta, mikä voisi viimeaikaisia tapahtumia seuranneita jo yllättääkin. Kun sinkkulista ennen vuotta 2008 perustui pääosin cd-menekkiin, CMX oli yksi niistä suomibändeistä, joiden fanikunta osti jokaisen julkaisun listan kärkipäähän, mutta latauskauppa mullisti niiden suhdanteet.
Kingston Wallin esikoislevy ei ilmestyessään 1992 löytänyt tietään tilastoihin, mutta vuonna 1998 se eteni yhdeksänneksi. Tämänkertainen julkaisu oli vieläkin tuloksekkaampi: re-entry viidentenä eli toiseksi korkeimman uutuuden yläpuolella. Kuudentena on ensikertalainen, kolme albumia tehnyt mutta jo 1989 perustettu death metal -kokoonpano Archgoat. Kärkikymppiin mahtui myös Bob Dylanin 32. listapitkäsoitto (#8), joka sisältää tulkintoja Frank Sinatran kappaleista.
Alkuvuoden korkeista debyyteistä harvassa näkyy kestosuosikkipotentiaalia. Viime viikon verevin uutuus Likanen etelä romahti kolmossijalta 29:nneksi, viitonen DJ Ibusal & Lobo kokonaan ulos Top 50:stä. Sen sijaan Fall Out Boy virkosi 42. sijalta 25:nneksi, joka on yhtyeen uran paras merkintä. Siitäkin huolimatta, että airplay-hiteillä kunnostautunut kombo ei enää soi radiossa vanhaan malliin.
Kingston Wallin esikoislevy ei ilmestyessään 1992 löytänyt tietään tilastoihin, mutta vuonna 1998 se eteni yhdeksänneksi. Tämänkertainen julkaisu oli vieläkin tuloksekkaampi: re-entry viidentenä eli toiseksi korkeimman uutuuden yläpuolella. Kuudentena on ensikertalainen, kolme albumia tehnyt mutta jo 1989 perustettu death metal -kokoonpano Archgoat. Kärkikymppiin mahtui myös Bob Dylanin 32. listapitkäsoitto (#8), joka sisältää tulkintoja Frank Sinatran kappaleista.
Alkuvuoden korkeista debyyteistä harvassa näkyy kestosuosikkipotentiaalia. Viime viikon verevin uutuus Likanen etelä romahti kolmossijalta 29:nneksi, viitonen DJ Ibusal & Lobo kokonaan ulos Top 50:stä. Sen sijaan Fall Out Boy virkosi 42. sijalta 25:nneksi, joka on yhtyeen uran paras merkintä. Siitäkin huolimatta, että airplay-hiteillä kunnostautunut kombo ei enää soi radiossa vanhaan malliin.
torstai 5. helmikuuta 2015
Violetta, toinen äitini
Pakko oli hämmästyä, kun eräänä aamuna Amppareiden klikatuimpia otsikoita oli Billboardin listapalvelua mainostava The Voicen juttu: ”Haluatko tietää, mikä kappale oli listaykkösenä silloin kun synnyit?” Muutkin sivustot jakoivat linkkiä (etenkin radioasemien sivustot), ja jossain vaiheessa kerrottiin palvelun väliaikaisesti kaatuneen yleismaailmallisen ylikiinnostuksen takia.
Täkäläisissä uutisissa puhuttiin vain Billboard-listasta, ei mitään lisätietoa edes siitä, minkä maan suosikkeja se mittaa. Noin 6–7 vuotta sitten netissä levisi linkki vastaavaan brittiläiseen palveluun. Tuo Everyhit on yhä auki, mutta sitä ei ole muutamaan vuoteen enää päivitetty. Itse en oikein ymmärrä koko kysymyksenasettelun viehätystä, mutta jos aihe todella kiinnostaisi, tutkisin mieluummin suomalaista kuin amerikkalaista listahistoriaa.
No juu juu, syötin minäkin syntymäaikani Billboardille (mitähän ne tekevät kaikella sillä datalla?), mutta tulokseksi tarjottu You Tube -linkki (kuva ohessa) ei tekijänoikeussyistä avautunut. Vaikka olisi lähtenytkin soimaan, niin tosiasia on se, että varsin suuri osa USA:n ykköshiteistä on suomalaisille käytännössä tuntemattomia. Suurempi osa kuin brittiykkösistä, suomalaisista puhumattakaan.
Suomenkin hittihistoria on joskus yllättävän outoa. Muiden listojen ilmestymiskatkosten takia en edes tiennyt, mikä oli ykkössingle minun syntyessäni – ennen kuin viime kesänä pääsin käsiksi Ilta-Sanomien arkistoon. Tuoksi ykkössingleksi paljastui norjalaisen Ray Adamsin Violetta, jota en tunnusta ikinä aiemmin kuulleeni ennen kuin klikkasin sen netistä soimaan.
Täkäläisissä uutisissa puhuttiin vain Billboard-listasta, ei mitään lisätietoa edes siitä, minkä maan suosikkeja se mittaa. Noin 6–7 vuotta sitten netissä levisi linkki vastaavaan brittiläiseen palveluun. Tuo Everyhit on yhä auki, mutta sitä ei ole muutamaan vuoteen enää päivitetty. Itse en oikein ymmärrä koko kysymyksenasettelun viehätystä, mutta jos aihe todella kiinnostaisi, tutkisin mieluummin suomalaista kuin amerikkalaista listahistoriaa.
No juu juu, syötin minäkin syntymäaikani Billboardille (mitähän ne tekevät kaikella sillä datalla?), mutta tulokseksi tarjottu You Tube -linkki (kuva ohessa) ei tekijänoikeussyistä avautunut. Vaikka olisi lähtenytkin soimaan, niin tosiasia on se, että varsin suuri osa USA:n ykköshiteistä on suomalaisille käytännössä tuntemattomia. Suurempi osa kuin brittiykkösistä, suomalaisista puhumattakaan.
Suomenkin hittihistoria on joskus yllättävän outoa. Muiden listojen ilmestymiskatkosten takia en edes tiennyt, mikä oli ykkössingle minun syntyessäni – ennen kuin viime kesänä pääsin käsiksi Ilta-Sanomien arkistoon. Tuoksi ykkössingleksi paljastui norjalaisen Ray Adamsin Violetta, jota en tunnusta ikinä aiemmin kuulleeni ennen kuin klikkasin sen netistä soimaan.
tiistai 3. helmikuuta 2015
Palkki- ja piirakkataivas
Vaikka muun muassa Billboard on laajentanut ja elävöittänyt nettilistatarjontaansa viime aikoina, niin tervetulleimmasta havaitsemastani innovaatiosta vastaa Spotify. Sen viikkolistojen yhteyteen ilmestyi graafinurkkaus, joka paljastaa jokaisesta Top 200 -biisistä kuuntelijoiden ikä- ja sukupuolijakauman. Asioita, joita musiikinkuluttajamassaa pilkkoessa on ennen voinut vain valistuneesti arvioida.
Hittibiiseillä näyttää olevan olennaisesti enemmän naiskuuntelijoita. Käytännössä vain hiphopin kohdalla sukupuoliviisari heilahtaa miesvoittoiseksi, selvimpänä esimerkkinä, kas, Spektin Macho Fantastico. Dominoivimmin tällä viikolla tyttöjen mieleen ei ole One Direction eikä Isac Elliot, vaan Nicki Minajin Bed of Lies, jonka kuuntelijoista poikien osuus jäi alle neljäsosan.
Alaikäisten mieltymyksistäkin löytyy yllätyksiä. Esimerkiksi The Scriptin Superheroes on suhteellisesti enemmän alle 18-vuotiaiden suosiossa kuin Robinin Paperilennokki. Top 200:ssa selvästi vähiten junioreita kiinnostaa Apulannan Sun kohdalla, jonka 168. sija ei muutoinkaan ylennä mieltä. Latauksissa ja radiossahan biisi on Top 10 –hitti.
Ikäkäyrä kertoo karuhkosti sen, millaista ylivaltaa parikymppiset käyttävät lopputuloksissa. Joidenkin Haloo Helsingin ja Jenni Vartiaisen biisien listadatasta yli 40 prosenttia tulee 18-24-vuotiailta. Vain aniharvan levytyksen (Apulanta, hyväntekeväisyysveisu Lohtu) kuuntelijoista yli puolet on 25 vuotta täyttäneitä. Ruotsin Spotify-listoilla keski-ikäisetkin ovat tilastollisesti merkittäviä.
Toki perinteisesti poplistoissa on aina kuulunut nuorison ääni, mutta tällaisenaan suoratoistolistoja ei vielä kannata nostaa kansan maun mittareiksi – myös muita muuttujia tarvitaan hittiyden määrittelyyn.
Hittibiiseillä näyttää olevan olennaisesti enemmän naiskuuntelijoita. Käytännössä vain hiphopin kohdalla sukupuoliviisari heilahtaa miesvoittoiseksi, selvimpänä esimerkkinä, kas, Spektin Macho Fantastico. Dominoivimmin tällä viikolla tyttöjen mieleen ei ole One Direction eikä Isac Elliot, vaan Nicki Minajin Bed of Lies, jonka kuuntelijoista poikien osuus jäi alle neljäsosan.
Alaikäisten mieltymyksistäkin löytyy yllätyksiä. Esimerkiksi The Scriptin Superheroes on suhteellisesti enemmän alle 18-vuotiaiden suosiossa kuin Robinin Paperilennokki. Top 200:ssa selvästi vähiten junioreita kiinnostaa Apulannan Sun kohdalla, jonka 168. sija ei muutoinkaan ylennä mieltä. Latauksissa ja radiossahan biisi on Top 10 –hitti.
Ikäkäyrä kertoo karuhkosti sen, millaista ylivaltaa parikymppiset käyttävät lopputuloksissa. Joidenkin Haloo Helsingin ja Jenni Vartiaisen biisien listadatasta yli 40 prosenttia tulee 18-24-vuotiailta. Vain aniharvan levytyksen (Apulanta, hyväntekeväisyysveisu Lohtu) kuuntelijoista yli puolet on 25 vuotta täyttäneitä. Ruotsin Spotify-listoilla keski-ikäisetkin ovat tilastollisesti merkittäviä.
Toki perinteisesti poplistoissa on aina kuulunut nuorison ääni, mutta tällaisenaan suoratoistolistoja ei vielä kannata nostaa kansan maun mittareiksi – myös muita muuttujia tarvitaan hittiyden määrittelyyn.
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Uutta likaa etelästä
Helmikuu puhalsi taas lisää vanhan vuoden jämiä pois albumilistan kärkipäästä, ja top kuudessa nähdään nyt kolme täysin uutta nimeä. Osittain kyse on vain nimestä, sillä viitossijan DJ Ibusal ja Lobo ovat tuttuja Gasellit- ja Aivovuoto-kokoonpanoista. Korkein tulokas kolmantena on sekin obskuuria hiphopia, kotikulmiensa mukaan Kirkkonummeksi levyn nimennyt Likanen etelä.
Kuutossijan Auroralla oli viime vuonna kaksi pikkuhittiä, joista Se soi kolkutteli radiolistan Top 20 -ovea jo kesällä ja palasi samoille korkeuksille marras–tammikuuksi. Matti Johannes Koivu (#15) näyttää juuttuneen ikuisiksi ajoiksi omille ei-ihan-kärkikympissä-korkeuksilleen. Sija 34 on comebackin jälkeisen U.D.O.n täpärästi paras numero, ja kotimainen The Grammers (#36) petrasi myös pari askelmaa.
Tämäkö on sitä deflaatiota? Jollei aivan ensimmäinen niin tuiki harvinainen tapaus on se, että ulkomainen uutuuslevy debytoi midprice-listalla. Asialla on kerran aiemmin peruslistallakin käynyt jenkkibändi Periphery, jonka Juggernaut: Alpha julkaistiin viime maanantaina. Samaan aikaan ilmestyi Juggernaut: Omega, jonka tilastoitumista jäämme odottamaan.
Kuutossijan Auroralla oli viime vuonna kaksi pikkuhittiä, joista Se soi kolkutteli radiolistan Top 20 -ovea jo kesällä ja palasi samoille korkeuksille marras–tammikuuksi. Matti Johannes Koivu (#15) näyttää juuttuneen ikuisiksi ajoiksi omille ei-ihan-kärkikympissä-korkeuksilleen. Sija 34 on comebackin jälkeisen U.D.O.n täpärästi paras numero, ja kotimainen The Grammers (#36) petrasi myös pari askelmaa.
Tämäkö on sitä deflaatiota? Jollei aivan ensimmäinen niin tuiki harvinainen tapaus on se, että ulkomainen uutuuslevy debytoi midprice-listalla. Asialla on kerran aiemmin peruslistallakin käynyt jenkkibändi Periphery, jonka Juggernaut: Alpha julkaistiin viime maanantaina. Samaan aikaan ilmestyi Juggernaut: Omega, jonka tilastoitumista jäämme odottamaan.